Lokakuussa

En voi käsittää, että on jo lokakuu! Elokuu ja syyskuu on menny multa ihan ohi... En tiedä, johtuuko se väsymyksestä vai Sinnan jatkuvasta kehityksestä jonka perässä yritän pysyä vai niin paljosta tekemisestä vai mistä, mutta yhtäkkiä huomasin, että hitsi vieköön on jo lokakuu ja KOHTA ON JOULU! <3

Tällekin kuulle on aika paljon ohjelmaa ja sovittuja menoja, joten aika pian ollaankin jo marraskuussa. ;) Tällä viikolla järjestän elämäni ensimmäiset vaatekutsut (NOSHin), ne on samalla myös ensimmäiset vaatekutsut, joihin osallistun, joten monta ekaa kertaa yhdellä huitaisulla! Oon pähkäillyt, mitä herkkuja leipoisin ja ostaisin kutsuille. Toisaalta tekisi mieli kokeilla jotain uutta, mutta toisaalta taas tuntuisi turvallisemmalta ja helpommalta pitäytyä niissä resepteissä, jotka osaa tehdä vaikka puolisokkona ja joiden on todennut maistuvan vieraille hyvin. Saa nähdä, kuinka monta vaatetta sorrun kutsuilla tilaamaan... Mulla on jo pidemmän aikaa ollut intohimovärinä keltainen ja bongasin jo pari keltaista ihanaa vauvojen vaatetta kuvastosta, aargh! :D

Nää kaks pöhelöä <3

Sinna, Filja, Cira ja Filjan velipoika Leevi.

Lokakuulle on myös tiedossa valjakkokisat, lounastreffit tyttöjen kanssa, uuden Napapiirin Sankarit -leffan katsastamista ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, saadaan iiiiiiiiihan parhaita syyslomavieraita tänne Ouluun. En malta odottaa! :) Tulee mieleen viime syksy, kun samaiset vieraat oli täällä ja silloin kuvailtiin ja ihmeteltiin mun vauvamasua. Siitä tuntuu olevan ikuisuus. Ja jos joku siellä miettii, niin ei, mulla ei ole ikävä sitä raskausmahaa, paljon kivempi on nyt kun vauva on täällä ulkomaailmassa ja mulla on oma kroppa takaisin. Tai no, ainakin melkein... Projekti Raskauskilot Pois on edelleen käynnissä, kiitos hitaan, imetystä turvaavan, laihdutusohjelmani. No, lihasta on ainakin tullut lisää, sen verran ahkerasti ollaan vauvajumpissa ja salilla käyty!

Tähän hätään ei muuta, miltä teidän lokakuu näyttää, onko kiireinen?

Long time no see!

Tänään päätin ottaa härkää sarvista ja palata pitkäksi venähtäneen tauon jälkeen blogin pariin. Kanssabloggaajat tietänevät, että mitä kauemmin on blogin ääreltä poissa, sitä vaikeampaa on takaisin tuleminen ja uuden postauksen kirjoittaminen. Kynnys on nyt kuitenkin ylitetty ja josko tässä taas saisi syksyn tullen draivin päälle tämän kirjoittelun suhteen. :)

Ikävä on ollut teitä! Mitään erityisiä syitä poissaololleni ei ole, en vain ole ennättänyt tai jaksanut illalla kirjoitella mitään, kun Sinna ei päivisin enää oikein nuku kuin puolisen tuntia kerrallaan ja yöunetkin on ollut viime aikoina vähän hakusessa. Lievää zombie-ilmiötä on siis ollut havaittavissa... On ollut hampaiden tuloa (nyt niitä on jo NELJÄ!), uusien ruoka-aineiden aiheuttamia ilmavaivoja, tiheää imua, riehakasta mahalleen kääntyilyä ja kiljumista sekä unikoulua. Öisin siis. Onneksi Sinna on kohta jo 8kk vanha, niin pystyn näkemään sen valon tunnelin päässä, ei tämä ikuisesti tällaista ole. :)

Tänään on siivouspäivä. Tässä vaiheessa on jo ehditty imuroimaan, luutuamaan, pyyhkimään pölyt, siivoamaan vessat ja pyykkäämään. Kohta pitäisi lähteä järjestelemään kirppispöytää, käyttämään koirat puistolla riehumassa ja tehdä ensi viikon ruokaostokset. Vähän vastapainoa eiliselle rentoilupäivälle, jolloin ei tehty mitään muuta kuin käytiin aamulla koirien kanssa kärrykisoissa. Ja haettiin päivälliseksi pizza. Muu päivä rötvättiin vain perheen kesken kotona. Ihana pystyä välillä viettämään sellaisiakin päiviä!

Nyt jatkamaan hommia. Kertokaa, mitä teidän syksyyn kuuluu!? <3

Perjantaina metsälenkillä koirien kanssa.

Pieni potilas

Hei moi ja anteeksi tämä pitkäksi venynyt blogihiljaisuus! Kaikillahan on aina selitys ja p***reikä, mutta en oo viime aikoina saanut päivisin omaa aikaa oikein laisinkaan, kun Sinnan päiväunet kotona ollessa on puolen tunnin luokkaa. Sitten kun lähdetään autolla tai kärryillä johonkin, niin unta saattaa vedellä enemmänkin, mutta kotona ollessa tosiaan puoli tuntia on ollut aika vakio. Ja se puoliska tuntinen menee kodin siivoamiseen, ruuanlaittoon tai muuhun sellaiseen järkevään pakolliseen touhuun. En valita, koska öisin on (kop kop) nukkunut melko hyvin ja päivisinkin hereillä ollessaan on ihan iloisella tuulella. Tämä bloggaaminen vaan on meikäläiselle tänä päivänä melkoista ajatustyötä vaativaa puuhaa, joten tarvitsen sitä toteuttaakseni täyden rauhan ja hiljaisuuden. Muuten karkaa ajatukset ja lauseista tulee tönkköjä ja katkonaisia. :D

Iltaisin, sen pari tuntia, jonka maltan olla hereillä Sinnan mentyä yöunille, vietän yleensä miehen ja koirien kanssa laatuaikaa (useimmiten väsyneenä Netflixiä tuijottaen, hohoh), joten bloggaaminen on jäänyt vähän sivummalle hetkeksi. Ymmärtänette. Mihinkään en kuitenkaan ole täältä karkaamassa, tahti vaan on vaihteeksi vähän hitaammanlaista.

Eräänä lomapäivänä... Jätskiä ja Downton Abbeya, ahh!

Nyt sain poikkeuksellisesti päiväsaikaan omaa aikaa, joskaan en ole siitä yhtään iloinen. Rakas pieni makkarakoipeni on nimittäin kuumeessa. Viime yönä nousi yllättäen kuume ja se on tämän päivän sahannut lämpöilystä kuumeeseen. Pieni on kokoajan ihan väsynyt, hieroo silmiään, pitää sellaista kipeän ininää, ei jaksa leikkiä olohuoneen lattialla eikä soseet maistu. Ollaan siis vietetty tämä päivä meidän sängyssä. Tein siitä sairastuvan raahaten sänkyyn kuumemittaria, suppoja, unileluja ja kirjoja. Niitä ollaankin tässä rauhassa sylikkäin lueskeltu - aina nukkumisen ohessa. Unta on riittänyt ja varmaan hyvä niin, jospa paranisikin sitten nopeammin. Ja onneksi maito maistuu.

Kamalalta tuntuu, Sinna oli tähän asti säästynyt sairastamisilta (yhtä rokotereaktiota lukuunottamatta) ja nyt oon tietysti ollut ihan helisemässä, kun pikkuiseni sairastaa. En tiedä, tekeekö hampaita, onko jokin virus iskenyt vai mikä on.

Tässäpä onkin ollut melkoista lomalta paluuta heti tähän alkuviikkoon. Maanantaina aamulla hajotin meidän imurin suulakkeen (pitäisi alkaa jostain metsästämään uutta osaa) ja vetäisin itseäni ruokaa laittaessa sormeen niin, että veri lensi oikein olan takaa (toim.huom. mulla on melkoinen verikammo). Ja nyt sitten pienin sairastaa. Onneksi viime viikko sujui lomaillessa tosi mukavasti, tehtiin kaikkea kivaa ja akkuja lataavaa, joten nyt on patterit täynnä arjen pyörittämistä ja pienen potilaan hoitamista varten. Lomajutuista voisinkin kirjoitella oman postauksensa, jahka tässä ennätän taas! ;)

Olipas tämä nyt melkoinen valitus-vuodatus postaus, förlåt mig! Tää oli tätä raakaa, kaunistelematonta arkea. :D Ens kerralla sitten jotain piristävämpää!

