Riemukaarella

Näin keväisin alkaa matkustusjutut taas polttelemaan, tekisi mieli lentää sinne ja tänne ja tuonne, nähdä ja kokea, taltioida kameralla ja silmillä, haistella uusia tuulia ja maistella muun maan makuja. Oi että. Ihan heti ei kuitenkaan ole tiedossa sen kummempia matkoja, lähinnä kotimaan reissuja auton kyydissä, joten pahimpaan matkustuskuumeeseen ajattelin vihdoin purkaa teille näitä viime kesän Pariisissa räpsittyjä kuvia tunnelmineen. Jotenkin hassua ajatella, että olin jo tuolloin raskaana, mutta meillä ei miehen kanssa ollut hajuakaan siitä. Vauva on päässyt jo mahassa ollessaan ulkomaan reissuille. :)

Riemukaarihan on tietysti jo itsessään näkemisen arvoinen kohde. Varmaan suuri osa Pariisiin matkustavista tahtoo nähdä siitä edes vilauksen ja moni varmasti törmääkin Riemukaareen talsiessaan pitkin Champs-Élyséesiä. Mutta meikäläisen vinkki numero yksi on, että kavutkaa Riemukaaren huipulle! Muutaman roposen siitä lystistä saa pulittaa ja "muutaman" porrasaskelman huipulle saa kavuta, mutta on takuulla sen arvoista. Kattokerroksesta on meinaan melkoisen hienot näkymät, esimakua saatte näistä kuvista:

Vinkki numero kaksi on lisäviilausta varten; ajoittakaa Riemukaari-visiitti sellaiseen aikaan päivästä, jolloin alkaa hämärtyä. Me kivuttiin Riemukaarelle niin, että ehdittiin hyvin ottaa kuvia maisemista ennen kuin illan päänäytös alkoi; Eiffel-torni tarjoili mahtipontisen valoshown, jota kyllä kelpasi tuijotella tovin jos toisenkin. Muutenkin kaupunkia oli kiva tiirailla sekä valoisaan että hämärään aikaan, ihan eri fiilikset sai maisemista.

Tää olikin muuten reissun ainoa päivä, kun jaksettiin valvoa niin myöhään, että oltiin hämärän aikaan ulkona. :D

Asuntoautolla Ruotsin poikki - matolääkkeitä ja karavaanialueita

Vauva-arjen vastapainoksi otetaampa tähän väliin viimeinen katsaus meidän syksyn asuntoautoreissulle! Edelliset osat löytyvät täältä: 1, 2, 3, 4, 5. Viimeksi köröteltiin Norjan ja Ruotsin rajamailla ja nyt ollaankin jo Ruotsin puolella. Koska tää mun muisti on pettänyt mut viime aikoina turhan usein, ei se tälläkään kertaa tuota sen suhteen pettymystä - en enää muista, missä yövyttiin. :D

Anyhow, saavuttiin Ruotsin puolelle iltahämärällä, bongattiin melko lyhyen etsinnän jälkeen karavaanarialue ja pistettiin yöpuulle. Aamulla lähdettiin kuuliaisina kansalaisina metsästämään paikallista eläinlääkäriasemaa matolääkkeiden takia. Tää oli kyllä niiiiiiiin helpommin sanottu kuin tehty! Jostain turisti-infosta selvisi lopulta, että kaupungin (?) ainoa eläinlääkäri löytyi jostain raviradan liepeiltä. Sinne siis.

Ensin ei meinattu saada koko matolääkkeitä, kun aiemmasta informaatiosta poiketen meidän olisikin pitänyt varata eläinlääkärille aika, että saadaan tytöille napit naamaan ja laillinen exit Ruotsista Suomeen. Onneksi vastaanotossa tultiin vastaan ja lyhyen odottelun jälkeen saatiin napit naamariin ja leimat lappuihin. Ja tietysti maksaa mukavat summat tästä lystistä.

Koska lekurin etsintään oli vierähtänyt hyvä tovi, päätettiin lähteä hissun kissun etenemään seuraavaa pysähdyspaikkaa kohti. Ei oikeastaan tiedetty, missä nukuttaisiin seuraava yö, mutta kun sattuman kautta päätettiin koukata sellaisen "kivan idylliseltä näyttävän" kylän poikki ja kun vielä hoksattiin siellä olevan nätillä paikalla karavaanialue, niin tottahan me sinne sitten jäätiin. Kaikki tämän postauksen kuvat onkin otettu tältä karavaanialueelta.

Käytiin tutkailemassa ympäristöä koirien kanssa, ihasteltiin idyllisiä maisemia, kuvailtiin, tehtiin rauhassa ruuat ja katsottiin läppäriltä leffoja. Alueella oli pari muutakin asuntoautoporukkaa meidän lisäksi ja oli aika hassua, ettei nähty kertaakaan alueen omistajia. Respassa ei ollut ketään kun saavuttiin, soitettiin ovessa näkyvään numeroon, ok - saadaan yöpyä täällä ja omistajat tulevat päivän aikana takaisin niin voidaan maksellakin. No mutta kun ei tulleet. Aamulla lähdettiin aika aikaisin liikenteeseen, käytiin vielä varmaan viidennen kerran koputtelemassa respan oveen; ei ristin sielua. Jälkikäteen meitä untuvikkoja valaistiin, että tuollainen on varsin tyypillistä karavaanaritoimintaa. Ai niin ja myöhemmin saatiin tekstiviesti, jossa ihmeteltiin, kun ei oltu maksettu yöpymisestä... Selitettyäni tilannetta sovittiin, että laittavat sähköpostiini laskun ja maksan yöstä sitä kautta. Arvatkaapa, tuli mitään laskua koskaan sähköpostiini... Uskomatonta. :D

Kun matkaan lähdettiin aamuvarhain, saavuttiin Haaparantaan ja Ikean parkkipaikalle aika tarkalleen just, kun ovet avattiin. Parin tunnin shoppailukierros Ikeassa ja auton nokka kohti Oulua - oikein bueno reissu paketissa!

