12/27/2015

Joulun parhaita paloja


Toivottavasti teidän joulu sujui rennosti ja rauhallisesti. Me vietettiin aatto kotona ihan vain oman perheen kesken. Herättiin aamulla availemaan lahjoja kuusen äärelle, syötiin aamupalaksi riisipuuroa ja joulusaunottiin aamupäivän pulkkaretken jälkeen koko porukka. Sitten vähän nukuttiin päiväunia ja nautittiin jouluateriaa. Leikittiin, pyyhittiin pientä nuhanenää, kuunneltiin joululauluja ja herkuteltiin suklaalla. Sinnan mentyä nukkumaan katseltiin miehen kanssa leffaa ja lueskeltiin kirjoja. Oli oikein rauhallinen aatto. :)



Joulupäivä aloitettiin pistäytymällä lääkärin vastaanotolla. Käytiin varmistamassa, ettei flunssapotilaallamme ole korvissa tai silmissä tai suussa mitään tulehdusta, kun (kuumeeton) flunssa oli tuossa vaiheessa kestänyt jo yli viikon. Parempi katsoa kuin katua, meidän mielestä! Mitään tulehduksia ei löytynyt ja Sinnan yleiskunnon ollessa hyvä lähdettiin käymään miehen äidin luona. Istahdettiin sielläkin joulupöytään ja ahdettiin kuvut täyteen kinkkua ja lammasta. Kotiin palatessa vietettiin vielä aikaa sisarusten kanssa, kun mun vanhin veli ja miehen veli kihlattunsa kanssa tulivat meille kylään. Illalla pelailtiin miehen kanssa pitkästä aikaa lautapelejä (note to self: mä voitin Trivial Pursuitin!) ja maisteltiin juustoja. 

Tapaninpäivä hengailtiin vain kotosalla. Mun iskä, veli ja kummitäti perheineen kävivät pyörähtämässä ja viihdyttämässä Sinnaa. On ollu oikein mukavat joulunpyhät ja koska on otettu niin rennosti, odotan jo sormet syyhyten, että pääsen tänään shoppailemaan ystävän kanssa. ;)






12/23/2015

Jouluiloa!





Iloista ja rentouttavaa joulua, ihanat lukijani! <3

Sinnamus Maximuksen talvisia kuulumisia


Vähän harmittaa, että Sinnan 9 ja 10 kuukautispostaukset jäivät mun laiskuuden ja arjen kiireiden takia tekemättä. En ole oikeastaan mihinkään kirjannut ylös mitään muuta kuin jotain kehitysjuttuja, kuten että 27.11. Sinna nousi tukea vasten seisomaan (miehen syntymäpäivänä ;) ja että 10,5kk iässä kuola taas valui armottomasti ja kaksi hammasta puhkesi viikon sisällä alarivistön jatkoksi.

Neuvolassa käytiin 10 kuukauden iässä ja ilmeisen tasaista on sekä pituuden että painon kehitys, kun mitään huolestuneita katseita tai kommentteja ei saatu. Influenssarokotteet käytiin Sinnalle ja itsellemme hakemassa ja toisesta rokotesatsista raukka parka sai yskän, nuhan ja kuumeen. Muuten ollaan oltu aika terveinä (kop kop).

Sinna hokee eniten tavuja "tä!", "nam!", "vauvau!" ja "ämmämmäm!" (viimeisintä silloin, kun on väsynyt). Osaa osoittaa haluamansa esineen/ihmisen suuntaan. Osaa vilkuttaa heiluttamatta kättään ja laittamalla sormia koukkuun. Ei todellakaan kävele eikä seiso ilman tukea, tuo meidän pieni makaroonikoipi, mutta hienosti kiipeää seisomaan tukea vasten ja heiluu siinä paikallaan. Kiipeilee sopivan korkuisten huonekalujen päälle, konttaa aivan älytöntä kyytiä, oppi juuri avaamaan alajääkaapin oven ujuttamalla sormensa tiivisteiden väliin ja vetämällä oven siitä auki.



Hyvin miellyttävää eroahdistusta, jonkinsorttista semmoista, on kestänyt nyt varmasti jo yli kuukauden verran. Uskaltaisinkohan sanoa, että nyt alkaa jo helpottamaan... Tämä on ilmennyt eniten sillä, että päivässä on useampia hetkiä, jolloin Sinna ei halua olla yksin lattialla, vaan istuu, vääntää naamansa irvistykseen ja vääntelee varpaitaan ja käsiään ja kitisee niin kauan, että menen hänen luokseen ja istun vaikka viereen. Sitten voi rauhassa leikkiä tai kiipeillä äitiä pitkin. Sitä meillä kyllä harrastetaan noin tsiljoona kertaa päivässä. Onneksi on myös niitä hetkiä, kun Sinna viihtyy itsekseen ja leikkii yksinään, niin pyykki- ja tiskivuoret eivät aivan valtoimenaan kasva. Eroahdistus on näkynyt myös siten, että kun minä menen nukuttamaan Sinnaa, oli sitten päivä tai ilta, en ole saanut poistua hänen luotaan, koska silloin alkaa itku ja huuto. Kun taas mies on nukuttanut, hän on voinut jättää Sinnan itsekseen unta hakemaan ja poistua huoneesta. No, onneksi eroahdistus on hyvästä ja kuuluu kehitykseen. Eihän tätä muuten kestäisi -terveisin paskamutsi. :D