Uusi viikko, uusi pakastin

Ei sitä liikoja ehdi lomailla tuossa viikon aikana! Mies raukka, tänään joutui jo palaamaan sorvin ääreen. Kuukauden päästä sitten toinen viikon loma, huikeeta. No mutta onhan tämä parempi kuin ei lomaa ollenkaan!

Tänään jatkui arki myös meikäläisen ruokavaliossa. Lomalla annoin itselleni luvan herkutella vapaammin, mutta nyt jatkuu hyvin alkanut projekti "Eroon raskauskiloista!". Luvassa jälleen kananmunia, raejuustoa ja maitorahkaa, nam nam. ;) Eilen tuumasinkin miehelleni, kun olo oli laiska, turvonnut ja väsynyt, että ihmeellisesti se ruokavalio vaan vaikuttaa kehoon ja mieleen. Tuollaisen viikon huonommin syömisen jäljiltä on olo paljon väsyneempi ja nuutuneempi kuin normaalisti. Ihan jo innolla odotin, että pääsin taas normaaliin syömisrytmiin kiinni!

Syömisestä aasinsiltana pakastimeen. Roudattiin eilen kotiin arkkupakastin, kun todettiin, ettei saada enää mitenkään mahtumaan meidän tornipakastimeen kaikkia ruokia, leipomuksia tai etenkään niitä marjasatseja, joita taas tänäkin kesänä pitää ostaa ja kerätä talvea varten säilöön. Tänä kesänä ajateltiin hankkia enemmän vadelmia ja vähemmän mansikoita. Ei ne pakastetut mansikat vaan maistu niin hyviltä kuin tuoreet. Toki niitä voi hyvin käyttää smoothieisiin ja puuroihin. Lisäksi yritetään käydä useita kertoja mustikkametsällä ja miksei sitä puolukkaakin voisi jonkin verran kerätä. Ja nyt, kun Sinna on alkanut syömään soseita ja mulla on joka viikko pyörinyt keittiössä pienimuotoinen sosetehdas, alkaa pakkanen täyttymään niistäkin sörsseleistä ihan kiitettävästi. Puhumattakaan ruokasatseista, joita pakastelen pahan päivän varalle mulle ja miehelle... Että tulee kyllä tarpeeseen tämä arkkupakastin! :D

Millaisia suunnitelmia teillä on tälle viikolle? Mä oon sopinut aika monet treffit mammakavereiden kanssa ja aurinkokin näyttää hellivän joinain päivinä, joten eiköhän tässä taas tekemistä riitä. :) Allergiaflunssakin alkaa olla selätetty, kun tänään pystyi taas hyvin nostelemaan salilla painoja, jess!

Kuvat lomaviikon piknikiltä, Selinan ottamia.

Lauantai on herkkupäivä

Ihanaa, lauantai ja pitkä viikonloppu! Miehellä on maanantai vapaata, kun oli viime lauantain töissä. Mukava juttu sinänsäkin, että Sinnalla on 5kk neuvola maanantaina, jossa saa taas aimo annoksen rokotteita. Miten tuo murunen voikin olla jo kohta puolivuotias?! Eilen tuli tosiaan täyteen 5 kuukautta. 

Olin ajatellut, että ehkä tuo maaginen päivä, jolloin kuukausi vaihtuu neljästä viiteen, lopettaisi samalla nämä kuukauden päivät kestäneet yöhulinat. NO EI. Viime yö oli ihan samanlainen kuin lukuisat aiemmatkin; kahden tunnin välein herättiin kiljumaan, kääntyilemään, syömään... Hoen itselleni vain sitä kuuluisaa mantraa: "Jaksaa, jaksaa!". Ystävät, sukulaiset ja naapurit puolestaan hokee mulle: "Se on vain vaihe!", "Ei sitä kestä enää kauan!", "Kohta se loppuu, koita jaksaa!". Toivon mukaan se yöuni tästä alkaisi jo oikeasti pikkuhiljaa pidentymään. On niin hassua, kun ensimmäiset 4 kuukautta Sinna nukkui 1-2 yösyötöllä koko pitkän yön ja nyt on ollut pelkästään tällaista. Jos jollain on vinkkejä yöhulinoihin, niin antaa tulla tuonne kommenttiboksin puolelle! :D

No, univelasta herkkuvelkaan. En muista, kerroinko jo, että mies teki mulle uuden ruokaohjelman, jota oon nyt parin viikon ajan kuuliaisesti noudattanut. Ei siis dieettiruokavaliota, koska en edelleenkään uskalla laihduttaa, ettei imetys kärsi. Vaihdettiin vain muutama hiilaripitoinen ruoka proteiinipitoiseen vaihtoehtoon. Mulla kuulemma tuntuu tuo hiilareiden syöminen (siis ihan vaikka ruisleivän ja perunan syöminen) vaikeuttavan rasvojen lähtemistä, joten kokeillaan nyt näin. Anyway, oon pidättäytynyt arkisin herkuista (ihmeen loistavin arvosanoin!) ja tänään, lauantaisin siis, saan luvan herkutella -niin että napa ruskaa! Tässä mä nytkin loikoilen sängyllä ja kirjoittelun lomassa napsin lempparisuklaatani. Mmm. Päivällä olis treffit tyttöjen kanssa Pannukakkutalossa. Mmm. Illalla syödään pihviä ja ranskalaisia miehen tekemän herkullisen kastikkeen kera. MMM. Huomenna sitten taas ruotuun.

Fiilis ja motivaatio on katossa, koska keho, olo ja mieli tuntuu kevyemmältä, herkuista on ollut melko helppo pysytellä erossa (ilman hirveitä raivareita siis :D) ja salilla on reeni maistunut. Eilen käväisin inbodyssa, kun halusin malttamattomana nähdä, toimiiko tämäkään ruokavalio mulle. Oli toiminut, jess! Ne pätkissä nukutut yöt ei siis niiiiin älyttömästi ole vaikuttaneet yleiseen jaksamiseen, etteikö välillä olisi jaksanut käydä salilla. Tai rullaluistelemassa. Pikemminkin oon saanut lisäenergiaa treenaamisesta.

Tämmöistä tänne. Päivät tuntuu näin kesäisin (etenkin näin lämpiminä päivinä) juoksevan eteenpäin, eikä koneella tule iltaisinkaan istuttua niin usein. Instagramin tilini päivittyy blogia tiheämmin, löydätte mut sieltä nimimerkin mrs_mabn takaa. :) Nyt lounaalle, mies aikoi tuoda salilta tullessaan subit, nam!

Kuvien marjapiirakan leipaisin (ja vetäisin huiviin pienellä avustuksella) viime treffeillä tyttöjen kanssa. Slurps.

Semiväsynyt lastenhoitaja-työmyyrä

Keskiviikkoa! Täällä on yksi ehkä semisti väsynyt äiti-ihminen. Sinnalla lienee jotain 4 kuukauden yöhulinoita meneillään, kun öisin herätään nykyisin kuutisen kertaa (vrt. normaalisti 1-2 kertaa). KROOH PYYH. Ei nyt mitään megalomaanista väsymystä tyylillä nukahdan kesken lauseen tai sammun kuin saunalyhty jo iltaseiskalta, mutta selvästi tuntuu kropassa ja pääkopassa nuo useammat yöheräämiset. Onneksi hormonit tuntuu suojaavan jonkun verran, toisin kuin tuota miestä, joka piti melkein pakottaa nukkumaan pari yötä ilman heräilyihin osallistumista. Mä voin kuitenkin torkkua täällä kotona ihan vapaasti, mutta miestä ehkä katsottaisiin vähän pahasti, jos töissä pilkkisi asiakkaiden nähden. Ihanahan se on, että mies haluaa osallistua ja kokee yöheräämsiet myös omaksi velvollisuudekseen eikä vain käännä kylkeään ja sano "hoida vauvas", kun Sinna herää. Mutta rajansa kaikella! Välillä mietin, että eikö tuo mies tiedosta ollenkaan omaa jaksamistaan, kun se ei meinaa itse tajuta, milloin on liian väsynyt - vaikka nukahtaisi itse kesken lauseen tai jo iltaseiskalta. :D

Noh, väsymyksestä muihin aiheisiin! Tässä samaisessa tokkurassa lupauduin hoitamaan 8-vuotiasta pikkuveljeäni tällä viikolla parina päivänä. Oli siinä kuulkaas yhtälö, kun meikäläinen pyöri touhukkaan vauvan, energisen veljen ja kahden riehuvan koiran kanssa pari päivää täällä kotona..! Ihanasti pikkuveljeni kyllä osallistui Sinnan hoitamiseen ja viihdyttämiseen, ulkonakin haluasi lykätä rattaita itse ja kun Sinna laittoi nukkumaan, piti veljen käydä välillä katsomassa sitä pinnasängyssä, kun "se nukkuu niin suloisesti". Voi että!

