Suunnitteilla 1-vuotispaardit!

No niin. Kai sitä äiti-ihminen saa vähän innostua, kun saa järjestää ekat synttäripaardit omalle jälkikasvulleen? Ja kai sitä saa innostua vähän överistikin, niin että tilaa kaikkia kivoja koristeita (koska ei ite osaa tehdä mitään ku on nii käsi kaikissa askarteluhommissa) ja suunnittelee väriteemat ja kaikki? No hyvä! Koska nii mulle ehkä vähän kävi nyt. Havahduin yhtäkkiä tammikuussa siihen, että hei Sinnahan täyttää kohta vuoden ja hei sillehän pitää ehdottomasti järkätä juhlat ja hei mä saan päättää kaiken, koska sillä ei oo vielä päätäntävaltaa kun ei osaa puhua. :D No okei, kyllä mä puhuin tuon miehenkin kanssa ja sekin oli aika innoissaan (sillain miesmäisesti) näistä paardeista ja yhdessä sitten tilailtiin kaikkea kivaa.

Väriteemaksi nousi keltainen, harmaa ja valkoinen. Sama väritrio, mikä vallitsee Sinnan huoneessakin. Keltainen on vaan niin ihanan pirteä väri ja passaa Sinnalle kö nenä päähän. Ainaki meikäläisen mielestä! Toinen teema on sitte ne norsut. Jep, se meikäläisen raskausaikana alkanut pakkomielle, jolle ei näy loppua. Norsujakin löytyy Sinnan huoneesta. Sinnalla on myös kaksi uninorsua (molemmat lahjaksi saatuja, ei siis meikäläisen hamstraamia, krhm!), jotka on sille tosi tärkeitä (tai niin tärkeitä kuin tuon ikäiselle nyt voi jokin lelu olla) ja joiden kanssa se aina nukkuu.

Tästä lähdettiin siis liikkeelle. Netistä tilailtiin vähän rekvisiittaa juhlia varten. Lisäksi mä askartelin sellaisia norsuja langalla (niinku viiri, mut norsuista tehty you know?) mallikuvista piirrellen ja leikellen ja sekin meinas tuottaa ongelmia. :D Sinnan norsutauluja levittelen ympäri taloa ja ostan keltaisia kukkia.

Tarjoilupuolikin on jo mietinnän alla. Ajattelin aikuisväelle jotain keltaisia ja harmaita ja valkoisia karkkeja hankkia pöytään. Sinnalle leipaisen oman (sokerittoman) kakun ja aikuisväelle jonkun toisenlaisen caken. Pikkuväelle ajattelin tehdä myös pieniä pasteijoita ja muffinsseja ja tarjoilla kaikkien vauvojen lemppareita - maissinaksuja. Sit ehkä jotain suolaista piirakkaa vois vielä kehittää aikuisväelle. Siinä kai se! Ai niin ja tärkein meinas unohtua: Sinnan kummitäti, taitavaakin taitavampi  Selina, lupasi tehdä kakun koristeeksi sellaisen ihanan norsun, joka pitelee kärsällään ilmapalloa!

Synttärisankarille on juhlamekkokin jo hankittu (ei, se ei ole väriteeman mukainen eikä siinä ole edes norsun kuvia ;). Enää pitäisi miettiä, mitä sitä itse laittaisi päälle... Että pitääkö raahautua kaupoille hankkimaan uusi kolttu vai kelpaako jokin kaapin uumenista löytyvä. Hmm, mikä dilemma.

Sanokaa, etten oo ainoa lapsensa synttäreistä seonnut äiti?! :D

Joulun parhaita paloja

Toivottavasti teidän joulu sujui rennosti ja rauhallisesti. Me vietettiin aatto kotona ihan vain oman perheen kesken. Herättiin aamulla availemaan lahjoja kuusen äärelle, syötiin aamupalaksi riisipuuroa ja joulusaunottiin aamupäivän pulkkaretken jälkeen koko porukka. Sitten vähän nukuttiin päiväunia ja nautittiin jouluateriaa. Leikittiin, pyyhittiin pientä nuhanenää, kuunneltiin joululauluja ja herkuteltiin suklaalla. Sinnan mentyä nukkumaan katseltiin miehen kanssa leffaa ja lueskeltiin kirjoja. Oli oikein rauhallinen aatto. :)

