Näytetään tekstit, joissa on tunniste Urheilu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Urheilu. Näytä kaikki tekstit

2/29/2016

Talvista temmellystä


Voi vitsi kuulkaas, vietettiin niin mukava mökkiloma viime viikolla Kuusamon upeissa maisemissa, ahh! Meikäläinenki viiletti kamera kourassa pitkästä aikaa menemään siellä, oli niin kaunis ja keväinen sää, iloinen Sinna, nauttivat koirat ja ihana mies. Oli mukava räpsiä pitkästä aikaa kuvia ulkosalla. Saattekin ihan tuutin täydeltä nyt muutaman postauksen verran näitä lumikuvia. ;)

Saavuttiin mökille keskiviikko-iltana ja heti seuraavana aamuna lähdettiin aamiaisen jälkeen koko perheen voimin jäälle kävelemään. Miehen kanssa kiskaistiin lumikengät jalkaan, koirille puettiin heijastinliivit päälle (ei vähäisen valon takia, vaan siksi, että bongattais ne kauempaakin :D) ja Sinna pakattiin omaan kelkkaansa*.




Jäällä ei paljon muita ihmisiä näkynyt, eikä liiemmin aiempia jälkiä. Yöllä oli satanut kovasti lunta ja melko upottavaa oli tarpoa eteenpäin, vaikka olikin lumikengät jalassa. Edempää jäätikköä löydettiin onneksi moottorikelkan vanhat jäljet, joita pitkin kävely oli helpompaa. 

Välissä Filja veti Sinnaa ja välissä mies. Minä työnsin kelkkaa takaa upottavimmissa kohdissa apuna. Sinna viihtyi tosi hyvin oman menopelinsä kyydissä, välillä mentiin lujempaa ja välillä taas rauhallisempaan tahtiin. Välillä oltiin pysähdyksissä ja naureskeltiin Ciralle, jonka piti vähän väliä saada työntää ensin kuononsa hankeen ja sitten hinkata itseään lumeen päästellen samalla mouruavia ääniä.

Sinna sai siis ensimmäisen, ikioman, kelkkansa pari viikkoa sitten ja se on ollut meillä ahkerassa käytössä niin kotona kuin tuolla mökkireissullakin. Kelkka on tosi kevyt ja näppärä käyttää ja on kyllä vastannut ihan täydellisesti meidän tarpeisiin. Koirat tykkää, kun saavat vetää Sinnaa ja neiti itse on aivan riemuissaan vauhdikkaasta kyydistä, jota Cira ja Filja tarjoavat. :D Tätä riemua saa nauttia varmaan useamman talven verran, sen verran kasvunvaraa kelkan makuupussin uumenissa vielä Sinnalle oli. :) Otettiin me mökille pulkkakin mukaan, mutta tuossa kelkan pussissa oli suojaisampaa matkustaa, kun jäällä kävi pieni vinkka. Laitettiin myös pussin sisälle joinain päivinä lisäksi meidän oma talja, niin jo oli pehmoiset ja lämpöiset oltavat Sinnalla siellä!

Välissä pysähdyttiin evästauolle jollekin rannalle ja katseltiin lumisia maisemia ja kuunneltiin hiljaisuutta. Kaikille vähän eväsleipää (koirille tietty kans ;) ja juomista. Hetken lepäilyn jälkeen jaksettiin tarpoa vielä hetki jäällä ennen mökille paluuta.







Koirat nautti niin paljon, kun pääsivät vapaina juoksentelemaan, painimaan ja työntämään kuonojansa lumeen. Kuusamo on kyllä Cirasta ja Filjasta ihan paras paikka ja muutaman päivän ahkeran lumessa tarpomisen jälkeen ne onkin sitten kotiin tullessa pari päivää ihan tööt. Nytkin, kun kirjoitan tätä postausta, ne nukkuvat kylki kyljessä tuossa mun edessä, kun normaalisti tähän aikaan ne monkuvat ulos tai ruokaa tai leikkiseuraa.

On se ihmeellistä, miten paljon tuo luonto ja siellä ihan rauhassa talsiminen voi poistaa stressiä ja rauhoittaa ajatuksenjuoksua. Oltiin lähdetty mökkeilemään surullisissa tunnelmissa suoraan hautajaisista, mutta tuolla ulkona käveleskellessä tuntui, että mieli sai työskennellä rauhassa ja tuli eheytyneempi olo.

Jäällä seikkailun päätteeksi laskettiin vielä mökin pihassa yhdessä pyllymäkeä ja siitä hommasta taisi Sinnalla ne suurimmat riemut revetä! :D




*Kelkka saatu testiin Vauvakulmasta bloginäkyvyyttä vastaan.

