Vauvaviidakossa: Vauvakirja

Hellurei! Tämä postaus on ajastettu ja toivon mukaan huristellaan parhaillaan pitkin naapurimaan vuoristoteitä. :) Asiaan siis:

Mulla on itselläni vauvakirja. Oon aina pitänyt vauvakirjaa merkittävänä ja tärkeänä muistokirjasena. Se on sellainen perinteisen tyylinen, jossa on kuvia musta vauvana ja kaikkia tärkeitä "ensimmäisiä" asioita, joita opin tekemään. Ennen kaikkea mun vauvakirjasta löytyy muistoja mun ensimmäisiltä vuosilta, hauskoja kommelluksia, joita mulle tapahtui ja huvittavia sanontoja, joita tapasin hokea. Oon vuosien varrella monet kerrat palannut vauvakirjani ääreen äiskällä käydessäni ja naureskellut ja hymyillyt vauva/taapero-minälle.

Siispä, sanomattakin oli selvää, että meidänkin vauvalle hankitaan oma kirja! Musta on ihana raapustella ylös asioita, joita voi myöhemmin muistella, meillä oli mm. häistäkin oma kirja, johon on kiva palata aina silloin tällöin ja lisäksi kaason itse tekemä kirja, jossa on lisää muistoja ennen häitä olevalta ajalta sekä häistä. Muistoja kansissa. :)

En tiiä miks tää kuva tuli tän värisenä!? :D

Ollaan jo huvikseen miehen kanssa katseltu vauvakirjoja Suomalaisessa Kirjakaupassa käydessä (koska siellä on tuntunut olevan laajin vauvakirjavalikoima Oulun kivijalkamyymälöistä!). Kollaasiin pääsivät meidän lempparit. Ajattelin silti, että ootellaan vielä ja katsellaan. Niin, minä ajattelin... Mies nimittäin soitti sunnuntaiselta kauppareissulta, että "Täällä on tällainen söpö vauvakirja, ihan Nipsun näköinen!" Ja minä sitte naurahdin ja tuumasin että "Aijaa. No voihan sitä käydä kattoon." Mies siihen, että "Tää on nii kiva, että mä ostan tän nyt, heippa!". ??? Vähän repesin. :D Miekkonen kun ei ole yhtään tuollaista tyyppiä, joka innostuu ostelemaan mitään, saati sitten ilman, että ollaan yhdessä ensin katottu ja hyväksi todettu. Vissiin ne on iskähormoonit sitte miehillä, jotka sekottaa pään. ;) Nyt siis löytyy vauvakirja jo meidän taloudesta - ja löytyy myös tuosta kollaasin lemppareista.

Onko teillä vauvakirja - itsellänne ja/tai jälkikasvullanne?

What to read?

Lauantaita kuomaseni! Me ollaan aherrettu koko päivä, siis ihan koko päivä, tuolla takapihalla kaaoksen keskellä. Huhhei, nyt päätettiin pistää pillit pussiin ja lähteä saunaan. Sen päälle joku leffa ja kilistellään viimein tuo vapuksi ostettu skumppa. :D Mutta nyt ois vuorossa lisää suosituksia lukutoukille, meinasin ihan unohtaa julkaista tämän postauksen, joten tässä tulee:
 

Kirjahaasteen myötä mut valtasi pienimuotoinen pakkomielle päästä väläyttämään teille pinkkaa suosikkikirjoistani ja tietysti suositella teille niitä kaikkia. Jos kirjamakusi on yhtään samoilla aalloilla meikäläisen kanssa, uskon, että pidät näistä! Kokosin tähän kirjapinkkaan jokaiselta suosikki-kirjailijaltani yhden teoksen, ehkäpä juuri sen, joka säväytti eniten tai josta kirjailijan fanittaminen alkoi.

