Talvista temmellystä

Voi vitsi kuulkaas, vietettiin niin mukava mökkiloma viime viikolla Kuusamon upeissa maisemissa, ahh! Meikäläinenki viiletti kamera kourassa pitkästä aikaa menemään siellä, oli niin kaunis ja keväinen sää, iloinen Sinna, nauttivat koirat ja ihana mies. Oli mukava räpsiä pitkästä aikaa kuvia ulkosalla. Saattekin ihan tuutin täydeltä nyt muutaman postauksen verran näitä lumikuvia. ;)

Saavuttiin mökille keskiviikko-iltana ja heti seuraavana aamuna lähdettiin aamiaisen jälkeen koko perheen voimin jäälle kävelemään. Miehen kanssa kiskaistiin lumikengät jalkaan, koirille puettiin heijastinliivit päälle (ei vähäisen valon takia, vaan siksi, että bongattais ne kauempaakin :D) ja Sinna pakattiin omaan kelkkaansa*.

Jäällä ei paljon muita ihmisiä näkynyt, eikä liiemmin aiempia jälkiä. Yöllä oli satanut kovasti lunta ja melko upottavaa oli tarpoa eteenpäin, vaikka olikin lumikengät jalassa. Edempää jäätikköä löydettiin onneksi moottorikelkan vanhat jäljet, joita pitkin kävely oli helpompaa. 

Välissä Filja veti Sinnaa ja välissä mies. Minä työnsin kelkkaa takaa upottavimmissa kohdissa apuna. Sinna viihtyi tosi hyvin oman menopelinsä kyydissä, välillä mentiin lujempaa ja välillä taas rauhallisempaan tahtiin. Välillä oltiin pysähdyksissä ja naureskeltiin Ciralle, jonka piti vähän väliä saada työntää ensin kuononsa hankeen ja sitten hinkata itseään lumeen päästellen samalla mouruavia ääniä.

Sinna sai siis ensimmäisen, ikioman, kelkkansa pari viikkoa sitten ja se on ollut meillä ahkerassa käytössä niin kotona kuin tuolla mökkireissullakin. Kelkka on tosi kevyt ja näppärä käyttää ja on kyllä vastannut ihan täydellisesti meidän tarpeisiin. Koirat tykkää, kun saavat vetää Sinnaa ja neiti itse on aivan riemuissaan vauhdikkaasta kyydistä, jota Cira ja Filja tarjoavat. :D Tätä riemua saa nauttia varmaan useamman talven verran, sen verran kasvunvaraa kelkan makuupussin uumenissa vielä Sinnalle oli. :) Otettiin me mökille pulkkakin mukaan, mutta tuossa kelkan pussissa oli suojaisampaa matkustaa, kun jäällä kävi pieni vinkka. Laitettiin myös pussin sisälle joinain päivinä lisäksi meidän oma talja, niin jo oli pehmoiset ja lämpöiset oltavat Sinnalla siellä!

Välissä pysähdyttiin evästauolle jollekin rannalle ja katseltiin lumisia maisemia ja kuunneltiin hiljaisuutta. Kaikille vähän eväsleipää (koirille tietty kans ;) ja juomista. Hetken lepäilyn jälkeen jaksettiin tarpoa vielä hetki jäällä ennen mökille paluuta.

Koirat nautti niin paljon, kun pääsivät vapaina juoksentelemaan, painimaan ja työntämään kuonojansa lumeen. Kuusamo on kyllä Cirasta ja Filjasta ihan paras paikka ja muutaman päivän ahkeran lumessa tarpomisen jälkeen ne onkin sitten kotiin tullessa pari päivää ihan tööt. Nytkin, kun kirjoitan tätä postausta, ne nukkuvat kylki kyljessä tuossa mun edessä, kun normaalisti tähän aikaan ne monkuvat ulos tai ruokaa tai leikkiseuraa.

On se ihmeellistä, miten paljon tuo luonto ja siellä ihan rauhassa talsiminen voi poistaa stressiä ja rauhoittaa ajatuksenjuoksua. Oltiin lähdetty mökkeilemään surullisissa tunnelmissa suoraan hautajaisista, mutta tuolla ulkona käveleskellessä tuntui, että mieli sai työskennellä rauhassa ja tuli eheytyneempi olo.