Norjan upeutta

Mui mui kuomaset! Isken tähän väliin muutamia upeita maisemia Norjan huudeilta. Edelliset kertomukset meidän viime syksyiseltä ruskareissulta löydät täältä: osa 1, osa 2, osa 3 ja osa 4.

Ajeltiin Norjan Narvikista kiemurtelevia, melko kapeita, vuoristoteitä pitkin. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja vieläpä melko lämpimästi eikä tuulikaan pahemmin vihmonut, joten pysähdyttiin pariin otteeseen ihastelemaan (kamera kourassa) Norjan maisemia.

Oli aika upean näköistä tuolla vuorten keskellä. Oli sinistä vettä, pilvetöntä taivasta, jykeviä kallioita, vehreää kasvillisuutta. Ja me, epätoivoisesti yrittämässä saada onnistunutta perhepotrettia koirien kanssa. :D No, ainakin jäi hauskat (kuva)muistot tältä etapilta!

Voi kun mun raskausmahanikin oli tuolla reissulla vielä niin pieni! Vaikka silloin se tuntui jo aika isolta ja näkyvältä.

Juuri ennen Norjan ja Ruotsin rajaa, kun oltiin jo ohitettu yllä olevat upeat maisemat, huomattiin yhtäkkiä olevamme keskellä ei mitään. Täysin äkillinen muutos ympäristössä; ei juurikaan vesistöä eikä kasvillisuutta. Kuin erämaahan olisi eksytty! Kallioiden laelle oli rakennettu muutamia hökkeleitä, pysähdyttiin laittamaan ruokaa eräälle alueen monista suurista hiekka-alueista. Aika upeen näköistä oli kieltämättä tuolla "aavikollakin":

Ennen pimeän laskeutumista jatkettiin vielä matkaa Ruotsin puolelle, josta löydettiin melko pikaisella etsinnällä karavaanarialue yöpymiseen. Tästä lisää myöhemmin!

Matkan varrella

Sunnuntaita! Tähän väliin voitaisiin mennä taas ajassa taaksepäin, meidän ruskareissulle.

Köröteltiin tunnelmallisesta Skibotnista jonkin matkaa Narvikiin päin ja kun ilta alkoi hämärtää, päätettiin alkaa katsomaan mahdollisia vastaan tulevia leveitä p-paikkoja ja karavaanialueita sillä silmällä. Helpommin sanottu kuin tehty. Oltiin menty vaikka kuinka monen potentiaalisen, siis rauhallisen, yöpymispaikan ohi Skibotnista lähdettyä, mutta nyt kun olisi passeli aika ruveta yöpuulle, ei missään näkynyt parkki- eikä karavaanialuetta!

Jossain vaiheessa pysähdyttiin erään huoltoaseman pihaan ja ajettiin auto niin syrjään siellä kuin mahdollista. Oltiin just saatu kaikki valmiiksi iltapalaa varten, kun huoltoaseman pihaan, sinne syrjäisimpään osaan, ajeli jotain paikallisia teinejä mukanaan jumputi-jumputi luontoäänet. Oh, yes...

Vedin siinä sitten hepulit väsyneenä ja sanoin miehelle, että eihän täällä mitenkään voi nukkua ja tähän kuuluu tuosta tieltä ohi ajavien rekkojenkin äänet tosi kovasti! Siinäpä sitten lähdettiin takaisin pimeän illan selkään ja ajeltiin ensin ihan metsään (kirjaimellisesti) varmaan puolisen tuntia ennenkuin tajuttiin, että ollaan ihan väärässä suunnassa. Ei kun takaisin päin ja uusi yritys. Onneksi karavaanialue löytyi pian eksymisreissun jälkeen ja päästiin nukkumaan.

Seuraava aamu valkeni varsin kirkkaana ja lämpimänä ja lähdettiin hyvin nukuttujen yöunien jälkeen ajelemaan hiljakseen. Aika pian piti pysähtyä, kun meikäläiseen iski aamu-matka-pahoinvointi... Ei silti yhtään hullummat maisemat vetää raitista ilmaa, vai mitä sanotte näistä alla olevista kuvista?

Miten romanttinen pieni levähdyspaikka sydänpenkkeineen, valkoisine kirkkoineen kaikkineen! Jonkin idyllisen pikkukylän tien varrelta tämä paikka löytyi ja aika kivat maisemat penkin takaa paljastui. Kyllä siinä pahoinvointikin unohtui! ;)

Ennen Narvikia pysähdyttiin vielä jossain in the middle of nowhere tyhjentämässä ja täyttämässä lika- ja vesisäiliöitä. Katsastin miehen ollessa työn touhussa vähän maisemia (kameran läpi) ja tuumailin, että melko aavikkoiselta siellä näytti. Missään ei näkynyt ketään ja meitä ympäröi vuoret ja muutamat karut puut. Nättiä silti, eikä noita vuoria muuten kyllästynyt missään vaiheessa katselemaan.