Joulupäivä aloitettiin pistäytymällä lääkärin vastaanotolla. Käytiin varmistamassa, ettei flunssapotilaallamme ole korvissa tai silmissä tai suussa mitään tulehdusta, kun (kuumeeton) flunssa oli tuossa vaiheessa kestänyt jo yli viikon. Parempi katsoa kuin katua, meidän mielestä! Mitään tulehduksia ei löytynyt ja Sinnan yleiskunnon ollessa hyvä lähdettiin käymään miehen äidin luona. Istahdettiin sielläkin joulupöytään ja ahdettiin kuvut täyteen kinkkua ja lammasta. Kotiin palatessa vietettiin vielä aikaa sisarusten kanssa, kun mun vanhin veli ja miehen veli kihlattunsa kanssa tulivat meille kylään. Illalla pelailtiin miehen kanssa pitkästä aikaa lautapelejä (note to self: mä voitin Trivial Pursuitin!) ja maisteltiin juustoja. 

Tapaninpäivä hengailtiin vain kotosalla. Mun iskä, veli ja kummitäti perheineen kävivät pyörähtämässä ja viihdyttämässä Sinnaa. On ollu oikein mukavat joulunpyhät ja koska on otettu niin rennosti, odotan jo sormet syyhyten, että pääsen tänään shoppailemaan ystävän kanssa. ;)

HBD to me

Kääk, ikämittari pompahti taas asteen verran ylöspäin tänään, kun täytin 27 vuotta... Aamulla, tai oikeastaan jo aamuyöstä, herätessä olo olikin heti semisti vanhempi ja silmäpussit selvästi suuremmat, hehh. Sinna kuvitteli nimittäin jo kello 5.30 huiteilla, että taitaa olla jo aamu ja heräsin pinnasängystä kuuluvaan iloiseen kälätykseen ja pyörimiseen. Onneksi sain neidin kuitenkin vielä uudestaan nukkumaan, vaikka itse vain torkahtelin heräämiseni jälkeen, kunnes kasin maissa luovutin ja nousin ylös. Päivästä näyttää tulevan melko sateinen ja synkkä, mikäs synttärikeli se tämmöinen oikein on, häh?! Vitsailen aina, että oon todellinen kesän lapsi, koska mun syntymäpäivästä alkaa virallisesti kesä - no ei ainakaan säiden puolesta enää nykyään. ;)

Mulle on tullut Sinnan syntymän jälkeen suurehko vimma leipomiseen ja ruuan laittoon ja yleensäkin uusien reseptien kokeilemiseen, joten suunnittelin jo muutaamaa viikkoa ennen synttäreitäni, että leipaisen muutaman uuden herkkureseptin valmiiksi pakkaseen ja kutsun sitten hyvällä syyllä kamuja ja perhettä meille herkuttelemaan synttäreiden merkeissä. :) Niitä vietettiinkin menneenä viikonloppuna oikein urakalla, kun suurin osa poppoosta joutuikin perumaan tulonsa lauantaina ja siirtämään sen sunnuntaille. Grillailtiin aurinkoinen ja lämmin lauantai meidän takapihalla pienen kaveriporukan kesken ja kahviteltiin eilen loppujen kanssa. Huhh, mikä viikonloppu! Sinna oli niin reipas, kun jaksoi kahtena päivänä seurustella pitkät pätkät ja hengailla monessa eri sylissä. Voin vain kuvitella, kuinka pientä on mahtanut viikonlopun jäljiltä väsyttää, kun meitä aikuisiakin ramaisi tavallista enemmän. Kivaa oli kuitenkin ja aina on mukava yhdessä vähän juhlia ja herkutella! Tämä alkuviikko otetaan kuitenkin ihan iisisti ja palaudutaan rauhassa juhlahumusta.

