Halloweenina

Tulin vaan huikkaan, et moi ja kivaa halloween-viikonloppua! Apua tuleekohan meidän ovelle lapsosia karkit ja kepposet mielessään... En oo yhtään varautunut kyllä (muuta kuin jättikarkkipussilla itseäni varten), täällä päin ei oo ainakaan aiempina vuosina ollut tapana keppostella kauhuasuissa.

Kävin äsken cokiksen hakureissulla extempore mutkan Makuunissa, vuokrasin meille miehen kanssa komedian illaksi ja ostin tosiaan piiiikku pikku säkillisen irtokarkkeja bydeen. Aiemmin tänään yllätin nälkäisen raskaan työn raatajan itse tehdyllä pizzalla, joten melkoinen herkkuperjantai meillä tänään täällä! Pikku apurikin viihtyi niin hienosti itsekseen (koirien kanssa, eehheh) lattialla niin että mä sain (melko) rauhassa leipaista pizzat. :) Piti vain ehkä 9 kertaa juosta sen perään katsomaan, ettei hajota itseään tai paikkoja. Ah, tuota konttaamistaidon tuomaa aktiivisuustason nousua meikäläiselle! :D

Huomenna olis vuorossa vauvauintia, meikäläisen äidin synttärikakkukahvitteluja ja ystävän Nosh-kutsut (jonne ajattelin livahtaa ilman Sinnaa). Kiirusta, mutta mukavaa sellaista. Nyt kuuluu mies tulevan iltalenkiltä koirien kanssa takaisin, joten mä lähden laittamaan leffan pyörimään ja kaatamaan cokista lasiin, että jaksan edes puolet leffasta katsoa. ;)

Long time no see!

Tänään päätin ottaa härkää sarvista ja palata pitkäksi venähtäneen tauon jälkeen blogin pariin. Kanssabloggaajat tietänevät, että mitä kauemmin on blogin ääreltä poissa, sitä vaikeampaa on takaisin tuleminen ja uuden postauksen kirjoittaminen. Kynnys on nyt kuitenkin ylitetty ja josko tässä taas saisi syksyn tullen draivin päälle tämän kirjoittelun suhteen. :)

Ikävä on ollut teitä! Mitään erityisiä syitä poissaololleni ei ole, en vain ole ennättänyt tai jaksanut illalla kirjoitella mitään, kun Sinna ei päivisin enää oikein nuku kuin puolisen tuntia kerrallaan ja yöunetkin on ollut viime aikoina vähän hakusessa. Lievää zombie-ilmiötä on siis ollut havaittavissa... On ollut hampaiden tuloa (nyt niitä on jo NELJÄ!), uusien ruoka-aineiden aiheuttamia ilmavaivoja, tiheää imua, riehakasta mahalleen kääntyilyä ja kiljumista sekä unikoulua. Öisin siis. Onneksi Sinna on kohta jo 8kk vanha, niin pystyn näkemään sen valon tunnelin päässä, ei tämä ikuisesti tällaista ole. :)

Tänään on siivouspäivä. Tässä vaiheessa on jo ehditty imuroimaan, luutuamaan, pyyhkimään pölyt, siivoamaan vessat ja pyykkäämään. Kohta pitäisi lähteä järjestelemään kirppispöytää, käyttämään koirat puistolla riehumassa ja tehdä ensi viikon ruokaostokset. Vähän vastapainoa eiliselle rentoilupäivälle, jolloin ei tehty mitään muuta kuin käytiin aamulla koirien kanssa kärrykisoissa. Ja haettiin päivälliseksi pizza. Muu päivä rötvättiin vain perheen kesken kotona. Ihana pystyä välillä viettämään sellaisiakin päiviä!

Nyt jatkamaan hommia. Kertokaa, mitä teidän syksyyn kuuluu!? <3

Perjantaina metsälenkillä koirien kanssa.

HBD to me

Kääk, ikämittari pompahti taas asteen verran ylöspäin tänään, kun täytin 27 vuotta... Aamulla, tai oikeastaan jo aamuyöstä, herätessä olo olikin heti semisti vanhempi ja silmäpussit selvästi suuremmat, hehh. Sinna kuvitteli nimittäin jo kello 5.30 huiteilla, että taitaa olla jo aamu ja heräsin pinnasängystä kuuluvaan iloiseen kälätykseen ja pyörimiseen. Onneksi sain neidin kuitenkin vielä uudestaan nukkumaan, vaikka itse vain torkahtelin heräämiseni jälkeen, kunnes kasin maissa luovutin ja nousin ylös. Päivästä näyttää tulevan melko sateinen ja synkkä, mikäs synttärikeli se tämmöinen oikein on, häh?! Vitsailen aina, että oon todellinen kesän lapsi, koska mun syntymäpäivästä alkaa virallisesti kesä - no ei ainakaan säiden puolesta enää nykyään. ;)

Mulle on tullut Sinnan syntymän jälkeen suurehko vimma leipomiseen ja ruuan laittoon ja yleensäkin uusien reseptien kokeilemiseen, joten suunnittelin jo muutaamaa viikkoa ennen synttäreitäni, että leipaisen muutaman uuden herkkureseptin valmiiksi pakkaseen ja kutsun sitten hyvällä syyllä kamuja ja perhettä meille herkuttelemaan synttäreiden merkeissä. :) Niitä vietettiinkin menneenä viikonloppuna oikein urakalla, kun suurin osa poppoosta joutuikin perumaan tulonsa lauantaina ja siirtämään sen sunnuntaille. Grillailtiin aurinkoinen ja lämmin lauantai meidän takapihalla pienen kaveriporukan kesken ja kahviteltiin eilen loppujen kanssa. Huhh, mikä viikonloppu! Sinna oli niin reipas, kun jaksoi kahtena päivänä seurustella pitkät pätkät ja hengailla monessa eri sylissä. Voin vain kuvitella, kuinka pientä on mahtanut viikonlopun jäljiltä väsyttää, kun meitä aikuisiakin ramaisi tavallista enemmän. Kivaa oli kuitenkin ja aina on mukava yhdessä vähän juhlia ja herkutella! Tämä alkuviikko otetaan kuitenkin ihan iisisti ja palaudutaan rauhassa juhlahumusta.

