More for baby

Lauantaita, kuomat! Täällä on herkuteltu kakuilla ja piirakoilla, kun mies täytti vuosia. Ehkä sitä kakkua tuli vedettyä vähän liikaakin, sillä nyt makoilen massu täynnä sohvalla eikä ajatus kulje. Siispä katsastetaan tähän väliin aiemmin tällä viikolla luonnostelemani postaus tarvikkeista, joita pitäisi vielä vauvaa varten hankkia:

Meinasin raapustaa otsikkoon, että "Tarpeellisia hankintoja vauvalle", mutta jokin siinä tökki. Ehkä se sana tarpeellinen. Kaikki eivät varmasti koe tarpeellisiksi näitä alla olevia, meidän hankintalistalla komeilevia, tuotteita. En tietenkään voi itsekään mennä takuuseen siitä, että sitteri tulee kovaan käyttöön, että osaan ja pystyn hyödyntämään kantoreppua ja että hoitoalustalla tulee vaihdettua pääosa vaipoista. Niin ja jos oikein ruvetaan hiuksia halkomaan, niin eihän näistä mikään ole oikeasti tarpeellinen, ilmankin selviäisi varmasti hengissä. Me ollaan miehen kanssa ihan pienesti innoissaan ekasta naperostamme (josta tämä vauva-materia-innostus) ja koska tämä tosiaan on kuitenkin meidän ensimmäinen vauveli, niin aika lailla kaiken suhteen mennään haparoiden ja kokeillen.

Näitä kollaasista löytyviä hankintoja ollaan kuitenkin puntaroitu, mietitty, väännelty ja käännelty useaan otteeseen tässä raskauden aikana ja jossain vaiheessa pitäisi nämäkin "tarpeellisuudet" napata virtuaaliseen tai oikeaan ostoskoriin ja kotiuttaa.

1. Hoitoalusta / 2. Kantoreppu / 3. Sitteri / 4. Sitteriin lelu

Hoitopöytää emme osta, mutta jonkinlainen alusta vaipanvaihtoja varten olisi kuitenkin paikallaan. Mulla on (edelleen) ihan valtava norsu-buumi ja tuo Rätt Startin Elefanttialusta mustana (tai punaisena) iskis meikäläisen makunystyröihin ihan kympillä.

Kantoreppua olen jo alkuraskaudessa katsonut sillä silmällä ja todennut jo silloin, että netti on pullollaan sekä suosituksia että haukkuja jokaisesta mallista. Toisille passaa toinen ja toisille toinen, näinhän se on. Itse oon saanut päähänpinttymän Manducan ergonomisesta ja kehutusta kantorepusta. Mulla on tosi huonot selkälihakset, huono ryhti ja jatkuvasti jumissa olevat selän lihakset, joten ollaan miehen kanssa näitä rinta- ja kantoreppuja katsoessa kiinnitetty erityishuomiota tekeleiden ergonomisuuteen ja säätöominaisuuksiin.

Baby Björn on keikkunut siellä ykkössijalla, kun ollaan mietitty sitteriä. Olen katsastanut niitä useita kertoja käytettynä netistä (samoin kuin Manducan kantoreppua), mutta ihmeen korkeina nämä pitävät hintansa käytettynäkin. Melkein sama olisi jo ostaa kokonaan uusi! No, tässä Baby Björnin (miksi meinaan kirjoittaa kokoajan Björn Borg? :D) sitterissä iskee myös ergonomisuus, kolmivaiheinen asento, helppo pakattavuus ja turvallisuus. Kokemustahan ei tästäkään yksilöistä (eikä muistakaan sittereistä) ole, joten näppituntumalla mennään. Saa siis laukoa eriäviä mielipiteitäkin tästä asiasta! ;)

Jonkinmoinen hauskuuttaja-viihdyttäjä olisi tietysti mukava hankkia sitteriin. Esimerkiksi tuollainen puinen lelu, kuten kollaasissa.

Löytyykö teiltä näitä kollaasin tarpeita ja jos löytyy, oletteko kokeneet hyödyllisiksi?

