Sekametelipostaus flunssaviikolta

Hoooohhoi, tää viikko on kyllä maleksinut niin hitaasti, kun on pitänyt keskittyä flunssasta paranteluun ja lepäämiseen. Nessut ja tee on ollu mun kavereita. Ja jätski ja suklaa. Väitän miehelle, että en minä, mutta ku Nipsu tykkää! Joo ja Nipsu on meidän masuasukin kutsumanimi ja joo, oon Muumi-fani. :D Tänään oon jopa jaksanut pestä pyykkiä ja vaihtaa yövaatteet päivävaatteisiin, joten aattelin, että josko tuota jaksais käydä pyörähtämässä miehen töiden jälkeen ihan kuulkaas niinkin ihmeellisessä paikassa kuin ruokakaupassa! Voi että, näkis ihmisiä! Tää mökkihöperyys ei sovi mulle... Oon myös suunnitellut kirppispöydän varaamista. Idea tietysti lähti siitä, kun rupesin yks päivä tylsyyksissäni kurkkimaan penkomaan kaappeja ja löysin tuhottomasti turhaa, käyttämätöntä rompetta. Kirppari-ihmisiä on kyllä moneen junaan... On niitä, joille tärkeintä on voitto (eli että jää mahdollisimman paljon rahaa käteen) ja niitä, joille tärkeintä on päästä turhasta tavarasta eroon - hinnasta viis tai että saisi edes sen verran rahaa, että saa kuitattua pöydän vuokran. Meikäläinen kuuluu tuohon jälkimmäiseen kastiin ja siksipä juuri ärsyttää vallan suuresti kirppareilla pörrätessä sellaiset pöydät, jotka notkuu ylihinnoiteltuja, käytettyjä, tavaroita. Mitäs mieltä te ootte, ootteko kirpparikansaa ylipäänsä?

Ja nyt ku päästiin kysymisen makuun ja jotta sekotettaisiin tätä sekametelipostausta entisestään, niin onko siellä joku muukin kuin minä katsonut syksyn ohjelmiston laadukkainta ja upeinta tv-realitya Big Brotheria (huumoria huumoria!)? En tiiä onko ne nää hormonit vai mitkä, mutta mulla alkaa veri kiehumaan samantien, kun se Joni avaa suunsa. :D Ärsyttää aivan sikana ja seksuaalinen suuntautuminen ei liity mitenkään asiaan, se vaan päästelee suustaan ihan mitä sattuu ja asenne just sellanen Aaargh! Joo. Nyt ei muuta, hyvät viikonloput! Ai niin, loppuun vielä kuva viime viikonlopun reissulta. Mama ja maha liikkeellä, laatu taattua iPhonea!

Baggie baggie

Mulla on aina välillä sellaisia ikuisuusostoksia. Tiedättekö, yhtäkkiä havahdut siihen, että vois pikkuhiljaa tarvita uuden työlaukun, kun vanhasta alkaa olkahihnat rispaantumaan tai jotain muuta mukavaa. Silmäilet nettikauppojen ja kivijalkaliikkeiden laukkuvalikoimaa ja toteat, että ei juuri nyt oikein mikään iske... Jatkat puoliaktiivista laukun metsästystä ja jossain vaiheessa huomaat, että on mennyt kuukausia, puoli vuotta ja sitten jo vuosi siitä, kun totesit tarvitsevasi uutta laukkua, että vieläkään ole löytänyt sitä uutta. Mulle kävi just noin. Tiesin kyllä suunnilleen, millaisen mallisen ja värisen laukun halusin - en vain ollut valmis (eikä myöskään kukkaroni) maksamaan siitä satasia. Kuitenkin töhrisin tai liiskaisin sen johonkin...

Pari viikkoa sitten törmäsin tähän kuvissa näkyvään simppeliin laukkuun Aleksi 13:ssa. Päätin, että tässä se nyt on, lähimpänä toivomaani mallia kuin yksikään tähän mennessä. Ei maksanut maltaita todellakaan, oli vielä kantistarjouksessakin. Happy happy!