7/04/2015

Lauantai on herkkupäivä


Ihanaa, lauantai ja pitkä viikonloppu! Miehellä on maanantai vapaata, kun oli viime lauantain töissä. Mukava juttu sinänsäkin, että Sinnalla on 5kk neuvola maanantaina, jossa saa taas aimo annoksen rokotteita. Miten tuo murunen voikin olla jo kohta puolivuotias?! Eilen tuli tosiaan täyteen 5 kuukautta. 

Olin ajatellut, että ehkä tuo maaginen päivä, jolloin kuukausi vaihtuu neljästä viiteen, lopettaisi samalla nämä kuukauden päivät kestäneet yöhulinat. NO EI. Viime yö oli ihan samanlainen kuin lukuisat aiemmatkin; kahden tunnin välein herättiin kiljumaan, kääntyilemään, syömään... Hoen itselleni vain sitä kuuluisaa mantraa: "Jaksaa, jaksaa!". Ystävät, sukulaiset ja naapurit puolestaan hokee mulle: "Se on vain vaihe!", "Ei sitä kestä enää kauan!", "Kohta se loppuu, koita jaksaa!". Toivon mukaan se yöuni tästä alkaisi jo oikeasti pikkuhiljaa pidentymään. On niin hassua, kun ensimmäiset 4 kuukautta Sinna nukkui 1-2 yösyötöllä koko pitkän yön ja nyt on ollut pelkästään tällaista. Jos jollain on vinkkejä yöhulinoihin, niin antaa tulla tuonne kommenttiboksin puolelle! :D



No, univelasta herkkuvelkaan. En muista, kerroinko jo, että mies teki mulle uuden ruokaohjelman, jota oon nyt parin viikon ajan kuuliaisesti noudattanut. Ei siis dieettiruokavaliota, koska en edelleenkään uskalla laihduttaa, ettei imetys kärsi. Vaihdettiin vain muutama hiilaripitoinen ruoka proteiinipitoiseen vaihtoehtoon. Mulla kuulemma tuntuu tuo hiilareiden syöminen (siis ihan vaikka ruisleivän ja perunan syöminen) vaikeuttavan rasvojen lähtemistä, joten kokeillaan nyt näin. Anyway, oon pidättäytynyt arkisin herkuista (ihmeen loistavin arvosanoin!) ja tänään, lauantaisin siis, saan luvan herkutella -niin että napa ruskaa! Tässä mä nytkin loikoilen sängyllä ja kirjoittelun lomassa napsin lempparisuklaatani. Mmm. Päivällä olis treffit tyttöjen kanssa Pannukakkutalossa. Mmm. Illalla syödään pihviä ja ranskalaisia miehen tekemän herkullisen kastikkeen kera. MMM. Huomenna sitten taas ruotuun.

Fiilis ja motivaatio on katossa, koska keho, olo ja mieli tuntuu kevyemmältä, herkuista on ollut melko helppo pysytellä erossa (ilman hirveitä raivareita siis :D) ja salilla on reeni maistunut. Eilen käväisin inbodyssa, kun halusin malttamattomana nähdä, toimiiko tämäkään ruokavalio mulle. Oli toiminut, jess! Ne pätkissä nukutut yöt ei siis niiiiin älyttömästi ole vaikuttaneet yleiseen jaksamiseen, etteikö välillä olisi jaksanut käydä salilla. Tai rullaluistelemassa. Pikemminkin oon saanut lisäenergiaa treenaamisesta.

Tämmöistä tänne. Päivät tuntuu näin kesäisin (etenkin näin lämpiminä päivinä) juoksevan eteenpäin, eikä koneella tule iltaisinkaan istuttua niin usein. Instagramin tilini päivittyy blogia tiheämmin, löydätte mut sieltä nimimerkin mrs_mabn takaa. :) Nyt lounaalle, mies aikoi tuoda salilta tullessaan subit, nam!

Kuvien marjapiirakan leipaisin (ja vetäisin huiviin pienellä avustuksella) viime treffeillä tyttöjen kanssa. Slurps.



5/05/2015

Läskistä lihakseksi


Tulipa mässäiltyä vappuna... Meni munkkeja, simaa ja metrilakuja - niin ja grilliruokia! Tähän saumaan on varmaan hyvä kirjoitella vähän olosta omassa kehossa synnytyksen jälkeen ja niistä toimenpiteistä, joiden avulla keho alkaisi tuntua taas enemmän omalta:

No niin, nyt lähtee läskit! Kaikki ylimääräinen pois, äkkiä! Mulle kaikki heti nyt! Diettaan ja paastoan muutaman viikon, toisella kädellä pumppaan hauista ja toisella vedän protskujuomaa. Mittailen päivittäin ja käyn puntarilla kolmesti päivässä. Tavoitteena mahdollisimman paljon tuloksia mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman vähällä vaivalla!

