Talvista temmellystä

Voi vitsi kuulkaas, vietettiin niin mukava mökkiloma viime viikolla Kuusamon upeissa maisemissa, ahh! Meikäläinenki viiletti kamera kourassa pitkästä aikaa menemään siellä, oli niin kaunis ja keväinen sää, iloinen Sinna, nauttivat koirat ja ihana mies. Oli mukava räpsiä pitkästä aikaa kuvia ulkosalla. Saattekin ihan tuutin täydeltä nyt muutaman postauksen verran näitä lumikuvia. ;)

Saavuttiin mökille keskiviikko-iltana ja heti seuraavana aamuna lähdettiin aamiaisen jälkeen koko perheen voimin jäälle kävelemään. Miehen kanssa kiskaistiin lumikengät jalkaan, koirille puettiin heijastinliivit päälle (ei vähäisen valon takia, vaan siksi, että bongattais ne kauempaakin :D) ja Sinna pakattiin omaan kelkkaansa*.

Jäällä ei paljon muita ihmisiä näkynyt, eikä liiemmin aiempia jälkiä. Yöllä oli satanut kovasti lunta ja melko upottavaa oli tarpoa eteenpäin, vaikka olikin lumikengät jalassa. Edempää jäätikköä löydettiin onneksi moottorikelkan vanhat jäljet, joita pitkin kävely oli helpompaa. 

Välissä Filja veti Sinnaa ja välissä mies. Minä työnsin kelkkaa takaa upottavimmissa kohdissa apuna. Sinna viihtyi tosi hyvin oman menopelinsä kyydissä, välillä mentiin lujempaa ja välillä taas rauhallisempaan tahtiin. Välillä oltiin pysähdyksissä ja naureskeltiin Ciralle, jonka piti vähän väliä saada työntää ensin kuononsa hankeen ja sitten hinkata itseään lumeen päästellen samalla mouruavia ääniä.

Sinna sai siis ensimmäisen, ikioman, kelkkansa pari viikkoa sitten ja se on ollut meillä ahkerassa käytössä niin kotona kuin tuolla mökkireissullakin. Kelkka on tosi kevyt ja näppärä käyttää ja on kyllä vastannut ihan täydellisesti meidän tarpeisiin. Koirat tykkää, kun saavat vetää Sinnaa ja neiti itse on aivan riemuissaan vauhdikkaasta kyydistä, jota Cira ja Filja tarjoavat. :D Tätä riemua saa nauttia varmaan useamman talven verran, sen verran kasvunvaraa kelkan makuupussin uumenissa vielä Sinnalle oli. :) Otettiin me mökille pulkkakin mukaan, mutta tuossa kelkan pussissa oli suojaisampaa matkustaa, kun jäällä kävi pieni vinkka. Laitettiin myös pussin sisälle joinain päivinä lisäksi meidän oma talja, niin jo oli pehmoiset ja lämpöiset oltavat Sinnalla siellä!

Välissä pysähdyttiin evästauolle jollekin rannalle ja katseltiin lumisia maisemia ja kuunneltiin hiljaisuutta. Kaikille vähän eväsleipää (koirille tietty kans ;) ja juomista. Hetken lepäilyn jälkeen jaksettiin tarpoa vielä hetki jäällä ennen mökille paluuta.

Koirat nautti niin paljon, kun pääsivät vapaina juoksentelemaan, painimaan ja työntämään kuonojansa lumeen. Kuusamo on kyllä Cirasta ja Filjasta ihan paras paikka ja muutaman päivän ahkeran lumessa tarpomisen jälkeen ne onkin sitten kotiin tullessa pari päivää ihan tööt. Nytkin, kun kirjoitan tätä postausta, ne nukkuvat kylki kyljessä tuossa mun edessä, kun normaalisti tähän aikaan ne monkuvat ulos tai ruokaa tai leikkiseuraa.