Voi näitä murusia! <3

Tänään ollaan hengailtu Sinnan kanssa vain rennosti kotosalla. Ulkona tulee vettä vaakatasossa, kun niin kovasti tuulee eikä aurinkoa näy mailla eikä halmeilla. Päivällä saadaan teeseuraa ystävästäni, jolla on tällä viikolla laskettu aika (!!), sekä hänen koirastaan (Filjan velipojasta). Elättelen toivetta, että jaksettaisiin miehen kanssa tänään valvoa kymppiin asti yhteistä laatuaikaa viettäen Greyn Anatomian parissa.

Viikonloppuna käytiin samojedien erikoisnäyttelyssä, ne kun sattui tänä vuonna olemaan kätevästi täällä Oulussa. Ei päässeet meidän tytöt palkintopalleille, vaikka kehuja saivatkin tuomarilta. Sinnasta oli kiva katsella sylistä ja matkarattaista käsin kehässä juoksentelevia koiria. :) Näyttelyn jälkeen käytiin vielä sammariporukalla grillailemassa kotikennelissä. Siellä alkoi neidillä jo ilmeisesti väsy painamaan ja lähdettiinkin suosiolla hyvin aikaisin grillajaisista pois Sinnan itkun ja kätinän saattelemana. No, täytyyhän sitä ilopillerinkin joskus kätistä.

Tässäpä vähän viime päivien kuulumisia, mitäs teille kuuluu? En ole hirveästi ehtinyt koneella "omilla asioilla" istuskelemaan, vaikka postausideoita olisi roppakaupalla. Mies nimittäin nakitti mut (mainittakoon, että kuitenkin täydessä yhteisymmärryksessä) päivittelemään firman some-asioita. Siihen kuului niinkin nopeatöistä puuhaa kuin instagram-tilin luominen ja alkupäivittämiset sekä kotisivujen päivittäminen ja muokkaaminen freesimmäksi. Niin joo ja kävin vielä parina päivänä kuvailemassakin työpaikalla. Lääh ja puuh. Mutta mukavaa puuhaa ja sopivaa vastapainoa vauva-arkeen. Ompahan ainakin Sinnan päiväuniajat menneet hyödylliseen tekemiseen. ;)

Pikku työmyyrä äitin kanssa kuvausreissulla. <3

Hämmentynyt keittiön valtaaja

Taisin tuossa taannoin jo mainitakin, että olen tässä Sinnan syntymän jälkeen innostunut ja oikein aktivoitunutkin kokeilemaan uusia reseptejä niin ruokien kuin leivonnaistenkin parissa. Empä olisi moista uskonut tapahtuvan! Aiemmin en nimittäin viihtynyt keittiössä kuin tasan sen verran, mitä spagetin, makkaraperunoiden tai kanakastikkeen valmistamiseen meni aikaa. Kaikista parasta oli, mikäli ruuan sai työnnettyä vain uuniin ja se valmistui itsekseen siellä. Okei, vieläkään en nauti salaatin vääntämisestä (inhoan sitä pesemis-kuorimis-pilkkomis rumbaa) enkä todellakaan ole tässä kehittelemässä mitään puoltatoista tuntia vaativaa ateriaa, mutta nyt se kokkaaminen ja leipominen napostelee paljon enemmän kuin ennen.

Syytänkö tästäkin äitihormoneita? ;) Oli syy mikä tahansa, on ollut vallan mukavaa hääräillä keittiössä! Useimmiten Sinnakin viihtyy sitterissä istuskellen mun seurana, kun selostan kokkiohjelmien tapaan pikkumurulle (aka yleisölleni), mitä seuraavassa vaiheessa tehdään ja näytän samalla ruoka-aineksia, joita seuraavaksi aletaan käsittelemään.

Mulla on aika paljon ruoka-aineallergioita ja sen lisäksi oon jonkin verran kranttu eli nirsoilija. Jonkin verran suppea on siis ollut tuo meikäläisten ruokavalio ja arjessa pyöriteltävien ruokien määrä... Nyt oon kuitenkin rohkaistunut kokeilemaan joitakin allergiaa aiheuttavia ruoka-aineita mukaan aterioihin - hyvin kypsytettynä, jotta allergeenit poistuisivat. Näin olen saanut lisättyä esimerkiksi porkkanan ruokavaliooni. Sitä onkin viime kuukausina popsittu oikein ahkerasti. ;)

Tässä muutaman kuukauden aikana kun on tullut kokeiltua yhtä sun toista reseptiä, on sieltä joukosta muutamia helmiäkin löytynyt. Ajattelinkin, että jakaisin teillekin näitä hyväksi havaitsemiani reseptejä täällä blogin puolella. Tykkään itse lueskella blogeista hyvistä, helpoista ja nopeista arkiruoista sekä tietysti niistä herkullisista jälkiruoistakin. Itse asiassa suurimman osan resepteistä olen bongannut blogeista. Tämän postauksen kuvista saattekin esimakua tuleviin reseptipostauksiin... :)

Meikäläisen tekeleet ei kyllä ulkonäöllä hurmaa, mutta maku on ollut näissä lempparitekeleissä kohdallaan. Mut hei, näin kotiköökin puolella onneksi vallitsee rentous tuossa ulkoasussa; eli ei se ulkonäkö, vaan se maku!

ps. Päivitin banneria uusiksi, en vaan ole ihan varma, pidänkö siitä tuollaisena... Mitä mieltä ootte? Ideoita banneriin?

Ei niin ankea maanantai

Maanantaita vaan kaikille! Mulla on jotenkin tosi pirteä ja energinen olo, vaikka on maanantai. Varmaan tuo mennyt viikonloppu oli sopivassa suhteessa palauttava ja voimia antava. :) Siivoiltiin, käytiin kaupassa, mä leivoin pari piirakkaa tulevia synttäreitäni varten ja lenkkeiltiin eilen pariin otteeseen pitkät pätkät, kun oli niin kaunis sää. Katsottiin miehen kanssa Kesäkaverit -leffa ja mutusteltiin poppareita cokiksen kanssa. Saunottiin ja kylvetettiin Sinnaa. Piipahdettiin naapurissa lasten synttärijuhlissa. Kokeilin uutta reseptiä; yrttistä jauhelihamureketta. Käytiin metsästämässä VIHDOINKIN olohuoneeseen uutta mattoa. Hypin tasajalkaa riemusta, kun löydettiin uusi matto ja mies näytti vihreää valoa sen ostamiselle!

Hyvä ja virkistävä viikonloppu takanapäin siis. :) Tänään käytiin Sinnan kanssa pyörähtämässä työpaikalla; mies vahti torkkuvaa vauvaa sillä välin, kun mä heitin tunnin työkeikan. Käyn aina välillä tarpeen mukaan tekemässä tunteroisen mittaisia työkeikkoja. Ihan mukavaa, sillä se pitää mut sopivalla tavalla kiinni työympyröissä ja ihmisten parissa, ei pääse tatsi ihan unohtumaan. Sen jälkeen tein pikaisen salin, kun Sinna oli niin hyvällä tuulella kaukalossaan. Sitten ajeltiinkin kotiin ja laitoin juuri väsyneen pienen päiväunille. Nykyään ei voi enää tietää tai edes veikkailla, kauanko Sinna nukkuu päiväuniaan. Aiemmin rytmi oli selvä; aamupäivällä nukutti 2 tunnin verran putkeen. Nyt saattaa nukuttaa jotain 20 minuutin ja 2 tunnin välillä. Ilmeisesti nuo uudet kääntymistaidot on niin jännittäviä, ettei malta oikein nukkua. No, pääasia, että öisin (taas) nukutaan paremmin - kop kop!