Sain mieheltä syntymäpäivälahjaksi toivomani lahjakortin kasvohoitoon, ihanaa! Olen tainnut viimeksi häiden alla käydä kosmetologilla, eli muutama vuosi sitten, hups... Varaan siis jollekin päivälle aikaa ihan vain itselleni ja pienelle hemmottelulle ja jätän Sinnan ja miehen nauttimaan kahdenkeskisestä laatuajasta keskenään. :)

No, sadetta tai ei, se on kesä nyt! Ihmeellistä kyllä, oli meinaan sen verran kylmä toukokuu, ettei meinaa uskoa kesän jo saapuneen. Noin niinkuin kalenterin mukaan. Säässä olisi todellakin vielä parantamisen varaa. Saa nähdä, tuleeko hurjat helteet heinä-elokuun puolella, kun nyt on niin kylmää.

Oliko teillä juhlahumuinen viikonloppu? Meillä ei ollut tänä vuonna poikkeuksellisesti yhtään valmistujaisia juhlittavana, mutta myöhemmin kesällä päästään sentään juhlistamaan pikkuveljeni ripiltä pääsyä. :)

Meidän cool kesätypy! Kuolat suusta valuen of course.

Ensimmäisenä äitienpäivänäni

Voi miten ihana oli eilinen äitienpäivä - ensimmäiseni! Jännitin ja odotin innolla, miten tulisi reagoimaan päivään ja tietysti vähän sitäkin, mitä mies oli keksinyt varalleni. ;) Aamu alkoi melko aikaisin; Sinna heräsi jo puoli seitsemän maissa. Mies lähti hänen kanssaan olohuoneeseen höpöttelemään, että minä saisin jatkaa vielä unia. No eihän sitä unta tullut enää, mutta pyörin mukavassa horroksessa sängyssä siihen asti, että mies toi Sinnan jokeltelemaan viereeni ja kantoi perässä aamiaistarjottimen ja yllätystarjottimen sänkyyn.

Sain onnittelulaulun, suloisen kortin, ruusuja ja kauniit korvakorut, jotka miehen sanoin jäävät mulle konkreettiseksi muistoksi ensimmäisestä äitienpäivästä. Ihana ajatus! <3 Mies oli myös ostanut lempileivoksiani. Niillä herkuteltiin aamiaisen jälkeen. Kun mies lähti vaihtamaan vauvalle päivävaatteita päälle, otin Ciran ja Filjan kainalooni sänkyyn hetkeksi. Mamin muruset.

Aurinko paistoi ja oli tosi lämmin, joten lähdettiin koko perhe aamu(päivä)lenkille. Sen jälkeen rentoiltiin kotona, lueskelin blogeja ja katsottiin telkkaria. Oli ihana vain olla (kiitos edellispäivän tehokkaan siivousruljanssin!). Iltapäivällä mies lähti Sinnan kanssa hakemaan meille ruokaa - palasivat takaisin kotiin mukanaan uunissa haudutettua lammasta salaattipedillä, mun lempparia yhdestä lemppariravintolastani. NAM.

Käytiin ruuan päälle syömässä kakkua ja onnittelukierroksella äitini luona, joka vietti anoppini lailla (jonka luona vierailimme jo lauantaina) ensimmäistä äitienpäiväänsä mummuna. Mummu ja mummi saivat Sinnalta kortin, johon olin taiteillut sormiväreillä Sinnan jalkapohjan kuvan.

Illalla mietiskelin vielä miehelle vauvan nukahdettua, että mistä tietää, että on hyvä äiti... Pohdin sitä, olenko hyvä äiti ja mikä tekee äidistä hyvän. Tässä vaiheessa hyvän äidin merkit taitavat löytyä vauvan hyvinvoinnista, hymyistä ja onnellisuudesta. Niin ja siitä, että itse on tyytyväinen siihen, miten on äitiyttään tuonut esiin vauvalle.

Nyt on uusi viikko taas edessä, pätkä sellainen jälleen kerran. Äitienpäivän kunniaksi meidän murunen oppi kääntymään selältä mahalleen, joten uutta taitoa varmaan reenaillaan kovasti tämä viikko. :) Oikein pirteää viikkoa teille muruset!

Ristiäiset

No nyt niihin ristiäisiin kuvienkin muodossa! Oli kyllä sen verran vähän luonnonvaloa sekä ulkona että sisällä kirkossa, että en varmaan olisi saanut julkaisukelpoisia kuvia itse räpsittyä. Etenkin tuo tila, jossa after partyt pidettiin, oli pimeä kuin mikä. Ja ne vihreät seinät.. :D Paikkana toimi siis vanha Pateniemen kirkko (joka itseasiassa puretaan ihan pian). Ei meidän ykkösvaihtoehto, mutta koska muut paikat oli varattuina jo, päädyttiin tuonne. Ihan mukava tila, etenkin kastepaikka, mutta kahvitteluhuone oli aika pimeä ja ankea (niine vihreine seinineen). Mutta tietysti paikasta viis, itse juhlathan ne tärkeimmät olivat.

