Haaste blogilemmikeille!

Tänään on äänessä toinen meidän karvaisista kamuista. Nimittäin, meidän nelijalkaiset kun on aika olennainen osa tätä blogia ja tietysti meikäläisen elämää, niin innostuin kovasti tästä haasteesta, jonka Nooran Eppu-koira heitti kaikille blogimaailman lemmikeille (haasteen bongasin taannoin Minnan blogista).

Vastoin ehkä yleistä olettamusta, valitsin tähän haasteeseen vastaajaksi Filjan, meidän hönökin. Cira on päässyt blogissani enemmän ääneen (johtuen jo tietysti siitä, että Cira tuli taloon ensin ;), joten nyt päästetään Filjamus valloilleen!

1. Olen... Filjamus Maximus, Pöhti, Fiiatti, Kuutti, Filija...mitä näitä lempinimiä nyt onkaan! Oon ihan supersöpöliini, kaikkia ja kaikkea (paitsi pelottavia ääniä) rakastava koira. Nautin huomion keskipisteenä olemisesta. Rodultani olen samojedi. Kukaan ei voi vastustaa mua, koska oon nii hönö! En oikein viihdy yksin ja siks onkin hyvä, että mulla on sisko. Oon ollut pennusta asti termiitti ja tykkään pureskella seiniä. Siks kai vietän ne hetket isossa häkissä, kun mami ja iskä on poissa kotoa. Mut oon mä pureskellut mun häkin kaltereitakin, sekin on kivaa! Muuten oon kuulemma maailman kiltein koira.

2. Parhaat päikkärit nukun... Mää nukun missä vaan, miten vaan! Mutta hmm, ehkä Cira-isosiskon vieressä, tai siis ihan siinä kiinni. Tai makuuhuoneessa yhtä kulmaa vasten. Sillain selällään sitä kulmaa vasten, ketarat ojossa. Joskus myös parhaat unet tulee mamin tai iskän vieressä sängyssä. Mutta aika harvoin mä sinne pääsen, varsinkaan enää kun joku pieni ja haiseva tuhisija on vallannut sen sängyn.

3. Paras kaverini on... Kaikki on mun kavereita! Mutta jos vaikka kerron ne, kenen kanssa leikin eniten niin mun velipoika Leevi Lepa Lepatius ja tietty Cira. Tykkään myös körmyyttää yhtä pikku Olgaa ja painia Ciran siskon Ellun kanssa.

4. Jos saisin valita, ruokakupistani löytyisi aina... niitä hammaspuruluita krokotiilina ja siilinä, nakkeja, makupaloja ja suursuokkina joulukinkkua!

5. Kun minua pyytää tuomaan lelua, kannan omistajani eteen... pallon. Rakastan  palloja! Mami ja iskä sai mut jopa houkuteltua pelokkaana pienenä uimaan pallon avulla. Tykkään eniten, kun palloja heitetään, niin että saan hakea ne kaukaa tai sitten niin, että pallo heitetään ilmaan niin että saan ottaa siitä kopin. Oon taitava kopin ottaja!

6. Kotihiiri, agilitykiitäjä vai näyttelyiden palkintorohmu? No mulla on jo jonkin verran menestystä noista näyttelykehistä, mutta en oo nyt hirveesti joutanut niitä kiertämään vaikka tykkäänkin hulluna siitä huomiosta ja niistä muista koirista (vaikken tajuu, miksei ne halua alkaa mua siellä kehässä), kattokaas kun mulla on tää kilpaharrastus eli valjakointi. Se vie suurimman osan mun ajasta. Että ehkä oon sekä näyttelyiden prinsessa että rekikisojen tykki!

7. Mikä muisto tai tapahtuma on jäänyt pörröisestä elämästäsi parhaiten mieleen? No ekana tulee mieleen se, kun käytiin mamin ja iskän ja Cira-siskon kanssa semmosella toooosi isolla autolla jossaki aika pitkän aikaa. Pääsi aina uusiin maastoihin lenkille ja haistelemaan. Sitte kävin aika vasta juoksemassa Ruotsissa tooooosi pitkät rekikisat, seki oli aika huikeeta. Ja muistan ku muutin kotiin mamin ja iskän luo, että olin vähä pelokas, nii Cira aina suojeli mua ja mä näykin sitä hännästä ja korvista.