On se ihmeellistä, miten paljon tuo luonto ja siellä ihan rauhassa talsiminen voi poistaa stressiä ja rauhoittaa ajatuksenjuoksua. Oltiin lähdetty mökkeilemään surullisissa tunnelmissa suoraan hautajaisista, mutta tuolla ulkona käveleskellessä tuntui, että mieli sai työskennellä rauhassa ja tuli eheytyneempi olo.

Jäällä seikkailun päätteeksi laskettiin vielä mökin pihassa yhdessä pyllymäkeä ja siitä hommasta taisi Sinnalla ne suurimmat riemut revetä! :D

*Kelkka saatu testiin Vauvakulmasta bloginäkyvyyttä vastaan.

Joulun parhaita paloja

Toivottavasti teidän joulu sujui rennosti ja rauhallisesti. Me vietettiin aatto kotona ihan vain oman perheen kesken. Herättiin aamulla availemaan lahjoja kuusen äärelle, syötiin aamupalaksi riisipuuroa ja joulusaunottiin aamupäivän pulkkaretken jälkeen koko porukka. Sitten vähän nukuttiin päiväunia ja nautittiin jouluateriaa. Leikittiin, pyyhittiin pientä nuhanenää, kuunneltiin joululauluja ja herkuteltiin suklaalla. Sinnan mentyä nukkumaan katseltiin miehen kanssa leffaa ja lueskeltiin kirjoja. Oli oikein rauhallinen aatto. :)

Joulupäivä aloitettiin pistäytymällä lääkärin vastaanotolla. Käytiin varmistamassa, ettei flunssapotilaallamme ole korvissa tai silmissä tai suussa mitään tulehdusta, kun (kuumeeton) flunssa oli tuossa vaiheessa kestänyt jo yli viikon. Parempi katsoa kuin katua, meidän mielestä! Mitään tulehduksia ei löytynyt ja Sinnan yleiskunnon ollessa hyvä lähdettiin käymään miehen äidin luona. Istahdettiin sielläkin joulupöytään ja ahdettiin kuvut täyteen kinkkua ja lammasta. Kotiin palatessa vietettiin vielä aikaa sisarusten kanssa, kun mun vanhin veli ja miehen veli kihlattunsa kanssa tulivat meille kylään. Illalla pelailtiin miehen kanssa pitkästä aikaa lautapelejä (note to self: mä voitin Trivial Pursuitin!) ja maisteltiin juustoja. 

Tapaninpäivä hengailtiin vain kotosalla. Mun iskä, veli ja kummitäti perheineen kävivät pyörähtämässä ja viihdyttämässä Sinnaa. On ollu oikein mukavat joulunpyhät ja koska on otettu niin rennosti, odotan jo sormet syyhyten, että pääsen tänään shoppailemaan ystävän kanssa. ;)

#Kehukumppania

Kivvaa perjantaita! Mitä meinaatte tehdä viikonloppuna? Mulle tuli vähän puskista, että on jo perjantai, kun tuo maanantai oli vapaapäivä. Sekoitti kivasti viikkoa. :) Ajeltiin tuossa äsken miehen töiden jälkeen Makuuniin ja nyt illalla olisikin kova aikomus (kunhan ei nukahdeta pystyyn ja kunhan tuo pikku murunen menisi ajoissa nukkumaan) katsoa Mielensäpahoittaja - ja mutustella muutama irtokarkki siinä sivussa. No mutta nyt siihen itse asiaan:

Kataja-parisuhdekeskus ry kannustaa sivuillaan jakelemaan positiivisia sanoja omalle kumppanille:
"#Kehukumppania-kampanja kannustaa sanomaan ääneen oman parisuhteen ja kumppanin hyviä, rakkaita ja ihanimpia ominaisuuksia. Koska ihmisellä on usein taipumus muistaa ja nähdä ympärillään helpommin vikoja kuin hyvinvointia, täytyy hyvästä muistaa puhua ääneen."