Sinna rakastaa meidän tyttöjä (koiria siis) ja usein Filjan luokse kontatessaan se puskee päänsä Filjan turkkiin ja hymyilee. Cira lähtee karkuun jo ennen kuin Sinna ehtii koiraparan luokse ja hienosti Sinna onkin tajunnut jättää Ciran rauhaan. Filjaakin useimmiten kohdellaan hyvin, taputellaan turkkia ja pidetään tassusta kiinni. Joskus pitää tietysti olla irroittamassa tiukkaa nyrkkiotetta turkista tai estää Sinnaa työntämästä sormea Filjan silmään, mutta sitähän se (aluksi) on. Pienestä pitäen kuitenkin opetellaan, että koiria pitää kohdella nätisti. :)



Sinna on käynyt jo monta kertaa pulkkailemassa. Pulkan kyydissä istutaan totisena, mutta selvästi tyytyväisenä ja katsellaan kiinnostuneena ympäröivää maastoa. Jos nähdään vauvakavereita, on niiltä kiva viedä lelu kädestä ja ottaa se itselle. Tätäkin yritetään pienestä pitäen opetella, että toisen kädestä ei saa ottaa, vaikka eihän tuo höntti sitä vielä tajua. :)

Joitain selviä luonteenpiirteitä on jo näkyvissä. Aina kun mennään uuteen paikkaan, nähdään uusia ihmisiä ja/tai ollaan just herätty, täytyy Sinnan saada katsella ja tutustella uusiin juttuihin omaan tahtiinsa eli ihan rauhassa äitin tai isin sylistä käsin. Jos näin ei tapahdu, tulee yleensä hätääntynyt itku. Jos näin tapahtuu, lähtee neiti melko nopeasti sylistä tutkailemaan ympäristöään/uusi ihmisiä iloisesti ja rohkeasti. Kaikille ihmisille voi nostaa kättä ja morjenstaa, kaikki uudet paikat on tehty seikkailuja varten ja kaikki esteet on tehty temppuiluja varten.

Nyt on jo jonkin aikaa nukuttu yöt siten, että klo 20 mennään tavalliseen tapaan koisimaan, joskus herätään klo 1-3 välillä ja joko nukahdetaan heti uudestaan tai sit ollaan hereillä vähän aikaa. Sitten klo 4.30-5.30 välillä herätään ja päästään äitin ja iskän sänkyyn, jolloin syötän Sinnan ja siitä nukutaan yleensä klo 7 asti. Päiväunia Sinna nukkuu tosi vaihtelevasti 30 minuutista 2 tuntiin. Yleensä sängyssä nukkuu 30 minuuttia, mutta jos nukahtaa automatkalla kaukaloon, saattaa nukkua parikin tuntia (vaikka sitten täysissä toppavaatetuksissa eteisessä, uskomatonta).

Tyypit myrtsinä pulkkaretkellä. :D

12/21/2015

Kuusi ja sen kaverit


Niinkuin jo aiemmin hehkutin, tänä vuonna haettiin äitini luota tekokuusi joulun tunnelmaa luomaan. Kuusi koristeltiin hyvissä ajoin ennen joulua, muutamat uudet pallotkin haettiin Stockmannin jouluosastolta ja Sinnakin sai ihan oman kuusenkoristeensa - itse asiassa kaksi melkein samanlaista, mulla ja ystävälläni on vähän liian samanlainen maku, kun olivat Sinnalle joululahjaksi sellaisen ostaneet tietämättä, että juuri hankittiin itsekin Sinnalle sellainen. ;)

Mun mielestä kuusi luo niin täydellistä joulun tunnelmaa, että se on mukava raahata sisälle ja koristella jo hyvissä ajoin ennen joulua. Sitten sen voi heivata menemäänkin hyvillä mielin viimeistään loppiaisena! :D Tai siis tässä tapauksessa viedä takaisin äitin varastoon.