Oon täällä blogin puolella jo pariin otteeseen suositellut Khaled Hosseinin Tuhat loistava aurinkoa, se on kyllä jokaisen hehkutuksen ja hypetyksen arvoinen kirja! Iski suoraan sydänjuuriin, aivan mahtava kerronta ja koskettava tarina. Kuten jokaisessa Hosseinin teoksessa. Jane Austen on puolestaan vienyt sydämeni jo nuoruudessa, jolloin ihastuin päätä pahkaa 1800-luvun Englantiin. Austen kuvaili engelsmannien nummia ja maalaisaateliston elämää sellaisella taidolla (ja itselleen tyypillisellä ironialla), että se oli meikätytön menoa se. Oon jotenkin aina tuntenut sanoin kuvaamatonta yhteyttä tuohon aikaan ja noihin tapoihin, joista Austen kirjoittaa ja joskus olenkin puolitosissani miettinyt, elinkö edellisessä elämässäni 1800-luvun Englannissa. Ylpeys ja ennakkoluulo on Austenin kirjoista mulle se rakkain.

Karin Alvtegen kirjoittaa psykologinen pilke silmäkulmassa, hyvin tarkkaavaisesti ja koukuttavasti. Petos oli ensimmäinen teos, jonka Alvtegenin tuotannosta luin ja sitä myöten jäin koukkuun. Mahtava kirjailija. Torey Haydenin kirjatuotantoa on jokseenkin hankala lähteä avaamaan, tekisi vain mieli sanoa, että Lue, etkä ole enää entisesi. Hayden kirjoittaa hoitamiensa ja / tai opettamiensa lasten elämäntarinoista, lähes kaikki hänen kirjansa perustuvat siis tositapahtumiin. Tarinat eivät suinkaan ole sieltä mukavimmasta päästä, vaan lasten elämiä varjostaa milloin pahoinpitely, kehitysvamma tai oppimisvaikeus, milloin kodittomuus. Hayden kirjoittaa elävästi ja älykkäästi lapsista, jotka ovat vaikuttaneet hänen elämäänsä niin ammatillisesti kuin henkilökohtaisestikin. Aavetyttö on yksi hänen vaikuttavista teoksistaan.

Suzanne Collins pääsi lempparikirjailijoiden joukkoon villinä hevosena. Kenellekään ei liene epäselvää, kuinka kovasti fanitan Nälkäpeliä - sekä elokuvina että etenkin kirjoina. En ole Collinsilta muuta lukenut kuin Nälkäpeli -trilogian, mutta voi pojat, että jotkin kirjat voivatkin olla koukuttavia! Harvoin fanitan mitään näin paljon (en Pottereita, en TSH:ta, en Twilightia), mutta näin kävi nyt Nälkäpelin kanssa. :D

Sori, jos tuli kirjasuositusten suhteen toistoa, meikä on vaan tätä nykyä niin fiilareissa kirjoista ja lukemisesta! Tuntuu siltä kuin pitäisi ottaa takaisin kaikki ne opiskeluvuodet, jolloin ei tentteihin pänttäämisen ohella jaksanut lukea sivun sivua mistään "vapaa-ajan" kirjasta.

Kirjahaaste

Sain Katrilta Kotivalossa -blogista ihan huipun haasteen tällaiselle lukutoukalle kuin meikä -kiitos! :) Ihan sormet syyhysivät päästä kirjoittelemaan kirjoista ja lukemisesta! :D Kirjahaasteen ideana on jakaa lukuvinkkejä muille kertomalla:

1. Mitä luit viimeksi?
2. Mitä luet nyt?
3. Mitä aiot/haluaisit lukea seuraavaksi?

Lisäksi vois tietysti haastaa muutaman kanssabloggaajan mukaan.

Mutta, let's begin!