Selinan blogista bongasinkin jo jokin aika sitten tämän haasteen ja ajattelin heti, että ompas ihana idea, mäkin haluan kehua (julkisesti) omaa puoliskoani! :)

1. Milloin viimeksi olit erityisen ylpeä kumppanistasi?
Silloin, kun tyttäremme syntyi ja huomasin, kuinka hienosti, rakastavasti ja luonnollisesti hän oli vauvan kanssa ja hoiti tätä. Näin, että mieheni oli niiiin tehty olemaan iskä pienellemme.

2. Mihin piirteisiin alunperin ihastuit kumppanissasi?
Huumorintajuun, reiluuteen ja positiivisuuteen (niin ja kroppaan ;). Nämä piirteet ihastuttavat edelleen!

3. Mikä on parasta parisuhteessanne?
 Se, että voimme olla täysin omia itsejämme, näyttää sekä hyvät että huonot puolet. Se, että luottamusta, uskoa ja rakkautta löytyy. Jos olen ihan maassa, mieheni kannattelee minua ja päinvastoin.

Loppuun vielä viisi kehua miehelleni:

1. Olet niin reilu ja kiltti ihminen! Monet ihmiset (itseni mukaan lukien) saisivat ottaa oppia asenteestasi elämään ja siitä, miten kohtelet muita ihmisiä.

2. Et ehkä omaa maailman parasta ja virheetöntä lauluääntä, mutta kun laulat, teet sen tunteella ja asenteella. Se on ihan huippua! terkuin nuotin vierestä rääkyvä ja siksi vain suihkussa laulava vaimosi ;)

3. Jaksat aina kuunnella, kannustaa ja lohduttaa. Vaikka itselläsikin olisi ollut huono päivä, otat kainaloon ja halaat pahan mieleni pois.

4. Sulla on (edelleen) kroppa, jota tykkään katella. Ettäs tiiät. ;)

5. Oot ihana, kun lähdet aina välillä mun mukaan shoppailemaan, vaikka itse inhootkin shoppailua. Se se vasta on aitoa rakkautta!

Lähtekäähän mukaan haasteeseen! :) Ja tietty sitä kumppania voi näin julkisen tavan lisäksi kehaista myös ihan kasvotusten, ihan vaikka päivittäin. <3

Poseerausta pallomahan kanssa

Täällä päin vietellään nyt syyslomaa (siis ne, ketkä viettävät), mutta me saatiin nauttia omasta mini-syyslomasta viime viikolla, kun meidän rakkaat ystit (aka. Nipsun tulevat kummit) körötteli tyttärensä kanssa Ouluun lomailemaan. Vaikka Ouluun on kuulemma aina kiva tulla käymään, niin tällä kertaa melko suuri syy heidän tulollaan taisi olla mun kasvavan mahan ja Nipsun potkujen tsekkaus sekä tajuttoman ison vauvatavaravuoren tuominen meille lainaan. Saatiin kullan arvoisia vinkkejä vauvan hoitoa ja tuotujen tavaroiden (mm. vaunut, turvakaukalo ja kätkyt-hälytin) käyttöä varten. Me tietysti yritettiin miehen kanssa imeä tietoa itseemme parhaamme mukaan. :D Ehdittiin onneksi ottaa koulutushetkien, tai niinkuin ystäväni S humor-ihmisenä uhkaili, natsikoulutuksen, ohessa rennostikin ja tehdä lomajuttuja.

Käytiin ulkona syömässä, Ainolanpuistossa ja shoppailemassa pariinkin otteeseen. Pelailtiin meidän kaikkien suosikkilautapeliä Craniumia ja katottiin Putousta. Oli niin ihana ja nauruntäyteinen miniloma! Me ollaan miehen kanssa kyllä superonnekkaita, kun meillä on tuollaiset ystävät kuin S ja J; yhdessä on aina kivaa ja hyvä olla ja aina ollaan valmiita auttamaan (niinkuin nyt vauvatarvikkeiden lainaamisessa). Olivat epelit tehneet meille yhteisen äitiys- ja isyyspakkauksenkin!! :D Se oli ihan huippu, laitan toisella kertaa sisällöstä vähän sneak peakia.