Tälle päivälle aikeissa olisi vielä käydä ruokakaupassa ostamassa viikon ruokatarpeet. Niin ja koiratkin pitäisi lenkittää, taidetaan siis käydä alkuillasta vaunulenkillä. Nämä maanantait on aina vähän erilaisia arkipäiviä siinä mielessä, että mies on iltavuorossa töissä. Muuten hän on yleensä aamuvuorossa. Nyt mä mutustelen tämän suklaakeksin loppuun (ööö nyt ei oo kyllä mitään tekosyytä tälle keksille, teki vaan mieli ja ehkä salilla käynti suo yhden keksin syömisen ;) ja rupean lajittelemaan ristiäiskuvia valokuva-albumiin. Niin, sikäli mikäli kun tuo murunen suvaitsee nukkua vielä. ;)

Kuvat äitienpäivältä. :)

Rentoilua ja porkkanakakkua

Moikka moi! Luonnostelin tuossa synnytyskertomuksen kakkososaa, mutta halusin tulla päivittelemään ihan tavallisia kuulumisia ennen sen julkaisemista. On muuten ollut ihan älyttömän kiva saada palautetta tuosta ensimmäisestä osasta synnytyskertomusta, että ootte tykänneet lueskella sitä! :) Muutenkin nyt kevään aikana on kommentointi blogissa taas lisääntynyt, en tiedä johtuuko se siitä, että olen itse nyt postaillut useammin vai siitä, että kevät tekee ihmisistä aktiivisempia vai jostain meikäläiselle tuntemattomasta syystä. Anyway, oli asia kuinka hyvänsä, niin tosi mukavaa, että ootte linjoilla ja kommentoineet ahkerasti! <3

Viikonloppuna rentoiltiin oikein kunnolla. Mä kävin (ikkuna)shoppailemassa itsekseni ja sen jälkeen leivoksella ystävän kanssa. Käytiin kyläilemässä ja siinä samalla lähes extempore päätettiin miehen kanssa käydä läheisessä hampurilaispaikassa ihan kaksistaan. First time ever Sinnan syntymän jälkeen!! Murunen jäi siis tunteroiseksi hyvään hoitoon ja vaikka meikäläisellä oli pala kurkussa ja mietin, oonko nyt huono äiti ja mitä jos se vain itkee siellä ja tarvis mua, niin hyvin oli mennyt ja meidän tullessa takaisin Sinna koisasi tyytyväisenä päiväunilla. Ens kerralla uskaltaudutaan ehkä jo vähän pidemmän kaavan mukaan ruokailemaan! ;)

Tällä viikolla oon ehtinyt jo käymään salilla, treffaamaan piiiitkän kävelylenkin merkeissä vanhaa ystävää, käymään kirppiksellä (lähes tyhjin käsin) kaverin ja Sinnan vauvapoitsukamun kanssa. Sinna nukkui näiden kaikkien reissujen ajan melkein kokoajan, oli vissiin aika tylsät puuhat mulla kun uni vei... Heeehh. Tänään leipaisin sitterissä istuskelevan apukokkini kanssa porkkanakakkua! Ajattelin pakastaa sen siitä suurimman osan tulevia synttäreitäni varten. Nekin on muuten jo parin viikon päästä! Tämä kevät on ollut kyllä juhlia täynnä. :)

Tänään saatiin Sinnan kummitäti J kylään, koemaistatin porkkanakakkua hänellä ja hyvää kuulemma oli, jes! J laulee aina Sinnalle Disneyn elokuvien musiikkia ja pelleilee hassuilla ilmeillä. Pikku muru on tietysti ihan myyty ja naureskelee onnellisena. Ihana, kun joku käy välillä viihdyttämässä vauvaa, niin mun ei ihan kokoajan tarvi. ;)

Oltais käyty J:n kanssa reippailemassa ulkona, mutta tietysti vettä tuli taas kuin saavista kaatamalla.. No, parempi onni illemmalla, kun mies tulee töistä.  Kävelyllä on kyllä niin paljon mukavampi käydä, kun on seuraa. Koiria ja vauvaa ei lasketa. Oi jes ja tänään tulee Grey!

Mitä teille kuuluu?

Siivous-siisteys-vimma

Sunnuntaita kamut! Blogin puolella on ollut vähän hiljaiseloa, kun miehellä oli pidennetty viikonloppu ja ollaan otettu vapaapäivistä kaikki irti. :) Tänään on muun muassa siivottu kotia ja kyläilty. Tuossa siivoilun lomassa heräsi sitten ajatus tällaisen postauksen tekemisestä.

Meillä on yleensä aina (kun vieraat tulee) melko siistiä. Ei hullua tiskivuorta keittiön pöydillä, ei likaisia vaatteita ympäri olohuoneen sohvaa eikä viittäkymmentä koiranlelua lattioilla pyörimässä. Toki niinkin pääsee joskus käymään - yleensä silloin, kun laiskuus tai flunssa on iskenyt. Mutta nyt äitiyden myötä (lue: synnytyksen jälkeen) mut on vallannut joku ihan megalomaaninen siivous-siisteys-vimma! Mun on kertakaikkiaan pakko pitää keittiö siistinä, pestä, kuivata ja viikata pyykit heti kun ehdin, kerätä lattioilta ylimääräiset tavarat pois, jopa pedata sänky (en tainnut pedata sänkyä päiväpeitolla viimeisen vuoden aikana kuin pari kertaa!). En ymmärrä.

Tyynyt ojennukseen ja silleen...

Pölyt hus pois!

Muistan, kun taannoin ystäväni kertoi omasta pakkomielteestään siistiä keittiö iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Mietin, että mulle ei varmaan vois koskaan tulla sellaista tarvetta siivota iltaisin. Vaikka siis yleensä ottaen oon aika siisteys-ihminen olevinani. No, niin siinä sitten näköjään kävi, että ollaan ystävän kanssa tätä nykyä ihan samassa veneessä! :D Että terkkuja vaan! ;)

Kun päivittelin kavereiden kanssa treffatessa tätä ihmeellistä friikkiyden huipentumaa, ne naurahti ja kysyi "Miten teillä vois olla yhtään siistimpää?". Niiiiiiiin! Behind the scenes täällä ei ennen kiillellyt jatkuvasti pöydät, mutta nykyään useimmiten kiiltelee. Vaikkei meillä kukaan käviskään kylässä.

Syytänkö tästä äitihormoneita? Vai lisääntynyttä aikaa kotona? Muutenkin tuntuu, että oon kokoajan tekemässä ja touhuamassa jotain. Tietysti oon tosi iloinen, että virtaa riittää ja olo on energinen, tilanne kun saattaisi hyvin olla aivan toinen, mutta jotenkin tämä ylenpalttinen vimma touhuta kokoajan kummastuttaa. :D

Onko siellä kohtalotovereita??

Ystäväni The Täsmäaseet.

Mukavaa viikonloppua seuraa ankea maanantai?

Moi ja kivaa vappuviikkoa! Koska maanantait on aika ahterista, on helpottavaa ajatella, että nyt on pätkäviikko. Vain neljä päivää arkea ja sitten pitkä viikonloppu vappuhulinoineen. Just nyt ei kuitenkaan ihan pääse siihen tulevaan vappufiilikseen, kun ulkona on niin kolea ja märkä keli. Lisäksi käytiin just hakemassa vauvalle 3kk rokotepompsi ja meikäläinen on iltaan saakka yksin vauvan kanssa... Maanantain katastrofiainekset kasassa? Toivon todella, ettei vauvalle tule pahoja oireita rokotteista. Raukka riepu, sydäntä särki, kun toinen niin kamalasti itki piikittäessä.

No, voihan tästä tulla ihan hyväkin päivä! Viime viikonloppu oli ainakin oikein mukava; tehtiin pihatöitä auringon lämmittäessä, mies kävi pelailemassa lätkää ja sillä välin me vauvan kanssa kyläiltiin ja herkuteltiin mun kummitädin luona. Katsottiin leffa, syötiin irtokarkkeja. Perjantaina leivottiin pikku murun kanssa suklaakeksejä. Vauva istui sitterissä keittiön pöydällä ja mä sekoittelin keksiaineksia siinä edessä, näytin jokaista työvaihetta vauvalle kuin missäkin kokkiohjelmassa; "Nyt lisätään kaakaojauheet tänne sekaan" ja "Sitten sekoitetaan kaikki tasaiseksi massaksi". :D No, pieni viihtyi ja minä sain puuhailla rauhassa. Sunnuntaina siivosin meidän autonkin. Jännästi löytyi etupenkin alta pakasterasia, kuskin penkin alta sipsiä ja vauvan kaukalotelakan alta miehen työpapereita... Vaikka aina uhotaan pitävämme auto niin siistinä. Uskaltauduin jopa tyhjentämään miehen työauton kaikesta roinasta ja roskasta. Nyt siellä mahtuu jopa istumaan ilman, että täytää ensin siirtää pino lehtiä muualle ja tarkistaa, mihin jalkatilassa jalkansa uskaltaa laskea.