Sain mieheltä syntymäpäivälahjaksi toivomani lahjakortin kasvohoitoon, ihanaa! Olen tainnut viimeksi häiden alla käydä kosmetologilla, eli muutama vuosi sitten, hups... Varaan siis jollekin päivälle aikaa ihan vain itselleni ja pienelle hemmottelulle ja jätän Sinnan ja miehen nauttimaan kahdenkeskisestä laatuajasta keskenään. :)

No, sadetta tai ei, se on kesä nyt! Ihmeellistä kyllä, oli meinaan sen verran kylmä toukokuu, ettei meinaa uskoa kesän jo saapuneen. Noin niinkuin kalenterin mukaan. Säässä olisi todellakin vielä parantamisen varaa. Saa nähdä, tuleeko hurjat helteet heinä-elokuun puolella, kun nyt on niin kylmää.

Oliko teillä juhlahumuinen viikonloppu? Meillä ei ollut tänä vuonna poikkeuksellisesti yhtään valmistujaisia juhlittavana, mutta myöhemmin kesällä päästään sentään juhlistamaan pikkuveljeni ripiltä pääsyä. :)

Meidän cool kesätypy! Kuolat suusta valuen of course.

Ei niin ankea maanantai

Maanantaita vaan kaikille! Mulla on jotenkin tosi pirteä ja energinen olo, vaikka on maanantai. Varmaan tuo mennyt viikonloppu oli sopivassa suhteessa palauttava ja voimia antava. :) Siivoiltiin, käytiin kaupassa, mä leivoin pari piirakkaa tulevia synttäreitäni varten ja lenkkeiltiin eilen pariin otteeseen pitkät pätkät, kun oli niin kaunis sää. Katsottiin miehen kanssa Kesäkaverit -leffa ja mutusteltiin poppareita cokiksen kanssa. Saunottiin ja kylvetettiin Sinnaa. Piipahdettiin naapurissa lasten synttärijuhlissa. Kokeilin uutta reseptiä; yrttistä jauhelihamureketta. Käytiin metsästämässä VIHDOINKIN olohuoneeseen uutta mattoa. Hypin tasajalkaa riemusta, kun löydettiin uusi matto ja mies näytti vihreää valoa sen ostamiselle!

Hyvä ja virkistävä viikonloppu takanapäin siis. :) Tänään käytiin Sinnan kanssa pyörähtämässä työpaikalla; mies vahti torkkuvaa vauvaa sillä välin, kun mä heitin tunnin työkeikan. Käyn aina välillä tarpeen mukaan tekemässä tunteroisen mittaisia työkeikkoja. Ihan mukavaa, sillä se pitää mut sopivalla tavalla kiinni työympyröissä ja ihmisten parissa, ei pääse tatsi ihan unohtumaan. Sen jälkeen tein pikaisen salin, kun Sinna oli niin hyvällä tuulella kaukalossaan. Sitten ajeltiinkin kotiin ja laitoin juuri väsyneen pienen päiväunille. Nykyään ei voi enää tietää tai edes veikkailla, kauanko Sinna nukkuu päiväuniaan. Aiemmin rytmi oli selvä; aamupäivällä nukutti 2 tunnin verran putkeen. Nyt saattaa nukuttaa jotain 20 minuutin ja 2 tunnin välillä. Ilmeisesti nuo uudet kääntymistaidot on niin jännittäviä, ettei malta oikein nukkua. No, pääasia, että öisin (taas) nukutaan paremmin - kop kop!

Tälle päivälle aikeissa olisi vielä käydä ruokakaupassa ostamassa viikon ruokatarpeet. Niin ja koiratkin pitäisi lenkittää, taidetaan siis käydä alkuillasta vaunulenkillä. Nämä maanantait on aina vähän erilaisia arkipäiviä siinä mielessä, että mies on iltavuorossa töissä. Muuten hän on yleensä aamuvuorossa. Nyt mä mutustelen tämän suklaakeksin loppuun (ööö nyt ei oo kyllä mitään tekosyytä tälle keksille, teki vaan mieli ja ehkä salilla käynti suo yhden keksin syömisen ;) ja rupean lajittelemaan ristiäiskuvia valokuva-albumiin. Niin, sikäli mikäli kun tuo murunen suvaitsee nukkua vielä. ;)

Kuvat äitienpäivältä. :)

Ensimmäisenä äitienpäivänäni

Voi miten ihana oli eilinen äitienpäivä - ensimmäiseni! Jännitin ja odotin innolla, miten tulisi reagoimaan päivään ja tietysti vähän sitäkin, mitä mies oli keksinyt varalleni. ;) Aamu alkoi melko aikaisin; Sinna heräsi jo puoli seitsemän maissa. Mies lähti hänen kanssaan olohuoneeseen höpöttelemään, että minä saisin jatkaa vielä unia. No eihän sitä unta tullut enää, mutta pyörin mukavassa horroksessa sängyssä siihen asti, että mies toi Sinnan jokeltelemaan viereeni ja kantoi perässä aamiaistarjottimen ja yllätystarjottimen sänkyyn.

Sain onnittelulaulun, suloisen kortin, ruusuja ja kauniit korvakorut, jotka miehen sanoin jäävät mulle konkreettiseksi muistoksi ensimmäisestä äitienpäivästä. Ihana ajatus! <3 Mies oli myös ostanut lempileivoksiani. Niillä herkuteltiin aamiaisen jälkeen. Kun mies lähti vaihtamaan vauvalle päivävaatteita päälle, otin Ciran ja Filjan kainalooni sänkyyn hetkeksi. Mamin muruset.