8. Kenet blogosfäärin karvaturreista haluaisit tavata? No mä en kyllä tunne oikein ketään täältä mamin blogimaailmasta, mutta ei se haittaa, mää voin leikkiä kaikkien kanssa, ketkä haluaa! Joko mennään?!

Mikäli sulta löytyy blogi ja lemmikki, nii nappaahan tästä haaste! :) Ja jos ei löydy blogia, niin kerro tämän postauksen kommenttikenttään lemmikistäsi, olis kiva lukea!

Rauhoitutaan joulun viettoon

Hei kuomat! Joko siellä ollaan ihan joulutunnelmissa? Me ollaan asetuttu mökille oikein mukavasti; joulukoristeet on löytäneet paikkansa, takassa roihuaa tuli ja uunista leijailee kinkun tuoksu. Oi että!

Räpsin tuossa päivällä (sen pienen hetken, kun oli valoisaa ;) perinteisen "joulun toivotus" -kuvan meidän tytöistä. Eivät olleet oikein hymytuulella tänään, olisivat kai halunneet kirmata hangessa ennemmin kuin poseerata, höh. No, on ne silti niin suloisia - foootoshopatut tonttulakit päässään. ;)

Blogi ja meikäläinen rauhoittuu nyt joulun viettoon, toivottavasti teilläkin on rauhallinen ja rentouttava joulu(loma). Palataan taas, moikka murut!

Perusotos

Blogeissa on aika ajoin pyörinyt pieleen menneitä otoksia - lähinnä asukuvista ja muista pärstäpainotteisista otoksista, joten meikä tahtoo kans! Näin viikonlopun kynnyksellä on varmaan oivallinen hetki huumorikuvan väläyttämiseen. Tää on aika perusotos meikäläisestä (ja koirista) kameran edessä. 

Miehellä on tapana aloittaa kuvien räpsiminen ennenkuin olen asettunut paikalleni, suoristanut vaatteeni, oikaissut ryhtini jne. Näin kävi myös meidän ruskareissulla; tässä kuvassa me ei ihan Filjan kanssa ehditty kuvaajan mukaan..

Ja ei, en kaiva ahteriani tässä kuvassa (vaikka se ois kyllä kruunannut otoksen epäonnistumisen). :D Ilmekin on aika mielenkiintoinen. Nää on näitä kuvia, joille saa nauraa monet kerrat vedet silmissä! Alla on vertailuna onnistuneempi (ja blogiin päätynyt) otos. ;)

Huippuja viikonlopun päiviä! Me nautitaan rauhasta ja hiljaisuudesta täällä mökillä. Ahh.

Mökkeilyä ja auringonottoa järvellä

Karaistiin heti ensimmäisenä lomapäivänä kaupungin pölyt jaloista ja ajeltiin Kuusamon mökille. Siellä oli ihan parasta aloittaa kesäloma ja pääsi heti oikeanlaiseen lomatunnelmaan. Harmi vain, että tänä vuonna siellä pörräsi niin paljon paarmoja, että meikäläinen pysytteli mieluummin sisätiloissa tai sitten keskellä järveä. No, menihän ne päivät hyvää kirjaakin lukiessa. :) Ekat pari päivää meidän kanssa oli mökkeilemässä myös miehen veli, joka vietti päivät pitkät kalastamassa, ja loppuaika viihdyttiinkin sitten ihan vaan omalla porukalla.

Ihan parasta tällä mökkireissulla oli järvellä oleminen; soudeltiin hiljakseltaan pitkin poikin eikä montaa veneilijää tullut vastaan. Otettiin aurinkoa, kuunneltiin hiljaisuutta ja aaltojen liplatusta, syötiin eväitä ja rentouduttiin. Mä niin nautin! Se oli varmaan yks kesän kohokohtia, voi että.