Trippi Ikeaan ja pientä väsymystä ilmassa

Huokaus ja haukotus! Tällä(kin) viikolla silmät tuntuu olevan jatkuvasti ristissä, järjenjuoksu toimii etanan vauhdilla, muisti ei pelaa ja muutenkin olo on melko väsynyt ja voipunut. Päivät kulkee väsyksissä, illat pilkkii sohvalla ja sitten kun koittaisi treffit nukkumatin kanssa, ei uni tulekaan. Pyörin sängyssä joskus työasioita, joskus muita asioita miettien ja läpi käyden. Sitten kun saan unen päästä kiinni, nukun levottomasti vaihtaen nukkumisasentoa useita kertoja yössä. Ihan käsittämätöntä, onko tämä sitä äitiyteen valmistautumista vai vain jotain stressiä?! Vauva kyllä antaisi mamin nukkua tursottaa, niin rauhallisesti ja kiltisti tuolla masussa köllii öisin (päivällä onkin sitten aina toinen ääni kellossa ;).

Toissapäivänä pyörähdettiin iskän kanssa pienellä tiistai-tripillä Ruotsin puolella. Käytiin hakemassa uusi tv-taso ja lipasto (oi että en malta odottaa niiden kokoamista ja olkkarin uudelleen järjestelyä!) sekä tietysti pakollinen satsi kynttilöitä. Onneksi daddy lähti mun kaveriksi, sillä mieheni on tällä hetkellä niin kiireinen töidensä parissa, etten tiedä kuinka pitkälle loppuvuoteen Ikean reissu olisi venynyt, jos olisin häntä jäänyt odottelemaan matkaseuraksi - ja kantoavuksi. :D

Tuo Ikeassa "pyörähtäminen" vaati taas (raskaus)veronsa ja loppuillan makasinkin puolikoomassa sohvalla. On niin vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa, että tämä pienen elämän kasvattaminen (ja kantaminen) vaatii sen verran energiaa, ettei vain yksinkertaisesti jaksa touhuta niin paljon ja pitkään kuin ennen raskautta.

Nyt löytyy olohuoneesta hilpeä pahvilaatikkokaaos, toivottavasti ehditään (ja jaksetaan) koota uudet huonekalut perjantaihin mennessä valmiiksi, sillä olen kutsunut tytöt luokseni illaksi pikkujouluja viettämään. Olisihan pieni kaaos meikäläisen huushollissa toisaalta vaihtelua heille - etenkin yksi ystävistäni naureskelee aina mun siisteysfriikkeydelleni ja varmaan järkyttyisi, jos tulisi meille sotkun keskelle. ;)

Postauksen kuvatukset syksyn käynniltä Kuusamosta. Ollaan suunniteltu ja haaveiltu, että päästäisiin tänä vuonna viettämään joulua Kuusamoon mökille, toivottavasti vointi antaa myöten lähteä. :) Taas alkaa karkaamaan ajatukset joulun puolelle, mutta eihän siihen enää olekaan kuin alle kuukausi! Tänä viikonloppuna laitan kyllä joululaulut raikaamaan, sytytän vaniljan tuoksuisen kynttilän ja rouskutan pipareita. Mmm!

Mukavat loppuviikot, toivottavasti saadaan pian sitä lunta (pysyvästi)!

Matkan varrella

Sunnuntaita! Tähän väliin voitaisiin mennä taas ajassa taaksepäin, meidän ruskareissulle.

Köröteltiin tunnelmallisesta Skibotnista jonkin matkaa Narvikiin päin ja kun ilta alkoi hämärtää, päätettiin alkaa katsomaan mahdollisia vastaan tulevia leveitä p-paikkoja ja karavaanialueita sillä silmällä. Helpommin sanottu kuin tehty. Oltiin menty vaikka kuinka monen potentiaalisen, siis rauhallisen, yöpymispaikan ohi Skibotnista lähdettyä, mutta nyt kun olisi passeli aika ruveta yöpuulle, ei missään näkynyt parkki- eikä karavaanialuetta!

Jossain vaiheessa pysähdyttiin erään huoltoaseman pihaan ja ajettiin auto niin syrjään siellä kuin mahdollista. Oltiin just saatu kaikki valmiiksi iltapalaa varten, kun huoltoaseman pihaan, sinne syrjäisimpään osaan, ajeli jotain paikallisia teinejä mukanaan jumputi-jumputi luontoäänet. Oh, yes...

Vedin siinä sitten hepulit väsyneenä ja sanoin miehelle, että eihän täällä mitenkään voi nukkua ja tähän kuuluu tuosta tieltä ohi ajavien rekkojenkin äänet tosi kovasti! Siinäpä sitten lähdettiin takaisin pimeän illan selkään ja ajeltiin ensin ihan metsään (kirjaimellisesti) varmaan puolisen tuntia ennenkuin tajuttiin, että ollaan ihan väärässä suunnassa. Ei kun takaisin päin ja uusi yritys. Onneksi karavaanialue löytyi pian eksymisreissun jälkeen ja päästiin nukkumaan.