Aurinko paistoi ja oli tosi lämmin, joten lähdettiin koko perhe aamu(päivä)lenkille. Sen jälkeen rentoiltiin kotona, lueskelin blogeja ja katsottiin telkkaria. Oli ihana vain olla (kiitos edellispäivän tehokkaan siivousruljanssin!). Iltapäivällä mies lähti Sinnan kanssa hakemaan meille ruokaa - palasivat takaisin kotiin mukanaan uunissa haudutettua lammasta salaattipedillä, mun lempparia yhdestä lemppariravintolastani. NAM.

Käytiin ruuan päälle syömässä kakkua ja onnittelukierroksella äitini luona, joka vietti anoppini lailla (jonka luona vierailimme jo lauantaina) ensimmäistä äitienpäiväänsä mummuna. Mummu ja mummi saivat Sinnalta kortin, johon olin taiteillut sormiväreillä Sinnan jalkapohjan kuvan.

Illalla mietiskelin vielä miehelle vauvan nukahdettua, että mistä tietää, että on hyvä äiti... Pohdin sitä, olenko hyvä äiti ja mikä tekee äidistä hyvän. Tässä vaiheessa hyvän äidin merkit taitavat löytyä vauvan hyvinvoinnista, hymyistä ja onnellisuudesta. Niin ja siitä, että itse on tyytyväinen siihen, miten on äitiyttään tuonut esiin vauvalle.

Nyt on uusi viikko taas edessä, pätkä sellainen jälleen kerran. Äitienpäivän kunniaksi meidän murunen oppi kääntymään selältä mahalleen, joten uutta taitoa varmaan reenaillaan kovasti tämä viikko. :) Oikein pirteää viikkoa teille muruset!

Vappuja!

Mulla on niin perjantaifiilis! Täällä on paistanut aurinko koko päivän, lämmittänyt ihanasti, kun oon touhuillut tuolla takapihalla terassikalusteita järjestellen ja vauvaa nukuttaen. Iltapäivällä piti ihan hyvän fiiliksen ja vapun kunniaksi kaataa itselle lasillinen omatekoista simaa (rusinoilla, of course) ja nautiskella sitä tuoreen munkin (kaupasta) kera aurinkotuolissa. Oi että!

Saatiin aamupäivällä extempore kylään mun opiskelukamu vauvansa ja koiransa kanssa. Asuvat tässä aika lähellä meitä, meidän vauvoilla on kuukausi ikäeroa, meidän neiti on 3 kuukautta vanha ja heidän poitsu 2 kuukauden ikäinen. Koirat leikki innoissaan keskenään takapihalla ja vauvat katselivat toisiaan (ja toistensa ohi :D) kiinnostuneina. Oli tosi jännä päästä näkemään muitakin vauvoja kuin sitä omaa, huomaa kuinka erilaisia vauvat on keskenään! Terkkuja vaan M:lle, treffaillaampa pian uudestaan! :)

Onko teillä vappusuunnitelmia, ohjelmaa viikonlopulle? Me ajateltiin huomenna pyörähtää vapputorilla, mikäli säät yhtään suosii. Mun tekisi mieli metrilakua ja mies innostui ajatuksesta ostaa vauvalle ilmapallo ensimmäisen vappunsa kunniaksi. :D Ihana mies. Lisäksi käydään mun mummulla synttärikakulla ja grillaillaan kotona. Käytiin tänään aamulla vauvan kanssa kaupassa ostamassa koko pitkän viikonlopun ruuat, oon tehnyt kunnon vappumenun viikonlopun ruokien osalta, en malta odottaa, että pääsen kokeilemaan uusia (grilli)reseptejä. :)

Mies on koirien ja vauvan kanssa iltalenkillä, mä jäin kotiin oikaisemaan kipeää selkääni ja katsomaan Downton Abbeya. Kohta voisi ruveta keittämään miehelle kahvia ja kaivaa jääkaapista yllätyksenä tänään leipomaani sitruuna-mustikkapiirakkaa. Toivottavasti mies ilahtuu!

Oikein mukavaa ja makoisaa vappua, pitäkää kivaa! :)

ps. Rullaluistelukausi korkattu, oijoijoi että teki kutaa!

Maaginen kasi ja laulu raikaa!

Meillä tuli viime viikolla miehen kanssa täyteen 8 (!!) vuotta yhteiseloa. Voi juku, se on monta vuotta jo se! Tänä vuonna jopa muistettiin meidän merkkipäivä (okei, viime vuonna se olin minä joka sen unohti..), lahjoja ei jaeltu yhteisestä sopimuksesta, mutta mä leipaisin juhlan kunniaksi korvapuusteja ja illalla saunottiin. Oli oikeen hyvä merkkipäivä. :)

Lahjojen jakamisesta itsensä lahjomiseen... PS4:lle on julkaistu uusi SingStar -peli, jossa on huikee määrä biisejä meikäläisen mieleen. Kirosin pidemmän aikaa, että miksei tuota peliä oo voitu julkaista pleikka kolmosellekin, kunnes tuossa yks päivä hokasin sattumalta, että ei jukoliste, onhan se julkaista kolmosellekin! Lahjoin sitten itseäni muuten vain, tai vaikkapa tämän painavan vauvamahan kantamisesta ;), ja ostaa päräytin pelin. Uijjui, että on biisit paukkuneet! Jostain syystä tosin koirat pakenee toiselle puolelle taloa aina siinä vaiheessa, kun kaivan mikrofonit esiin. Ehkä soitan biisejä liian kovalla...tai jotain..

Se oli pitkästä aikaa pizzaviikonloppu, kannatti jaksaa leipaista perjantai-iltana pari pellillistä. Mums. Ite tehty ku on aina ite tehty.

Alkaa pikkuhiljaa jo jännittämään, enää viikko laskettuun aikaan, huih.. Koitan vielä ottaa rennosti ja tehdä kivoja juttuja tässä "odotellessa", Netflixistä Suitsia ja Orange is the new blackiä pyörimään, koirat kainaloon (ja mieskin, aina kun se sattuu olemaan kotona) ja jätskiä naamariin. Joskin tuo keskiraskaudessa vaivannut pahoinvointi on tullut yllättäen takaisin ja viimeksi lauantaina piti syödä aamiainen kahteen kertaan, kun ensimmäistä aamupalaa vauva ei huolinut, yngh.. No, eihän tätä raskautta enää hurjan kauaa kestä (vaikka yli menisikin komiasti). Energistä viikkoa kaikille, koitetaan selvitä noista lumivuorista, ne kenen huudeilla niitä riittää!