Sain myös kyläilyreissun aikana talteen raskausotoksia itsestäni ja jopa meistä miehen kanssa yhdessä (harvinaista, että poseerataan yhdessä kuvassa), kun S intoutui kuvailemaan. Pääosassa tietty pallomaha, kuinkas muutenkaan! :D Kiitos vielä S kuvista! ♥

Kuvissa ollaan menossa  raskausviikolla 23, mukavan maltillisesti on tuo pötsi kasvanut. :)

Juhlien ja kylpien

Otsikon mukaisissa merkeissä sujui viime perjantai miehen kanssa 3. hääpäivää juhliessa. :) Aloitettiin ilta päivällisellä kreikkalaisessa ravintolassa (uunissa haudutettua lammasta, mmm!), jonka jälkeen vyöryttiin hotellille kirjautumaan sisään. Oltiin varattu etukäteen kylpyammeellinen huone Scandicista, joka sijaitsee ihan keskustan ytimessä, Finnkinon vieressä sopivasti. :D Otettiin huoneessa pikku ruokalevot, täyteltiin ja päivitettiin meidän hääkirjaa, laskettiin vesi ammeeseen ja käytiin lillumassa "skumppa"lasien kanssa (muumilimsaa :D). Illan päälle talsittiin 50 metriä leffateatteriin katsomaan Sex Tape (se komedia ;)) ja sen päälle vielä toiset kylvyt! Aika pian sen jälkeen tulikin jo uni silmään.

Aamulla herättiin ilman kellonsoittoa, pimennysverhot ja viileä hotellihuone tekivät tehtävänsä, sillä nukuttiin melko pitkät yöunet. Hipsittiin siitä suoraan alakertaan aamiaiselle, ämpättiin vatsat täyteen aamiaisherkkuja ja vielä kerran kylpemään! Täytynee hankkia seuraavaan kotiin oma kylpyamme, niin mukavaa ja rentouttavaa tuo kylpeminen meistä molemmista on!

Vaan olipahan ihana tapa viettää hääpäivää! Saa nähdä, oliko tuo pitkään aikaan ainoaa laatuaan, en meinaan menis vannomaan, että ihan noin pitkän kaavan kautta voidaan/maltetaan lähivuosina juhlistaa hääpäivää. ;)

Tulipa siinä päivän mittaan syödessä (etenkin sitä suolaista herkutellen elokuvateatterin hämärässä salissa) huomattua, kuinka paljon tuo maha voi turvota ja vääristää oikean vauvavatsan kokoa... Aamulla kun laitoin paidan päälle, tuskin näin koko mahaa ja iltasella kun räpsäsin alla olevan kuvan (ei vielä edes pahimmillaan tuossa!), näytin jo melko hyvämahaiselta. :D Mutta olkoon tämä nyt ensimmäinen vatsakuvani täällä (vieläkin tuntuu tosi oudolta, että otetaan kuvia omasta mahasta ja että joku jopa haluaa nähdä niitä kuvia, terkkuja vaan tulevalle kummitäti S:lle! :D).

Mitä muuten tykkäätte mun uusista rilleistä? Loppuihan se reilun vuoden kestänyt etsiminen viimeinkin, kun bongasin nämä Hilfigerin Tompan kakkulat Specsaversilla! :)

3. Hääpäivä

Eilen napsahti täyteen 3. vuosi avioliitossa, congrats vaan meille! Well done. Huomenna lähdetään juhlistamaan hääpäivää ihan kaksistaan - koko illaksi ja yöksi. ;) Ihanaa päästä yhdessä tuulettumaan, mies on tehnyt kesäloman jälkeen niin paljon töitä ja vapaa-aika on kulunut kaiken maailman asioita hoitaessa, että alkaa olla jo ihan tarvetta pienelle irtiotolle!