Seuraava aamu valkeni varsin kirkkaana ja lämpimänä ja lähdettiin hyvin nukuttujen yöunien jälkeen ajelemaan hiljakseen. Aika pian piti pysähtyä, kun meikäläiseen iski aamu-matka-pahoinvointi... Ei silti yhtään hullummat maisemat vetää raitista ilmaa, vai mitä sanotte näistä alla olevista kuvista?

Miten romanttinen pieni levähdyspaikka sydänpenkkeineen, valkoisine kirkkoineen kaikkineen! Jonkin idyllisen pikkukylän tien varrelta tämä paikka löytyi ja aika kivat maisemat penkin takaa paljastui. Kyllä siinä pahoinvointikin unohtui! ;)

Ennen Narvikia pysähdyttiin vielä jossain in the middle of nowhere tyhjentämässä ja täyttämässä lika- ja vesisäiliöitä. Katsastin miehen ollessa työn touhussa vähän maisemia (kameran läpi) ja tuumailin, että melko aavikkoiselta siellä näytti. Missään ei näkynyt ketään ja meitä ympäröi vuoret ja muutamat karut puut. Nättiä silti, eikä noita vuoria muuten kyllästynyt missään vaiheessa katselemaan.

Viimeiselle kolmannekselle - HOP!

Niin se syksy vierähti, että täällä ollaan jo aloitettu viimeinen raskauskolmannes. KÄSITTÄMÄTÖNTÄ. Ja pelottavaa. Ja jännittävää. Ja kutkuttavaa. Oon ollut viimeiset viikot niin töiden pyörteissä, että ihan muuten vain kysäisin viime viikolla neuvolassa, että milloinkas mulla alkaa se viimeinen kolmannes. Neuvolatädin naurava vastaus oli, että No, itse asiassahan sä jo oot viimeisellä kolmanneksella. :D

Tuumasin siinä sitten miehelle, että eikös sitä tässä vaiheessa pitäis olla jo tosi tosi iso, liikkuminen tai ylipäänsä oleminen vaikeaa ja työlästä ja naama turvonnut kuin pullataikina!? No joo, ehkä pieniä stereotypioita mulla ollut mielessä, toivon mukaan hyvävointisena saan edetä mahdollisimman pitkälle raskautta. Mun masu on vielä(kin) aika pieni, mutta oon ajatellut, että varmaan kivempi näin, niin välttyy ehkä paremmin kaikenlaisilta selkävaivoilta. Suklaan nauttimista tosin pitänee rajoittaa, ettei raskauskilot vallan yllätä loppumetreillä. Mutta kun se on niin hyvää ja on jouluaikakin! ;)

IdeaParkin avajaisista löytyi jotain pientä vauvalle.. ;)

 
Sokerin rajoittamista en ole joutunut lekurin määräyksestä vähentämään, sokerirasitustestin tulokset kun olivat onneksi täysin normaalit (jouduin testiin, koska olen yli 25-vuotias ensisynnyttäjä). Lähinnä tuo puntarin kohonnut lukema pisti omatunnon kolkuttamaan. Kyllähän tuota sitten synnytettyä saa karistettua kiloja, mutta en nyt tietenkään ihan ehdoin tahdoin haluaisi mitään älyttömiä vararenkaita tuohon vyötärölle kerätä.

Nipsu on liikkunut vallan vietävästi ja nykyään liikkeet tuntuu ja näyttää enemmänkin sellaiselta aaltoilevalta merenkäynniltä kuin napakoilta potkuilta. :D En tiedä, mitä tyyppi tuolla masussa puuhailee, kun niin kovasti muljuilee ja kohoilee tuo mahan pinta. Pieni tykkää myös käpertyä masun oikeaan alareunaan möykyksi.

