Voi vitsi kuulkaas, vietettiin niin mukava mökkiloma viime viikolla Kuusamon upeissa maisemissa, ahh! Meikäläinenki viiletti kamera kourassa pitkästä aikaa menemään siellä, oli niin kaunis ja keväinen sää, iloinen Sinna, nauttivat koirat ja ihana mies. Oli mukava räpsiä pitkästä aikaa kuvia ulkosalla. Saattekin ihan tuutin täydeltä nyt muutaman postauksen verran näitä lumikuvia. ;)
Saavuttiin mökille keskiviikko-iltana ja heti seuraavana aamuna lähdettiin aamiaisen jälkeen koko perheen voimin jäälle kävelemään. Miehen kanssa kiskaistiin lumikengät jalkaan, koirille puettiin heijastinliivit päälle (ei vähäisen valon takia, vaan siksi, että bongattais ne kauempaakin :D) ja Sinna pakattiin omaan kelkkaansa*.
Jäällä ei paljon muita ihmisiä näkynyt, eikä liiemmin aiempia jälkiä. Yöllä oli satanut kovasti lunta ja melko upottavaa oli tarpoa eteenpäin, vaikka olikin lumikengät jalassa. Edempää jäätikköä löydettiin onneksi moottorikelkan vanhat jäljet, joita pitkin kävely oli helpompaa.
Välissä Filja veti Sinnaa ja välissä mies. Minä työnsin kelkkaa takaa upottavimmissa kohdissa apuna. Sinna viihtyi tosi hyvin oman menopelinsä kyydissä, välillä mentiin lujempaa ja välillä taas rauhallisempaan tahtiin. Välillä oltiin pysähdyksissä ja naureskeltiin Ciralle, jonka piti vähän väliä saada työntää ensin kuononsa hankeen ja sitten hinkata itseään lumeen päästellen samalla mouruavia ääniä.
Sinna sai siis ensimmäisen, ikioman, kelkkansa pari viikkoa sitten ja se on ollut meillä ahkerassa käytössä niin kotona kuin tuolla mökkireissullakin. Kelkka on tosi kevyt ja näppärä käyttää ja on kyllä vastannut ihan täydellisesti meidän tarpeisiin. Koirat tykkää, kun saavat vetää Sinnaa ja neiti itse on aivan riemuissaan vauhdikkaasta kyydistä, jota Cira ja Filja tarjoavat. :D Tätä riemua saa nauttia varmaan useamman talven verran, sen verran kasvunvaraa kelkan makuupussin uumenissa vielä Sinnalle oli. :) Otettiin me mökille pulkkakin mukaan, mutta tuossa kelkan pussissa oli suojaisampaa matkustaa, kun jäällä kävi pieni vinkka. Laitettiin myös pussin sisälle joinain päivinä lisäksi meidän oma talja, niin jo oli pehmoiset ja lämpöiset oltavat Sinnalla siellä!
Välissä pysähdyttiin evästauolle jollekin rannalle ja katseltiin lumisia maisemia ja kuunneltiin hiljaisuutta. Kaikille vähän eväsleipää (koirille tietty kans ;) ja juomista. Hetken lepäilyn jälkeen jaksettiin tarpoa vielä hetki jäällä ennen mökille paluuta.
Koirat nautti niin paljon, kun pääsivät vapaina juoksentelemaan, painimaan ja työntämään kuonojansa lumeen. Kuusamo on kyllä Cirasta ja Filjasta ihan paras paikka ja muutaman päivän ahkeran lumessa tarpomisen jälkeen ne onkin sitten kotiin tullessa pari päivää ihan tööt. Nytkin, kun kirjoitan tätä postausta, ne nukkuvat kylki kyljessä tuossa mun edessä, kun normaalisti tähän aikaan ne monkuvat ulos tai ruokaa tai leikkiseuraa.
On se ihmeellistä, miten paljon tuo luonto ja siellä ihan rauhassa talsiminen voi poistaa stressiä ja rauhoittaa ajatuksenjuoksua. Oltiin lähdetty mökkeilemään surullisissa tunnelmissa suoraan hautajaisista, mutta tuolla ulkona käveleskellessä tuntui, että mieli sai työskennellä rauhassa ja tuli eheytyneempi olo.
Jäällä seikkailun päätteeksi laskettiin vielä mökin pihassa yhdessä pyllymäkeä ja siitä hommasta taisi Sinnalla ne suurimmat riemut revetä! :D
*Kelkka saatu testiin Vauvakulmasta bloginäkyvyyttä vastaan.