Viimeksi luin peräkanaa (mökkeilyn riemuja) kirjat Leijapoika ja Huominen on liian kaukana. Hyvin samanlaiset kirjat, joskin tietysti kerronnaltaan erilaiset. Leijapojan tapahtumat pohjautuvat Afganistaniin ja Amerikkaan. Se on suuresti ihailemani kirjailijan Khaled Hosseinin esikoisteos kahdesta pojasta, joilla on elinikäinen side toisiinsa. Koskettava, mahtava tarina. Lukekaa! Huominen on liian kaukana pohjautuu puolestaan Afrikkaan ja Amerikkaan. Teos pitää sisällään 12 tarinaa, joille kaikille on yhteistä kotimaa Afrikka, mutta erilaista elämäntilanteet. En ole aiemmin oikein lämmennyt kirjoille, jotka koostuvat erillisistä novelleista, mutta Chimamanda Ngozi Adichie osasi nivoa tarinat yhteen niin, että kirjan luettuaan tuntui melkein siltä, kuin olisi lukenut yhden suuren tarinan 12 pienen sijaan. Tykkäsin siis tästäkin.

Tällä hetkellä luen taitavan Linn Ullmannin teosta Aarteemme kallis. Romaani kertoo Ullmannin tyylisesti ihmis- ja perhesuhteista sekä niiden moniulotteisuudesta ja vaikutuksista. Kirjan takakannessa sanotaan osuvasti: "Aarteemme kallis on jännittävä, pikimusta ja humoristinen romaani ihmisistä, jotka sinnikkäästi kääntävät toisilleen selkänsä.". Taattua Ullmannia, suosittelen tätäkin (vaikken vielä ole kokonaan lukenutkaan ;)! Seuraavaksi lukulistalla olisi vanha klassikko, jälleen kerran äitini suosittelema, F. Scott Fitzgeraldin Kultahattu. Hieman jännittää, tulenko pitämään tästä teoksesta; sen tyylistä ja aikakaudesta. We'll see!

En tiedä, millaisia lukutoukkia ruudun sillä puolen on, mutta haluaisin haastaa jokaisen lukijan kertomaan tämän postauksen kommenttikenttään jonkun oman kirjavinkkinsä! Jaetaan parhaita lukukokemuksia ja saadaan uusia kirjavinkkejä. :)

Lisäksi voisin pistää haastetta menemään Sadulle, Rimmalle, Camillalle, Ulriikalle ja Kittylle. Mulla on sellainen aavistus, että näiltä neideiltä ja rouvilta löytynee takataskusta kirjasuositus jos toinenkin! ;)

The perfect ten

Abouttiarallaa viikko sitten aurinko paistoi vähintään yhtä kirkkaasti ja lämpimästi kuin tänään. Tänään Oulussa, silloin Kuusamossa. Tänään asvaltilla, silloin lumella. Pistettiin valjakkoon täys laidallinen koiria ja lopputuloksena oli täyskymppi. Aika mahtavan näköistä menoa oli. Kattokaa nyt, kuinka nuo koirat nauttii! Ei meikä vaan suu hymyssä olis, jos joutuisin juoksentelemaan keskellä lumista peltoa tuollain. :D Mutta huomaa, että koirat ovat tuossa mielipuuhansa parissa. :) Siellä ne meidänkin neidit juosta jolokottelee.

Meillä on ollut tänään töiden jälkeen siivouspäivä. Pistin hihat heilumaan heti iltapäivällä ja kun mies kotiutui töistä, tarttui hänkin kuuliaisesti lattialuudun varteen. Olin varmaan niin tomeran näköisenä jynssäämässä koirien rapoja seinistä, ettei kehdannut olla auttamatta. ;) Ja sitä paitsi, etten nyt ihan sovinistiksi tässä heittäytyisi, niin yhtä laillahan kotihommat on miesten puuhaa kuin naistenkin! Meillä se vaan oon yllättäen minä, jota se siivo ja sotku alkaa ensimmäisenä vaivaamaan. Kai se sitten on muhun jotenkin sisään rakennettu geeni tuo siisteyden ylläpito... Anyways, tuumattiin siivoilun jälkeen, että on se eri kiva aloittaa viikonlopun vietto puhtaassa kodissa.