Ristiäispäivänä keli oli siis melkoisen synkkä; taivas oli harmaan pilvimassan peitossa ja satoi loskaa. Tuumasinkin juhlapaikalla, että Se päivänsäde onkin tänään täällä sisällä. Neiti oli nimittäin (jälleen) hyvällä tuulella ja väläytti vähän väliä ihania hymyjä. :)

Itse kastetoimituksen ajan vauva oli miehen sylissä. Katseli välillä ympärilleen, mutta suurimman osan ajasta torkkui. Jopa silloin, kun pappi siveli vedellä pään, kun ystäviemme tytär (neiti A-murunen ;) kuivasi vauvan pään ja kun hoilattiin loppuvirttä, veteli murunen sikeitä. Melko rauhallinen tapaus. Kahvipöydässä, kun pääsi moneen eri syliin, alkoi jossain vaiheessa hyväntuulisuus vaihtua ihmetykseen siitä, kun sylit vaihtuivat eikä mikään niistä ollut vähään aikaan iskän tai äidin syli. Kaiken kaikkiaan vauva jaksoi todella hyvin ristiäispäivän ja näytti niiiiiin söpöltä juhlatamineissaan. <3

Mä en ole mikään ässä noissa leipomishommissa enkä koe pullataikinan vaivaamista tai piirakan loihtimista mitenkään rentouttavaksi puuhaksi niinkuin jotkut, joten olin tosi happyhappy, kun molemmat kummitädit suostuivat (tarjoutuivat) hoitamaan juhlien makean puolen. Toinen teki suklaajogurtti-kakun ja toinen suklaamousse-täytekakun. Molemmat olivat niin herkkuja, että! Mulle jäi sitten suolaisen puolen hoitaminen ja koska me ei miehen kanssa olla mitään voileipäkakku-ihmisiä, niin taiteilin rieskarullia kahdella eri täytteellä. Lisäksi ostin vaahtokarkkeja ja keksejä kahvipöytään. Niin ja pinkit servetit. Ja vaikka juhlapaikalla olisi ollut tarjoiluastioita, halusin välttämättä kiikuttaa omat Kastehelmen tarjoiluastiani juhliin ja tarjoilla herkut niistä. Koska ne vaan on niin hienot. :D

Anoppi halusi, että kaupan kukkien sijaan panostettaisiin kukkakaupan antiin, joten kiitos kaunis hänelle, saatiin kastepöytään ja kahvipöytään hienot kimput. Väreiksi kimppuihin valittiin valkoista ja pinkkiä.

Juhlien loppupuolella, kun lähdin hakemaan kastemaljaa pakatakseni sen mukaan, tuli mieleen vanha perinne kasteveden heittämisestä olan yli. Onneksi vielä yhdet kummit olivat paikan päällä ja tuore kummisetä (miehen veli) saikin kunnian heittää kastevedet kirkon ulkopuolella.

Jotenkin oli niin hässäkkä päivä, että tuntui, etten ehtinyt kenenkään kanssa jutella yhtään mitään, enkä tiedä maistoinko edes kahvipöydästä muuta kuin yhtä kakkua. Päivä (ja etenkin juhlat) vain hurahti ohi. Onneksi on nämä kuvat, joista voi muistella. :)

Kaikki postauksen kuvat © Juha M. Kinnunen.