Tästä laukkuostoksesta havahduin, etten ole pitkiin aikoihin shoppaillut oikein mitään. No tietysti pikku tulokkaalle jotain tarpeellista (tai "tarpeellista" ;)), mutten itselleni. Vaatteita ei ole syystä tai toisesta mieli tehnyt ostella, enkä muutenkaan ole syttynyt kauppojen valikoimista. Kesän alennusmyynnitkin tuntuivat melkoiselta pettymykseltä, ei tullut vastaan oikeastaan mitään omaan makuun sopivaa. Tässä taas huomaa, kuinka kausiluonteista shoppailu ainakin meikäläisellä on; välillä sitä ei löydä mitään ja välillä taas tuntuu, että kaikki mitä on haeskellut, olisi kerralla tuossa noin. No joo, tällaista pinnallista huuhaata tänään. Pää on niin täynnä sitä itteään, ettei ajatus kulje. No ompahan ollut hyvin aikaa nuokkua koneen ääressä kaiken maailman vauvatarvikkeita (ja vauvahömpötyksiä) tutkaillen. Loputon suo, sanon minä! Nyt ryystämään kuumaa vadelmakeittoa, mmmoi!

Räkä poskella

Kivaa uutta viikkoa kuomat! Meikä täällä rustailee ei niinkään kieli poskella, vaan räkä poskella, kotiutin Helsingistä flunssan itselleni, hyhh. Viikonloppu tai itse asiassa Cheekin stadionin keikka oli ihan mielettömän upea, ei kaduta yhtään, että lähdin, vaikka tulinkin kipeäksi puolivälissä keikkaa alkaneesta sateesta (sadeviitasta huolimatta). Myös matkaseurueeni kärvistelee nyt flunssan kourissa, veikkaan että aika moni muukin kenttäpaikoilla ollut potee samaa juuri nyt...

Se on huikeeta, miten tuollaisilla suurilla keikoilla ihmisille tulee se yhteenkuuluvuuden tunne, kun kaikki huutaa ja hihkuu. Lauantain keikalla oli paikan päällä 40 000 ja risat ihmistä, sitä määrää samassa tilassa ei osaa edes kuvitella. Muhun ainakin iski niin hyvä fiilis illan aikana, kun yhdessä laulettiin (huudettiin) tuttuja biisejä, heiluteltiin käsiä ilmassa, osoitettiin suosiota ja loppumetreillä, kun aina niin hillityllä ja hallitulla Jarella petti pokka ja kyyneltulva lähti purkautumaan (ironisesti juuri Onnenkyyneleet biisin aikana), yleisö lauloi koko biisin lujaa, kun herra ei itse pystynyt. Näytetttiinhän siellä screeneillä myös niitä nuorempia tyttösiä, jotka itkivät vuolaasti katsomossa ja keikan jälkeenkin ulos kävellessä törmättiin moniin nuoriin tyttöihin, jotka kyynelehtivät. On se niin tunteikasta - etenkin tuolloin nuorena!

Itse keikan lisäksi myös mun matkakumppanit oli aivan ihania; pitivät huolta ja varjelivat keikalla mun masua töniviltä ihmisiltä. Välillä mietin, että oonkohan vaivaksi tämän "tilani" kanssa, ystävät huomioi mua niin paljon ja tarkisteli mun vointia säännöllisesti. Mutta onneksi pääosan matkasta mun vointi oli mitä parhain ja pysyin muiden mukana hyvin. Oli ihan parasta reissata teidän kanssa, M ja S! ♥

Nyt mä koitan hissukseen palailla taas tähän arkeen, hörpin kuumaa keittoa ja toivon, ettei tästä röhästä kehkeydy mitään megalomaanista tautia. Eikä muuten tuntunut yhtään kurjalta palata takaisin sateiseen Ouluun (noh, sateisesta Helsingistä), kun nää söpöliinit oli mua vastassa lentokentällä (ja mies tietysti myös ;).