Pakko vielä tuosta siivouksesta avautua, että ihan vihoviimeistä hommaa tuo sormenjälkien ja rasvalänttien ja ties minkä hinkkaaminen keittiön kaapeista.. Onneksi sentään oli jelppimässä tuo valkoinen pehmeä apuri; taikasieni!

Tänään illalla aion rötvätä sohvalla, sillä huomenna on tiedossa saleilua, tyttöjen iltaa ja stand uppia a'la Jaska Saariluoma. Ihan huippuutta! :) Have a rrrrreally great weekend!

Kuuletko jo porojen kopseen?

Innostuin iltapäivän ratoksi pelleilemään PicMonkeyn jouluisilla teemoilla. Heh hee. Mutta ihan tottahan tää on, joulu tulee ja kohisten! Marraskuun puoliväli on jo selätetty, kohta niitä poroja (tai ainakin näitä sammariporoja ;) voi jo nähdä liikenteessä!

Tuntuu, että oon niin täpinöissään huomisesta Vihan Liekit ensi-illasta, etten pysty keskittymään oikein mihinkään. Paitsi että ihan pian pitäisi taas lähteä reenailemaan, nimittäin näitä kuvissakin näkyviä sammari-ihanuuksia kisakuntoon. Ei vaan kelin puolesta ihan suunnattomasti huvittaisi; siellä näyttää tulevan taas vaihteeksi taivaan täydeltä vettä ja lämpötilakin huitelee lähellä nollaa, hyytävästä tuulesta puhumattakaan. Mutta, mentävä on. Sitä paitsi, suurimman työn tekevät nämä sankarit, ei me ihmiset.

Humoristista tiistai-iltaa, ho ho ho !

 

Joululahjaideoita osa 1

Ajattelin tänäkin vuonna koota muutamia idea-kollaaseja joululahjoista. Ja koska tunnen parhaiten itseni ja oman makuni, rustailen kollaaseihin sellaisia lahjaideoita, joita voisin itsekin kuvitella hankkivani jollekulle ja tietysti joita voisin itsekin toivoa joululahjaksi.

Aloitetaan viihde-puolesta! Meikäläiselle viihde edustaa tapaa tai tuotetta, jonka parissa mielelläni kulutan vuorokauteni vapaa-aikoja. Tällaisia ovat meikäläiselle esimerkiksi lemppariharrastukseni lukeminen ja elokuvat. Myös musiikki kuuluu tähän kategoriaan, sillä kuuntelen suosikkilevyjäni niin autolla ajaessa kuin urheillessa.

Uutuuksia on tulossa DVD-hyllyille näin joulun alla ihan kiitettävä määrä ja niistä pistivät silmääni heti pari elokuvaa (joita en ole vielä nähnyt); The Internship ja After Earth. Ensimmäinen lupaa taattua hömppäkomediaa, kun vauhdissa on parivaljakko Owen Wilson ja Vince Vaughn. Jälkimmäinenkään elokuva ei voi olla kovin huono, koska sitä tähdittämässä on itse Will Smith (yhdessä poikansa Jaden Smithin kanssa).

Ja tietystihän elokuvanautinnot ovat parhaimmillaan suuressa ja hämyisessä leffateatterin salissa, jossa voi samalla ryystää limukkaa ja rouskutella litroittain poppareita. Makuunin irtokarkkeja unohtamatta. Finnkinon joululahjaliput on varma valinta kaikille leffojen ystäville, etenkin jos et tiedä, mistä nimenomaisesta elokuvasta lahjan saaja saattaisi pitää.