Ristiäisviikko ja lahjukset

Meidän pieni töyhtöhyyppä sai lauantaina nimen ristiäisissään. :) Koko viime viikko meni enemmän ja vähemmän ristiäisiä valmistellessa, leipoessa ja siivotessa ja onneksi juhlat on nyt ohi! Tuntuu jotenkin tosi vapauttavalta ja huojentavalta, että ristiäiset on nyt vietetty, ihan niinkuin se vauva-arki pääsisi vasta noiden juhlien myötä kunnolla alkamaan. Pohdin vielä, tulenko käyttämään vauvamme oikeaa nimeä blogissani vaiko en. Ihanat nimet hän sai, keskimmäinen nimistä lisätään tosin vasta myöhemmin hänelle, se lähti maistraatin nimilautakunnalle hyväksyttäväksi. Kyseistä nimeä kun ei vielä kellään (ihmisellä) Suomessa ole! Ensimmäinen eli kutsumanimi ja kolmas eli meikäläisen suvusta perintönä kulkeutuva nimi puolestaan löytyvät jo Suomen nimirekisteristä. :)

En itse ehtinyt kuvailla juhlissa lainkaan, joten teen ristäispostauksen jahka saan meidän hovikuvaajalta kuvat itselleni. Meillä oli siis ristiäisissä kuvaamassa sama ammattikuvaaja, joka hoiti myös meidän häiden kuvaamisen muutama vuosi sitten. Ja kyllä kannatti palkata kuvaaja ristiäisiin, sillä muuten niiden kuvasaldo olisi ollut melko ankea! :D Otettiin myös muutamia potrettikuvia ydinperheen, kummien ja isovanhempien kesken. Vauvan kummitäti otti vielä myöhemmin juhlissa muutaman kuvan musta ja vauvasta.

Oltiin miehen kanssa oltu ristiäisissä viimeksi vuosia sitten, eikä oltu tajuttu, että ihmisillä on tapana tuoda lahja vauvalle juhliin tullessaan. Kotona sitten ihmeteltiin sitä lahjamäärää, joka juhlapaikalta oltiin roudattu mukanamme. :D Otin eilen kuvat lahjoista, kun kuitenkin unohdan, mitä meidän murunen juhlissaan sai (ja keneltä). Kuvissa näkyvien ihanuuksien lisäksi tuli myös rahalahjoja ja lahjakortti.

Aivan mahtavaa, että tällä viikolla on pääsiäinen, sillä se tarkoittaa ekstrapitkää viikonloppua ja yhteistä aikaa koko perheen kesken! Jos saisi vähän nollattua näitä hulinoita ja tehtyä jotain kivaa yhdessä. Haluaisin ainakin leipoa jotain hyvää - pääsiäiseen hyvin sopiva persikkarahkatorttu ja mun mielessä jatkuvasti kummittelevat lohitartarit vois olla aika hyvät valinnat! Tietysti pääsiäismunia ja pajunkissoja pitää käydä hakemassa ja ehkä voisi muutenkin jo tuoda vähän kevättä värien muodossa kotiin. Etupihallakin on vielä talviset lyhdyt ja kranssit. :D

Viikko aloitettiin aamuisella lääkärineuvolalla, jossa vauva sai rotavirus"rokotteen" eli sen suun kautta annettavan liuoksen. Nyt toivotaan sormet ja varpaat ristissä, ettei pienelle tulisi ainakaan pahoja oireita siitä. Ja ettei rotavirus tarttuisi meihin! Käsidesi ja käsienpesu kunniaan seuraavan reilun viikon ajan. ;)

  

Kivaa pätkäviikkoa hei kaikille!

Baby Showerit

Voi onnenpäivää! Viime sunnuntai oli melko unohtumaton, kun kesken aamupäiväloikoilun ovikello soi ja oven takaa paljastui iso joukko ystäviä + meikän mama mukanaan lahjuksia ja herkkuja. Olipahan sen luokan yllätys, että meikäläisen hormoneista pehmenneet kyynelkanavatkin aukes. Ihanat tytöt! Ennen kuin ehdin kunnolla tajuta edes, mistä on kyse, juhlaseurue lipui sisään kantamuksineen ja mies sieppasi valjakkoreenivarusteet ja koirat mukaansa ja lähti reenailemaan. Huikkasi vielä ovelta, että "Pidä hauskaa!" ja mä vain mumisin "Joo, mitähäh, siistiä, joo heippa!".