Tänään käytiin tosiaan aamulla 3kk-neuvolassa. Vauva oli ottanut kunnon kasvupyrähdyksen, jonka seurauksena paino ei ollut ihan pysynyt mukana. Hyvät oli kuulemma kuitenkin kasvukäyrät. :) Oonkin ihmetellyt, miten osa 62-koon vaatteista alkaa jo tuntua nafteilta, ihan vastahan ne otettiin käyttöön! Siinä kasvupyrähdyksessä siis syy vaatteiden nopealle pienenemiselle.

Nukuin viime yön jotenkin huonosti, joten taidan painua päikkäreille, nyt kun vauvakin simahti. Energisempää maanantaita teille! :)

Päivä meidän kanssa

Mä tykkään lukea toisten blogeista näitä "Päivä meidän kanssa" -postauksia. Niiden kautta pääsee tutustumaan ihan eri tavalla bloggaajan elämään ja arkeen. Toivottavasti tekin tykkäätte tämän tyyppisisistä postauksista, sillä tässä olisi nyt teille ensimmäinen vauva-arkeen liittyvä päiväpostaus. :) Pitemmittä puheitta, aloitetaan!

TIISTAI 7.4.

Alun alkaen herään joskus seiskan pintaan, kun miehellä soi herätyskello ja hän lähtee töihin. Vauvakin herää, joten käyn vaihtamassa hänelle vaipan ja otan vaippasankarin viereeni meidän sänkyyn. Syötän ja uni tulee silmään vielä sekä äiskälle että vauvalle. 

Nousen lopulta torkkumisen jälkeen ylös puoli kympin maissa. Vaippasankari jää vielä tuhisemaan meidän sänkyyn. Teen nopeasti aamupalan (ruisleipää ja teetä) ja istahdan syömään sitä Salkkareiden äärelle. Cira ja Filja tulee tavalliseen tapaansa "pitämään mulle seuraa" aka kerjäämään ruisleivän rippeitä. :D

Murunen heräilee jo vähän ennen kymmentä, joten syön aamiaisen loppuun vauvan ollessa sitterissä. Sitten lähdetään aamupesulle ja pukemaan päivävaatteet ylle. Tavalliseen aamu-tapaansa vauva on hyväntuulinen ja jokeltelee vaipanvaihtopaikalla oleville muumitarroille.

Aamurutiinien jälkeen mennään hetkeksi olohuoneen lattialle; ensin istutaan sitterissä ja katsellaan kun siskot höpisee ja leikkii. Vauvasta koirien katselu on ihan parasta, ne saavat aina leveimmät hymyt ja iloisimmat huudahdukset. :)

Päästän koirat on takapihalle ja vauva tutkailee sitterissä maailmaa. Touhuilen kotiaskareita ja pidän samalla vauvaa silmällä. Yhtäkkiä huomaan, että hän tapittaa taustalla näkyviä Kauniita ja Rohkeita silmät suurina. O-ou. Päätän aloittaa Muumi-uran. On se meinaan parempi vaihtoehto kuin Kaunarit.. Pesen hampaat ja sillä välin vauva tuijottaa kiinnostuneena Muumien tunnareita.

Parin minuutin avaus Muumi-uralle on ihan passeli aika, joten siirrytään leikkimatolle tutkailemaan kirjaa ja jokeltelemaan. Tuo kirjassa näkyvä perhonen on vauvan ehdoton lemppari, sille hymyillään aina! Otan samalla vauvasta 2-kuukautiskuvan tuon kuvassa näkyvän pupun vieressä, se on mittapuuna vauvan kasvulle. Sitten onkin aika taas syödä ja käydä päiväunille.

Kello on vähän yli puoli yksitoista, kun vauva simahtaa unilleen. Tsiigaan tyttöjen tilanteen pihalla; näyttävät vielä viihtyvän siellä. Kaivan esiin miehen minulle tekemän kotijumppaohjeen. Tänään on alkanut se legendaarinen "uusi elämä". Herkut vähemmälle, ruoka fiksummaksi ja lihaskunnon treenaaminen, you know. Sain siis jälkitarkastuksesta edellisellä viikolla "puhtaat paperit", joten nyt pääsee kunnolla aloittamaan treenaamisen! :) Ensimmäinen kerta on tietysti aivan kauhea, lihakset ei toimi, osa toistoista jää tekemättä ja oon ihan puolikuollut treenin jälkeen.

Raahaudun laittamaan ruokaa. Lounas mennään vielä einesten kautta, kun kaupassa käynti on vasta iltapäivällä. Pakkasesta valmisateria Finduksen Chicken Curry pannulle valmistumaan. Lisään joukkoon vielä ekstramäärän parsakaalta ja ananasta. Syön lounaan katsoen samalla Mallikoulun uusinta jaksoa.

Vauva heräilee uniltaan klo 12 ja ruvetaan heti syömään. Syöttämisen lomassa lueskelen helmikuussa synnyttäneistä äideistä koostuvan facebook-ryhmäni keskusteluja. Ryhmästä saa todella hyvää tukea ja tsemppiä ja apua, aina kun tarvii ja jutut on välillä niin hauskoja, että piristävät huonoakin päivää!

Syöttämisen jälkeen vaipanvaihtohommat ja leikkituokio olohuoneessa matolla ja sitterissä. Puoli yhden jälkeen alan valmistautua kauppaan lähtöön. Mies tulee yhdeltä hakemaan meitä. Tänään on poikkeuksellinen päivä, kun miehen työauto on korjauksessa ja hän on aloittanut aamun työt "minun" autolla. Ajamme ensin miehen työpaikan vieressä olevan apteekin pihaan. Käyn nopeasti ostamassa vauvalle lisää Rela D-tippoja ja itselleni vitamiineja. Heitän miehen takaisin töihin ja kurvaan vauvan kanssa läheiseen Prismaan viikon ruokaostoksille.

Yleensä vauva nukkuu aina tällaisten lyhyehköjen reissujen ajan; sekä autossa että kaupassa. Tänään hän on kuitenkin puolet kauppareissun ajasta hereillä, tapittaa silmät suurina ympärilleen kaupassa, mutta on (onneksi) tyytyväinen kaukalossaan. Ensin ihmettelen hirveää ryysistä ruokakaupassa, mutta sitten muistan, että kaupathan on olleet kiinni pari päivää. On vähän ahdistavaa tehdä ruokaostoksia ihmisvilinässä, etenkin kun varmaan ekaa kertaa elämässäni unohdin ostoslistan kotiin! :D Kerään siis tarvikkeet muistin varassa kauppakassiin ja kotona tarkistaessani listaa huomaan, että muistin ostaa kaiken, what!?

Olemme siis takaisin kotona vähän kahden jälkeen. Vauva myhäilee tyytyväisenä kopassaan sen aikaa, että saan tyhjennettyä kauppakassit ja päästettyä Ciran ja Filjan takapihalle. Sitten onkin taas ruoka-aika. Nautin välipalani siinä samalla. Ruokahetken lopputulos on aika suloinen; kylläinen, tyytyväinen ja nukahtanut vauva. <3

Kello on kaksi ja kaikki nukkuvat päiväunia, paitsi minä! Cira on mielipaikassaan ulko-oven edustalla ja Filja vartioi vauvan unta makuuhuoneessa. Mä viikkaan ja lajittelen pyykkejä. :D Ehdin myös hetken aikaa etsiskellä netistä siitepölyverkkoja tuuletusikkunoihin. Kohta kun alkaa siitepölykausi ja meidän jotkut halpisverkot meni viime kesänä rikki, niin pitäisi pian löytää uudet (paremmat) tilalle. Lueskelen etsinnän lomassa muutaman blogin uudet postaukset ja sittempä pinnasängystä alkaakin jo kuulua älämölöä. Kello on hippasta vaille kolme.