Kuulostaako hyvältä? Ei mustakaan. Jos oon jotakin treenaamisesta ja painonpudotuksesta oppinut tässä vuosien varrella, niin sen, ettei mitään pysyvää muutosta tapahdu hetkessä. On oltava kärsivällinen, toooosi kärsivällinen, niiden tulosten suhteen. Mitä ne nyt ikinä onkaan. Joskus ne on mulla olleet lihasten kasvamiseen liittyviä ja joskus taas liian rasvan pudottamiseen liittyviä tavoitteita. Kaiken a ja o on ainakin mulle henkilökohtaisesti se, että otan muutoksen avaimet oikeasti osaksi jokapäiväistä elämääni; teen niistä elämäntavan.

Nyt, kun pitkä raskausaika ja melko pitkältä tuntuva synnytyksestä toipumisaika on saatu aikalailla päätökseen ja lääkäriltä on saatu lupa "normaaliin" elämään (heh), on aika tarttua toimeen. Peilistä mua katsoo nainen, joka on synnyttänyt ja kantanut sisällään vauvaa. Timmiydestä ei siis ole tällä haavaa tietoakaan. Okei, ei tarvitse ollakaan, onhan synnytyksestä kulunut vasta 3 kuukautta. Kuitenkaan en ole tyytyväinen peiliin katsoessani, myöskään olo omissa nahoissa ei tällä hetkellä ole ihan parhaasta päästä. Ehkä eniten tympäisee se, että olin juuri saanut päätökseen vuoden kestäneen elämäntapamuutoksen, jonka aikana pudotin yli 10 kiloa painoa. Olin just päässyt siihen pisteeseen, jossa olin taas sinut oman kroppani kanssa. Ja sitten, tulin raskaaksi! :D Noh, nyt tietysti tuntuu siltä, että saan aloittaa koko homman alusta. Jep, siellä ne melkein 10 kiloa on taas kummittelemassa mun vatsan ja reisien ympärillä. Tietysti, koska täysimetän vauvaani, muistan ja tiedän säännön maltillinen laihduttaminen.

Mä oon sellainen karkkihiiri, että mun on ihan turha luvata itselleni (saati sitten muille), että oon syömättä karkkia noin ja noin kauan. Tiedostan sen ja hyväksyn myös. Jos en saa välillä karkkia (tai tällä hetkellä suklaata, omnom), tuun tosi kärttyiseksi ja motivaatio projektiin hiipuu alta aikayksikön.

Sen sijaan oon pyrkinyt siihen, etten napostelisi herkkuja pitkin päivää. Oon ruvennut tekemään taas pitkästä aikaa smoothieita, niillä pysyy hyvin nälkä loitolla lounaan ja päivällisen välissä. Pyrin vähentämään makealla herkuttelua ja keskityn enemmän syömään parempia ja terveellisempiä ruokia, pitämään ateriarytmit kohdallaan ja juomaan paljon vettä. Ateriarytmit ja veden juominen mulla onkin onneksi aika hyvin hanskassa jo entuudestaan eikä nuo ruuatkaan ole kovin epäterveellisiä olleet aiemmin. Aiemmalla tarkoitan tässä yhteydessä raskausaikaa sekä ensimmäisiä kuukausia synnytyksen jälkeen, jolloin olin ihan pökkyrässä, enkä jaksanut miettiä ruuan proteiini- ja rasvapitoisuuksia.

Lenkkeilyn aloitin synnytyksen jälkeen heti, kun vauva täytti 2 viikkoa. Ulkona käymisestä tuli henkireikä, kun ensimmäiset viikot kului aikalailla sisätiloissa. Kävelemistä jatkan siis yhä, jos nyt en päivittäin, niin vähintäänkin joka toinen päivä. Ihan mahtavaa oli, kun pääsin vihdoin aloittamaan lihaskuntotreenit! Jälkitarkastuksen jälkeen rustattiin miehen kanssa mulle pari kolme erilaista treeniä, joita voin tehdä kotona - joko vauvan kanssa tai ilman. On ollut ihana(n masokistinen) tunne, kun on päässyt taas kunnolla rääkkäämään lihaksiaan! Oikein tuntee, että ne alkaa heräilemään koomastaan ja toimimaan taas paremmin ja isommalla teholla.