Kirjojen suurkuluttajille luulisi olevan helppoa hankkia lahja. Sen kun ostaa jonkun juuri ilmestyneen ja hyvät arvostelut saaneen kirjan! Mutta koska genrejä on niin monia, täytyisi tietää edes jotain lahjan saajan mieltymyksistä, ennen kuin menee ostamaan scifi-teosten nimeen vannovalle Jane Austenia. Tosin, harva taitaa lukea vain yhden genren kirjoja. Mutta you got the point! Jos tiedät muutaman lahjan saajan lempikirjoista, et voi kovin pahasti mennä hakoteille lahjakirjaa metsästäessä. Itselleni varmaan iskisivät nuo, tässäkin postauksessa mainitsemani, Uskottuni ja Sharp Objects.

Lukuhetki kynttilöiden valossa

Tänään on tuntunut koko päivän siltä kuin jokin lentsun poikanen yrittäisi iskeä päälle... Kiitän tästä kyllä mieheäni, joka on niiskutellut ja pärskinyt pari viime päivää oikein urakalla. Hyvin epätavallista hänelle olla kipeänä, on ehkä kerran parissa vuodessa sairaana. Joten eiköhän se niinä kertoina iske myös mulle (joka flunssailen vähintään kerran vuodessa, ei tosin huono sairastelulukema sekään). No, tyrnimehut ja strepsilsit käyttöön!

Olen tästä jokseenkin sekavasta olotilasta huolimatta siivoillut koko illan, sillä tää meidän lattiapinta-ala alkoi muistuttaa jo ihan kuraeteistä... Yritys hyvä kymmenen, mutta se tärkein, eli lattioiden luutuaminen, jäi seuraavalle päivälle, ei vain energia riittänyt enempään. Luovutettuani vedin villasukat jalkaan, keitin inkivääri-teetä ja otin kirjan kainaloon. Ajattelin, että nyt tämä täytyy saada luettua loppuun, kun sivujakaan on enää muutama kymmenen jäljellä. Ja niinhän minä tein; ahmin kirjan loppuun kynttilänvalossa (okei, lukulamppu selän takana) ja hymyilin mietteliäänä tarinan päätökselle. 

Anita Amirrezvanin esikoisteos Kukkien verellä kirjottu on silmiä avaava, kiehtova ja kaunis tarina nuoresta tytöstä, jota elämä koettelee 1600-luvun Persiassa. Väkisinkin kirjaa tulee peilattua ja verrattua hetki sitten lukemaani Khaled Hosseinin loisteliaaseen romaaniin Tuhat loistavaa aurinkoa. Teokset ovat kuitenkin kerronnaltaan yllättävän erilaisia, joskin tarinoiden aihepiirit ja maailmat liikkuvatkin jokseenkin samoilla taajuuksilla. Mutta siis, lukekaa ihmeessä tämä(kin) kirja, mikäli Tuhannesta loistavasta auringosta olette tykänneet! Mä taidan vielä vetää viltin päälle ja aloittaa Hosseinin uutuuden, Ja vuoret kaikuivat, jota olen sormet syyhyten odottanut postista ja joka vihdoin eilen saapui. Oi oi oi.

...tämäniltaista Greyn Anatomiaa unohtamatta! ;)

Kirjoja pukinkonttiin

 

Tänä vuonna meikäläisen pukinkonttiin voisi mieluusti päätyä kirjoja. Sellaisia, joiden parissa joululoma vierähtää kuin huomaamatta, sellaisia joita ei malta laskea käsistään ja sellaisia, jotka jättävät lukijaan jälkensä.