Pyhäinpäivänä

Pyhäinpäivä eli viime lauantai tuntui enemmänkin sunnuntailta, kun kaupat olivat kiinni ja kaikkialla oli hiljaista ja rauhallista (niin, paitsi avajaisviikonloppuaan viettävässä Ideaparkissa..). Saatiin hyvin tehtyä aamusella viikkosiivoukset ja meikäläinenhän otti sitten marraskuun ensimmäisen päivän kunniaksi esille sormet syyhyten jouluiset sisustustuotteet. Kihertelin kuin pikkulapsi laitellessani joulutähtiä ikkunaan  ja vaihtaessani jouluisempia kuvia ja tekstejä kehyksiin.

Illan päälle käytiin vielä reenailemassa koirien kanssa, sytyteltiin sisälle ja ulos kynttilöitä ja tunnelmoitiin. Haudoille asti ei lähdetty, mutta mielessäni lähetin lämpimiä ajatuksia ja terveisiä yläkertaan.

Halloween ei meillä päin näy katukuvassa; naapurin lapset ei kierrä keppostellen ovikellolta toiselle ja vaikka kaupoissa olikin kaikenlaista kurpitsa- ja hämähäkkikrääsää myynnissä, me jätettiin tänä(kin) vuonna kyseinen juhla väliin.

Oli tarkoitus kirjoitella viikonlopusta jo eilen aamusella, mutta oon koko alkuviikon istunut työkoneen ääressä niin paljon, että ei tahdo silmät enää kestä katsella ruutua ja sormetkin on näppäilystä kankeat. Kiihtyneeseen työtahtiin on toki syynsä ja mukava syy onkin; huomenna lähdetään mökkeilemään loppuviikoksi. Tulee varmasti tarpeeseen ladata akkuja muutaman päivän ajan, sillä ensi viikosta lähtien onkin muutama viikko sellaista haipakkaa työrintamalla, että saa nähdä, miten meikäläinen tämän mahan kanssa jaksaa! :D

ps. Nyt on vihdoin ja viimein uusi sohva laitettu tilaukseen, jippii, en malta odottaa, että se saapuu!!

Sattuipa sopivasti...

...Meinaan tää päivä + lumen tulo pohojolaan. Tänään on tasan kaksi kuukautta jouluun (wihii!) ja tänään on pyryttänyt ensimmäistä kertaa tänä syksynä meidän huudeille kunnolla lunta. Ihan mahtava fiilis oli aamulla katsoa ulos ikkunasta ja huomata, että maa on valkoinen! Se tekee niin paljon tähän syksyiseen pimeyteen. Ajattelin siinä sitten, että täytyyhän tämän nyt tarkoittaa jotakin, että juuri tänä päivänä tuli näin valtavasti lunta, joten tänään aion kyllä ripustaa meidän talvi(joulu)kranssin ulos ovenpieleen! :) Marraskuun vaihtuessa sitten niitä valohärpäkkeitä sun muuta semi-jouluista, hihih.

Heitin tytötkin samantien lumen huomattuani kartanolle ja huusin niille "Kattokaa, siellä on lunta!" Ne katto mua ihan äimänä, että mikä muhun on menny ku mesoan ja heilutan käsiä takapihalle päin mutta riensivät sitten painimaan lumihankeen. Cira ottikin sitte kunnon mökötysilmeen päälle, kun huusin sen lopulta sisälle (kuva alla). :D

No joo, on tänään muutakin tullut touhuttua kuin ihasteltua valkeaa maisemaa. Kävin aamupäivällä hammaslääkärissä tarkistuksessa (aina yhtä ahdistavaa ja tympeää, hrr!) ja kurvailin kaupan kautta kotiin. Salmiakit ja lakritsit odottavat syöjäänsä (onneksi on matalat verenpaineet nii saa vähän herkutella näillä ;). Parit työpalaverit ja pieni kotijumppa alta pois. Perjantain dinner. Nyt on kynttilät ja raukeus. Mikäs tässä sohvalla makoillessa ja pallomahan papattimattomaista liikehdintää hämmästellessä. Melkoiset bileet taas tuolla meidän neidillä. :D

Muikeeta perstaita !

Meni jo

Muikeeta sunnuntaita! Miten se viikonloppu taas menikään menojaan melkein huomaamatta? Meillä on taas vaihteeksi ollut "työn"täyteiset vapaapäivät; ollaan puuhailtu kotihommia (tai no, pihahommia, aargh), metsästetty huonekaluliikkeistä uutta sohvaa, pesty ja hiottu ja maalailtu meidän keinutuolia ♥ ja mietiskelty Nipsulle nimeä. Niin ja ehdittiin me töllöttää Vain Elämää ja Putous. Ja saunoa. Ja meikä on ihmetelly, ku lauantaisen maalailu- ja sohvaikkunashoppailu-urakoiden jälkeen mun toinen jalka puutu ja se on vieläki puutunu. Tiiättekö sen niiiiin ärsyttävän tunteen, ku joku raaja puutuu niin että tekis mieli hakata se tohjoksi tai vähintäänki repiä se irti? :D En tiiä, liittyykö tää jotenki raskauteen, että helpommin se verenkierto tukkeutuu ku on hankalissa asennoissa tai ihan vaan seisoskelee jalkojen päällä. Onneksi mies on vähän hakannu ja hieronu veriä liikkeelle, että pysty nukkumaan. Ja joo, meikä heti ekana aatteli, että Nonniin, nyt mulla on vähintäänki se raskausmyrkytys tai veritulppa! Sit katoin miehen ilmettä ja päättelin siitä, että jaa ei mulla vissiin ookkaan.. :D Perusmeikää pelätä heti pahinta.