Fiilis ja olo on tällä hetkellä oikein supermotivoitunut, mutta koska tiedän, että sellaisiakin viikkoja tulee, kun ei napostele, olen lisämotivaationa ottanut itseltäni lähtömitat (mies mittasi). Viikon tai parin viikon välein tarkastelen edistymistä. Lisäksi latasin puhelimeeni Endomondon, johon kirjaan ylös tekemäni treenit ja kävelylenkit. Mukavinta on tietysti katsoa viikkoa, jonka aikana treenejä ja lenkkejä on tullut tehtyä ahkerasti. ;)

Totaalikieltäytymiseen herkuista tai hyvästä (epäterveellisemmästä) ruuasta en aio ruveta, vaan lähden kulkemaan oikeaan suuntaan pääosin parempia valintoja tehden. Pitäisihän tuon imetyksenkin itsessään toimia jonkintasoisena laihdutuskonstina. :) Ensimmäisen parin viikon treenailun jälkeen senttejä oli rapissut mukavasti pois, joskin ne on varmasti olleet vasta sitä turvotusta. Pääasia on hyvä ja terveellinen ravinto, sopivasti liikuntaa ja hyvä olo - niillä jaksaa vauva-arjessakin paljon paremmin kuin jos vain makaisi sohvalla ja söisi pitsaa (ei sillä, joskus sekin on tarpeen!).

Mitä tuumaatte? :)


5/19/2014

Rullaillen


Aah, mitä kelejä! Lienee sanomattakin selvää, että meikäläinenkin on viihtynyt viime päivinä enemmän tuolla pihan puolella kuin sisällä nenä kiinni tietokoneen ruudussa. Nautitaan nyt niin kauan kuin tällaista säätä riittää! Ihan harmitti istua tänään töissä puolet tästä hellepäivästä, mutta olihan sitä aurinkoa jäljellä vielä töiden jälkeenkin. Päästin koiratkin takapihalle kotiin päästyäni, tosin kytkettyinä varjoon, koska öljyämis- ja ruohonkasvatusprojektit on vielä vaiheessa, niin eiköhän Cira hypännyt saman tien tutulle "kesäpaikalleen" aurinkotuoliin mun jalkojen juureen. :D Siinä se kölli niin autuaan ja onnellisen näköisenä hirveässä helteessä melkein puoli tuntia, ihan mielissään, että kyllä mä katsoin välillä sitä, että onkohan se ihan fiksu. :D Onni on samojedin kuumuutta hylkivä turkki.

Ei oo luistimia karvoihin katsominen... :D terkuin koiratalous

Yks mun ihan lempparijutuista kesällä on rullaluistelu. Mä ja rullikset vaan kuulutaan yhteen, vaikken muuten niin urheiluintoinen olekaan. Mulla oli samat rullaluistimet ysiluokalta viime kesään asti. Ne oli ihan parhaat, mutta alkoi valitettavasti olla jo aikansa eläneet. Merkiltään K2, se minkä nimeen vannoin myös uusia ostaessa. Näillä rakkausluistimilla oon viilettänyt vasta viime kesän ja tämän alkukesän verran ja vaikutetaan mätsäävän hyvin yhteen. ;)

Oon pyrkinyt aloittamaan tämän kesäisen rullailun hiljakseen, etten luistele heti polviani ja nilkkojani kipeiksi - niistä lonkankoukistajista puhumattakaan, auts! On vaan niin parasta, kun aurinko paistaa ja tuuli tuivertaa ja saa painattaa menemään. Olennaisena osana luistelulenkkiin kuuluu tietysti vyö, johon saa pieniä juomapulloja ja jossa on myös tasku puhelinta (=musiikkia) varten. Varusteeksi lippis ja kypärä päähän. Välillä käyn myös rullistelemassa koirien kanssa (tosin vuorotellen, muuten meikästä tulis hakkelusta :D), silloin en viitsi raahata musiikkia mukaan, kun kuitenkin saa vähän väliä ohjeistaa suuntia tai kieltää lähtemästä lintujen perään.

Tänään ajattelin illan päälle (kun vähän viilenee) käydä pyörähtämässä jossain. Nyt kuitenkin takaisin ulos! Onko siellä kaikki ihan koomassa tästä helteestä? :D




2/18/2014

Reeniviikot


Aattelin kirjoitella taas vähän reenijutuista. Oon tänä vuonna käynyt vain salilla eli reeneistä puhuttaessa kyse on lähinnä hauiksen ja pehvan kasvattamisesta. ;) Toki oon lenkkeillyt koirien kanssa, mutta ne nyt on semmosia hippasu-kävelyitä, ettei niitä lasketa reeneiksi. Tai siis, en laske.