Luin tuossa syyslomalla kirjan, jota äiti suositteli kovasti. Vähän epäröiden siitä, kolahtaako kirjan aihe minuun, avasin mökillä takkatulen ääressä ensimmäisen sivun ja päätin, että luen kirjasta ainakin pari kappaletta nähdäkseni, onko teos minua varten vaiko ei. Viitisentoista sivua myöhemmin en voinut enää lopettaa lukemista. Jäin pahasti, pahasti, koukkuun ja ahmin koko kirjan muutamassa päivässä. Kirja on varmasti monelle tuttu (vähintäänkin kansikuvastaan), Khaled Hosseinin maailmanlaajuiseen suosioon yltänyt Tuhat loistavaa aurinkoa. Teos herätti minussa melkoisen tunteiden kirjon; järkytystä, pelkoa, jännitystä, surua ja toivoa. Lukiessa tuntui melkein siltä kuin olisin itse ollut päähenkilöiden vierellä seuraamassa tapahtumia.

Maanantaina, kun aloitin uutta luku-urakkaa erään uutuus-pokkarin parissa, en saanut mielestäni tätä Hosseinin mestariteosta. Palasin siihen yhä uudelleen ja uudelleen. Siksipä otin selvää kaikista miekkosen tekeleistä ja haaveilen pääseväni niiden puuttuvien palasten pariin viimeistään jouluna; Ja vuoret kaikuivat ja Leijapojan.

Koukkuun jäin myös aiemmin tänä syksynä, kun lukaisin Gillian Flynnin tiukasti otteessaan pitävän teoksen Kiltti tyttö. Harmikseni huomasin, että Flynnin muita teoksia ei ole suomennettu, mutta onneksi Dark places ja Sharp objects ovat molemmat englanninkielisiä. Kutkuttaisi lukaista molemmat.

Flynnin ja Hosseinin kirjoja etsiessäni, törmäsin netissä pariin muuhunkin mielenkiintoiselta vaikuttavaan teokseen. Toinen niistä oli Hélène Grémillonin Uskottuni ja toinen S. J. Watsonin Kun suljen silmäni.

Kuvat täältä.

Myönnettäköön, että yhden näistä kollaasin kirjoista olen jo hankkinut itselleni, kärsivällisyys kun ei ole vahvoja puoliani... Olkoon se joululahja minulta itselleni. Toivottavasti posti tuo sen pian, sormeni jo syyhyävät, palan halusta päästä lukemaan sitä!

Onkos lukijoiden joukossa kirjaihmisiä? Entä millaisia kirjoja luette mieluiten? Kirjasuosituksia otetaan vastaan!

Kirja kourassa

Lukeminen on ihan parhautta; sitä voi harrastaa melkeimpä missä ja milloin tahansa. Kirjojen valikoima on mieletön eikä teokset varmasti lopu kesken! Jostain syystä silti allekirjoittaneen lukuinto on viime vuosina ollut laskussa ku lehemän häntä. Mutta abrakadabra - kun keväällä valmistuin ja sain heittää puuduttavat opiskelukirjat nurkkaan, päädyin kesän aikana takaisin rakkaan harrastukseni pariin. Enkä varmasti ole ainut, jolle on käynyt opintoja puurtaessa niin, ettei motivaatio riitä tieteellisen tekstin lisäksi kahlata vielä kaunokirjallisuuttakin -tai mitä nyt kukanenkin sattuu mieluiten vapaa-ajallaan lueskelemaan. 24/7 nenä kiinni kirjassa? Ei kiitos!

Mutta nyt, kipinä on palannut ja syksyn saavuttua olemme miehen kanssa ottaneet tietoiseksi tavaksemme mennä lueskelemaan sänkyyn iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Ei telkkaria, ei tietokonetta, ei padeja, podeja eikä muutakaan tietoteknistä härpäkettä. Vain minä, kirja ja lukuvalo.

Jollain lailla on tämä nyt jo parisen kuukautta jatkunut tapa vaikuttanut uneeni. Yleensäkin nukun melko hyvin, mutta ehkä se nukkumaan meno ja uneen vaipuminen on helpottunut ja rauhoittunut. Johan sen tutkimuksetkin osoittavat, että illalla pitäisi rauhoittua hetkeksi lueskelemaan tai mietiskelemään tai tekemään muuta vastaavaa rauhoittavaa toimintoa ja jättää se telkkari ja tietokone kiinni.