1. Tämän viikkoinen masukuva 2. Pienet tumppuset <3 3. Pallomaha ja jätskihetki 4. Kotijumppaa (koirien kanssa :D)

 
Toistaiseksi oon saanut nukkua yöni hyvin ja rauhassa (mitä nyt työasiat valvottavat välillä), eikä ole tarvinnut vaihtaa jatkuvasti asentoa tai ravata rakon tyhjennys reissuilla. Muutaman kerran oon älynnyt, että vatsa on kovettunut ihan kiveksi ja saanut Ahaa-elämyksen; täähän on harjoitussuppari! Samoin muutaman kerran on raskaan ja pitkän päivän päätteeksi makuulteen mennessä vihlonut/pistänyt vatsaan melko niljakkaasti. Yhden kerran meinasin jo soittaa jonnekin ja kysyä, onko se ihan normaalia, mutta sitten ne oireet hävisivät, kun nousin ylös ja kävelin hetken.

Hankinnoista ja vielä hankkimatta olevista tarpeista voisinkin tehdä ihan oman postauksensa, osaa tarpeellisista tai "tarpeellisista" hankittavista vermeistä vielä pähkäillään ja punnitaan miehen kanssa. 

Miten siellä muut odottavat äidit jakselee?

Tunnelmallinen Skibotn

Tällaisena pimeänä ja sateisena marraskuun päivänä on varmaan ihan jees katsella tällaisia kauniin loppukesäisiä kuvia sangen viehättävästä Norjasta. Edelliset osat ruskareissultamme löytyvät täältä ja täältä.

Kilpisjärveltä lähdettiin luontopolulla samoilun ja lounastelun jälkeen köröttelemään kohti Suomen ja Norjan rajaa. Oli jotenkin koomista, kun olin odottanut rajanylityspaikan olevan jotenkin isosti merkitty ja vartioitu ja todellisuudessa se oli vain tavallinen tie, jonka varrella oli pari koppia. En meinannut edes huomata, kun hypättiin Norjan puolelle. :D

Ajeltiin kohti Skibotnia, jonka kautta meidän oli tarkoitus ajaa Narvikiin. Kilpisjärveltä Skibotniin ajaa tosi lyhyessä ajassa, joten koska oli vasta alkuiltapäivä, skipattiin Narvikiin vievä risteys ja päätettiin ajaa Skibotnin "keskustaan". Se oli hyvä päätös, katsokaa nyt näitä maisemia, joita innosta täristen kuvailin paikan päällä!

Parkkeerattiin meidän "laiva" jollekin vastaan tulleelle camping-alueelle. Alue sijaitsi rannalla, jäätävän upeiden vuorien edessä (myös alueen tuuli oli sananmukaisesti varsin jäätävä). Ihasteltiin jylhiä maisemia, haisteltiin meri(?)tuulia ja katseltiin ohi lipuvia pikku paatteja.

Tytöt pääsi tietenkin mukaan, kun lähdettiin talsimaan lähiympäristöä ristiin rastiin. Skibotn jätti meidän mieliin kuvan pienestä ja idyllisestä paikasta, jossa talot olivat melko vanhoja, luontoa ja erilaisia kävelyreittejä oli riittämiin ja mihin vain katsoitkin, oli maisemat aikamoisen hulppeat. Kerrassaan suloinen kylä!

Montaa tuntia ei kuitenkaan vuorten tuntumassa viivytty ja tuulikin oli tosiaan sen verran hyinen, että lopulta jatkettiin matkaa Narvikia päin. Ensi kerralla olisi kiva käydä katsastamassa Skibotnin ostostarjontaa ja muita nähtävyyksiä ja kävelyreittejä, jotka jäivät tällä haavaa kokematta.

Työkiireestä ja leipomisvimmasta

Jaaha, tyyppi on taas viettänyt hiljaiseloa reilun viikon verran! Tsorgen, muruset! Mökiltä kotiuduttua maanantaina oon hiihtänyt paikasta A paikkaan B ja paikkoihin C ja D:kin koko viikon. Meillä on töissä ollut tällä viikolla meneillään koko yrityksen muuttaminen uusiin toimitiloihin. Ei oo ollu ihan mikään "pikku homma", etenkään näin raskaana touhutessa. ;) Viikonloppu on siis mennyt lievästi sanottuna zombiena haahuillessa; välillä oon torkahdellut mihin ja milloin sattuu ja välillä oon pyörinyt unettomana sängyssä kello kolme aamuyöllä. Jospa tämä kuitenkin ensi viikon avajaisten jälkeen helpottaisi.