Eilisiltana muisteltiin iltalenkillä, millainen sää oli meidän hääpäivänä. Tosi lämmin eikä pilvistä tietoakaan. Siinä tuli sitten kävellessä kaiveltua muistin kätköistä kaikenlaista ihanaa häistä. Onneksi päätimme satsata videokuvaajaan häissämme, häävideo on ollut kultaakin kalliimpi ja varmasti tulee olemaan tulevaisuudessakin, kun yksityiskohdat hääpäivästä alkavat hiipua.

En iske tähän meidän hääkuvia vaan satunnaisia yhteisotoksia vuosien varrelta, reissuilta ja muista hauskutuksista. Vaikka yhteiseloa on kertynyt kaiken kaikkiaan jo reilu 7 vuotta, ollaan silti välillä vieläkin niitä alkuvuosien lällyjä tyyppejä. ;) Mutta niin kai se pittääkin!

Nyt loppu ukkonen ja sadekuuro, joten iltalenkki kutsuu, tytöt jo pyörii levottomina eteisessä, moikka!

Mama

Tänään on kylvetty uutta ruohoa takapihalle ja juhlittu äitejä! On muodostunut jo melkein perinteeksi, että meikäläinen leipaisee äitienpäivänä jonkinlaisen kakun tapaisen mamalle. Tämän kertainen leipomus meni onneksi yhtä hyvin kaupaksi kuin edellisvuosienkin tekeleet. Olis vielä se auringon möllykkäkin voinut paistaa äitien kunniaksi...

Törmäsin pari kuukautta sitten kirjakaupassa teokseen, jota en muistanut nähneeni äidin kirjahyllyssä. Romaani oli yhden äiskän suosikkikirjailijan rustaama, joten nappasin sen hyllyltä mukaani äitienpäivää ajatellen. Ja kyllähän se näytti olevan erittäin mieluisa lahja! :) Mua ja mun mamaa yhdistää ehkä eniten rakkaus kirjoihin (ja vieläpä todella samantyylisiin sellaisiin), hieman kyseenalainen huumorintaju (toiset tajuu, toiset ei) ja himo Lakrisaliin. Ja oonhan mä tietty äidin paras tytär - ainoa kun olen laatuaan. ;) Mut nyt kutsuu sohva, kun maha on ihan täynnä äitienpäiväherkkuja, se on moi!

"Se pääsiäispupu vai tipu vai kukko vai mikä se nyt olikaan niin muni tuon, tai jotain."

- tuumasi mieheni, kun toi tyytyväisenä myhäillen mulle pienen, söpön, pakettiin käärityn lahjan. Ihanuus! Osaa se kyllä välillä yllättää - aina ihanat ja rakkaimmat yllätykset ei oo niitä isoimpia, vaan arjen pieniä tekoja. Kyllähän te tiedätte, mistä puhun. Tuut kotiin ja toinen on laittanut kynttilät palamaan. Oot väsynyt ja toinen ehdottaa "Haluaisitko jalkahieronnan?". Tai ihan vaan lämmin katse ja suukko kesken kiireiden.

Kävin muuten tällä viikolla kampaajalla ja siellä käy miehenikin monesti. Omistaja tietää/tuntee meidät molemmat jo ja sanoi, kun olin poistumassa tyytyväisenä uudesta, kevyemmästä, hiuspehkostani, että "On se sun mies ihana, kun se puhuu susta aina niin suloisesti, niinku oisitte eilen vasta tavanneet, ihan kuin vastarakastunut!". Ei kai siinä muuta voi kuin hymyillä (ja punastua). No eihän tässä olla vasta kuin 7 vuotta hengailtu, joten tietysti sitä ensihuumaa on vielä ilmassa - hahahah. Ei vaan, arjen pienet teot ne ratkaisee aika paljon! Huomioidaanhan kaikki sitä toista puoliskoa säännöllisesti ja näytetään, kuinka tärkeitä ne meille on. ♥