Tyttöjen minireissu

En takuulla ole ainoa, joka lähtee tänä viikonloppuna tyttöjen kanssa reissuun Helsingin suunnille ja jonka askeleet suuntautuvat Stadikalle kuuntelemaan Pyrkiny Vähentään, Maanteiden Kingi ja Profeetat biisejä (edellä mainitut on ainaki meikäläisen yksiä suosikkeja herra Tiihoselta). ;)

Aamulla lennolle, päivällä ehkä vähän shoppailemaan ja syömään ja ilta huipentuu toivon mukaan sateettomaan Stadionin keikkaan. Varmasti luvassa ihan huikea show ja mahtavaa päästä fiilistelemään livenä Cheekin melko mieletöntä lavan ja yleisön haltuunottoa ja energiaa (no siitä hymystä puhumattakaan ;) - niin ja odotettavasti pääsee näkemään myös muita artisteja lavalla!

Laukku on pakattu, asut mietitty, hyvää vointia reissun ajaksi toivottu ja nyt ei muuta kuin unta palloon, että jaksaa herätä aamun koitteessa virkeänä. :) Oikein mahtia viikonloppua muruset! Onko teistä muuten jotkut lähdössä keikalle? Eihän sitä tiiä vaikka törmäiltäis lauantaina!

Uus käsveskakin lähtee mukaan.

Juhlien ja kylpien

Otsikon mukaisissa merkeissä sujui viime perjantai miehen kanssa 3. hääpäivää juhliessa. :) Aloitettiin ilta päivällisellä kreikkalaisessa ravintolassa (uunissa haudutettua lammasta, mmm!), jonka jälkeen vyöryttiin hotellille kirjautumaan sisään. Oltiin varattu etukäteen kylpyammeellinen huone Scandicista, joka sijaitsee ihan keskustan ytimessä, Finnkinon vieressä sopivasti. :D Otettiin huoneessa pikku ruokalevot, täyteltiin ja päivitettiin meidän hääkirjaa, laskettiin vesi ammeeseen ja käytiin lillumassa "skumppa"lasien kanssa (muumilimsaa :D). Illan päälle talsittiin 50 metriä leffateatteriin katsomaan Sex Tape (se komedia ;)) ja sen päälle vielä toiset kylvyt! Aika pian sen jälkeen tulikin jo uni silmään.

Aamulla herättiin ilman kellonsoittoa, pimennysverhot ja viileä hotellihuone tekivät tehtävänsä, sillä nukuttiin melko pitkät yöunet. Hipsittiin siitä suoraan alakertaan aamiaiselle, ämpättiin vatsat täyteen aamiaisherkkuja ja vielä kerran kylpemään! Täytynee hankkia seuraavaan kotiin oma kylpyamme, niin mukavaa ja rentouttavaa tuo kylpeminen meistä molemmista on!

Vaan olipahan ihana tapa viettää hääpäivää! Saa nähdä, oliko tuo pitkään aikaan ainoaa laatuaan, en meinaan menis vannomaan, että ihan noin pitkän kaavan kautta voidaan/maltetaan lähivuosina juhlistaa hääpäivää. ;)

Tulipa siinä päivän mittaan syödessä (etenkin sitä suolaista herkutellen elokuvateatterin hämärässä salissa) huomattua, kuinka paljon tuo maha voi turvota ja vääristää oikean vauvavatsan kokoa... Aamulla kun laitoin paidan päälle, tuskin näin koko mahaa ja iltasella kun räpsäsin alla olevan kuvan (ei vielä edes pahimmillaan tuossa!), näytin jo melko hyvämahaiselta. :D Mutta olkoon tämä nyt ensimmäinen vatsakuvani täällä (vieläkin tuntuu tosi oudolta, että otetaan kuvia omasta mahasta ja että joku jopa haluaa nähdä niitä kuvia, terkkuja vaan tulevalle kummitäti S:lle! :D).

Mitä muuten tykkäätte mun uusista rilleistä? Loppuihan se reilun vuoden kestänyt etsiminen viimeinkin, kun bongasin nämä Hilfigerin Tompan kakkulat Specsaversilla! :)