Vielä ois hommaa jäljellä tälle sunnuntaille, joten ei kai se auta ku kiskoa tuota puujalkaa perässä ja ruveta tekemään! Pannarin sainkin jo leipastua aamupäivällä, eli sen tärkeimmän homman pois alta. ;) Miten teidän viikonloppu sujui? Aika kalsea keli ollut täällä, luonto näyttää ihan kuolleelta, on vihmainen tuuli ja vesisade ja harmaus ja kaikki!

Ja taas mennä körötellään!

Kauaa ei ehditty kotona oleskella, kun jo lähdetään kohti uusia seikkailuja. Onneksi tällä kertaa kohti tutumpaakin tutumpia maisemia, jossa saa ihan luvan kanssa hillua päivät villasukissa, kirja kourassa. Ehkä päästään vielä soutelemaankin, jos ei ihan kokoajan sada vettä! Arvaattekin varmaan, Kuusamoon suuntautuu tämän (pitkän) viikonlopun reissumme, kivaa että mies sai työkeikan lauantaiksi sieltä päin, niin meikäläinen saa ottaa koirien kanssa ilon irti mökkielämästä. Mukaan lähtee myös miehen veli avopuolisonsa kanssa ja appiukkokin saadaan yökylään yhtenä päivänä. Odotettavissa siis rennon seurallisia hetkiä takkatulen ääressä. :)

Family potretti Norjan vuoristossa <3

Ihan hyvää varmaan tekeekin tuollainen mökkeilyyn kuuluva joutilaisuus ja kiireettömyys. Tällä viikolla tuli todettua, ettei sitä ilmeisesti ihan tavalliseen tapaan sovikaan viilettää menemään tuon maalitelan kanssa, ajella ympäri Oulua päivittäin asioilla ja koota puolta päivää huonekaluja. On meinaan tämä mami saanut köllötellä sohvan nurkassa loppuviikon ajan pahoinvoinnin kourissa. Auta armias, jos yritän tehdä jotain muuta kuin vaihtaa kanavaa telkkarista tai lämmittää ruokaa mikrossa, niin jo alkaa oksennus nousta kurkkuun... Tästäpä viisastuneena ensi viikolla rennommin ottein ja niitä lepotaukoja ja välipäiviä pitäen. Kiitos vaan Nipsu palautteesta! ;D

Rentoo viikonloppua teillekin, pus moi!

Räkä poskella

Kivaa uutta viikkoa kuomat! Meikä täällä rustailee ei niinkään kieli poskella, vaan räkä poskella, kotiutin Helsingistä flunssan itselleni, hyhh. Viikonloppu tai itse asiassa Cheekin stadionin keikka oli ihan mielettömän upea, ei kaduta yhtään, että lähdin, vaikka tulinkin kipeäksi puolivälissä keikkaa alkaneesta sateesta (sadeviitasta huolimatta). Myös matkaseurueeni kärvistelee nyt flunssan kourissa, veikkaan että aika moni muukin kenttäpaikoilla ollut potee samaa juuri nyt...

Se on huikeeta, miten tuollaisilla suurilla keikoilla ihmisille tulee se yhteenkuuluvuuden tunne, kun kaikki huutaa ja hihkuu. Lauantain keikalla oli paikan päällä 40 000 ja risat ihmistä, sitä määrää samassa tilassa ei osaa edes kuvitella. Muhun ainakin iski niin hyvä fiilis illan aikana, kun yhdessä laulettiin (huudettiin) tuttuja biisejä, heiluteltiin käsiä ilmassa, osoitettiin suosiota ja loppumetreillä, kun aina niin hillityllä ja hallitulla Jarella petti pokka ja kyyneltulva lähti purkautumaan (ironisesti juuri Onnenkyyneleet biisin aikana), yleisö lauloi koko biisin lujaa, kun herra ei itse pystynyt. Näytetttiinhän siellä screeneillä myös niitä nuorempia tyttösiä, jotka itkivät vuolaasti katsomossa ja keikan jälkeenkin ulos kävellessä törmättiin moniin nuoriin tyttöihin, jotka kyynelehtivät. On se niin tunteikasta - etenkin tuolloin nuorena!

Itse keikan lisäksi myös mun matkakumppanit oli aivan ihania; pitivät huolta ja varjelivat keikalla mun masua töniviltä ihmisiltä. Välillä mietin, että oonkohan vaivaksi tämän "tilani" kanssa, ystävät huomioi mua niin paljon ja tarkisteli mun vointia säännöllisesti. Mutta onneksi pääosan matkasta mun vointi oli mitä parhain ja pysyin muiden mukana hyvin. Oli ihan parasta reissata teidän kanssa, M ja S! ♥

Nyt mä koitan hissukseen palailla taas tähän arkeen, hörpin kuumaa keittoa ja toivon, ettei tästä röhästä kehkeydy mitään megalomaanista tautia. Eikä muuten tuntunut yhtään kurjalta palata takaisin sateiseen Ouluun (noh, sateisesta Helsingistä), kun nää söpöliinit oli mua vastassa lentokentällä (ja mies tietysti myös ;).

Tyttöjen minireissu

En takuulla ole ainoa, joka lähtee tänä viikonloppuna tyttöjen kanssa reissuun Helsingin suunnille ja jonka askeleet suuntautuvat Stadikalle kuuntelemaan Pyrkiny Vähentään, Maanteiden Kingi ja Profeetat biisejä (edellä mainitut on ainaki meikäläisen yksiä suosikkeja herra Tiihoselta). ;)

Aamulla lennolle, päivällä ehkä vähän shoppailemaan ja syömään ja ilta huipentuu toivon mukaan sateettomaan Stadionin keikkaan. Varmasti luvassa ihan huikea show ja mahtavaa päästä fiilistelemään livenä Cheekin melko mieletöntä lavan ja yleisön haltuunottoa ja energiaa (no siitä hymystä puhumattakaan ;) - niin ja odotettavasti pääsee näkemään myös muita artisteja lavalla!