Elämästä

Vaikka pyrinkin pitämään tämän blogini aihepiiriltään kevyenä ja tunnelmaltaan iloisena, ei tietenkään aina voi välttyä surua tai stressiä kohdatessa tarpeelta purkaa ahdistusta tänne. Onhan tämä oma blogi kuitenkin eräänlainen päiväkirja, joskin sen sisällön näkyessä kaikille tulee enemmän miettineeksi, mitä uskaltaa, kehtaa ja haluaa kirjoitella. Nyt kuitenkin halusin muutamalla rivillä kertoa omia alkuvuoden mietteitäni ja arvannettekin, että tarkoitan sillä läheisen ystäväni poismenoa.

En ollut ennen tätä menettänyt aikuisiällä ketään itselleni todella läheistä ihmistä (mummuni lähti jo kun olin lapsi ja sen surun käsittelin lapsen tavoin), joten en tiennyt yhtään, miten olisin suru-uutisen jälkeen ollut; tuntui väärältä katsoa telkkaria, tuntui väärältä vain itkeä ja tuijottaa seiniä, tuntui väärältä iloita ja väärältä valittaa surusta. Onneksi pystyimme tukemaan mieheni kanssa toinen toisiamme, sillä ystävä oli yhteinen ja puhuimmekin paljon siitä, mitä ystävämme haluaisi meidän tekevän. Muistelimme, mitä kaikkia muistoja meille oli ehtinyt kertyä ja mitä kaikkea ystävämme oli meille opettanut.

Pari päivää suru-uutisen jälkeen kuulimme, että ystävämme oli sanonut ennen ikiuneen nukahtamistaan, että "Elämistä ei saa lopettaa, elämän tulee jatkua.". Lausahdus sopi niin hyvin ystäväni suuhun ja kunnioittaakseni hänen toivettaan ja häntä, olen yrittänyt muistaa nämä sanat silloin, kun ikävä ja suru tuntuvat suurelta. Kuvittelen, että hän katselee tänne alas meitä hymyssä suin ja seuraa, kun jatkamme hänelle(kin) tärkeitä koiraharrastuksia ja pidämme huolta toinen toisistamme.

Yritän ottaa ystäväni rohkeudesta ja elämänilosta mallia ja pyrin katkeruuden sijaan ajattelemaan, kuinka onnekas olinkaan, kun ehdin tutustua häneen ja olla osana hänen elämäänsä - ja hän minun.

Tämän kaiken kirjoittaminen tuntuikin itse asiassa vallan terapeuttiselta. Tähän on hyvä lopettaa, kiitos vielä teille tuestanne, jota osoititte taannoiseen kirjoitukseeni aiheesta! ♥

Ciran Birthday

 

Töitä tehty - CHECK! Salilla huhkittu - CHECK! Kotia siivottu - CHECK! Hullareilla ahdistuttu ja shoppailtu - CHECK! Koirat lenkitetty - CHECK! Liput Nälkäpelin kakkososan ensi-iltaan ostettu -CHECK!!!!!

Viikonloppu alkakoon!

Loppuun vielä kuva meidän reippaasta kaksvuotiaasta pirttihirmusta. On se nii rakas. Ja kaunis ja omapäinen. Kallein aarteeni, hermojeni raastaja, paras ystäväni! Paljon onnea rakkaushauvani!

Hääpäivän asua

Pari päivää sitten kertoilinkin jo meidän hääpäivän hotellistamme ja tunnelmasta siellä. Nyt olisi vuorossa muutama räpsy allekirjoittaneesta, asupostauksen merkeissä. Juhlittiin toista hääpäiväämme melko myrkyisissä tunnelmissa - onneksi kuitenkin vain sään puolesta. ;) Vettä tuli kuuroina kuin saavista kaatamalla, mutta ei se onneksi pilannut meidän iltaa.