Tammikuussa reenailu ja ruokavaliossa pysyminen oli vähän haasteellista, koska melkeimpä joka viikonloppu oltiin jossain reissussa. Viikonloppuisin tuli siis syötyä vähän mitä sattuu (muulloinkin kuin sallittuna herkkupäivänä lauantaina) ja reeneille jäi aikaa vain arkipäiviin. Kävin tammikuussa normaalisti sen 2, maksimissaan 3 kertaa viikossa salilla. Nyt helmikuussa oon tsempannut ja reissaaminenkin on tasoittunut, niin oon ehtinyt käydä vähintään 3 kertaa ja jopa neljästi heiluttamassa käsipainoja ja kyykkäämässä.



Motivaatio on siis jälleen kohdallaan ja ruokavaliotakin on ollut suhteellisen helppo noudattaa eikä ole tullut mitään hulluja mielitekojakaan keskellä viikkoa. Poikkeuksena tämä viikko, kun meidän kaappeihin jäi viikonloppuisen tyttöjen illan jäljiltä pyörimään jos minkälaista herkkua.. Oon yrittänyt syöttää niitä kylässä käyneille kavereille, etten ite sortuisi napsimaan. :D Mutta anyways, toiveena ja tavoitteena tämän kevään aikana olisi siis edelleen kiinteytyä ja tiristää ne itseä vaivaavat rasvat pois tuolta vyötäröseudulta. Lisäksi yritän saada lihasmassaa lisää. Helpommin kuitenkin sanottu kuin tehty, sillä vaikka syön paljon proteiinia ja pumppaan lihaksia ahkerasti, laihduttaessa on vaikea saada lihasta lisää. Välillä keho ja sitä kautta tulokset heittää härän pyllyä ja rasvan sijaan painoa onkin lähtenyt lihaksista. Välillä taas paino tippuu oikeasta paikasta ja joskus sitä lihasta on jopa tullut muutama gramma lisää. Mutta tämmöstähän se on ja pitää vain yrittää olla kärsivällinen, vaikka joskus tuntuiskin tämän projektin kanssa että "Nyt mie romahan..". ;)

Ja yks parhaista fiiliksistä reenauksen suhteen on se, kun huomaa jaksavansa tehdä suuremmilla painoilla kuin aiemmin! Niin ja tietty se voittajafiilis rankan reenitunnin jälkeen.


1/07/2014

Ajankohtainen laihdutuslupaus


Uskallan väittää, että moni tekee uuden vuoden kynnyksellä lupauksen terveellisemmästä elämästä, painon pudottamisesta tai muusta ravintoon ja/tai liikuntaan liittyvästä asiasta. UV ja sen lupaukset tulevat kätevästi juuri joulupyhien jälkeen, kun on ämpännyt itsensä ihan turvoksiin ja potee kamalaa morkkista syödyistä suklaista ja joulukinkusta. No mikäpä siinä! Mutta miten siitä lupauksesta saisi pidettyä kiinni?

Aihe on itsellenikin ajankohtainen ja siksi ajattelinkin kirjoitella tästä omasta laihdutusprojektistani, jonka aloitin viime kesän lopulla ja jota jatkan vielä tämän kevään. Aiemmat postaukset aiheesta löytyvät täältä: Cambridgella, Arkipäivien ateriat, Ruoka-aineet painonpudotuksen apuna ja Asua ja kuulumisia dieetiltä.

Marraskuun lopulla olin päässyt jo lähestulkoon kesällä itselleni asettamaani tavoitteeseen; kiloja oli lähtenyt 9 ja juuri oikeassa suhteessa eli rasvamassa oli pienentynyt ja lihasmassa kasvanut. Niimpä ajattelin, että voin hyvillä mielin olla joulukuun (etenkin joululoman) miettimättä laihdutusjuttuja. Nyt, kun allekirjoittanutkin on loman aikana vetänyt suklaata ihan luvattoman paljon ja laiminlyönyt salilla käyntiä, oon niiiiiiiin kurinpalautuksen aika että!