Kaikki tietää mun persouden sokeriin ja meidän ruokapöytään olikin taiottu melkoinen läjä mun suosikkiherkkuja; mokkapaloja, pannukakkua, juustoa ja viinirypäleitä, karkkia ja kakkua. Pöytää koristi myös ystävän tekemä upee vaippakakku (en oo vieläkään raskinut avata sitä kääreistä!). Heheh, kun illalla tokaisin miehelle, että "Eikö oo hieno tuo vaippakakku?", niin vastaus oli ihmettelevä "Siis onko tuon sisällä kakku?!". Eeehheh :D

Herkuttelutuokion jälkeen leikittiin muutamia juhlien aiheeseen kuuluvia leikkejä, sain muun muassa maistella silmät kiinni sidottuina erilaisia vauvapöperöitä. Taisin arvata tyyliin yhden oikein. :D Parhaat naurut saatiin siitä, kun tytöt arvioi narun avulla, mikä mun mahan koko mahtaa olla siinä vaiheessa kun synnytys käynnistyy. Kokoarvaukset oli ihan hillittömiä! :D

Sain myös juhlissa mukana olevilta sekä muutamalta ystävältä, jotka eivät päässeet juhliin, yhteisen lahjakortin erääseen vauvatarvikeliikkeeseen, jotta voisin "ostaa niistä Manducan kantorepuista sen mieluisimman". :) Ihan huippua!

Juhlat  ja ystävien seura piristi kyllä niiiin paljon, oon vieläkin hymy korvissa, kun muistelen tuota päivää. Ihanat ystit, kun järkkäsivät juhlat mulle (ja vauvalle)! Ja ihana mies, kun oli ollut juonessa mukana. ;)

Loppuun vielä ryhmäpotretti, joukko iloinen (ja meikä edustaa), ja kameran takana vielä yksi ystäväni, joka kiitos tuhannesti! toimi kuvausmestarina päivän ajan. Itsehän en olisi tajunnut räpsäistä kuvan kuvaa, kun olin niin innoissani!

Ihan mahtipäivä kaiken kaikkiaan. Illalla särki tietysti selkää, mutta oli ne juhlat ehdottomasti selkäkivun arvoista! Kai sitä on jotakin tehnyt oikein, kun on noin kultaisia ystejä. :)

Räkä poskella

Kivaa uutta viikkoa kuomat! Meikä täällä rustailee ei niinkään kieli poskella, vaan räkä poskella, kotiutin Helsingistä flunssan itselleni, hyhh. Viikonloppu tai itse asiassa Cheekin stadionin keikka oli ihan mielettömän upea, ei kaduta yhtään, että lähdin, vaikka tulinkin kipeäksi puolivälissä keikkaa alkaneesta sateesta (sadeviitasta huolimatta). Myös matkaseurueeni kärvistelee nyt flunssan kourissa, veikkaan että aika moni muukin kenttäpaikoilla ollut potee samaa juuri nyt...

Se on huikeeta, miten tuollaisilla suurilla keikoilla ihmisille tulee se yhteenkuuluvuuden tunne, kun kaikki huutaa ja hihkuu. Lauantain keikalla oli paikan päällä 40 000 ja risat ihmistä, sitä määrää samassa tilassa ei osaa edes kuvitella. Muhun ainakin iski niin hyvä fiilis illan aikana, kun yhdessä laulettiin (huudettiin) tuttuja biisejä, heiluteltiin käsiä ilmassa, osoitettiin suosiota ja loppumetreillä, kun aina niin hillityllä ja hallitulla Jarella petti pokka ja kyyneltulva lähti purkautumaan (ironisesti juuri Onnenkyyneleet biisin aikana), yleisö lauloi koko biisin lujaa, kun herra ei itse pystynyt. Näytetttiinhän siellä screeneillä myös niitä nuorempia tyttösiä, jotka itkivät vuolaasti katsomossa ja keikan jälkeenkin ulos kävellessä törmättiin moniin nuoriin tyttöihin, jotka kyynelehtivät. On se niin tunteikasta - etenkin tuolloin nuorena!

Itse keikan lisäksi myös mun matkakumppanit oli aivan ihania; pitivät huolta ja varjelivat keikalla mun masua töniviltä ihmisiltä. Välillä mietin, että oonkohan vaivaksi tämän "tilani" kanssa, ystävät huomioi mua niin paljon ja tarkisteli mun vointia säännöllisesti. Mutta onneksi pääosan matkasta mun vointi oli mitä parhain ja pysyin muiden mukana hyvin. Oli ihan parasta reissata teidän kanssa, M ja S! ♥

Nyt mä koitan hissukseen palailla taas tähän arkeen, hörpin kuumaa keittoa ja toivon, ettei tästä röhästä kehkeydy mitään megalomaanista tautia. Eikä muuten tuntunut yhtään kurjalta palata takaisin sateiseen Ouluun (noh, sateisesta Helsingistä), kun nää söpöliinit oli mua vastassa lentokentällä (ja mies tietysti myös ;).