Kotiin tullessa on aina hymyilyttänyt, kun vastassa on ollut (C ja F murusten lisäksi) jouluinen fiilis. Jouluvalot on sytytetty, kynttilöitä lisäilty ja ostimpa jo (ensimmäisen) laatikollisen pipareitakin naposteltavaksi, voi että niitä voisi herkutella harvase hetki! Löysin viime jouluna sattuman kautta sellaisia pipareita, jotka maistuu meikäläisellekin. En nimittäin tykkää yhtään pipareista normaalisti, mutta nämä yksilöt on niin ohuita ja herkullisia, että veivät aivan kielen mennessään.

Leipomisvimma on ihan älytön ja pipareiden sijaan sormet syyhyäis kokeilla jos minkälaista reseptiä kakuista, piirakoista, kekseistä, tryffeleistä jajaja..! Aika ja jaksaminen ei vain ole nyt riittänyt. Viimeistään joululomalla sitten. ;)

Tänään käynnistyi muuten jo raskausviikko 29, hurjaa! Onkin pitänyt kirjoitella tänne raskauskuulumisia, jospa ehtisin tulevalla viikolla rustailla. Paljon olisi taas kerrottavaa. :) Nyt rupean kuitenkin tuon pyykkivuoren kimppuun, uskomatonta, että en ole ennen tätä päivää ehtinyt pyykätä mökkireissun vaatteita pois lojumasta!

Mitä teille??

Perusotos

Blogeissa on aika ajoin pyörinyt pieleen menneitä otoksia - lähinnä asukuvista ja muista pärstäpainotteisista otoksista, joten meikä tahtoo kans! Näin viikonlopun kynnyksellä on varmaan oivallinen hetki huumorikuvan väläyttämiseen. Tää on aika perusotos meikäläisestä (ja koirista) kameran edessä. 

Miehellä on tapana aloittaa kuvien räpsiminen ennenkuin olen asettunut paikalleni, suoristanut vaatteeni, oikaissut ryhtini jne. Näin kävi myös meidän ruskareissulla; tässä kuvassa me ei ihan Filjan kanssa ehditty kuvaajan mukaan..

Ja ei, en kaiva ahteriani tässä kuvassa (vaikka se ois kyllä kruunannut otoksen epäonnistumisen). :D Ilmekin on aika mielenkiintoinen. Nää on näitä kuvia, joille saa nauraa monet kerrat vedet silmissä! Alla on vertailuna onnistuneempi (ja blogiin päätynyt) otos. ;)

Huippuja viikonlopun päiviä! Me nautitaan rauhasta ja hiljaisuudesta täällä mökillä. Ahh.

Pyhäinpäivänä

Pyhäinpäivä eli viime lauantai tuntui enemmänkin sunnuntailta, kun kaupat olivat kiinni ja kaikkialla oli hiljaista ja rauhallista (niin, paitsi avajaisviikonloppuaan viettävässä Ideaparkissa..). Saatiin hyvin tehtyä aamusella viikkosiivoukset ja meikäläinenhän otti sitten marraskuun ensimmäisen päivän kunniaksi esille sormet syyhyten jouluiset sisustustuotteet. Kihertelin kuin pikkulapsi laitellessani joulutähtiä ikkunaan  ja vaihtaessani jouluisempia kuvia ja tekstejä kehyksiin.

Illan päälle käytiin vielä reenailemassa koirien kanssa, sytyteltiin sisälle ja ulos kynttilöitä ja tunnelmoitiin. Haudoille asti ei lähdetty, mutta mielessäni lähetin lämpimiä ajatuksia ja terveisiä yläkertaan.

Halloween ei meillä päin näy katukuvassa; naapurin lapset ei kierrä keppostellen ovikellolta toiselle ja vaikka kaupoissa olikin kaikenlaista kurpitsa- ja hämähäkkikrääsää myynnissä, me jätettiin tänä(kin) vuonna kyseinen juhla väliin.

Oli tarkoitus kirjoitella viikonlopusta jo eilen aamusella, mutta oon koko alkuviikon istunut työkoneen ääressä niin paljon, että ei tahdo silmät enää kestä katsella ruutua ja sormetkin on näppäilystä kankeat. Kiihtyneeseen työtahtiin on toki syynsä ja mukava syy onkin; huomenna lähdetään mökkeilemään loppuviikoksi. Tulee varmasti tarpeeseen ladata akkuja muutaman päivän ajan, sillä ensi viikosta lähtien onkin muutama viikko sellaista haipakkaa työrintamalla, että saa nähdä, miten meikäläinen tämän mahan kanssa jaksaa! :D

ps. Nyt on vihdoin ja viimein uusi sohva laitettu tilaukseen, jippii, en malta odottaa, että se saapuu!!