Mulla on välillä häiritsevä tapa lukea montaa kirjaa yhtäaikaa. Saatan aloittaa yhden ja puolessa välissä siirtyä lukemaan toista kirjaa, sitten välillä palata ensimmäiseen teokseen ja unohtaa kakkoskirjan yöpöydän laatikkoon ja tarttua kolmanteen kirjaan... Viime viikkoina olen patistellut itseäni lukemaan keskeneräiset kirjat loppuun (jotenkin se keskeneräisyys häiritsee, on ikään kuin tarve viedä loppuun sen, minkä olen joskus aloittanutkin). Muun muassa nämä kaksi olivat viimeistelylistalla; Torey Haydenin Viattomat ja Tracy Chevalierin Tyttö ja helmikorvakoru. Molemmat kiehtovia teoksia. En ole koskaan joutunut pettymään Haydenin tuotoksiin, hän osaa kirjoittaa henkilöhahmot niin aidosti (useat hänen teostensa hahmothan perustuvatkin oikeisiin ihmisiin), tilanteet niin koskettaviksi ja tunteet niin syviksi.

Mulla on kaksi kirjanmerkkiä, joita yleensä käytän (paitsi jos ovat hukkateillä, jolloin käytän kirjaston kuitteja tai muita paperilappusia). Tuo veikeä toukka on melko vanha ja sopii enemmän pokkarikokoisten kirjojen väliin, mutta tämä uudempi - ette ikinä arvaa - on Lontoosta. Tuollainen fiini, moniulotteinen, hologrammikuva Big Benistä.

Millaisia lukutoukkia siellä ruudun toisella puolella on? Otan mielelläni vastaan hyviä lukuvinkkejä, eniten muhun iskee psykologiset ja ihmissuhteita puivat kirjat mutta olisi kiva yllättää itsensä ihan uudella aluevaltauksella. :) Tällä hetkellä yöpöydälläni odottelee Gillian Flynnin Kiltti tyttö. Hyisevän koukuttava ja mielenkiintoinen teos, ainakin on tähän asti ollut!

Uusi kausi alkakoon!

Sunnuntaina startattiin tämän syksyn valjakointikausi alkuun. Cirallehan hommat oli jo ihan tuttua kauraa, mutta Filjan ura vetohirmuna vasta alkoi. Ihanaa, että molemmilla koirilla on yhteinen harrastus ja vieläpä sellainen, josta ne nauttivat suunnattomasti! Eivät neidit hypi talvella seinille, kun on sopivassa määrin sekä henkisesti että fyysisesti rasittavaa touhuilua - ja vieläpä ulkoilmassa.

Ja koska lunta ei vielä tässä vaiheessa syksyä näy mailla eikä halmeilla, käynnistyivät vetoreenit mönkkärillä.

Syksyn ekat reenit. Cira on aika mielissään.

Edessä Filja (oik.) ja takana Cira (vas.).

Huhh, onneksi maanantai on kohta ohi, on taas ollut niin väsynyt olo ja tuntunut, ettei mitään ole saanut aikaiseksi! Tämän postauksen tekeminenkin jäi vasta iltaan, kun ei kerta kaikkiaan ole jaksanut tuijottaa edes tietokoneen ruutua. Vähän sentään piristi, kun kävin koirien kanssa pitkällä kävelylenkillä metsässä ja koirapuistolla. Aurinko paistoi niin lämpimästi että! Täytyy koittaa tankata noita D-vitamiineja talteen aina kun keltainen mollukka suvaitsee säteillä.

Pirteetä viikkoo teille! Mä sytytin jo iltakynttilät palamaan ja aion vaan löhötä sohvalla loppuillan, mähötys mikä mähötys. Good night, monday!