Tyttöjen minireissu

En takuulla ole ainoa, joka lähtee tänä viikonloppuna tyttöjen kanssa reissuun Helsingin suunnille ja jonka askeleet suuntautuvat Stadikalle kuuntelemaan Pyrkiny Vähentään, Maanteiden Kingi ja Profeetat biisejä (edellä mainitut on ainaki meikäläisen yksiä suosikkeja herra Tiihoselta). ;)

Aamulla lennolle, päivällä ehkä vähän shoppailemaan ja syömään ja ilta huipentuu toivon mukaan sateettomaan Stadionin keikkaan. Varmasti luvassa ihan huikea show ja mahtavaa päästä fiilistelemään livenä Cheekin melko mieletöntä lavan ja yleisön haltuunottoa ja energiaa (no siitä hymystä puhumattakaan ;) - niin ja odotettavasti pääsee näkemään myös muita artisteja lavalla!

Laukku on pakattu, asut mietitty, hyvää vointia reissun ajaksi toivottu ja nyt ei muuta kuin unta palloon, että jaksaa herätä aamun koitteessa virkeänä. :) Oikein mahtia viikonloppua muruset! Onko teistä muuten jotkut lähdössä keikalle? Eihän sitä tiiä vaikka törmäiltäis lauantaina!

Uus käsveskakin lähtee mukaan.

Juhlien ja kylpien

Otsikon mukaisissa merkeissä sujui viime perjantai miehen kanssa 3. hääpäivää juhliessa. :) Aloitettiin ilta päivällisellä kreikkalaisessa ravintolassa (uunissa haudutettua lammasta, mmm!), jonka jälkeen vyöryttiin hotellille kirjautumaan sisään. Oltiin varattu etukäteen kylpyammeellinen huone Scandicista, joka sijaitsee ihan keskustan ytimessä, Finnkinon vieressä sopivasti. :D Otettiin huoneessa pikku ruokalevot, täyteltiin ja päivitettiin meidän hääkirjaa, laskettiin vesi ammeeseen ja käytiin lillumassa "skumppa"lasien kanssa (muumilimsaa :D). Illan päälle talsittiin 50 metriä leffateatteriin katsomaan Sex Tape (se komedia ;)) ja sen päälle vielä toiset kylvyt! Aika pian sen jälkeen tulikin jo uni silmään.

Aamulla herättiin ilman kellonsoittoa, pimennysverhot ja viileä hotellihuone tekivät tehtävänsä, sillä nukuttiin melko pitkät yöunet. Hipsittiin siitä suoraan alakertaan aamiaiselle, ämpättiin vatsat täyteen aamiaisherkkuja ja vielä kerran kylpemään! Täytynee hankkia seuraavaan kotiin oma kylpyamme, niin mukavaa ja rentouttavaa tuo kylpeminen meistä molemmista on!

Vaan olipahan ihana tapa viettää hääpäivää! Saa nähdä, oliko tuo pitkään aikaan ainoaa laatuaan, en meinaan menis vannomaan, että ihan noin pitkän kaavan kautta voidaan/maltetaan lähivuosina juhlistaa hääpäivää. ;)

Tulipa siinä päivän mittaan syödessä (etenkin sitä suolaista herkutellen elokuvateatterin hämärässä salissa) huomattua, kuinka paljon tuo maha voi turvota ja vääristää oikean vauvavatsan kokoa... Aamulla kun laitoin paidan päälle, tuskin näin koko mahaa ja iltasella kun räpsäsin alla olevan kuvan (ei vielä edes pahimmillaan tuossa!), näytin jo melko hyvämahaiselta. :D Mutta olkoon tämä nyt ensimmäinen vatsakuvani täällä (vieläkin tuntuu tosi oudolta, että otetaan kuvia omasta mahasta ja että joku jopa haluaa nähdä niitä kuvia, terkkuja vaan tulevalle kummitäti S:lle! :D).