Heräilyn jälkeen otetaan pidemmän kaavan mukaan ilmakylpyjä olkkarin lattialla, vaipanvaihtoalustan päällä. (kuvassa kuitenkin jo vaippa päällä, ettei tule nude-kuvia blogiin ;) Body menee samalla vaihtoon, kun siihen on puklattu sen verran tunteella. Uudet vaatteet päälle ja vähän yhteiskuvia. Taas höpötellään hetki olohuoneen lattialla ja sitterissä. On niin ihanaa, kun vauva on hyvällä tuulella ja hymyilee ja jokeltelee paljon! :)

Sitten syödään ja silmät alkaa taas luppasemaan. Juuri kun neiti on lopettamassa ruokailuaan puolinukuksissa, tulee mies (korjatulla työautollaan) kotiin noin klo 16.45. Vauva virkostuu nanosekunnissa ja alkaa tapittaa viereen ilmestynyttä iskäänsä hymy huulilla.

Puen vauvan ulkovaatteisiin ja laitan vaunuihin; mies lähtee käymään lenkillä koirien ja vauvan kanssa. Sillä välin minä saan omaa aikaa, jonka käytän edellispäivänä valmistetun ruuan (lihapullia ja muusia) lämmittämiseen ja syömiseen. Katson samalla suosikkiani Downton Abbeya Netflixistä.

Kello on melkein puoli kuusi, kun olen syönyt. Siivoan vähän keittiötä ja järjestelen tavaroita paikoilleen. Tuumin, että voisin ottaa tänään vauvan käymään kanssani suihkussa, kun niin monet tuntuvat tekevän niin (ainakin siinä facebook-ryhmässäni) ja vauva kun tykkää olla kylvyssäkin, niin mikä jottei!

Lenkin jälkeen vaunuissa nukutaan vielä vartin verran. Valmistan itselleni ja miehelle seuraavaksi päiväksi smoothiet. Mukaan pääsee mansikoita, kaurahiutaleita, maitorahkaa, maitoa ja ananasmurskaa. Joskus taannoin kyllästyin jatkuvaan smoothieiden lipittämiseen, mutta nyt parin vuoden tauon jälkeen ne maistuvat taas. Helppoa ja terveellistä!

Kello on 17.50. Mies tuo heränneen vauvan sisään. Alan riisumaan häntä ja varsin yrmeät on ilmeet pienellä niin kuin kuvasta näkyy. :D Mies alkaa vaihtaa vaipaa ja minä menen pesemään koirat. Nää kurakelit, jee... Jätän koirat kuivattelemaan kodinhoitohuoneeseen pyyhkeen päälle ja menen seuraamaan, kun mies touhuilee vauvan kanssa olohuoneessa. Musta on ihanaa, että mies ottaa asiakseen aina töiden jälkeen iltaisin olla vauvan kanssa. Jo se, että minun ei tarvitse olla 24/7 viihdyttämässä tai hoitamassa pientä, tekee terää. Ja tietenkin on tärkeää ja kehittävää myös vauvan kannalta, että isäkin osallistuu hänen kanssaan olemiseen ja hoitamiseen.

Teen vielä uudestaan kotijumppaa, tällä kertaa toisella (miehen tekemällä) ohjeella. Siinä käytän hyväksi vauvan painoa ja vauvakin saa täten (toivon mukaan) kivaa liikettä. Jumpan jälkeen suihkuun, jonne otan hetkeksi myös vauvan. Oi miten ihmeissään ja innoissaan hän onkaan!

(Välihuomautus: Pitkin iltaa syötän vauvaa aina välillä. Usein illat menevät niin, että vauva on hereillä klo 18 alkaen siihen saakka, kunnes hän menee yöunille klo 20-22 maissa ja siinä hereilläoloaikana syötän hänet useamman kerran.)

Kun mies kuivaa ja pukee vauvan yövaatteisiin, annan koirille iltaruuan. Meillä ruokakupille saa mennä vasta, kun on istunut, katsonut silmiin ja saanut luvan "ole hyvä". Siksi koirat tuossa kuvassa tapittavat mua niin innoissaan. :D

Joskus iltaisin vauvaan iskee ärripurri. Niin käy tänäkin iltana. Usein vauva rauhoittuu viimeistään ruuan äärelle tai kaukaloonsa. Sitä täytyy tietysti keinuttaa tai heijata. Mies pääsee siis heijaamaan väsynyttä pientä. Kello alkaa lähennellä jo puolta kahdeksaa. Kun vauva on rauhoittunut, otan hänet vielä syömään, jonka jälkeen mies vie pienen nukkumaan, kello on noin kahdeksan siinä vaiheessa, kun vauva nukahtaa. Yleensä viemme hänet vain sänkyynsä (mikäli on oikeasti väsynyt) ja uni tulee itsekseen. Tänään on menty vähän yliväsymyksen puolelle, joten mies hyräilee vauvalle hetken sängyn vieressä.

Kun vauva on nukahtanut, syön iltapalan (taas sitä ruisleipää ja teetä). Mies antaa koirille luut. Vietämme tänään iltaa katsellen Netflixistä uutta jaksoa Returned -sarjasta (kiitos S vinkistä, tää on tosi koukuttava!) ja rapsutellen koiria. Mulla tekisi kovasti mieli herkkuja, mutta sinnittelen ja syön vain viilin iltapalan päälle. Jostain syystä mies haluaa hieroa mun jalkoja enkä kyllä pistä vastaan. Ihana mies <3 Tänään on ollut touhukas ja hyvä päivä. Menemme nukkumaan noin kymmenen maissa, yleensä aina pari tuntia vauvan nukkumaanmenon jälkeen.

No niin, kuka jaksoi kahlata loppuun asti? :D

Touhua on siinä monenlaista...

Kyllä on ollut sitten touhukas maaliskuu! Olin viime viikon niin poikki, etten jaksanut edes avata tietokonetta, saati sitten yrittää kirjoitella jotain järkevään päinkään olevaa tekstiä. Väsymys ei (onneksi) johtunut huonosti nukutuista öistä, vauva on nukkunut ihan hyvin, vaan hektisistä arkipäivistä ja vielä kiireisemmistä viikonlopuista. Ehkä on tullut vähän ahnehdittua kaiken maailman vierailuja, kaupoissa käyntejä, siivousoperaatioita sun muuta. Olisi pitänyt osata ottaa vähän iisimmin. Mutta kun on niin mahtavaa, kun on voinut pitkästä aikaa taas tehdä asioita ilman, että pitää puolen tunnin välein päästä makamaan sohvalle raskausmahan kanssa. Toki vauvan ehdoilla on menty, mutta pieni kun nukkuu suurimman osan päivästä, on hyvin voinut käydä esimerkiksi Ideaparkissa shoppailemassa Nipalle juhlamekkoa ristiäisiin tai haahuilla Prismassa etsimässä oikean värisiä lautasliinoja ja keksejä kahvipöytään.

Reissun päällä. Väsynyt tuhisija. <3

Ja jälleen kotona. Väsynyt champion etualalla :D

Viime viikon viikonloppu vietettiin kaiken kukkuraksi keskellä ei mitään (Rautavaarassa) astetta päheemmissä valjakkokisoissa, joista mies nappasi valjakollaan SM-hopeaa. Aika huikeeta! Kisasaalis oli siis oikein mieltä hivelevä, mutta itse reissu meinasi ottaa meikäläistä vähän kupoliin, kun stressasin, miten vauvan kanssa siellä pärjätään. Huutoa ja itkuahan siellä oli enemmän kuin kotioloissa ja Nipsu päätti yhden päivän olla ilman päikkäreitä, joten ilta vietettiin yliväsynyttä vaippasankaria epätoivoisesti yrittäen nukuttaa.. :D No, reissusta selvittiin ja nyt on kisakausi viimein taputeltu tältä keväältä, joten eiköhän tämä arki ala ristiäisten jälkeen pikkuhiljaa tasoittumaan.

Mun shoppailuseura ei ollut ihan kauhean virkeää sorttia...

Iskälle on näitä hymyjä piisannut. <3

Tällä viikolla on siis neidin ristiäiset ja sehän tarkoittaa juhlakiireiden lisäksi myös sitä, että saadaan tulevat kummit S ja J (sekä ihana A-tyttö) tänne juhlimaan Nipsua ja moikkaamaan meitä tuolta etelästä! <3

Auringonpaiste houkuttelisi lähtemään pienelle happihyppelylle. Taidan pakata tytön vaunuun ja koirat bydeen ja lähteä haukkaamaan raitista kevätilmaa. Uskomatonta, että ens viikolla on jo pääsiäinen! Enkä oo vielä munan munaa ostanut. ;) Ihanaa viikkoa!

ps. Pahoittelut kännykän räpsyistä, kamera on ollut hautautuneena jonnekin minne aurinko ei paista. :D

Vähän harmaampi lenkkisää.