Laukku on pakattu, asut mietitty, hyvää vointia reissun ajaksi toivottu ja nyt ei muuta kuin unta palloon, että jaksaa herätä aamun koitteessa virkeänä. :) Oikein mahtia viikonloppua muruset! Onko teistä muuten jotkut lähdössä keikalle? Eihän sitä tiiä vaikka törmäiltäis lauantaina!

Uus käsveskakin lähtee mukaan.

Juhlien ja kylpien

Otsikon mukaisissa merkeissä sujui viime perjantai miehen kanssa 3. hääpäivää juhliessa. :) Aloitettiin ilta päivällisellä kreikkalaisessa ravintolassa (uunissa haudutettua lammasta, mmm!), jonka jälkeen vyöryttiin hotellille kirjautumaan sisään. Oltiin varattu etukäteen kylpyammeellinen huone Scandicista, joka sijaitsee ihan keskustan ytimessä, Finnkinon vieressä sopivasti. :D Otettiin huoneessa pikku ruokalevot, täyteltiin ja päivitettiin meidän hääkirjaa, laskettiin vesi ammeeseen ja käytiin lillumassa "skumppa"lasien kanssa (muumilimsaa :D). Illan päälle talsittiin 50 metriä leffateatteriin katsomaan Sex Tape (se komedia ;)) ja sen päälle vielä toiset kylvyt! Aika pian sen jälkeen tulikin jo uni silmään.

Aamulla herättiin ilman kellonsoittoa, pimennysverhot ja viileä hotellihuone tekivät tehtävänsä, sillä nukuttiin melko pitkät yöunet. Hipsittiin siitä suoraan alakertaan aamiaiselle, ämpättiin vatsat täyteen aamiaisherkkuja ja vielä kerran kylpemään! Täytynee hankkia seuraavaan kotiin oma kylpyamme, niin mukavaa ja rentouttavaa tuo kylpeminen meistä molemmista on!

Vaan olipahan ihana tapa viettää hääpäivää! Saa nähdä, oliko tuo pitkään aikaan ainoaa laatuaan, en meinaan menis vannomaan, että ihan noin pitkän kaavan kautta voidaan/maltetaan lähivuosina juhlistaa hääpäivää. ;)

Tulipa siinä päivän mittaan syödessä (etenkin sitä suolaista herkutellen elokuvateatterin hämärässä salissa) huomattua, kuinka paljon tuo maha voi turvota ja vääristää oikean vauvavatsan kokoa... Aamulla kun laitoin paidan päälle, tuskin näin koko mahaa ja iltasella kun räpsäsin alla olevan kuvan (ei vielä edes pahimmillaan tuossa!), näytin jo melko hyvämahaiselta. :D Mutta olkoon tämä nyt ensimmäinen vatsakuvani täällä (vieläkin tuntuu tosi oudolta, että otetaan kuvia omasta mahasta ja että joku jopa haluaa nähdä niitä kuvia, terkkuja vaan tulevalle kummitäti S:lle! :D).

Mitä muuten tykkäätte mun uusista rilleistä? Loppuihan se reilun vuoden kestänyt etsiminen viimeinkin, kun bongasin nämä Hilfigerin Tompan kakkulat Specsaversilla! :)

On crispy Sunday

Voi että mä sitten rakastan sitä kirpeää ulkoilman tuoksua, sitä joka kertoo, että syksy on saapumassa - tai ainakin hitunen siitä. Sunnuntaina oli juuri tällainen päivä. Ripustelin pyykkiä takapihalla, aurinko paistoi muttei paahtavasti vaan jollain lailla voimaannuttavasti. Pieni tuulenvire pyyhkäisi välillä ohitse ja se kirpeys ilmassa... Olisin voinut nuuhkia ilmaa vaikka kuinka kauan! En tiedä, onko tämä raskaus tehnyt musta ihan pöpin (jo siitäkin syystä, että en voinut tänä kesänä sietää hellettä), mutta odotan kuin kuuta nousevaa, että ne kirpeät ja ruskaiset syysilmat saapuisivat. Ne pimeät ja tunnelmalliset illat. Tuosta kirpeästä ilmasta syttyneenä kaivoin jo esille syystuikutkin. Täytynee tänäkin syksynä kipaista reissu Ikean kynttiläosastolla, sen verran on varastot taas ehtyneet. ;)

Sain jostakin (liekö sitten tuosta säästä) ihmeellisen energiabuustin, sillä koko sunnuntai meni ahkeroidessa. Aloitin aamulla väsäämällä first time ever kaalilaatikkoa ja puolukkasurvosta (pakkasen viime vuoden puolukkajämät). Tuli niin hyvää vaikka itse sanonkin ja niin iso satsi, että riittää pakkaseen asti "pahojen päivien varalle". Sitten hinkkasin kaikki keittiön kaapistojen ovet (vihaan sitä hinkkausta yli kaiken, etenkin uuninuppien puhdistamista), pesin 3 koneellista pyykkiä ja järjestelin kotia. Pistin vielä pannaritaikinan kohoamaan, otin vieraat (no eihän ne vieraita oo, vaan sukulaisia) vastaan ja herkuteltiin perinteisen pannariherkun äärellä tovi. Lopulta oli pakko lösähtää sohvalle tietokoneen kanssa ja käydä välillä heittämässä uuniin kanankoivet ja veneperunat. Voi vitsi miten reipasta! Ehkä mulla nyt alkais se raskauden energiavaihe? ;)

Miten teitien weekend?

ps. Kiiiiiiiiiiiiitos vielä kaikille teille ihanille onnitteluista, vertaistuesta, ajatuksistanne ja ihan kaikesta! Oon nyt niin iloinen ja helpottunut, että sain noin ihanan vastaanoton, vaikka varmasti olin alkureaktioni ja -ajatusteni kanssa ihan eri planeetalla kuin monet. Tästä jatketaan ja kohta lisää odotusaiheeseen liittyviä postauksia! ;)

