Sattuipa sopivasti...

...Meinaan tää päivä + lumen tulo pohojolaan. Tänään on tasan kaksi kuukautta jouluun (wihii!) ja tänään on pyryttänyt ensimmäistä kertaa tänä syksynä meidän huudeille kunnolla lunta. Ihan mahtava fiilis oli aamulla katsoa ulos ikkunasta ja huomata, että maa on valkoinen! Se tekee niin paljon tähän syksyiseen pimeyteen. Ajattelin siinä sitten, että täytyyhän tämän nyt tarkoittaa jotakin, että juuri tänä päivänä tuli näin valtavasti lunta, joten tänään aion kyllä ripustaa meidän talvi(joulu)kranssin ulos ovenpieleen! :) Marraskuun vaihtuessa sitten niitä valohärpäkkeitä sun muuta semi-jouluista, hihih.

Heitin tytötkin samantien lumen huomattuani kartanolle ja huusin niille "Kattokaa, siellä on lunta!" Ne katto mua ihan äimänä, että mikä muhun on menny ku mesoan ja heilutan käsiä takapihalle päin mutta riensivät sitten painimaan lumihankeen. Cira ottikin sitte kunnon mökötysilmeen päälle, kun huusin sen lopulta sisälle (kuva alla). :D

No joo, on tänään muutakin tullut touhuttua kuin ihasteltua valkeaa maisemaa. Kävin aamupäivällä hammaslääkärissä tarkistuksessa (aina yhtä ahdistavaa ja tympeää, hrr!) ja kurvailin kaupan kautta kotiin. Salmiakit ja lakritsit odottavat syöjäänsä (onneksi on matalat verenpaineet nii saa vähän herkutella näillä ;). Parit työpalaverit ja pieni kotijumppa alta pois. Perjantain dinner. Nyt on kynttilät ja raukeus. Mikäs tässä sohvalla makoillessa ja pallomahan papattimattomaista liikehdintää hämmästellessä. Melkoiset bileet taas tuolla meidän neidillä. :D

Muikeeta perstaita !

Takapihan mylläystä

Puhelin aiemmin, että kerron teille meidän plääneistä koskien tuota meidän karseassa kunnossa olevaa takapihaa, jahka saadaan homma rullaamaan ja päätöksiä tehtyä. Noh, tuo vappuhan menikin enemmän ja vähemmän tuolla pihan puolella. Ollaan edistytty ihan valtavasti siitä, mistä lähdettiin liikkeelle.

Alkutilannehan oli siis se, että meidän takapihalla on kaksi erillistä kukkapenkkiä. Toinen on kätevästi aidan takana (toisin sanoen turvassa koirilta), mutta toinen on ihan keskellä "tietä". Tiellä tarkoitan siis sitä aluetta, jossa Cira ja Filja (kavereineen) vetää ihan hirveetä rallia pihalla ollessaan. Voitte varmaan kuvitella mikä määrä noita kiviä, katteita ja multaa on kantautunut nurmikolle,  kukkapenkistä ponkaisemisen ja siinä juoksemisen seurauksena. Toinen ongelma tässä samaisessa kukkapenkissä oli se, että siinä ei enää kasvanut oikeastaan muuta kuin rikkaruohoja. Me ollaan miehen kanssa molemmat niiiiiiiiiiin peukalo keskellä kämmentä tällaisissa kukka-asioissa, että ei ensinnäkään osattu oikein tehdä asialle mitään eikä toisekseen edes jaksettu yrittää, kun koirat ois kuitenkin juosseet kukat kumoon. Tässä muutama suuntaa antava kuva lähtötilanteesta - tai no, nämä on vuodelta 2012, jolloin jotain oikeasti vielä kasvoikin!

Ensin ajateltiin, että otetaan vain osa kukkapenkistä pois (se oven edessä oleva osa) ja korvataan se laatoituksella. Sitten aloin miettimään, että mitä hittoa mä siihen jäljellä olevaan kukkapenkkiin  laitan? Kun en halunnut mitään rönsyilevää enkä toisaalta vaikeahoitoista rehua. No, lopulta sain älynväläyksen, että miksi ihmeessä se kukkapenkki on siinä pakko olla, jos kukat ei edes oo meidän juttu? Ihan vaan siksikö, kun muillakin on? :D Sitten päädyttiin ottamaan koko kukkapenkki pois ja laatoittamaan kiveä siihen tilalle. Meikä on taiteillu ihan sika hienot pohjapiirrokset meidän takapihasta teille Paintilla (enkä tiiä miksi, ku en tiiä kiinnostaako tämä aihe edes ketään??):

Alkutilanne

Lopputilanne

Noita mun väsäämiä kuvia kun kattoo, näyttää lopputulos alkutilannetta paljon tylsemmältä ja ankeammalta. Mutta in real life lopputulos on onneksi ihan meidän näköinen ja viihtyisä.