Vekkuli ilme :D

Totuuden torvi

Banana Mama's blogin iloinen ja sädehtivä Erika-Maria haastoi meikäläisen kertomaan paljastuksia itsestäni. Ei kait siis muuta kuin tuumasta toimeen!

Säännöt:

"Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

Haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.

Haastetun pitää valita 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa.

Haastetun pitää esittää 11 uutta kysymystä haastetulle.

Sinun pitää kertoa, kenet 11 olet haastanut.

Ei takaisin haastamista."

1. Himoitsin koko raskausajan lohitartareita, herkkua, jota meillä on miehen kanssa ollut tapana aina silloin tällöin tehdä. En oo vieläkään saanut aikaiseksi valmistaa niitä, vaikka synnytyksestä on jo 5 viikkoa! :D

2. Stressaan aika paljon etukäteen tilanteita ja asioita, jotka on mulle uusia. Esimerkiksi nyt, kun lähes kaikki on vauvan kanssa uutta ja tuntematonta, mietin valmiiksi erilaisia skenarioita siitä, miten vaikkapa kaupassa käynti vauvan kanssa kahdestaan menisi tai miten siihen pitäisi valmistautua ja mikä voisi mennä "pieleen". Viime viikonloppuna oltiin valjakkokisoissa ja mä stressasin jo etukäteen, että mitä jos vauva vaan itkee siellä tai mitä jos siellä ei oo mitään paikkaa missä imettää (vaikka meillä oli varalta pumpattua maitoa pullossa mukana)..

3. Ennen olin ihan kesäihminen, mutta viime vuosina oon huomannut lämpeäväni enemmän talvelle. Siis sille oikealle talvelle, johon kuuluu lumi ja pakkanen. Ehkä nimenomaan kevättalvelle, että aurinkokin näyttäytyy!

4. Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä jo 8 vuotta ja vieläkin aletaan nukkumaan lusikassa. Ihan vasta sanoin viimeksi miehelle nukkumaan alkaessa, että Eikös ne monta vuotta yhdessä olleet parit nuku tässä vaiheessa jo visusti eri päädyissä sänkyä? johon mies tuumas että Jos sä semmosta ootit, niin oot kyllä mennyt väärän miehen kanssa naimisiin. :D On kyllä ollut ihana huomata, että vauvan syntymän jälkeen sitä katselee tuota miestä vielä enemmän sydän läpättäen.

5. En tajua yhtään (nyt niin pinnalla olevista) puutarhajutuista. En kukista, en kasveista, enkä yrteistä. Että miten niitä istutetaan tai varsinkaan miten ne saa pysymään hengissä!

6. Mulla on tympeä tapa ajatella aina kun jotain hyvää tapahtuu, että kohta varmaan tapahtuu sitten vuorostaan jotain pahaa. Niin kuin hyvää ei voisi sattua kohdalle ilman jotain negatiivista! Oon yrittänyt jo kaaaauan aikaa päästä tästä ajattelutavasta eroon.

7. Katson Salkkareita. Ne vaan kuuluu meikä-suomalaisen elämään samassa kategoriassa saunan ja jääkiekon ja muiden suomalaisasioiden kanssa.

8. Mulla on tosi huono ryhti. Nuorena röhnötin niin etukumarassa, että oon kaikissa valokuvissa ihan gorillan näköinen (siis ryhtini puolesta! ;).

9. En oo ikinä polttanut tupakkaa, en edes maistanut. Enkä niitä muitakaan; nuuskaa, huumeita, sikareita jne. High five meikälle!

10. Koen, että oon aina ollut vähintäänkin perusonnellinen. Ja sitä kautta tosi onnekas.

11. En osaa nukkua metelissä. En liikkuvissa ajoneuvoissa, en telkkarin tai pyykkikoneen pauhaessa taustalla. En silloin kun meidän armas vauvamme hölisee öisin omia juttujaan sängyssään. Muutama päivä sitten päätin kokeilla laittaa yöksi korvatulpat. Ah, mitkä unet sainkaan nukuttua (ja kuitenkin herään niihin tarpeellisiin ääniin tulppien läpi)!

Sitten niihin Erika-Marian kysymyksiin:

1. Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?
Ihan alunperin pistin pystyyn hääblogin. Halusin jonkin paikan, jonne tallettaa ideat ja ajatukset tulevia häitämme koskien. Häiden jälkeen päättyi luonnollisesti hääblogin elinkaari, mutta en enää oikein osannut olla ilman blogia. Siispä avasin tämän nykyisen blogini ja tällä tiellä ollaan edelleen. :)

2. Jos olisit julkisuudenhenkilö, kuka olisit?
Olisin varmaan Jennifer Lawrence, koska hän on päässyt näyttelemään mun ykkössuosikissa, Nälkäpelissä pääosaa. Tai sitten olisin Jane Austen, olisi siistiä olla Ylpeys ja ennakkoluulon kirjoittajan pään sisällä ja nähdä ja kokea 1800-luvun elämää.

3. Mihin maahan haluaisit seuraavaksi matkustaa?
Islanti oli mun ja miehen matkalistalla seuraavana, ennen kuin saatiin kuulla vauvan tulosta. Ehkä tässä elämäntilanteessa haluaisin matkustaa jonnekin lämpimään, jossa on turkoosia vettä ja hotellipaketti, joka luo mahdollisimman rennot ja helpot puitteet pienen kanssa matkustamista ajatellen.

4. Onko sinulla elämänohjetta, jos on millainen/mikä se on?
Muistuttelen itselleni aina, että "Nauti pienistä ilon hetkistä" ja "Älä stressaa turhasta". Yritän aina ottaa miehestäni mallia, hän on niin positiivinen ja iloinen ihminen ja osaa nauttia elämästä ilman turhia panikointeja.

5. Miten rentoudut?
Hyvän leffan tai sarjan ääressä. Miehen kainalossa. Leffateatterissa. Herkkujen äärellä. Jalkahieronta on aika ässä! Blogeja tai kirjaa lueskellen.

6. Leffa vai kirja?
Riippuu ihan sen hetkisestä fiiliksestä! On aikoja, jolloin olen kokoajan nenä kiinni kirjassa ja on aikoja, jolloin en jaksa edes vilkaista kirjoihin päin. Tällä hetkellä keskittyminen ei riitä kirjojen kahlaamiseen, joten valitsen leffan (vaikkei keskittyminen kyllä nykyään riitä kokonaiseen leffaankaan :D).

7. Jos saisit viettää päivän juuri niin kuin haluat, mitä tekisit?
Hmm! No aamulla rauhallinen herätys ja tavallisesta poikkeava aamupala. Sitten ehkä vähän shoppailemaan ja lounas kaupungissa. Kotona köllimistä koko perheen voimin ja kävelylenkki vaikkapa kaupungin maisemissa. Illemmalla leffaan ja sieltä kotiin syömään. En näin äkkiseltään sen hehkeempää keksinyt. :D

8. Ihanin vaate, jonka omistat?
Jaaaaa, tästä tulikin mieleen, että pitäisi varmaan kaivella tuolta hyllyjen kätköistä mun normaalit vaatteet esille ja pistää raskausajan vaatteet pois..! :D Varmaan se ihanin vaate on joku noista juhlamekoista.

9. Mitä on seuraavaksi ostoslistallasi?
Hammastahna. Mutta jos ei puhuta ruokakauppaostoksista, niin Diorin geelimäistä päällyslakkaa pitäisi hankkia uusi puteli. Niin ja ristiäisiin mekko (ellei jokin omista vanhoista mene sujuvasti päälle!).

10. Millainen olet äitinä?
Vaikea sanoa vielä, kun olen niin tuore tapaus. En kuitenkaan varmaan ihan se perinteisin. Varmaan sellainen höpöttelevä ja paljon jutteleva äiti. Aktiivinen, toivoisin. Siis vauvan kanssa.

11. Mitkä kolme asiaa ottaisit mukaan autiolle saarelle?
Riippumaton, cokista ja Gillian Flynnin uusimman teoksen (jota ehdin pari sivua lukea ennen synnytystä).

Heitämpä haasteen eteenpäin murulleni aka ystävälleni Selinalle Kun äiti kelaa -blogiin, ihanalle ja pirteälle Minnalle Perhosia masussa -blogiin, kiistatta hauskimmalle bloggaajalle Lauralle Mamma rimpuilee -blogiin ja koukuttavasti ja elämänmakuisesti kirjoittavalle Annalle Anna Karin -blogiin. En kyllä katsonut nyt lukijamääriä haastamistani blogeista ja haastelin vain neljä bloggaajaa, mutta sou not!