Lapsekkailla synttärikemuilla

Huhheijaa! Niin se viikonloppu vierähti vaan äkkiä tuolla kyläilemässä. Ystävien tytär vietti 2-vuotissynttäreitään lauantaina ja meikäläinen sai kunnian toimia paardien hovikuvaajana. Heiluinkin juhlien ajan paikasta toiseen ja mitä ihmeellisimmissä asennoissa - ei sitä turhaan sanota, että lasten kuvaaminen on sekä antoisaa että hyvin haastavaa. ;) Pitäydyn kuitenkin blogi-puolella näissä kuvissa, joissa ei ihmisiä näy. Taitava ystäväni oli loihtinut taas sellaiset herkut pöytään, että oksat pois! Kakku oli ehdottomasti juhlien silmäterä, heti päivänsankarin jälkeen siis, ja maistui todella hyvältä. Kuten kaikki muukin. Juhlien jämiä herkuteltiinkin koko viikonloppu, ei ollut helppo palata arkiruokavalioon tuon reissun jälkeen. ;)

Ehdin viikonloppuna räpsäistä myös 2-vuotiskuvia sekä koko perheestä että maailman suloisimmasta pikku A:sta yksinään, voi että hän on niin ihana ja reipas tyttö! Kovasti huuteli "tätiä" ja "setää" leikkimään, mutta ehdoton suosikki oli "Silaaa!" eli Cira, joka meillä oli matkassa mukana. Vähän väliä piti käydä antamassa Ciralle "aaaai", eli haleja ja pusuja. :)

Käytiin vielä ennen kotiin lähtöä paikallisessa autokaupassakin, josta mies oli netistä bongannut kuulemma "juuri sellaisen auton, jota on meille jo pitkään etsinyt". Ja niinhän siinä sitten kävi, että sinne se meidän pikkuruinen Juniorimme (joo, meidän autolla on nimi :D) jäi ja tilalle vaihtui huomattavasti tilavampi ja valjakko-harrastukseemme sopivampi auto. Tai laivalta se musta näyttää, kun auton kokomuutos on niin huomattavan suuri! Tänään lähden illalla (mies kyydissä) ajelemaan uudella pirssillä, täytyy saada hyvät tuntumat uuteen autoon, ennen kuin uskallan lähteä sillä pidemmille ajoille. Mua jotenkin aina hermostuttaa ajaa autolla, jolla en ole aiemmin ajanut. Etenkin nyt, kun uutukainen on edeltäjäänsä niiiiiin paljon kookkaampi, hirvittää jo nyt keskusta-ajelut ja parkkeeraukset, huhhei. :D

Miten teidän viikko on käynnistynyt?

Lämpenee

Voi elämän käki, mikä keli! Etelässä on saatu nauttia jo monta kipaletta aurinkoisia päiviä, mutta täällä Oulussa on tänään (ainakin meikäläisen muistin mukaan) vasta ekaa kertaa oikein kunnolla lämmin. Aivan mahtavaa, meinaan linnoittautua kohta tuonne takapihalle kylmän cokiksen, kirjan ja jätskin kanssa (jep, herkkupäivä ;).

Meillä on ollut ihan superkiireinen loppuviikko, kun torstaina töiden jälkeen heiluttiin haravoiden ja lannoitepussien kanssa taloyhtiön pihatalkoissa iltaan asti ja perjantaina palaveerattiin työasioissa puoli kuuteen. Sen jälkeen vielä vähän takapihan laittamista. Tänään oon aamutuimaan ehtinyt jo maalata meidän takapihan aidat (tämä homma olisi pitänyt hoitaa jo viime kesänä, mutta mattimyöhäiset sipaisi maalit pintaan vasta nyt..) ja nauttia aikaisen herkkulounaan miehen kanssa, hän kun lähti päiväksi vielä koulutukseen.

Nyt on siis paikallaan jo rauhoittua ja rentoutua, saa nähdä miten malttaa vain istuskella tuolla pihan puolella, kun on koko toukokuun vain touhuillut siellä. Illan päälle lähdetään ehkä vielä leffailemaan! Mitä teillä on helteiselle viikonlopulle suunnitelmissa?

Mama

Tänään on kylvetty uutta ruohoa takapihalle ja juhlittu äitejä! On muodostunut jo melkein perinteeksi, että meikäläinen leipaisee äitienpäivänä jonkinlaisen kakun tapaisen mamalle. Tämän kertainen leipomus meni onneksi yhtä hyvin kaupaksi kuin edellisvuosienkin tekeleet. Olis vielä se auringon möllykkäkin voinut paistaa äitien kunniaksi...

Törmäsin pari kuukautta sitten kirjakaupassa teokseen, jota en muistanut nähneeni äidin kirjahyllyssä. Romaani oli yhden äiskän suosikkikirjailijan rustaama, joten nappasin sen hyllyltä mukaani äitienpäivää ajatellen. Ja kyllähän se näytti olevan erittäin mieluisa lahja! :) Mua ja mun mamaa yhdistää ehkä eniten rakkaus kirjoihin (ja vieläpä todella samantyylisiin sellaisiin), hieman kyseenalainen huumorintaju (toiset tajuu, toiset ei) ja himo Lakrisaliin. Ja oonhan mä tietty äidin paras tytär - ainoa kun olen laatuaan. ;) Mut nyt kutsuu sohva, kun maha on ihan täynnä äitienpäiväherkkuja, se on moi!

Vappupäivänä

Vaikka tuuli teki vappupäivän sään melko jäätäväksi, ei paljon haitannut! Aloiteltiin päivä vappubrunssilla ja samalla avattiin grillikausi. Oi että oli hyvää sapuskaa ja mieskin oli ihan elementissään grillauspuuhansa parissa. :) Ruuan päälle meikäläisen leipomuksia (ja kaupan munkkeja). Torillekin uskaltauduttiin (kovasta tuulesta ja ihmismäärästä huolimatta) ja vieläpä Ciran ja Filjan kanssa... Neidit oli pikkasen innoissaan päästessään "mestoille", vetivät joka suuntaan ja halusivat tervehtiä kaikkia. Niin ja maasta löytyi tietysti vaikka ja mitä herkkuja. Sitten kun lopulta rauhoittuivat, istahdettiin tuulen suojaan nauttimaan auringosta ja perinteisistä metrilakuista ja oli ihanaa.