Cira ja Filja oli tietysti mukana ja ne mukautui melko nopeasti kelpo "laivakoiriksi". Mitä nyt Filja hyppäsi taas (toisti viime kesän tempauksensa) veneestä järveen, ui muutaman kahlauksen, meni paniikkiin ja yritti päästä takaisin veneeseen. Oli se varmaan (taas) näky, kun meikäläinen soutaa vimmatusti kohti rantaa ja mies pitää Filjasta kiinni mahan alta, että se ei panikoisi vedessä... No mutta ei jäänyt (taaskaan) hölmöläiselle traumoja, vaan heti kun rantaan päästiin, niin uimaan vaan!

Lähes kaikki kuvat, mitä otin mökkireissun aikana, on tuolta järveltä. :D Joten vähän vesipainotteisia tämänkertaiset kuvat - ja nämäkin luurilla otettuja. Käytiin myös Kuusamon keskustassa yks päivä lenkkeilemässä (ei paarmoista tietoakaan) ja Cira ja Filja sai osakseen ihastelevia katseita ja paljon hymyjä. On niin hauska olla niiden kanssa liikenteessä, kun aina joku tulee vähintäänkin rapsuttamaan tyttöjä ja usein myös kertomaan, kuinka upean ja kiltin näköisiä koiria meillä on. No niinhän ne kyllä onkin! Ja hienosti taas käyttäytyivät. :)

Mökiltä kun raskittiin lähteä kotiin, odotteli kotikaupungissa melkoinen helle... To be continued. :D

Uuteen laskuun

Toiset ne lähtee uuteen nousuun (ehkei sentään ihan maanantaina?), mutta meikäläinen se lähtee uuteen laskuun. Meinaan tän painoni kanssa - toivottavasti. ;) Tuli pientä takapakkia tuossa sairastellessa reilun parin viikon ajan, eikä pelkästään reenittömyyden vuoksi, vaan itsekurin puutteen takia... Ne pääsiäis- ja vappuherkut, mmm.. Eikä siinä vielä mitään, mutta kun kipeänä jostain syystä kuvittelee, että on pakko (saada) syödä herkkuja. Aivan niin kuin sitä tervehtyisi nopeammin mättämällä suklaata ja colaa naamariin. Eilen piti ottaa ihan tietoinen valinta ja iskostaa se pääkoppaan; maanantaina koittakoon taas (karu) paluu arkeen, pääsiäis- ja vappuhulinoista kertynyt turvotus ja jäljellä olevat ylimääräiset kilot on saatava taas laskusuuntaan.

Kesän ekat omassa grillissä valmistuneet hampparit!

Tänään oonkin kitannut 3 litraa vettä, popsinut munia, raejuustoa ja maitorahkaa ja ollut toooosi väsynyt. Toisin sanoen - back to basics. Nuutunut olo voi kyllä johtua monen päivän ulkona riekkumisesta, meillä kun tosiaan laatta lensi takapihalla koko viikonlopun ajan, heh heh. Huomenna meinasin olla jopa niin hurja, että käyn kokeileen, joko sitä vois reenailla salin puolella. Veikkaan, että lihakset huutaa armoa jo ekoissa toistoissa, mut hei, jostainhan se on taas lähdettävä vai mitä!

Kuvituksena ihania herkkuja, joita vielä vapun ajan mussutin menemään. Nam nam. Ihan vähän vaan alkoi kuola valumaan, mutta pitäydyn tässä vihreässä teessäni enkä juoksi jääkaapille.. Ääh, miksi mä kiusaan itteäni näillä kuvilla.. Noh, saahan noita tietty halutessaan herkutella taas lauantaina, kun on herkkupäivä. ;)

Jälkkäriä.. ;)

Maistuu muuten herkkuruuat ja -jälkkärit paljon paremmalta, kun on vähän aikaa ollut ilman. Nimimerkillä kun on vetänyt monta päivää putkeen hamppareita (ite tehtyjä, mmm!) ja jätskiä, ei ne enää neljäntenä päivänä maistuneet juuri miltään. Joten ehkä se itsekuri sieltä jostain taas löytyy, niin maistuu lempparijätskikin taas lempparilta!

Miten muilla "kesäksi kuntoon" tyyliset projektit etenee? Vai joko ootte ihan kuosissa biitsikelejä varten?

Loppuun maanantain kevennys. Mä en oo ainoa, joka meillä on herkutellut. Näiden kahen ei vaan tarvi vahtia linjojaan... ;) Reipasta viikkoa muruset!