Suomussalmella

Viime viikonloppuisella Suomussalmen reissulla saatiin kyllä nauttia niin ihanasta auringonpaisteesta ja aivan täydellisestä kevätkelistä, että! Lähdettiin siis suurella koirapoppoolla viikonlopuksi valjakoimaan, tokoileen, saunomaan, grillaileen ja ihan vaan olla öllötteleen Suomussalmella sijaitsevaan Arolan mökkiparatiisiin. Meikäläinen sai kunnian toimia reissun pääkuvaajana ja kamera lauloikin melekosen ahkeraan. Ainoastaan kirkkaalta taivallta porottava aurinko tuppas välillä häiritsemään kuvaamista, nuo valkoiset koirat valkoisessa lumessa kun ei mikään helppo nakki oo kuvattavaksi, saati sitten jos siihen lisää täyden lastillisen auringonsäteitä, jotka helposti ylivalottavat kaikki kuvat.

Mulla oli kuvaamisen suhteen omakin lehmä ojassa, sillä oltiin miehen kanssa juuri pari päivää ennen reissuun lähtöä käyty objektiivi-kaupoilla! Ja pitihän uutukaista päästä testailemaan. ;)

Mutta nyt niitä kuvia! Aika koirapainotteisia nämä (yllättäen) ovat...

Yllä: Valjakointia. Ja meidän linssilude ei taaskaan voinut mennä kameran ohi poseeraamatta...

Alla: Läskiä läjjään. Filja (keskellä) ja velipoijjaat Vintiö (edessä) ja Velmu (takana) leikkivät keskenään niin onnessaan!

Tosin välillä Filjan piti laittaa pojat ruotuun ja körmyyttää niitä. ;)

Yllä: Pennut valjakoimassa ekaa kertaa! Filja on tuo neiti hönö (kolmas vasemmalta).

Alla: Perhepotretti. Yritys nro 12.

Yllä: Filja lähdössä valjakoimaan.

Alla: Toko-reeneissä harjoiteltiin luoksetuloa. Tässä kuvassa Filja on jo saavuttanut mieheni eli suoriutunut harjoituksesta, mutta neiti jatkoikin matkaansa meikäläisen luo (minä siis kuvasin, en reenannut). Jaa mitä, eikö luoksetulon tarkoituksena ollutkaan juosta kaikkien perheenjäsenten luokse vuorotellen? ;)

Yllä: Allekirjoittanutkin pääsi välillä kameran takaa temputtamaan Filjaa.

Alla: Hymytyttöni mun, Cira.

Semmonen reissu! Joko siellä ollaan ihan pääsiäisfiilareissa? Täällä on siivottu ja leivottu koko päivä ja vielä jatkuu, joten ehkäpä huomenna sitten otettais ihan vaan levon ja rentoilun kannalta. ;)

Championit!

Olipa mahtava kisakauden lopetus viikonloppuna; mies valjakkoineen vei Kiimingin rekikisoissa ykkössijan!! Kuinka ylpeä ja iloinen olinkaan!

Mikä parasta, miehen valjakossa juoksi meidän Cira, joka yhdessä äitinsä Wilman, tätinsä Sohvin (Filjan äiti) ja tätinsä Tihkun kanssa ansaitsivat hienosti REK-1 tuloksen. Ja kyllähän tässä tyttövaljakossa vauhtia piisasi! Pesi mennen tullen monet urosvaljakot -joten ei se voitto ole aina koosta tai voimasta kiinni. ;)

Tässä vielä Hangenhelmen kennelin ottamia kuvia voittajavaljakosta. Cira on ylemmässä kuvassa tuo kameraa lähempänä oleva läähättäjä (takapari) ja alemmassa kuvassa tuo kaikkein vasemman puolimmaisin.

Oi mikä fiilis on vieläkin! Näihin kuviin ja tunnelmiin, me lähtään nyt anopille herkutteleen synttärikakkua ja kaffetta. :)