Tavoitteena tälle keväälle onkin saada viimeisetkin kilot (+ jouluturvotukset) pudotettua pois. Näkyvämmät lihakset ois aika jees, samoin kapeampi vyötärö. Olenkin tässä suklaasta haaveillessa joutunut pohtimaan, mitkä ovat ne motivaattorit, jotka ajavat omassa projektissa eteenpäin. Miksi en luovuttaisi? Suurimpana syynä on varmasti kehonkuva itsestä. Se, miltä näytin ennen projektin aloittamista, kannustaa eteenpäin sillä en tahdo näyttää enää siltä. Samoin se, miltä projektin alkaessa tuntui olla omassa kehossa, tosi kurjalta ja ihan hävetti, että oli päästänyt itsensä siihen kuntoon. Siitäkään ei ole haittaa, kun kuvittelee itsensä timmimpään kuntoon ja kivoja, tiukkoja vaatteita, joita kehtaisi projektin päätteeksi pitää päällä. Mutta tietysti myös terveys motivoi; se kokonaisvaltainen olotila, joka tulee oikeanlaisesta ravinnosta ja riittävästä liikunnasta. Toivottavasti kesän kynnyksellä peilistä katsoo hyvinvoiva ja hippusen lihaksikkaampi minä.

Onko siellä joku samankaltaisen projektin äärellä kuin meikäläinen? :)

ps. Eipä pikkasen ollut tuskaa herätä tänä aamuna 06.30 töihin... Olisin jo nyt valmista kauraa yöunille!


10/08/2013

Sumuinen päivä

Aamulla, kun lähdin autolla liikenteeseen, mietin että ompas mulla likaiset lasit kun ei tahdo nähdä kunnolla. Mutta eihän se vika laseissa ollutkaan, vaan ihan hullun paksussa sumussa, joka peitti koko lähitienoon! Vielä iltapäivälläkin, kun kävin lenkillä, sain nauttia pururadalla hämyisestä, sakeasta sumusäästä. Siispä päivän asuna tällä(kin) kertaa juoksukamppeet, piti päästä esittelemään teille uutta juoksupaitaa. ;)



Juoksupaita : H&M / Housut : Soc (Stadium)

Tämä päivä on hurahtanut melko vauhdilla ja ilta kuluukin tuolla metsäpoluilla koirien kanssa. Huomenna juhlitaan Ciran 2-vee synttäreitä ja haravoidaan pihaa taloyhtiön talkoissa. Puuhaa siis riittää. Tuli tuosta huomisesta, eli keskiviikosta, mieleen, että milloinkahan se Greyn Anatomia palaa taas ruutuun? Olis jo aika! ;)



9/29/2013

Asu lenkkipolulla

Hipparoitiin kaverin kanssa torstaina metsässä lenkkeilemässä ja kuvailemassa. Sää ei tosin ollut kaikkein otollisin kuvien räpsimistä ajatellen; ulkona oli vajaa 5 astetta "lämmintä", aurinko otti nokosia pilvien takana ja tuuli oli jäätävän kylmä. Vettäkin oli juuri satanut. No, eipähän tullut ainakaan liian kuuma! ;)





Näissä meikäläisen asupostauksissa näkyy jo melkein yhtä paljon urheiluvaatteita kuin työ- ja kotivaatteita. :D No jospa tuo ei haitanne liikoja, teissä lukijoissakin kun tuntuu olevan urheilusta kiinnostuneita, mikä on ihan huippua; on kiva vaihtaa ajatuksia ja vinkkejä treeneihin liittyen! Ja mikäli joku sattuu näistä amatööripostauksistani motivoitumaan liikkumisen saralla, niin loistavaa. :)

Täytyy noista alla olevista Salomonin poposista sanoa sen verran, että vaikka näyttävät kivoilta värinsä ja ulkomuotonsa perusteella, eivät oikein istu meikäläisen leveälestiseen jalkaan. Ajavat kyllä asiansa metsässä talsiessa, mutta juoksulenkeillä puristavat, kiristävät ja tekevät hankaumia ihan liikaa. Ei siis ole vielä Adidaksen voittaneita! Loppusyksystä pitäisikin varmaan alkaa katselemaan kakkoskenkiä juoksuun, onko teillä vinkata hyvistä (leveälestisistä) juoksukengistä?




 Panta : Bodywatch / Paita : Cuba / Housut : H&M / Kengät : Salomon

9/20/2013

Syksyllä juostaan!

Kyllä se taitaa olla niin, että syksyt on tehty juoksemista varten! Mikä oliskaan parempi sää lenkkeilyyn kuin kuulas ja kirpeä syyssää höystettynä kauniilla ruskalla ja kahisevilla lehdillä maassa? Meitä Oululaisia on ainakin suotu ihan tajuttoman hienoilla ilmoilla koko tämän ja viime viikonkin ajan. Oon kyllä yrittänyt ottaa näistä päivistä kaiken irti ja ulkoilla niin paljon kuin vain ehtii ja jalat jaksaa. :)