On crispy Sunday

Voi että mä sitten rakastan sitä kirpeää ulkoilman tuoksua, sitä joka kertoo, että syksy on saapumassa - tai ainakin hitunen siitä. Sunnuntaina oli juuri tällainen päivä. Ripustelin pyykkiä takapihalla, aurinko paistoi muttei paahtavasti vaan jollain lailla voimaannuttavasti. Pieni tuulenvire pyyhkäisi välillä ohitse ja se kirpeys ilmassa... Olisin voinut nuuhkia ilmaa vaikka kuinka kauan! En tiedä, onko tämä raskaus tehnyt musta ihan pöpin (jo siitäkin syystä, että en voinut tänä kesänä sietää hellettä), mutta odotan kuin kuuta nousevaa, että ne kirpeät ja ruskaiset syysilmat saapuisivat. Ne pimeät ja tunnelmalliset illat. Tuosta kirpeästä ilmasta syttyneenä kaivoin jo esille syystuikutkin. Täytynee tänäkin syksynä kipaista reissu Ikean kynttiläosastolla, sen verran on varastot taas ehtyneet. ;)

Sain jostakin (liekö sitten tuosta säästä) ihmeellisen energiabuustin, sillä koko sunnuntai meni ahkeroidessa. Aloitin aamulla väsäämällä first time ever kaalilaatikkoa ja puolukkasurvosta (pakkasen viime vuoden puolukkajämät). Tuli niin hyvää vaikka itse sanonkin ja niin iso satsi, että riittää pakkaseen asti "pahojen päivien varalle". Sitten hinkkasin kaikki keittiön kaapistojen ovet (vihaan sitä hinkkausta yli kaiken, etenkin uuninuppien puhdistamista), pesin 3 koneellista pyykkiä ja järjestelin kotia. Pistin vielä pannaritaikinan kohoamaan, otin vieraat (no eihän ne vieraita oo, vaan sukulaisia) vastaan ja herkuteltiin perinteisen pannariherkun äärellä tovi. Lopulta oli pakko lösähtää sohvalle tietokoneen kanssa ja käydä välillä heittämässä uuniin kanankoivet ja veneperunat. Voi vitsi miten reipasta! Ehkä mulla nyt alkais se raskauden energiavaihe? ;)

Miten teitien weekend?

ps. Kiiiiiiiiiiiiitos vielä kaikille teille ihanille onnitteluista, vertaistuesta, ajatuksistanne ja ihan kaikesta! Oon nyt niin iloinen ja helpottunut, että sain noin ihanan vastaanoton, vaikka varmasti olin alkureaktioni ja -ajatusteni kanssa ihan eri planeetalla kuin monet. Tästä jatketaan ja kohta lisää odotusaiheeseen liittyviä postauksia! ;)

Baby on board

Kesän hiljaiselooni oli totta puhuen muukin syy kuin loma ja aivoton olo... Mietin pitkään, haluanko tuoda tätä asiaa blogissani julki, mutta koska blogini tyyli on lifestyle, en koe että voisin kovin hyvin piilotella aihetta kirjoittaessani tänne. Ja tällöin myös suuren suuri osa nykyisen (ja tulevan) elämäni arkisista asioista jäisi blogista kokonaan pois. Joten, täältä pesee: Meille tulee vauva!

Nyt, kun raskausviikkoja on takana jo 15, alan pikkuhiljaa hahmottamaan, mitä oikein tapahtuu ja mitä tuleman pitää. Alan myös vähitellen pitämään ajatuksesta, että meille tulee vauva. Täytynee vähän avata näitä lauseita..? En ole koskaan ajatellut haluavani omia lapsia. Pidän kyllä lapsista, mutta 3 pikkuveljeäni ovat riittäneet tyynnyttämään hoivaviettini täysin hyvin. ;) Voinette siis kuvitella yllätykseni ja rehellisesti sanottuna shokkini, kun sain tietää olevani raskaana. Tämä kesä on siis mennyt enemmän ja vähemmän sulatellessa uutista ja totutellessa raskauteen ja siihen, että elämämme tulee melko pian muuttumaan kertaheitolla. Onneksi elämäntilanteemme on kuitenkin varsin otollinen tälle uutiselle ja muutokselle ja lähipiirikin tuntuu olevan varsin innoissaan ja valmiina auttamaan noviiseja vauva-tiellä. :)

Äitini on tämän kesän aikana pariin otteeseen lohduttanut minua sanomalla "Sitä varten raskaus kestää sen 9 kuukautta, että tuleva äiti ehtii sulatella ja tulla sinuiksi asian kanssa". Onhan tässä siis aikaa totutella ajatukseen siitä, että meitä on kohta kolme ihmistä tässä talossa, että musta tulee äiti ja että miehestäni tulee isä. Apuva!