Mitä muuten tykkäätte mun uusista rilleistä? Loppuihan se reilun vuoden kestänyt etsiminen viimeinkin, kun bongasin nämä Hilfigerin Tompan kakkulat Specsaversilla! :)

Lapsekkailla synttärikemuilla

Huhheijaa! Niin se viikonloppu vierähti vaan äkkiä tuolla kyläilemässä. Ystävien tytär vietti 2-vuotissynttäreitään lauantaina ja meikäläinen sai kunnian toimia paardien hovikuvaajana. Heiluinkin juhlien ajan paikasta toiseen ja mitä ihmeellisimmissä asennoissa - ei sitä turhaan sanota, että lasten kuvaaminen on sekä antoisaa että hyvin haastavaa. ;) Pitäydyn kuitenkin blogi-puolella näissä kuvissa, joissa ei ihmisiä näy. Taitava ystäväni oli loihtinut taas sellaiset herkut pöytään, että oksat pois! Kakku oli ehdottomasti juhlien silmäterä, heti päivänsankarin jälkeen siis, ja maistui todella hyvältä. Kuten kaikki muukin. Juhlien jämiä herkuteltiinkin koko viikonloppu, ei ollut helppo palata arkiruokavalioon tuon reissun jälkeen. ;)

Ehdin viikonloppuna räpsäistä myös 2-vuotiskuvia sekä koko perheestä että maailman suloisimmasta pikku A:sta yksinään, voi että hän on niin ihana ja reipas tyttö! Kovasti huuteli "tätiä" ja "setää" leikkimään, mutta ehdoton suosikki oli "Silaaa!" eli Cira, joka meillä oli matkassa mukana. Vähän väliä piti käydä antamassa Ciralle "aaaai", eli haleja ja pusuja. :)

Käytiin vielä ennen kotiin lähtöä paikallisessa autokaupassakin, josta mies oli netistä bongannut kuulemma "juuri sellaisen auton, jota on meille jo pitkään etsinyt". Ja niinhän siinä sitten kävi, että sinne se meidän pikkuruinen Juniorimme (joo, meidän autolla on nimi :D) jäi ja tilalle vaihtui huomattavasti tilavampi ja valjakko-harrastukseemme sopivampi auto. Tai laivalta se musta näyttää, kun auton kokomuutos on niin huomattavan suuri! Tänään lähden illalla (mies kyydissä) ajelemaan uudella pirssillä, täytyy saada hyvät tuntumat uuteen autoon, ennen kuin uskallan lähteä sillä pidemmille ajoille. Mua jotenkin aina hermostuttaa ajaa autolla, jolla en ole aiemmin ajanut. Etenkin nyt, kun uutukainen on edeltäjäänsä niiiiiin paljon kookkaampi, hirvittää jo nyt keskusta-ajelut ja parkkeeraukset, huhhei. :D

Miten teidän viikko on käynnistynyt?

Mama

Tänään on kylvetty uutta ruohoa takapihalle ja juhlittu äitejä! On muodostunut jo melkein perinteeksi, että meikäläinen leipaisee äitienpäivänä jonkinlaisen kakun tapaisen mamalle. Tämän kertainen leipomus meni onneksi yhtä hyvin kaupaksi kuin edellisvuosienkin tekeleet. Olis vielä se auringon möllykkäkin voinut paistaa äitien kunniaksi...

Törmäsin pari kuukautta sitten kirjakaupassa teokseen, jota en muistanut nähneeni äidin kirjahyllyssä. Romaani oli yhden äiskän suosikkikirjailijan rustaama, joten nappasin sen hyllyltä mukaani äitienpäivää ajatellen. Ja kyllähän se näytti olevan erittäin mieluisa lahja! :) Mua ja mun mamaa yhdistää ehkä eniten rakkaus kirjoihin (ja vieläpä todella samantyylisiin sellaisiin), hieman kyseenalainen huumorintaju (toiset tajuu, toiset ei) ja himo Lakrisaliin. Ja oonhan mä tietty äidin paras tytär - ainoa kun olen laatuaan. ;) Mut nyt kutsuu sohva, kun maha on ihan täynnä äitienpäiväherkkuja, se on moi!