Samaa kiveä, jolla meidän takapiha on aikoinaan laatoitettu, ei tietenkään enää myyty missään, joten laatoitus on nyt vähän erinäköinen uudelta puolelta kuin vanhalta. Mut ei se haittaa, nyt on kunnolla tilaa grillille ja ruokapöydälle ja tuoleille! :) Niin ja ei siitä laatoituksesta ihan suorakaan tullut (meidän takapiha viettää muutenkin ovelta katsoen alaspäin ja oikealta katsoen ylöspäin), mutta ei sekään haittaa! Rakkaudella kuitenkin tehty. ;)

Pääsette katsomaan kunnolla jälkeen -kuvia, kun kaikki on valmista. Tässä kuitenkin muutama kuva  vapulta, jolloin pihan laatoittaminen oli täydessä vauhdissa. Vielä olisi tänä viikonloppuna projektina öljytä terassikalusteet ja kylvää uutta nurmikkoa - arvaatte varmaan, ketkä sen nurmikonkin ovat juosseet mullalle...

Vappupäivänä

Vaikka tuuli teki vappupäivän sään melko jäätäväksi, ei paljon haitannut! Aloiteltiin päivä vappubrunssilla ja samalla avattiin grillikausi. Oi että oli hyvää sapuskaa ja mieskin oli ihan elementissään grillauspuuhansa parissa. :) Ruuan päälle meikäläisen leipomuksia (ja kaupan munkkeja). Torillekin uskaltauduttiin (kovasta tuulesta ja ihmismäärästä huolimatta) ja vieläpä Ciran ja Filjan kanssa... Neidit oli pikkasen innoissaan päästessään "mestoille", vetivät joka suuntaan ja halusivat tervehtiä kaikkia. Niin ja maasta löytyi tietysti vaikka ja mitä herkkuja. Sitten kun lopulta rauhoittuivat, istahdettiin tuulen suojaan nauttimaan auringosta ja perinteisistä metrilakuista ja oli ihanaa.

Loppupäivä vierähtikin takapihan puolella, kun aloiteltiin pienimuotoista projektia nimeltään "Hus kukkapenkki, tervetuloa kivetys". Melkoinen homma, tänään ollaan nimittäin jatkettu ja jatketaan varmaan vielä mooooonta päivää, vaikkei kyseessä olekaan kovin iso alue pihastamme. No, illan päälle lähdettiin kuitenkin vielä leffailemaan tutulla neljän poppoolla. Käytiin katsomassa Divergent - Outolintu. Olihan siinä haettu paikoin hyvin paljon samoja piirteitä Nälkäpelistä ja itse elokuvan idea vaikutti hyvin tutulta, jossain vaiheessa tajusin, että olen lukenut erään trilogian, jonka idea on melkein sama kuin tuossa Divergentissa. Ja se trilogia, jonka minä olen lukenut, ei ollut tämä Veronica Rothin käsialaa, joka on siis kirjoittanut kirjan, johon Divergent elokuva perustuu. No joo, alkaa mennä jo elokuva-arvostelun puolelle, joten eiköhän mennä muihin aiheisiin! :D

Tämä päivä on kulunut siis myös pihatöitä paiskiessa, illaksi lähdemme valjakkoporukan grillaus- ja saunailtaan, niin kivaa! Oli kyllä hyvä idea ottaa tämä perjantai vapaaksi, niin sai kunnon pitkät vapaat ja ehtii paneutua tuohon takapihan kaaokseen oikein ajan kanssa. Nyt ei muuta kuin have a great friday!

23: SPARKLY

Löytyy joulupöydästä, löytyy ympäri taloa ja jopa ulkoa, löytyy kynttilöiden ja koristeiden muodossa... Kimallus ja hileet kuuluu pieninä määrinä jouluun. :) Kävin eilen tarjoushaukkana katselemassa joulukoristeita Stockalla, ne kun ovat jo alennuksessa, ja löysin tämän i-h-a-n-a-n hopeisen ja glitterisen kranssin etuovemme viereen (sen ihanan Sammari-kyltin tilalle, joka teki tenät).