En ole hirveästi oireillut tässä alkuraskauden aikana, ihan alussa mulla oli mahavaivoja (joiden luulin johtuvan Pariisin matkastamme), sitten oli pari viikkoa ihan hirveä nälkä kokoajan, sen jälkeen tuli iltapäiväväsymykset ja loman alkaessa kun tuli helteet, huomasin etten kestä ollenkaan olla auringossa tai kuumassa. Tuli ihan hirveän heikko ja huono olo. Että täällä kyllä ollaan otettu avosylin vastaan nämä viilentyneet ilmat. :D

Oon jo jonkin verran ostellut tulevalle pienelle tavaraa, lähinnä vaatteita ja kirjoja (kuvissa). Konkreettiset, käsinkosketeltavat asiat, tekee tästä asiasta helpomman ymmärtää ja käsittää. Niin kuin se, että maha kasvaa tai ne pienen pienet vauvan vaatteet. Huh hei, on tämä jännittävää! Ja oli jotenkin tosi hermostuttavaa "tulla kaapista ulos" tänne blogimaailmaan, nyt ei ole enää paluuta piiloon!

Kuulisin mielelläni teidänkin ajatuksia ja tuntemuksia ja kokemuksia siitä, millaista oli huomata olevansa raskaana, mitä kaikkea mielessä liikkui ja miten raskauden aikana kypsyi ajatukseen vauvasta ja äitiydestä.

Cira vahtimassa pienen vaatteita ;)

3. Hääpäivä

Eilen napsahti täyteen 3. vuosi avioliitossa, congrats vaan meille! Well done. Huomenna lähdetään juhlistamaan hääpäivää ihan kaksistaan - koko illaksi ja yöksi. ;) Ihanaa päästä yhdessä tuulettumaan, mies on tehnyt kesäloman jälkeen niin paljon töitä ja vapaa-aika on kulunut kaiken maailman asioita hoitaessa, että alkaa olla jo ihan tarvetta pienelle irtiotolle!

Eilisiltana muisteltiin iltalenkillä, millainen sää oli meidän hääpäivänä. Tosi lämmin eikä pilvistä tietoakaan. Siinä tuli sitten kävellessä kaiveltua muistin kätköistä kaikenlaista ihanaa häistä. Onneksi päätimme satsata videokuvaajaan häissämme, häävideo on ollut kultaakin kalliimpi ja varmasti tulee olemaan tulevaisuudessakin, kun yksityiskohdat hääpäivästä alkavat hiipua.

En iske tähän meidän hääkuvia vaan satunnaisia yhteisotoksia vuosien varrelta, reissuilta ja muista hauskutuksista. Vaikka yhteiseloa on kertynyt kaiken kaikkiaan jo reilu 7 vuotta, ollaan silti välillä vieläkin niitä alkuvuosien lällyjä tyyppejä. ;) Mutta niin kai se pittääkin!

Nyt loppu ukkonen ja sadekuuro, joten iltalenkki kutsuu, tytöt jo pyörii levottomina eteisessä, moikka!

Loikoilua piknikillä

Taannoisella kesälomalla sää suosi riittämiin ja yhtenä loma-aamuna pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin Franzenin puistoon, tornikahvion liepeille (meikäläisen sukupolvi tuntee alueen paremminkin legendaarisena Leeverinä). Siihen aikaan aamupäivästä saatiin hengailla piknik-huovalla kirjojen kanssa ihan rauhassa. Aurinko porotti, muttei vielä liian kuumasti ja eväät oli kohillaan.