Nuo punaiset pallot on tämän vuoden löytö Stockalta, Casa -merkkiset ja just täydellisen punaiset mun makuun. Muutaman valkoisen pallonkin ostin, mutta muuten mentiin vanhoilla koristeilla. Mitä ei siis juurikaan ole entuudestaan, kun viime joulut on menty pienen pöytäkuusen kanssa. Ehkä jokin kynttelikkö ja koristenauha voisi olla vielä kiva lisäys kuuseen, viimeistään ensi vuonna sitten!

Sinnaa kuusi kiinnostaa kovasti ja kuusenkoristeitakin neiti imeskelee (pureskelee) varsin tyytyväisenä aina kun silmä välttää. Kuten arvata saattaa, jäi koristeiden ripustamisvastuu kuitenkin vielä tässä vaiheessa äitin ja isin harteille... ;)

Ja hei, kolme yötä jouluun on! <3




12/19/2015

Joulua tupaan


Ihanaa, lempparivuodenaikani, joulu, on vihdoin täällä! Onhan se vähintäänkin oikeus ja kohtuus nimittää joulu yhdeksi vuodenajoista, niin pitkään ja hartaasti sitä odotetaan ja siihen valmistaudutaan. Jotkut vaan enemmän into pinkeänä kuin toiset. ;)

Meidän syksy on hurahtanut ihan älytöntä kyytiä ja se näkyy pahana damagena blogissa. Arjen ovat täyttäneet vauvajumpat, esikkokerhot ja kyläilyt sekä tietysti ne ihan tavallisetkin arjen askareet. Viikonloppuisin ollaan puolestaan käyty reenailemassa koirien kanssa, siivoiltu, otettu miehen kanssa vuorotellen omaa aikaa ja ladattu akkuja koko perheen voimin. Blogi on näissä hulinoissa ja vilskeissä jäänyt hetkeksi taka-alalle, mutta en minä täältä mihinkään kadota kuitenkaan aio! Eiköhän tämä bloggaaminenkin asetu jossain vaiheessa taas omiin uomiinsa. :)

Mutta palataan lempivuodenaikaani! Perinteisesti sain mieheltä marraskuussa luvan laittaa kotiin jo vähän talven tunnelmaa. Tiedättehän, ei niitä jouluisimpia koristeita, vaan yksi pieni poro sinne ja pari talvista tekstitaulua tuonne. ;) Pienistä koristeista lähdettiin siis liikkelle ja näin joulun kynnyksellä meillä näyttääkin jo tältä:






Okei, myönnän, otin nämä kuvat aiemmin tällä viikolla eräänä valoisana päivänä ja tänään meillä näyttää jo vähän eriltä. :D Olin aluksi ajatellut, ettei tänä vuonna vielä tuoda isoa kuusta taloon, vaan mennään tuolla pienellä pöytäkuusella. MUTTA. Naiset (ja etenkin äidit) saavat muutta mielipidettään ja niin eräänä päivänä köröttelinkin oman äitini luokse Sinna kyydissä ja survoin heidän vanhan ja perinteisen tekokuusensa meidän takakonttiin. Pitäähän Sinnan nyt kuusi saada ensimmäisenä joulunaan! Oikeaa kuusta en sentään uskaltanut ajatellakaan, kun mieleeni hypähti heti kuvia Sinnasta miljoona havunneulasta nyrkissään ja suussaan. :D Kuusikuvia siis luvassa myöhemmin!

Tuo Annon kuusi-aiheinen tyynynpäällinen on i-h-a-n-a ja sopii mun makuun kuin kuusi jouluun. Joko sanoin sanan kuusi tarpeeksi monta kertaa? Sori. Jouluhypetys purkautuu nyt tähän postaukseen näköjään kamalana oksennusryöppynä. :D

Toinen tänä jouluna hankittu koriste-tilpehööri-sisustuselementti on tuo viimeisessä kuvassa näkyvä pikkuruinen valkoinen kuusi kynttilöiden keskellä. Sekin on niin söpö. Ostin mä tänä jouluna ekaa kertaa myös hyasintteja. Sit aivastelin kolme päivää ja heitin ne mäkeen. Oli tosi kivat siis. Eilen hain kaupasta punaisia tulppaaneita. Paljon siedettävämpiä. Ehkä rohkenen hankkia ens viikolla vielä joulukukankin.

Me vietellään tänä vuonna joulua kotosalla. Viime vuonnahan meikäläinen makasi maha pystyssä Kuusamon mökin sohvalla. Hehheh, voi niitä aikoja. Nyt olis siis suunnitelmissa viettää aatto ihan vain kotosalla oman pikku viisihenkisen perheemme kesken. Jännittävää, Sinnan ensimmäinen joulu ja meidän ensimmäinen yhteinen joulu ihan vain oman ydinperheen kesken! Missä te vietätte tänä vuonna joulua? Onko täällä mun blogin äärellä enää edes ketään? :'D