"Ooo! Lempparii! Vaniljavaahtoa! Ollaan ihan paikallaan, eyes on the prize!"

"Omnomnomm.. Kannatti odottaa!"

Sunnuntain kevennys

NOH, meidän tytöt kun aina pitää huolen siitä, ettei tuu liian tylsää tai rauhallista, niin tänä viikonloppuna tällaista:

"Mami! Iskä! En se ollu mää! Hei ei teillä oo mitään todisteita mua vastaan..."

"En tunnusta."

Filja pieni multasormi kävi vähän kaivelemassa kuoppaa takapihalle. Vissiin se kevät sitten on jo tuloillaan, kun puutarhahommiinkin voi jo ryhtyä. Kyllä reipasta puutarhuria kirpas, kun pääsi joutui pesulle työprojektinsa päätteeksi. Nii ja eihän sitä kerrasta voi oppia, pesulla käytiin kahdesti saman päivän aikana. Näillä mennään, hauskaa illanjatkoa! :D

♥

Ei kait mulla tässä illan päälle muuta ollut kuin näitä perinteisiä joulun toivotuksia! :) Laitoin tämän kuvan faceen, niin heti tuli 13-vuotiaalta pikkuveljeltäni kommentti "photoshop skills 5/5". Jaa miten niin lavastettu kuva?? :D Täällä meidän huudeilla ei paljon ole lunta sadellut (tai jos on, se on sulanut saman tien pois) eikä koirat suostuneet tänä jouluna pitämään tonttulakkeja päässä (no eipä se viime vuosikaan mikään menestys siltä osin ollut :D). Assarini sai ne kuitenkin kiltisti istumaan. ;) Ja ajatushan se on tärkein vai mitä! Ja tietty se, että koirat saa palkintoherkut kuvausten jälkeen.. Mutta nyt ilta jatkukoon rentoilun merkeissä, moi!

12 : JOY IS..

Ei varmaan oo vaikea arvata, mitkä meikäläisen päivään tuo iloa.. :) Nyt niitä on vielä kolme kappaletta meillä pyörimässä, kun Filjan Sohvi-äiti tuli meille talveksi asustelemaan! Voin kertoo, että on hulinaa ja vilskettä. ;) Tänäänkin, kun tunti sitten tulin töistä kotiin, hyppeli nämä ihanuudet ihan täpinöissään mun ympärillä. Kuvassakin mun linssiluteet tapittaa kameraan hymy korvissa. Voi mun murusia. Suffeli Sohvia puolestaan vielä vähän jänskättää tuo kamera. ;)

Uusi kausi alkakoon!

Sunnuntaina startattiin tämän syksyn valjakointikausi alkuun. Cirallehan hommat oli jo ihan tuttua kauraa, mutta Filjan ura vetohirmuna vasta alkoi. Ihanaa, että molemmilla koirilla on yhteinen harrastus ja vieläpä sellainen, josta ne nauttivat suunnattomasti! Eivät neidit hypi talvella seinille, kun on sopivassa määrin sekä henkisesti että fyysisesti rasittavaa touhuilua - ja vieläpä ulkoilmassa.

Ja koska lunta ei vielä tässä vaiheessa syksyä näy mailla eikä halmeilla, käynnistyivät vetoreenit mönkkärillä.

Syksyn ekat reenit. Cira on aika mielissään.

Edessä Filja (oik.) ja takana Cira (vas.).

Huhh, onneksi maanantai on kohta ohi, on taas ollut niin väsynyt olo ja tuntunut, ettei mitään ole saanut aikaiseksi! Tämän postauksen tekeminenkin jäi vasta iltaan, kun ei kerta kaikkiaan ole jaksanut tuijottaa edes tietokoneen ruutua. Vähän sentään piristi, kun kävin koirien kanssa pitkällä kävelylenkillä metsässä ja koirapuistolla. Aurinko paistoi niin lämpimästi että! Täytyy koittaa tankata noita D-vitamiineja talteen aina kun keltainen mollukka suvaitsee säteillä.

Pirteetä viikkoo teille! Mä sytytin jo iltakynttilät palamaan ja aion vaan löhötä sohvalla loppuillan, mähötys mikä mähötys. Good night, monday!