Tein jo edeltävänä iltana valmiiksi mustikkapiirakan ja näppäriä suolaisia suupaloja, pepperoni-kierteitä. Lisäksi haettiin kaupasta tuoreita mansikoita ja kaapista sipsiä ja kylmää juomaa mukaan. Ai että kelpas! Potna-Pekka (mulle se on kyllä aina Potta-Pekka :D) ajeli sillalla ja kaupunki heräili laiskasti. Voi tuotakin lokoisaa lomapäivää! Nyt sitä paahdetaan hiki otsalta valuen töissä ja haaveillaan syksystä...  Olin eilen haltioissani, kun lämpötilat aleni sen verran, että jaksoi tehdä muutakin kuin ravata jääkaapin ja sohvan väliä vesi- tai cokislasi kädessä. Alkaa aivotkin toimimaan taas pikkuhiljaa tämän kirjoittelun parissa. :D

Viileä tuulahdus

Tänään aamulla mut valtas ihan mahoton syysfiilis. Makoilin aamulla sängyssä, oli vielä aika pimeää ja avoimesta ikkunasta tuulahti viileää ilmaa. Jokin siinä tuulahduksessa oli, kun samantien mulle tuli flashbackina kaikkia ihania syksyyn liittyviä asioita; kynttilöiden ja sateen tuoksuja, pimeiden koti-iltojen tunnelmia, ruskaisia näkymiä ulkona ja lehtien kahinaa. Ai että! Melkein jo iski päälle meikäläiselle tyypillinen syys-sisustusvimma.

Myös miehelle on tuttua mun rakkaus syksyä kohtaan ja aiemmin tällä viikolla, hän toikin kotiin tullessaan mulle kuvissa näkyvän purnukan täynnä kynttilöitä, "koska ihan pian on taas syksy ja kynttiläkausi". Niin ihana yllätys! Samana päivänä juhlimme (täysin kiitos kaunis miehen) pienesti 7. kihlajaispäiväämme kiinalaisella noutoruualla. Ensi viikolla on hääpäivä, joten sitä varmaan vietetään sitten vähän isommin. Kun tietäisi, mitä tuolle miehekkeelle oikein hankkisin... Viime vuonna vietettiin hääpäivää hotellissa ja käytiin leffailemassa ja syömässä, se oli kyllä ihanaa! Ehkä tänäkin vuonna satsaamme tavaran sijasta johonkin yhteiseen kivaan. :)

Kävin muuten tänään aamulla kirpputorilla piiiiitkästä aikaa ja voi että mitä kirjalöytöjä tein! Meikäläisen tulevaisuuden (haave)kirjahylly sen kun jatkaa täyttymistään. :D Nyt oikein kivat viikonloput hei, mä alan värkkäämään perjantain dinneriä!

ps. Tuossa alemmassa kuvasta näkyvästä The Body Shopin pussukasta tuli vielä mieleen vinkki kyseisen liikkeen tuotteiden ystäville; kävin alkuviikosta Body Shopissa ja siellä oli niitä ihania vartalovoita ja vartalonkuorinta-aineita (pyöreät, isot purkit) monissa eri tuoksuissa kympillä. Kannattaa piipahtaa! (Ja tämä ei taas ole maksettu mainos, vaan omakohtainen hehkutus, ite ostin mangon tuoksuisen vartalovoin, mmm!)

Lakkoja mä mettästän!

Lakat aka hillat on ihan aina olleet mun suosikkeja. Muistan, kun pienenä pääsin mummun ja papan mukaan Syötteelle hillasoille ja kun tulin kotiin saaliini kanssa hyvin ylpeänä, kirjoitin jokaiseen pakasterasin kanteen "OmaNimi:n lakkoja, muut ei saa syödä!". :DD Ne oli siis niin suurinta herkkua! Sen tosin muistan, että suot oli aina ihan saakutin täynnä kaiken maailman öttiäisiä ja kosteilla soilla tarpominenkaan ei ollut mitään herkkua. Mutta toki itse palkinto voitti aina työn ja tuskan!

Viime vuosina ei oo paljon lakkoja näkynyt - ei soilla eikä meikäläisten pakastimessa. Tänä kesänä sain jonkin hepulin ja nappasin tällaisia puolen kilon purkkeja marjamyyjältä kaksin kipalein. Jaoin pienen purkin kolmeen pikkuruiseen osaan ja pakastin. Saa herkutella paljaaltaan tai leipäjuuston päällä talven pimeinä hetkinä. Nam! :)