Tämän päivän to do -listaan on kuulunut kakun leipomista (kuinka olisin voinut kieltäytyä, kun mama sitä joulupöytään pyysi?), loppujen ruokatarpeiden ostoa ja haudalla käyntiä (sinne tosin menemme vasta illan päälle). Jo alkaa jännittään, melkein tulee lapsuuden into mieleen tästä odottavasta mielentilasta !

21: ON THE DOOR

Tähän piti ottaa kuva meidän etupihalta, ulko-oven viereen kun on ilmestynyt ystävän tekemä ihana samojedi-tervehdyskyltti. Mutta jostain syystä kyltti ei kestänytkään ulkoilman kosteutta, joten saatte tyytyä vähän toistamiseen näihin sypressikuviin...

Oon taiteillut tänään suklaatryffeleiden kanssa, tai pikemminkin taistellut... En oo kyllä vieläkään kuoriutunut miksikään leipuriksi, huh miten vaikeaa tuo suklaan parissa työskentely! Lisäksi kaksi mun pikkuveljistä on meillä tämän päivän kylässä (että äiti ehtii touhuta tonttujen juttuja rauhassa ;), niin että hulinaa on taas riittänyt. Aamupäivällä uskallauduttiin vielä ruokakauppaankin ja vedettiin henkeä lievässä ahdistuksessa jo siinä vaiheessa, kun ei meinattu löytää parkkipaikkaa suuren marketin pihasta. No mutta, siitäkin selvittiin ja nyt on ruoat jääkaapissa odottamassa joulua. Ihanaa!

17: TREE

Ostin etupihalle joulufiilistä tuomaan ison sypressin. Olisin kaivannut sille sellaista pyöreää, rottinkista, koria ympärille, mutta en ole löytänyt mistään. Menköön nyt siis tuossa tummanpuhuvassa ruukussa. Ja etupihan jouluvalot ripustin tänä vuonna tuohon sypressiin, näyttää aika kivalta (joskaan tuo punainen väri jouluvaloissa ei ihan oo mun juttu).

Hiiriä ja siivousmaniaa

Hellurei! Nyt on ihan pakko jakaa teille mun lauantainen karmiva ja puistattava fiilis... Mies oli hakemassa kiekkokamppeitaan ja huomasi, että ulkovarastomme hyllyillä vipelsi pari hiirtä... Hyihyihyi!! Pisti niin puistattamaan! Käytiin heti ostamassa rautakaupasta hiirenloukkuja ja lisäksi ihana naapurimme tarjoutui antamaan kissaansa varastoomme hiirijahtiin. Toivottavasti päästään niistä kaikista pikku vipeltäjistä eroon! Varaston raivaus ja kaikkien mahdollisten siemenpussien hävitys on kyllä edessä tämän ruljanssin jälkeen... Ajatella, että tämmöiseenkin ongelmaan piti törmätä! Onko teillä ollut hiiriongelmia?

Varmaan oli osansa noilla epähygieenisillä jyrsijöillä, kun sunnuntaina oli kunnon siivousmaniat päällä. Koti puunattiin lattiasta kattoon, pyykkejä pyöritettiin monta koneellista ja petivaatteita tuuletettiin ja vaihdettiin samalla puhtaisiin lakanoihin. Niin, ehkä sitä jotenkin alitajuntaisesti pelkää, että ne hiiret löytävät tiensä meille kotiin tuolta ulkovarastosta.. Hrr!

Neiti kävi vähän kaivelemassa meidän kukkapenkin harsoja... Suussa ei siis komeile rotan tai oravan raato. Joskin ihan yhtä luvaton saalis! Ja jos ei harsoja revitä ylös, niin sitten kaivellaan tuota yhtä aidan vierustaa, siitä saa kivasti mullat esiin ja semmoisen sopivan kokoisen poteron, jossa maata ja väijyä. Kyllä ne keksii kaikenlaista puuhaa, kun silmä välttää!

Niin kuin kuvista voi päätellä, viikonloppuna satoi ihan kivasti lunta ja nyt ollaankin saatu nauttia valkoisesta maisemasta. Koirat on ihan villinä, haluavat kokoajan takapihalle ja vetävät siellä rallia ja tunkevat kuonojansa lumihankeen ja kierivät siinä. Ihanuudet!