Asu viikonlopun kynnyksellä

 

Friday again! Toivottavasti viikonloppuna on hyvät ulkoilukelit, sillä meillä olis tarkoituksena lähteä tallaamaan metsäpolkuja mökille! ♥ Ihanaa, johan tässä onkin odotettu, että pääsisi taas tutun metsän keskelle hengittämään raitista syysilmaa, kuuntelemaan hiljaisuutta ja päivän päätteeksi nauttimaan takkatulen ja puusaunan lämmöstä.

Paita & Housut : Vero Moda / Korvikset : Snö of Sweden / Kello : Leijona

Voi että mä sitten rakastan tätä kuvissa näkyvää paitaa! Ihan hävettää myöntää, etten ole raskinut käyttää sitä kuin kerran sen jälkeen, kun sen kesällä ostin... Se on vaan niin ultivalkoinen, että pelkään sen sotkeutuvan ja menevän pilalle. Mutta pöh, käytettäväksihän vaatteet on tarkoitettu.

Mitä suunnitelmia teillä on viikonlopuksi?

Hurjapäät puistolla

Käytiin tässä yks päivä töiden jälkeen koirapuistolla näiden meidän hurjapäiden kanssa. Nappasin kameran mukaani, kun sää oli mitä mainioin ja kellonaika sitä luokkaa, ettei puisto todennäköisesti olisi ihan täynnä muita koiria. Ja eihän se ollutkaan, saatiin ihan rauhassa omalla poppoolla puistoilla (ja kuvailla ;).

Näiden kahden touhuilua, iloista vilskettä ja energistä meininkiä on kyllä aina yhtä ihana katsella. Vaikka itseä kuinka pännisi tai väsyttäisi, niin ei voi olla hymyilemättä, kun ne juoksevat onnesta soikeina ympäri koirapuistoa. Viimeistään puistolta lähtiessä on mieli jo paljon parempi, kun voi nähdä tyytyväisyyden ja iloisuuden koirien kasvoilta.

Välillä pitää väijyä toista kauempaa ja lähteä hurjaan takaa-ajoon. Pysähtyä maltetaan siinä vaiheessa, kun kieli roikkuu maassa asti ja täytyy tankata vettä, että jaksaa taas mennä. Ja kaikkein kivointa on, jos puistolle sattuu eksymään kivoja koirakavereita!

Ciran mielipuuhaa puistolla on kivien perässä juokseminen. Se on sille oikea pakkomielle; välillä täytyy ihan pistää neiti jäähylle, kun se käy niin kierroksilla. Filja puolestaan viihtyy parhaiten ihan vaan oleskelemalla muiden koirien kanssa - niin ja hyppimällä muiden päälle. Filja on ilmeisesti ollut edellisessä elämässään aita- tai estejuoksija, sen on nimittäin pakko saada hypätä vähintään kerran uuden koirakaverinsa ylitse, ennen kuin leikki voi alkaa. :D

Lopulta meno hiljenee, kun energiat on kulutettu. Sitten voidaan kölliä nurmella ja nauttia vapaudesta (ilman hihnaa siis, puistoa ympäröivät aidat tuskin täyttä vapauden tunnetta koirille tuovat) ja auringon paisteesta.

Kesäkoirien kuulumisia

Hello! Ajastin teille muutaman valmiin postauksen tälle viikolle, toivottavasti nämä julkaistuvat oikein ja ajallaan. :)

Yks ilta tylsyyksissäni muokkailin muutamia kuvia uuteen uskoon PicMonkeylla. Nauroin vedet silmissä, kun loin Cirasta vampyyrikoiran... Twidog...  Ehhehh.. Tähän sopis varmaan hyvin sanonta "Hullulla halvat huvit, idiootilla ilmaiset".. No mutta kattokaa ny tätä meidän kalmankalpeeta verenimijäkoiraa!

Entäs sitten tämä seuraava otos? Kuvaa niin hyvin Ciran mieltymyksiä kuumana kesäpäivänä. Ettäkö miten niin hänen korkeudellaan ei olisi oikeutta vallata aurinkotuolia itselleen ja ottaa iltapäivänokoset siinä? Jos palvelusväki suvaitsisi tuoda vielä pari nakkia ja vesikupin lähettyville.