Meikällä on ollut tänään joku ihme hedari, niin en oikein voi tuijotella tätä tietokoneen ruutua. Pitäis vissiin istua vähän ergonomisemmin työtuolilla ja muistaa tehdä taukojumppaa aina välillä. Suutarin vaimolla ei oo kenkiä tai jotain... Taidan mennä köllötteleen tuonne sohvan puolelle ja samalla katsoa Netflixistä jakson pari Siskoni on noitaa - kuka muistaa kyseisen sarjan? Ihan hauskaa katsella pitkästä aikaa vanhaa vuosituhannen vaihteen sarjaa, jota silloin nuorena seuraili. Vaatteet, kampaukset, ensimmäiset kännykät, hehh, voi niitä aikoja! :D

Ja jesh, huomenna on taas viikonloppu, pitää päästä ainakin mustikkametsällä pyörähtämään! Sitten alkaiskin olla pakkasen marjavarastot täynnä talvea varten. Muita marjahamstraajia? ;)

Lapsekkailla synttärikemuilla

Huhheijaa! Niin se viikonloppu vierähti vaan äkkiä tuolla kyläilemässä. Ystävien tytär vietti 2-vuotissynttäreitään lauantaina ja meikäläinen sai kunnian toimia paardien hovikuvaajana. Heiluinkin juhlien ajan paikasta toiseen ja mitä ihmeellisimmissä asennoissa - ei sitä turhaan sanota, että lasten kuvaaminen on sekä antoisaa että hyvin haastavaa. ;) Pitäydyn kuitenkin blogi-puolella näissä kuvissa, joissa ei ihmisiä näy. Taitava ystäväni oli loihtinut taas sellaiset herkut pöytään, että oksat pois! Kakku oli ehdottomasti juhlien silmäterä, heti päivänsankarin jälkeen siis, ja maistui todella hyvältä. Kuten kaikki muukin. Juhlien jämiä herkuteltiinkin koko viikonloppu, ei ollut helppo palata arkiruokavalioon tuon reissun jälkeen. ;)

Ehdin viikonloppuna räpsäistä myös 2-vuotiskuvia sekä koko perheestä että maailman suloisimmasta pikku A:sta yksinään, voi että hän on niin ihana ja reipas tyttö! Kovasti huuteli "tätiä" ja "setää" leikkimään, mutta ehdoton suosikki oli "Silaaa!" eli Cira, joka meillä oli matkassa mukana. Vähän väliä piti käydä antamassa Ciralle "aaaai", eli haleja ja pusuja. :)

Käytiin vielä ennen kotiin lähtöä paikallisessa autokaupassakin, josta mies oli netistä bongannut kuulemma "juuri sellaisen auton, jota on meille jo pitkään etsinyt". Ja niinhän siinä sitten kävi, että sinne se meidän pikkuruinen Juniorimme (joo, meidän autolla on nimi :D) jäi ja tilalle vaihtui huomattavasti tilavampi ja valjakko-harrastukseemme sopivampi auto. Tai laivalta se musta näyttää, kun auton kokomuutos on niin huomattavan suuri! Tänään lähden illalla (mies kyydissä) ajelemaan uudella pirssillä, täytyy saada hyvät tuntumat uuteen autoon, ennen kuin uskallan lähteä sillä pidemmille ajoille. Mua jotenkin aina hermostuttaa ajaa autolla, jolla en ole aiemmin ajanut. Etenkin nyt, kun uutukainen on edeltäjäänsä niiiiiin paljon kookkaampi, hirvittää jo nyt keskusta-ajelut ja parkkeeraukset, huhhei. :D

Miten teidän viikko on käynnistynyt?

Mökkeilyä ja auringonottoa järvellä

Karaistiin heti ensimmäisenä lomapäivänä kaupungin pölyt jaloista ja ajeltiin Kuusamon mökille. Siellä oli ihan parasta aloittaa kesäloma ja pääsi heti oikeanlaiseen lomatunnelmaan. Harmi vain, että tänä vuonna siellä pörräsi niin paljon paarmoja, että meikäläinen pysytteli mieluummin sisätiloissa tai sitten keskellä järveä. No, menihän ne päivät hyvää kirjaakin lukiessa. :) Ekat pari päivää meidän kanssa oli mökkeilemässä myös miehen veli, joka vietti päivät pitkät kalastamassa, ja loppuaika viihdyttiinkin sitten ihan vaan omalla porukalla.