Minkäslainen viikko teillä on edessä? Kiireitä töissä, pikkujouluja, opiskeluhommia? Meillä on synttärijuhlia; sekä mies että miehen yritys viettävät tällä viikolla syntymäpäiviään, joten juhlintaa on tiedossa sekä kotona että töissä - tottahan toki kuuliainen vaimo auttaa yrityksen synttäreillä talkoohengen mukaisesti koko lauantain. ;) Olen tietysti suunnitellut jotain pientä kivaa myös tuolle armaalle miehelleni, vaikkei hän kuulemma välittäisi edes juhlia "turhaa välinumeroa", kuten hän numeroa 26 kutsuu. Well, we'll see about that! ;)

Kuurassa

 

Oon kyllä katsonut tämän viikon sääennusteita, mutta silti oli jotenkin järkytys herätä siihen, että varpaat paleltuu eikä ilman paksua hupparia tarkene laittaa aamupalaa. Lämpömittaria en tohtinut edes vilkaista, mutta verhot sentään rohkenin aukaista ja kurkistaa ulos. Tänä aamuna takapihalla näytti siis tältä:

Kuura on siis saapunut. Pakkanen paukkuu ja me körötellään vielä kesärenkailla menemään... Salille piti ajella koko matka penkinlämmitin päällä (thank god for that luxury!) ja auton ikkunat kaipasivat ensi töikseen rappaamista. Kotiin päästyä piti vetäistä villasukat jalkaan ja keittää kuppi teetä.

Äsken kävin uhmaamassa kiristyvää pakkasta iltalenkin muodossa ("kumma" kyllä Cira ja Filja tuntuivat vain nauttivan tästä säästä) ja oikeanlaisessa varustuksessa siellä tarkeni kuin tarkenikin ihan mukavasti reippailla. Tuli virkeä olo. Mutta nyt lähden saunaan, lämmintä illanjatkoa sinnekin!

Sadepäivänä

Tämä viikko on ollut oikea sadeviikko! Ja jatkuu vain, niin säätiedotus ainakin uhkaili.. Ollaan siis puuhailtu kaikkea kivaa sisätiloissa, kuten herkuteltu mansikoilla, katseltu leffoja, luettu kirjoja ja kuunneltu sateen ropinaa. Ihana, kun ei ole kiire mihinkään! :) Eilen tehtiin myös extempore-reissu Haaparannan Ikeaan. Matkalla tuli kaatamalla vettä ja mä pidin silmiä kiinni aina kun mies ohitteli rekkoja... Ikean saaliista lisää, kunhan saan aikaiseksi räpsiä kuvia. Ainakin tuo alla olevassa kuvassakin näkyvä, rikkinäinen, aurinkovarjomme on saanut väistyä uuden ja paremman varjon tieltä. ;) Onko siellä joku muukin ihan lomalla? 

Mua kutsuu nyt sauna, joten toivottelen teille näiden sadepäivän kuvien myötä oikein mukavaa tiistai-iltaa!

Kupliva juhannus

 

Moimoi! Miten teidän juhannus sujui? Olihan kaikilla rentouttava viikonloppu? Täällä oli ainakin tosi kiva jussi, vaikka sitä kaupungissa vietettiinkin (kyllä se mökkijuhannus vaan on paras!).

Keskikesän juhlaan sopi erinomaisesti kupliva juoma, jota nautiskeltiin lämpimässä kesäillassa omalla takapihalla. Siihen vielä kaveriksi makeaa ja raikasta vadelmatuorejuustopiirakkaa. Mmm.

Koiratkin viihtyivät, kun saivat köllötellä luonnon helmassa, metsästää öttiäisiä, kuulostella juhannusjuhlien ääniä ja lammastella (kiitos laiskojen ruohonleikkaajien). Päivällä käytettiin tyttöjä uimassa ja meikäläinenkin intoutui hyppimään ja kiljumaan aaltojen sekaan. Oli niin keveä ja iloinen fiilis, että otin oikein kunnolla ilon irti! Voi että oli mukavaa! Tiedättekö sen fiiliksen, joka valtaa mielen ja kehon, kun innostuu jostain kuin pieni lapsi? Tuli ihan sellainen pikku tyttö -fiilis. Mies sanoikin, kun palasin koirien kanssa rantaan, että taisivat vierestä pyöräilleet ihmisetkin huomata mun ilakoinnin (ja metelöinnin) siellä meressä...

Sunnuntaina(kin) otettiin rennosti ja katseltiin vuokra-elokuvia ja syötiin juhannusherkkujen tähteitä. Sen verran tuli ämpättyä viikonloppuna, että vielä tänäänkin on olo ollut sen mukainen. Kauden hedelmät ja marjat pelastaa. ;) Eilen ostin muuten tämän kesän ensimmäisen laatikollisen mansikoita pakkaseen! Oi että. Mä sitten niin rakastan tuoreita, kotimaisia, mansikoita!

Alla vielä kuvia meidän valkeista juhannushönöistä ja takapihan vehreydestä (vol. tsiljoona) ilta-auringossa.