Jäällä seikkailun päätteeksi laskettiin vielä mökin pihassa yhdessä pyllymäkeä ja siitä hommasta taisi Sinnalla ne suurimmat riemut revetä! :D

*Kelkka saatu testiin Vauvakulmasta bloginäkyvyyttä vastaan.

Kuusi ja sen kaverit

Niinkuin jo aiemmin hehkutin, tänä vuonna haettiin äitini luota tekokuusi joulun tunnelmaa luomaan. Kuusi koristeltiin hyvissä ajoin ennen joulua, muutamat uudet pallotkin haettiin Stockmannin jouluosastolta ja Sinnakin sai ihan oman kuusenkoristeensa - itse asiassa kaksi melkein samanlaista, mulla ja ystävälläni on vähän liian samanlainen maku, kun olivat Sinnalle joululahjaksi sellaisen ostaneet tietämättä, että juuri hankittiin itsekin Sinnalle sellainen. ;)

Mun mielestä kuusi luo niin täydellistä joulun tunnelmaa, että se on mukava raahata sisälle ja koristella jo hyvissä ajoin ennen joulua. Sitten sen voi heivata menemäänkin hyvillä mielin viimeistään loppiaisena! :D Tai siis tässä tapauksessa viedä takaisin äitin varastoon.

Nuo punaiset pallot on tämän vuoden löytö Stockalta, Casa -merkkiset ja just täydellisen punaiset mun makuun. Muutaman valkoisen pallonkin ostin, mutta muuten mentiin vanhoilla koristeilla. Mitä ei siis juurikaan ole entuudestaan, kun viime joulut on menty pienen pöytäkuusen kanssa. Ehkä jokin kynttelikkö ja koristenauha voisi olla vielä kiva lisäys kuuseen, viimeistään ensi vuonna sitten!

Sinnaa kuusi kiinnostaa kovasti ja kuusenkoristeitakin neiti imeskelee (pureskelee) varsin tyytyväisenä aina kun silmä välttää. Kuten arvata saattaa, jäi koristeiden ripustamisvastuu kuitenkin vielä tässä vaiheessa äitin ja isin harteille... ;)

Ja hei, kolme yötä jouluun on! <3

Joulua tupaan

Ihanaa, lempparivuodenaikani, joulu, on vihdoin täällä! Onhan se vähintäänkin oikeus ja kohtuus nimittää joulu yhdeksi vuodenajoista, niin pitkään ja hartaasti sitä odotetaan ja siihen valmistaudutaan. Jotkut vaan enemmän into pinkeänä kuin toiset. ;)

Meidän syksy on hurahtanut ihan älytöntä kyytiä ja se näkyy pahana damagena blogissa. Arjen ovat täyttäneet vauvajumpat, esikkokerhot ja kyläilyt sekä tietysti ne ihan tavallisetkin arjen askareet. Viikonloppuisin ollaan puolestaan käyty reenailemassa koirien kanssa, siivoiltu, otettu miehen kanssa vuorotellen omaa aikaa ja ladattu akkuja koko perheen voimin. Blogi on näissä hulinoissa ja vilskeissä jäänyt hetkeksi taka-alalle, mutta en minä täältä mihinkään kadota kuitenkaan aio! Eiköhän tämä bloggaaminenkin asetu jossain vaiheessa taas omiin uomiinsa. :)

Mutta palataan lempivuodenaikaani! Perinteisesti sain mieheltä marraskuussa luvan laittaa kotiin jo vähän talven tunnelmaa. Tiedättehän, ei niitä jouluisimpia koristeita, vaan yksi pieni poro sinne ja pari talvista tekstitaulua tuonne. ;) Pienistä koristeista lähdettiin siis liikkelle ja näin joulun kynnyksellä meillä näyttääkin jo tältä:

Okei, myönnän, otin nämä kuvat aiemmin tällä viikolla eräänä valoisana päivänä ja tänään meillä näyttää jo vähän eriltä. :D Olin aluksi ajatellut, ettei tänä vuonna vielä tuoda isoa kuusta taloon, vaan mennään tuolla pienellä pöytäkuusella. MUTTA. Naiset (ja etenkin äidit) saavat muutta mielipidettään ja niin eräänä päivänä köröttelinkin oman äitini luokse Sinna kyydissä ja survoin heidän vanhan ja perinteisen tekokuusensa meidän takakonttiin. Pitäähän Sinnan nyt kuusi saada ensimmäisenä joulunaan! Oikeaa kuusta en sentään uskaltanut ajatellakaan, kun mieleeni hypähti heti kuvia Sinnasta miljoona havunneulasta nyrkissään ja suussaan. :D Kuusikuvia siis luvassa myöhemmin!