Loppupäivä vierähtikin takapihan puolella, kun aloiteltiin pienimuotoista projektia nimeltään "Hus kukkapenkki, tervetuloa kivetys". Melkoinen homma, tänään ollaan nimittäin jatkettu ja jatketaan varmaan vielä mooooonta päivää, vaikkei kyseessä olekaan kovin iso alue pihastamme. No, illan päälle lähdettiin kuitenkin vielä leffailemaan tutulla neljän poppoolla. Käytiin katsomassa Divergent - Outolintu. Olihan siinä haettu paikoin hyvin paljon samoja piirteitä Nälkäpelistä ja itse elokuvan idea vaikutti hyvin tutulta, jossain vaiheessa tajusin, että olen lukenut erään trilogian, jonka idea on melkein sama kuin tuossa Divergentissa. Ja se trilogia, jonka minä olen lukenut, ei ollut tämä Veronica Rothin käsialaa, joka on siis kirjoittanut kirjan, johon Divergent elokuva perustuu. No joo, alkaa mennä jo elokuva-arvostelun puolelle, joten eiköhän mennä muihin aiheisiin! :D

Tämä päivä on kulunut siis myös pihatöitä paiskiessa, illaksi lähdemme valjakkoporukan grillaus- ja saunailtaan, niin kivaa! Oli kyllä hyvä idea ottaa tämä perjantai vapaaksi, niin sai kunnon pitkät vapaat ja ehtii paneutua tuohon takapihan kaaokseen oikein ajan kanssa. Nyt ei muuta kuin have a great friday!

Perjantain pelastus

 

Nyt en puhu perjantaipullosta, vaan räkätautilaisen järeistä aseista tervehtymistä kohti taistellessa. Täällä siis yhäkin podetaan flunssaa ja ai että tää on just meikäläiselle kohdistettu flunssan oire, kun mun ääni on lähtenyt huitelemaan. Tää puhumattomuus on tämmöselle hölöpöttäjälle ihan kauheeta, jostain kai mua nyt rangaistaan, kun ääni vietiin! Oon kyllä viekkaasti, "viekkaasti", yrittänyt houkutella sulosointuista viserrystäni (krhm) takaisin muutamin poppakonstein (suom. ihan perusmetodein), mutta tää fifty-sixty särkyvä bassoääni sen kun pysyy. Mies soitti mulle töistä tänään ja kun vastasin puhelimeen mitä miehekkäimmällä mörinällä "Jo--oo", linjalla oli vähän aikaa hiljaista, kun mies kuulemma tarkisti puhelimen näytöltä, oliko vahingossa soittanut jollekin miehelle korkeaäänisen vaimonsa sijaan. Hohhoo. Yritin vielä äsken, kun mies palasi töistä, liehitellä häntä heittämällä muutaman teinipojan kiekaisu-örinän ja heilautin vielä kaupan päälle rasvaisia hiuksiani. Voitte uskoa, että olin varmaan melko vastustamaton näky pyjama päällä, petteri punakuonon nenällä varustettu naama pöhöttyneenä ja jatkuvasti yskien ja röhien. Ai että.

Mutta siihen perjantain pelastukseen, eli flunssan selättäjiin. Tässä ne tulee:

 

Number one. Aloita aamu kuumalla kaakaolla. Mitä enemmän kaakaojauhetta, sitä enemmän. Niin ja sitä parempi. Ja kupin on oltava iso, ettei tarvi heti nousta vaivalloisesti sohvalta hakemaan santsikupillista.

Number two. Nyt kun oot päässyt herkuttelun makuun (vaikka tässä yhteydessä se kaakao on tietysti lääke haloo, ei herkku), vedä huiviisi tuore munkki, jonka joku ihana ihminen on sinulle kaupasta tuonut/tehnyt itse. Koska ethän kipeänä voi itse raahautua mihinkään kauppoihin. Jos sulla on ihanan rasittavia kuolaajakavereita siinä liepeillä (yleensä ottaen karvaisia otuksia), voit antaa heillekin pikku pikku palaset munkista. Ja hillosta, jos et pidä siitä niin hirveesti, niinku en mäkään.

 

Number three. Ota välissä vähän oikeetakin droppia. Strepsils on hyvä. Ja Läkerol. Ja Bafucin, mutta sitä ei meidän kaapista nyt löytynyt. Älä kuitenkaan syö liikaa, ettei tuu flunssan lisäksi mahataudin alkiota. 

 

Number four. Nauti useita kertoja päivän aikana kuumaa teetä ja mustikkakeittoa tai vastaavaa. Ja juomingeille tietty asiaankuuluva muumimuki. Huomaathan, että olennaista on myös punaiset kynnet. Ne kutsuu luokseen terveyttä ja pitää pöpöt loitolla. Toimii vähän valkosipalin tavoin. Ja kyllä, kirjoitin todellakin valkosipali. Musta se on paljon hauskempi noin. Ja vissiin muodissakin?

Number five. Nauti pitkin päivää suklaata. Ihan sama mitä suklaata, kunhan se on suklaata. No okei, pikku vinkkinä, että se vois mielellään olla joko Fazerin marjasuklaata tai Maraboun minttukrokanttia. Niinku mulla tänään. Ja suklaan kanssa on hyvä tietty nauttia taas jotain kuumaa; kaakaota, teetä tai mustikkakeittoa.

Tämmönen kevennys tälle perjantaille. Pakko myöntää, että hohottelen kirjoitukselleni säröbassollani täällä itsekseni, ymmärtänette, mitä sosiaalisten kontaktien puute voi ihmisille neljässä päivässä tehdä... Tai onhan mulla ollut päivisin seurana Salkkari-hahmot (digiboksilla, ei sentään hallusinaatioina). Ehkä se selittää jotain. Mutta, pahoittelen, mikäli tämä pöhöttynyt ja tukkoinen huumorini ei auennut, nyt menen kiltisti peiton alle suklaalevyni kanssa. Pysykää terveinä ja pitäkää kiva viikonloppu!