Ihan parasta tällä mökkireissulla oli järvellä oleminen; soudeltiin hiljakseltaan pitkin poikin eikä montaa veneilijää tullut vastaan. Otettiin aurinkoa, kuunneltiin hiljaisuutta ja aaltojen liplatusta, syötiin eväitä ja rentouduttiin. Mä niin nautin! Se oli varmaan yks kesän kohokohtia, voi että.

Cira ja Filja oli tietysti mukana ja ne mukautui melko nopeasti kelpo "laivakoiriksi". Mitä nyt Filja hyppäsi taas (toisti viime kesän tempauksensa) veneestä järveen, ui muutaman kahlauksen, meni paniikkiin ja yritti päästä takaisin veneeseen. Oli se varmaan (taas) näky, kun meikäläinen soutaa vimmatusti kohti rantaa ja mies pitää Filjasta kiinni mahan alta, että se ei panikoisi vedessä... No mutta ei jäänyt (taaskaan) hölmöläiselle traumoja, vaan heti kun rantaan päästiin, niin uimaan vaan!

Lähes kaikki kuvat, mitä otin mökkireissun aikana, on tuolta järveltä. :D Joten vähän vesipainotteisia tämänkertaiset kuvat - ja nämäkin luurilla otettuja. Käytiin myös Kuusamon keskustassa yks päivä lenkkeilemässä (ei paarmoista tietoakaan) ja Cira ja Filja sai osakseen ihastelevia katseita ja paljon hymyjä. On niin hauska olla niiden kanssa liikenteessä, kun aina joku tulee vähintäänkin rapsuttamaan tyttöjä ja usein myös kertomaan, kuinka upean ja kiltin näköisiä koiria meillä on. No niinhän ne kyllä onkin! Ja hienosti taas käyttäytyivät. :)

Mökiltä kun raskittiin lähteä kotiin, odotteli kotikaupungissa melkoinen helle... To be continued. :D

Kesä vei mennessään

Voi pojat, tämä kesä on todellakin vienyt mennessään! Ei ehkä ihan niinkuin olin suunnitellut, mutta niinhän elämällä on tapana; joskus se heittää tuntemattomille vesille. Tästä enemmän juttua jossain vaiheessa. Nyt haluaisin kuitenkin kuulla teidän kesäkuulumisia, mitä ootte puuhailleet kesän ajan, ootteko saaneet nauttia lomasta vai ryöskennelleet reippaina läpi kesän? Helteestä nyt kaikki on saaneet "nauttia", pakko laittaa tässä vaiheessa jo heittomerkkeihin tuon nauttimisen, kun ainakin täällä päässä toivottaisiin välillä kunnon viilennystä, ei oo vissiin tätä Suomalaista ruhoa tehty tällaisia helteitä varten, kun ei meinaa kestää. :D

Tässä jo muutamia palasia meidän kesästä - lähinnä kesälomasta, jolloin käytiin vähän joka paikassa ja tehtiin vaikka ja mitä kivaa. Ei tuntunut töihin paluukaan niin kamalalta, kun oli käyttänyt loman sekä rentoutumiseen että kivoihin aktiviteetteihin. :)

1. Mökkeilyä ja kirja. 2. Lenkkeilyä kotikaupungissa. 3. Lekottelua järvellä veneessä. 4. Jätskiä torilla.

 1. Perus loma-aamiainen :D 2. Kesän eka pallojätski! 3. Jätskiä taas - niin ja jalkkista. 4. Ystävän tupareissa.

Kaikki kuvat on räpsitty puhelimella, miettikää kuin lomalla oon ollut, kun en oo koko kesänä tainnut ottaa kuin muutaman hassun kuvan järkkärilläni! Hui. Osaankohan enää edes käyttää sitä.. :D

Tuleva viikonloppu vietetään helteisissä tunnelmissa ystävien luona etelän siimeksessä, joiden tytön 2-vuotissynttäreitä vietetään samalla, ihanaa päästä taas heitä kaikkia moikkaamaan! Ottakaahan lunkisti viikonloppuna - nii ja miettikää, ensi viikolla alkaa jo (perus)koulu! Sillon ku ite oli pieni, sai huilailla koulun penkiltä vähintäänkin viikon enemmän, mitä nykyään saavat. Entisajat, respect! :D