Sen verran alkaa kuitenkin tuo elohopea tippumaan kesäsäistä, että capri-mittaisilla juoksuhousuilla ei joka päivä tarkene lenkkeillä. Syksyä ja koleampia kelejä varten olisikin hakusessa pitkät pökät. Ihan niitä perus(tylsiä)mustia housuja en halua, vaan etsin sellaisia asenne-housuja! Joko tummat kuvioilla/teksteillä tai pirteämpää väriä. Hirveän huonosti on nettikaupoissa ja urheiluliikkeissä näkynyt muun värisiä kuin mustia urheiluhousuja. Tai jos näkyy, niin ne on jotain hirveitä (anteeksi nyt vain) leopardi-/seepra-/tiikeri-kuvioisia pökiä. Aika tylsää sanon minä! No, yhdet pinkit housut sentään löysin tähän alla olevaan kollaasiin.



1 : Gina Tricot / 2 : Ayami (Zalando) / 3 : H&M

Ja samalla kun mietiskelin pitkiä housuja, tulin tajunneeksi, etten omista yhtäkään pitkähihaista juoksupaitaa... Meinaan siis sellaista ihonmyötäistä ja hengittävää mallia. Niitä paksuja, vuonna keppi ja nakki ostettuja "muka-urheilupaitoja" kyllä löytyy, joissa tietysti läkähtyy lenkeillä kun ne ei päästä yhtään ilmaa läpi. Paidoissahan onkin sitten paljon enemmän valinnanvaraa noiden värien osalta, tässä muutama harkinnanvarainen yksilö:




1 : Asics / 2 : H&M / 3 : H&M / 4 : Adidas

Mitä teitit tykkää näistä? Onko siellä muita, jotka on syksyn viileiden ja kauniiden säiden innoittamana löytäneet uudestaan juoksuinnon? Mä oon kyllä nyt niin in love tuohon harrastukseen, että välillä pitää ihan pakottaa itsensä pitämään niitä välipäiviäkin. Niin kuin tiedetään; lihasten ja kunnon kehittyminen tapahtuu loppujen lopuksi levossa.

Nyt oikein superia viikonloppua kaikille! Meillä olis vuorossa takapihan kalusteiden roudaamista talvisäilöön ja samalla kai pitäisi tuota ulkovarastoakin järjestellä. Pelkkä ajatuskin pistää haukotuttamaan. :D

7/31/2013

Yhteensopivat varusteet urheiluun

Oli ihan pakko pyytää miestä nappaamaan tämän aamun "asu"kuvat, kun satuin aamulla vetäisemään ihan ajattelemattani päälle keskenään näin hyvin mätsäävät urheilukamppeet. :D Pinkkiä, lilaa ja violettia. Kuka sanoi, että urheillessa pitää näyttää asialliselta tai pukeutua tylsään mustaan ja valkoiseen? Myönnettäköön, että allekirjoittaneelta itseltäänkin löytyy sieltä urheiluhyllyltä enemmän niitä tylsiä ja turvallisia värejä, mutta kyllähän nämä värikkäät tuo lenkille tai salille ihan omanlaisensa mielekkyyden ja tekemisen ilon!

Otokset on räpsitty lenkin jälkeen ja aamulla kun urheillaan niin ollan tietysti meikittä, joten mahottoman edustavat naamakuvat luvassa - tosin eihän se pärstäkerroin näiden kuvien pointti olekaan!

Näin lämpimällä ilmalla tuntuu, että naama ei saa ollenkaan happea, mikäli urheilee meikit päällä, esimerkiksi suoraan töiden jälkeen. Muutenkin olen huomannut, että ihoni herkät kohdat, kuten juurikin silmänaluset ja -ympärys reagoivat kesäisin kuumuuden ja hikoilun yhteisvaikutuksena siten, että ne alkavat kutiamaan. Onko muilla vastaavia vaivoja?

Ilma oli tänä(kin) aamuna jotenkin superpainostava, mutta siitä huolimatta yritin puskea menemään ja pienen tankkauksen jälkeen suunnistin vielä aamusalille (ensimmäistä kertaa sitten ööö kuukauteen... hävettää ihan).