Kysymykset teille arvon haastetut:

1. Pääsiäismuna vai mämmi? Miksi?
2. Jäikö koululiikunnasta traumoja? Kerro mehevimmät traumat!
3. Paljasta salainen (salaiset) paheesi!
4. Jatka lausetta sopivalla substantiivilla tahi verbillä: Olen hyvä __________ ja loistava __________!
5. Tämän hetken katsotuin sarjasi tv:stä/Netflixistä/tms?
6. Mikä oli paras tekemäsi kolttonen lapsena?
7. Kuvaile tyypillistä arkipäivääsi viidellä eri adjektiivilla.
8. Rustaa unelmiesi treffit. ps. Deittikumppanin ei tässä kuvitteellisessa tehtävässä tarvitse olla oma miehesi. ;)
9. Mikä on viimeisin lukemasi kirja? Heitä pika-arvostelu siitä.
10. Keneen Greyn Anatomian hahmoista samaistut eniten ja miksi? Jos et tiedä mikä Greyn Anatomia on ja/tai et ole katsonut sitä, shame on you ja mars dvd-ostoksille!
11. Oliko tänään hyvä vai huono päivä? Miksi?

Maaginen 1kk

Voi, meidän Nipa on ohittanut jo 1 kuukauden rajapyykin! Mihin tämä kuukausi oikein hävisi? Ensimmäiset kaksi viikkoa tuntui melko tahmealta ja ikuisuuden kestävältä ja viimeiset kaksi viikkoa puolestaan ovat hujahtaneet ohi niin että viuh vain. Tämä 1 kk ylittäminen tuntuu ensimmäiseltä etapilta, merkkipaalulta, pysäkiltä. Vaikea selittää, miksi. Ehkä kun tässä vaiheessa voi jo alkaa oikeasti päättelemään jotain vauvan luonteesta ja temperamentista. Ja ehkä jo pienesti huokaista helpotuksesta, että vauva on tainnut säästyä koliikilta (ainakin luin, että koliikin olisi pitänyt jo alkaa, jos olisi tullakseen). Tässä vaiheessa pääsee myös neuvolaan tarkastelemaan ensimmäistä kertaa vauvan kehitystä.

Tässä vaiheessa elämäänsä meidän Nipa Nipsutin on melko tyytyväinen pakkaus. Välillä toki kouraisee masusta ja sitten itkettää, samoin jos on tullut valvottua ja hölpöteltyä koko päivä ja yliväsymys iskee päälle. Mutta muuten neiti tuijottelee tyytyväisen näköisenä ympärilleen, tykkää kuunnella mun kanssa musiikkia ja siitä kun tanssitan sitä musiikin tahtiin. Me ei kuunnella lasten lauluja, kun en oikein osaa niitä. Sen sijaan me kuunnellaan musiikkia klassisesta räppiin ja rokkiin. Ja voi että Nipsu tykkää! Tällä hetkellä suosikki taitaa olla Elastisen Eteen ja ylös, sen tahdissa jalat vispaa eniten. Hiusten harjaaminen ja iskän kanssa kylpeminen on myös Nipan lempparipuuhia.

Hassuttelukuvia murusen kanssa - ollaan lähdössä neidin enon 8-vuotissynttäreille. Vanha eno :D

Kuvakirjojen kuvia ja hoitopöydän luona olevia Muumi-tarroja katsellaan silmät suurina. Mahallaan ollessa harjoitellaan pään kääntämistä ja kannattelua. Öisin nukutaan ensin sikeästi 3-4 tuntia. Sitten syödään ja nukutaan kevyemmin loppuyö välillä tankaten. Kevyen unen vaiheeseen tuntuu kuuluvan ihme hölpöttelyä ja punnaamista, joten meikäläisen herkät unet on jääneet aika vähälle. Onneksi höpöttely ei miehen unia vie. Niin - ja onneksi pieni ei itke öisin! Asiat on siis varsin mallillaan. Päiväsaikaan päikkärit vedetään yleensä puolenpäivän korvilla ja iltaisin seurustellaan ja ollaan virkeimmillään.

Iskän syli on maailman paras paikka. Siinä voisi kölliä vaikka kuinka kauan ja vain tuijotella iskää tai ottaa tirsat. Nipalla onkin kyllä ihan paras iskä, mun sydän meinaa ihan pakahtua ylpeydestä, niin hieno isä mun mies meidän vauvalle on!

Neuvolassa tuumattiin viime viikolla, että kovin on tarkkaavainen ja seurallinen tämä meidän pieni. Ja reippaasti oli kasvanut! Eli kaikki mallillaan. Tuolla se nyt ähisee sängyssään noita omia juttujaan, täytynee lähteä katsomaan, joko sitä ollaan herätty vai ähistäänkö silmät kiinni.. :D

Mukavaa uutta viikkoa, pus moi!

Uuden äärellä

Moikat täältä vauvalandiasta! En edes tiedä, mistä aloittaisin kuulumisten kertomisen, kun tuntuu, että on niin paljon havaintoja ja ajatuksia, joista haluaisi höpötellä. Aivotkaan ei toimi ihan kauheen letkeesti, joten täräytän tähän nyt satunnaista ajatusvirtaa. :D

Meidän vauva on ihana! Obviously. Sillä on ihan mahtavia ilmeitä ja suloisia ääntelyitä. Tähän mennessä neiti on ollut varsin tyytyväinen vauva ja sitä on tietysti ihmetelty ja kiitelty joka päivä miehen kanssa.

Tänään kirjoitettiin suloisuuden nimi papereihin. Meikäläinen on jahkannut nimen päätöksen suhteen ihan liikaa, miettinyt, mitä jos en tykkääkään nimestä sitten jossain vaiheessa tai mitä jos vauva ei näytäkään sen nimiseltä. Kamala miten vaikeaa on toisen ihmisen nimen päättäminen!

Miksei kukaan kertonut, ettei synnytyksen jälkeen liihotetakaan kevyenä ja hyvävointisena ilman painavaa masua ympäriinsä ja normaalina, vanhana itsenään? Mulla oli tällainen lievä väärinkäsitys synnytyksen jälkeisestä ajasta ja "shokki" olikin melkoinen, kun synnytyksen jälkeen olo oli ku junan ja lentokoneen alle jäänyt.. :D Kohta on kolme viikkoa paranneltu sotahaavoja, enkä vieläkään voi istua kunnolla, saati sitten syöttää istualtaan!

Ekat kaksi viikkoa vauvan syntymän jälkeen oli rehellisesti sanottuna välillä aika kamalia. Tässä tulee toinen juttu, johon en ollut osannut yhtään varautua etukäteen; hormonimyrskyt aka baby blues. Iski kyllä meikäläiseen oikein olan takaa! Alkoi, kun päästiin sairaalasta kotiin ja kuljin tyhjässä kodissa ja etsin koiria. Nehän siis lähtivät synnytyksen alkaessa kasvattajille hoitoon ja jatkoivat sieltä Ruotsiin valjakkokisoihin. Oltiin siis ilman koiria melkein kaksi viikkoa, joista viisi päivää sairaalassa. Itkin joka päivä vuolaasti tyttöjen perään, oli niin kamala ikävä enkä osannut olla kotona ilman niitä. No sitten, kun ne vihdoin kotiutui reissusta, itkin sitä, ettei vieläkään tunnu normaalilta ja että en osaa tätä äiti-hommaa yhtään. Luojan kiitos mieli ja olo alkoivat tasoittumaan jotakuinkin siinä parin viikon tietämillä. Samoihin aikoihin saatiin lupa aloittaa ulkoilu ja se teki niiiiiiiiin hyvää! En oo varmaan ikinä nauttinut kävelyllä käymisestä niin paljon kuin oon tällä viikolla tehnyt! Meinasin tulla hulluksi neljän seinän sisällä, vaikka mies kotona mun ja vauvan seurana olikin.

Aluksi en voinut keskittyä oikein mihinkään; en avannut telkkaria kertaakaan ekan viikon aikana (yleensä se huutaa vähintään taustalla puolet päivästä). Ruokakaan ei maistunut, joten söin puoliväkisin sen, mitä mies milloinkin eteeni laittoi.

Nyt menee aivot solmuun, joten lisää toisella erää. Halusin lähinnä vain tulla moikkaamaan teitä ja kertomaan, että täällä ollaan vielä - toivottavasti sielläkin on vielä joku! :)