Tuo Annon kuusi-aiheinen tyynynpäällinen on i-h-a-n-a ja sopii mun makuun kuin kuusi jouluun. Joko sanoin sanan kuusi tarpeeksi monta kertaa? Sori. Jouluhypetys purkautuu nyt tähän postaukseen näköjään kamalana oksennusryöppynä. :D

Toinen tänä jouluna hankittu koriste-tilpehööri-sisustuselementti on tuo viimeisessä kuvassa näkyvä pikkuruinen valkoinen kuusi kynttilöiden keskellä. Sekin on niin söpö. Ostin mä tänä jouluna ekaa kertaa myös hyasintteja. Sit aivastelin kolme päivää ja heitin ne mäkeen. Oli tosi kivat siis. Eilen hain kaupasta punaisia tulppaaneita. Paljon siedettävämpiä. Ehkä rohkenen hankkia ens viikolla vielä joulukukankin.

Me vietellään tänä vuonna joulua kotosalla. Viime vuonnahan meikäläinen makasi maha pystyssä Kuusamon mökin sohvalla. Hehheh, voi niitä aikoja. Nyt olis siis suunnitelmissa viettää aatto ihan vain kotosalla oman pikku viisihenkisen perheemme kesken. Jännittävää, Sinnan ensimmäinen joulu ja meidän ensimmäinen yhteinen joulu ihan vain oman ydinperheen kesken! Missä te vietätte tänä vuonna joulua? Onko täällä mun blogin äärellä enää edes ketään? :'D

Uuden vuoden häissä

 

Vilautampas tässä vihdoin ja viimein muutaman kuvan ystävieni häistä, joita tanssittiin uuden vuoden aattona. Nuoripari sanoi tahdon kauniissa Oulun Tuomiokirkossa, jossa allekirjoittanutkin on lausunut tuon maagisen sanan. Oli siis vähintäänkin nostalgista ja tunteita nostattavaa kävellä jälleen noita käytäviä pitkin. Nyt sain istua vieraana penkkiin ja kuvitella morsiamen jännitystä ennen h-hetkeä ja fiilistä alttaria kohti kävellessä.

Harmillisesti sää ei ihan suosinut hääparia (tai lähinnä heidän kuvaustoiveitaan), sillä uusi vuosihan oli meillä(kin) päin lähes lumeton. Ystävämme olisivat halunneet ottaa hääkuvat ulkona, kaunista lunta ja talvea vasten, mutta kun hääpäivä koitti, maa oli musta. Onneksi kuitenkin päivällä alkoi sataa lunta ja alkuiltaan mennessä sitä oli tullut sen verran, että hääpari oli kuvaajansa kanssa käynyt ottamassa muutaman ulkokuvan.

Itse seremonia kirkossa oli yllättävän lyhyt siihen nähden, että veikkaan sen kestäneen suunnilleen saman verran kuin meidänkin vihkiminen. Ehkä se aika sitten tuntuu jähmettyvän, kun seisoo kaikkien nähtävillä kirkon edessä ja sydän hakkaa kurkussa asti ja kädet hikoaa. :)

Morsian oli ihan huikean kaunis hääpuvussaan! Sulhanen puolestaan oli pukeutunut komeaan poliisien juhla-asuun. Itse hääjuhlista en montaa kuvaa räpsinyt ja nekin varsin kehnoja. Häitä vietettiin Toppilassa Allin Matala nimisessä ravintolassa, joka oli tunnelmaltaan ja valaistukseltaan mitä otollisin uuden vuoden häitä ajatellen; sisällä oli lämmin ja himmeä valaistus ja ulkona vilvoitellessa näki hyvin raketit. Alla valokuvaajan ottama kuva tutuista tyypeistä, jotka muka hempeili tanssilattialla. ;)

Huumoria tiistaihin

Tänään ajattelin vaihtaa raskaasta aiheesta iloisempaan ja mikäs toisi paremmin hymyn (ainakin meikäläisen) huulille, kuin meidän ihanat Cira ja Filja -ja tämän talven ajan tietysti myös ihana Sohvi (Filjan äiti), joka kyläilee meillä valjakkokauden ajan. Nämä kuvat on otettu viime mökkireissulta, parin viikon takaa. Pääosassa Cira.