Koiruudet on kyllä nauttineet kesähelteistä (niinkuin kuvista näkyy) täysin siemauksin, mutta mahtavat ne olla silti enemmän innoissaan ilmojen viilenemisestä ja myöhemmin syksyllä alkavasta lemppariharrastuksesta -valjakoinnista. Kylmemmät ilmat on kyllä tuoneet mukanaan melkoisen paljon lisäbuustia neitien energiavarastoihin, joinain päivinä tuntuu, ettei niiltä lopu virta sitten millään!

Jospa niitä kauniita ja lämpimiä päiviä vielä siunaantuisi tälle kesää, niin voitaisiin taas nautiskella yhdessä takapihalla auringosta. Näin ikkäästi:

Filjan synttäreitäkin päästiin juhlistamaan aurinkoisissa merkeissä. Neiti sai nakki-maksalaatikkokakkua ja uuden lelun lahjaksi. Niin ja kävihän se synttäriviikonloppuna hakemassa yhdestä näyttelystäkin itselleen lahjan; ERI SA1 -tuloksen ja junioreiden ROP -palkinnon! Että ei yhtään hullummat 1-vuotissynttärit. ;)

Filja 1 vuotta!

Tänään on ollut ihan huippukiva päivä ja hellettä on piisannut vaikka muille jakaa! Ilta jatkuu vielä, joten tulinkin tältä erää vain kertomaan, että meidän kuopuskin (heh, kai karvaisistakin lapsista voi näin sanoa?) täytti tänään 1 vuotta! :)

Adjektiivit "valloittava" ja "hyväsydäminen" taitavat kuvastaa Filjaa parhaiten. Tai sitten sanat "kiltti" ja "sosiaalinen". Filjalla on uskomaton kyky tulla ihan kaikkien kanssa toimeen ja ihan yhtä lailla ihmettelen sen melko lailla täydellistä tottelevaisuutta. Se ei ikinä, IKINÄ, karkaa mihinkään ja tulee aina luokse, kun sitä huutaa. Filja onkin maailman kiltein ja ihanin hömelö.  ♥

Kupliva juhannus

 

Moimoi! Miten teidän juhannus sujui? Olihan kaikilla rentouttava viikonloppu? Täällä oli ainakin tosi kiva jussi, vaikka sitä kaupungissa vietettiinkin (kyllä se mökkijuhannus vaan on paras!).

Keskikesän juhlaan sopi erinomaisesti kupliva juoma, jota nautiskeltiin lämpimässä kesäillassa omalla takapihalla. Siihen vielä kaveriksi makeaa ja raikasta vadelmatuorejuustopiirakkaa. Mmm.

Koiratkin viihtyivät, kun saivat köllötellä luonnon helmassa, metsästää öttiäisiä, kuulostella juhannusjuhlien ääniä ja lammastella (kiitos laiskojen ruohonleikkaajien). Päivällä käytettiin tyttöjä uimassa ja meikäläinenkin intoutui hyppimään ja kiljumaan aaltojen sekaan. Oli niin keveä ja iloinen fiilis, että otin oikein kunnolla ilon irti! Voi että oli mukavaa! Tiedättekö sen fiiliksen, joka valtaa mielen ja kehon, kun innostuu jostain kuin pieni lapsi? Tuli ihan sellainen pikku tyttö -fiilis. Mies sanoikin, kun palasin koirien kanssa rantaan, että taisivat vierestä pyöräilleet ihmisetkin huomata mun ilakoinnin (ja metelöinnin) siellä meressä...

Sunnuntaina(kin) otettiin rennosti ja katseltiin vuokra-elokuvia ja syötiin juhannusherkkujen tähteitä. Sen verran tuli ämpättyä viikonloppuna, että vielä tänäänkin on olo ollut sen mukainen. Kauden hedelmät ja marjat pelastaa. ;) Eilen ostin muuten tämän kesän ensimmäisen laatikollisen mansikoita pakkaseen! Oi että. Mä sitten niin rakastan tuoreita, kotimaisia, mansikoita!

Alla vielä kuvia meidän valkeista juhannushönöistä ja takapihan vehreydestä (vol. tsiljoona) ilta-auringossa.