Käytiin syömässä ravintola Pannussa, josta saa bytheway ehdottomasti Oulun parhaat pannupizzat, katsastettiin uutuusleffa elokuvateatterissa ja siemailtiin kuplivaa hotellihuoneen kylpyammeessa. Oi että oli ihan parasta! Sai ihan eri tavalla koko päivästä kaiken irti, kun tiesi, että illan tullen voi hipsiä hotelliin köllimään ja nauttia aamulla kunnon hotelliaamiaisen. Irtiottoa arjesta parhaimmillaan! Että kiitos vain kovasti meidän koirien hoitajille!

Mekko : Cubus / Kaulakoru : Lumoava / Korvikset : Pierre Cardin / Kengät : K-Kenkä / Kaulahuivi : Global Accessories

Päälleni puin tuon Cubuksen tunikamekon, jonka löysin kesällä aivan naurettavan edulliseen hintaan Zeppeliinistä. Ihana, ihana mekko! Erityisesti tykkään kaula-aukon mallista ja hihojen koristeista. Ainoa miinus on vaatteen silitettävyys -eräskin päivä yritin silittää niitä pahuksen ryppyjä puolitoista tuntia, tuloksetta. Välillä käytin rautaa kovemmalla lämpötilalla kuin pesulapussa lukee ja läträsin suihkepullonkin kanssa melko urakalla. Noh, mä en vissiin vaan osaa silittää! :D

"Viralliset" hääpäiväkuvatkin piti tietysti saada talletettua. Mies meinas jo tuskastua, että "Eikö me voitais jo mennä?" ja minä heiluin kameran kanssa että "Eii, pitäähän meillä joku yhteinen kuva jäädä tästä päivästä muistoksi!". Että tämmösiä lälly-romanttisia hömppäkuvia! Niinkuin hääpäivänä saa ollakin. ;)

Filja 1 vuotta!

Tänään on ollut ihan huippukiva päivä ja hellettä on piisannut vaikka muille jakaa! Ilta jatkuu vielä, joten tulinkin tältä erää vain kertomaan, että meidän kuopuskin (heh, kai karvaisistakin lapsista voi näin sanoa?) täytti tänään 1 vuotta! :)

Adjektiivit "valloittava" ja "hyväsydäminen" taitavat kuvastaa Filjaa parhaiten. Tai sitten sanat "kiltti" ja "sosiaalinen". Filjalla on uskomaton kyky tulla ihan kaikkien kanssa toimeen ja ihan yhtä lailla ihmettelen sen melko lailla täydellistä tottelevaisuutta. Se ei ikinä, IKINÄ, karkaa mihinkään ja tulee aina luokse, kun sitä huutaa. Filja onkin maailman kiltein ja ihanin hömelö.  ♥

"Ihan kuin jostain romanttisesta elokuvasta!"

- Näin tokaisi ystäväni, kun räpsi kuvia minusta ja miehestäni aurinkoisessa Tukholmassa. Kieltämättä näistä kuvista tulee sellainen ranskalainen / Woody Allenmainen rakkauselokuva -fiilis. Taustalla soi rauhallinen musiikki, ihmiset nauravat ja kaupunki loistaa kauneuttaan. Ilmassa on rakkautta, kesän lämpöä ja patongin ja viinin tuoksua! Tajusko kukaan?

Sen innoittamana muokkailin seuraavat otokset vanhan ajan henkeen sopivammiksi. Eli näilläpä otoksilla lähdetään liikkeelle Tukholma postausten sarjassa! ;)

Je t'aime!  ♥

Ällön söpöä tiistaita teillekin! ;) Mä taidan tästä siirtyä tuonne takapihan puolelle köhimään. Kivempihan se on auringonpaisteessa parannella sitkeää flunssaa kuin pimeässä kammarissa.