Tässä kuvassa oleellista ei ole se, mitä näkyy etualalla, vaan se, mikä kaivautuu taka-alalla lumihankeen..

Höhhöhhöö, kaverit ei löydä mua täältä hangesta...

Yy kaa koo nyt... Kaveriiiiiit, wädzääm!

Heeei, mihin te meette, mä oon täällä! Kukkuu!

Etteks te nähny mun piiloutumistemppua... Kamut hei..?

Huoh.

2 : WHERE I STOOD

Huijataan ihan pikkuisen... Kuva ei ole tältä päivältä, vaan eiliseltä, koska tämä päivä vierähti joko tylsästi ja ei-kuvaus-kelpoisesti neljän seinän sisällä töissä ja kotona tai pilkkopimeässä töiden jälkeen koirapuistolla. Mutta eilen, sunnuntai-aamuna, hengailin kuvan näköisissä maisemissa valjakkoreeneissä. Metsä oli satumaisen talvinen ja pakkasta oli muutama aste, aurinko melkein pilkisti pilvien takaa; ihana ilma happihyppelyyn koiria odotellessa!

Hiiriä ja siivousmaniaa

Hellurei! Nyt on ihan pakko jakaa teille mun lauantainen karmiva ja puistattava fiilis... Mies oli hakemassa kiekkokamppeitaan ja huomasi, että ulkovarastomme hyllyillä vipelsi pari hiirtä... Hyihyihyi!! Pisti niin puistattamaan! Käytiin heti ostamassa rautakaupasta hiirenloukkuja ja lisäksi ihana naapurimme tarjoutui antamaan kissaansa varastoomme hiirijahtiin. Toivottavasti päästään niistä kaikista pikku vipeltäjistä eroon! Varaston raivaus ja kaikkien mahdollisten siemenpussien hävitys on kyllä edessä tämän ruljanssin jälkeen... Ajatella, että tämmöiseenkin ongelmaan piti törmätä! Onko teillä ollut hiiriongelmia?

Varmaan oli osansa noilla epähygieenisillä jyrsijöillä, kun sunnuntaina oli kunnon siivousmaniat päällä. Koti puunattiin lattiasta kattoon, pyykkejä pyöritettiin monta koneellista ja petivaatteita tuuletettiin ja vaihdettiin samalla puhtaisiin lakanoihin. Niin, ehkä sitä jotenkin alitajuntaisesti pelkää, että ne hiiret löytävät tiensä meille kotiin tuolta ulkovarastosta.. Hrr!

Neiti kävi vähän kaivelemassa meidän kukkapenkin harsoja... Suussa ei siis komeile rotan tai oravan raato. Joskin ihan yhtä luvaton saalis! Ja jos ei harsoja revitä ylös, niin sitten kaivellaan tuota yhtä aidan vierustaa, siitä saa kivasti mullat esiin ja semmoisen sopivan kokoisen poteron, jossa maata ja väijyä. Kyllä ne keksii kaikenlaista puuhaa, kun silmä välttää!

Niin kuin kuvista voi päätellä, viikonloppuna satoi ihan kivasti lunta ja nyt ollaankin saatu nauttia valkoisesta maisemasta. Koirat on ihan villinä, haluavat kokoajan takapihalle ja vetävät siellä rallia ja tunkevat kuonojansa lumihankeen ja kierivät siinä. Ihanuudet!

Minkäslainen viikko teillä on edessä? Kiireitä töissä, pikkujouluja, opiskeluhommia? Meillä on synttärijuhlia; sekä mies että miehen yritys viettävät tällä viikolla syntymäpäiviään, joten juhlintaa on tiedossa sekä kotona että töissä - tottahan toki kuuliainen vaimo auttaa yrityksen synttäreillä talkoohengen mukaisesti koko lauantain. ;) Olen tietysti suunnitellut jotain pientä kivaa myös tuolle armaalle miehelleni, vaikkei hän kuulemma välittäisi edes juhlia "turhaa välinumeroa", kuten hän numeroa 26 kutsuu. Well, we'll see about that! ;)