Hiuspanta : Bodywatch / Paita : Energetics / Sortsit : Adidas / Kengät : Salomon / Juomavyö : Adidas

Nyt on puolitoista viikkoa painonpudotus-projektia takana ja eilen oli ensimmäinen päivä, kun tuntui siltä, että maailma romahtaa. Siirryin nimittäin seuraavalle tasolle (eli otin ruokavaliooni vähän lisää syötävää oikean ruuan muodossa) ja kehoni meni ihan hämilleen siitä, mistä sen pitäisi energiansa ottaa -yllättäen saadusta oikeasta ruuasta vai siitä rasvasta. Lopputulos olikin se, että makasin koko päivän sohvalla kykenemättä oikeastaan yhtään mihinkään. Päässä humisi ja pyörrytti joka kerta kun nousin ylös. Nälkä oli hirmuinen ja teki vain mieli lopettaa. Mies yritti lohduttaa sanomalla, että jokaisen painonpudotus-taival ja sen kokeminen on yksilöllistä ja että yleensä tällainen olotila tulee Cambridge-ohjelman kolmantena päivänä (jonka kerrotaan olevan se pahin). Meikäläiselle se kolmas päivä vaan vilahti ohi, joten kaippa tämä oli odotettavissa. Mutta yhh, mikä olo! Tänään tuntuu taas keho ja mieli pelittävän ihan eri tavalla, joten jospa tämä tästä taas jatkuisi eteenpäin. Onneksi en eilen luovuttanut, vaikka mieli olisi tehnyt.

Nyt kuitenkin tuon keittiön sekasortosiivon kimppuun.. Reipasta päivää muruset!

5/14/2013

Urheilusta

Vapaapäivän aamu käynnistyi silmät tokkurassa treenivaatteita ylle kiskoen ja haukotellen körötellen salille. Ja niin kuin monena muunakin kertana, kun pääsin ensimmäiseen laitteeseen aloittelemaan treeniä, Buduum! -heräsin. Tunti vierähti joutuisasti hikoillen ja ähkien ja puhkuen käsi- ja rintalihaslaitteissa. Done! Seuraavaksi auton nokka kohti puutarhamyymälää, säkillinen koristekatetta kainaloon, ja kotiin viimeistelemään projekti Takapihan kasvojenkohotus.
 

Meikäläinenhän ei tosiaan mikään himourheilija ole (mutta kyllä nuo reisien pahkurat lähtee vielä joku päivä sinnikkäällä reenaamisella pois, sanokaa mun sanoneen!) - saati sitten minkäänmoinen liikunnan asiantuntija, mutta onneksi mun ei tarvikaan; sitä vartenhan mulla on oma personal trainer! Huisin kätevää on tietysti se, että pt:ni asustelee saman katon alla kanssani eikä mun tarvitse maksaa tsempeistä, neuvoista taikka ohjelmista mitään. Ja kun niitä liikuntaneuvoja aikansa kuuntelee ja rekisteröi, alkaa pikku hiljaa itsekin tajuamaan jostain jotakin. Ja mikäli jotain paikkaa kolottaa, jomottaa, vihloo tai särkee, on apu aina lähellä.

Toppi : Nike / Housut : Soc / Kengät : Adidas

Tällä hetkellä olen melkoisen ylpeä saavutuksestani, joka liittyy nimenomaan tuohon salilla käymiseen. Nimittäin, pari vuotta takaperin treenasin melkoisen kovasti, ahkerasti ja jopa turhankin tiuhaan tahtiin häitämme varten (tottakai halusin olla parhaassa mahdollisessa kunnossa tuona tärkeänä päivänä) ja häiden jälkeen kiinnostunukseni ja motivaationi liikkumiseen arvatenkin lopahtivat tyystin. Sittemmin olen yrittänyt löytää sitä liikkumisen intoa ja kipinää takaisin, mutta ei. Tämän vuoden tammikuussa kuitenkin jotain tapahtui, sillä ajatus salille lähtemisestä ei tuntunutkaan enää ahdistavalta ja tylsältä. Niimpä kävin kokeilemassa ja ensimmäisten, haparoivien, paluuaskelien siivittämänä otin tavoitteekseni pyrkiä käymään salilla säännöllisesti ja tehdä siitä jälleen itselleni elämäntapa. Ja nyt, puolen vuoden kynnyksellä, käyn edelleen salilla ja nautin siitä!

Näillä eväillä eteenpäin, kohti kiinteämpää kroppaa ja terveellisempää elämää! ;)

4/16/2013

Salihepenissä

Hepenissäpä "hepenissä". Nyt kun meikäläinenkin on löytänyt taas liikkumisen ilon ja salilla käynnin tuskan riemun, niin ehkä voisin vilauttaa, millaisissa treenivaatteissa siellä hippastaan menemään. Viime viikolla esimerkiksi tällaisessa alla olevassa asustuksessa.

Tänään onkin sitten särkenyt ihan joka paikkaa. Ah, peck-deckin ja jalkaprässin ihanuuksia! No pain, no gain. Mitäs teidän tiistaihin? Täällä on satanut vettä koko aamun ja päivän, mälsää. No, ainaki katupölyt on valuneet viemäriin!

Paita : H&M / Housut : Puma / Kengät : Adidas