7/24/2015

Sinna 5kk


Moi vaan! Oon tässä lomaillut äitin (ja isin) kanssa, niin en oo joutanut tulla kirjoittelemaan kuulumisia. Täytin siis tuossa heinäkuun alussa jo viis kuukautta ja oon taas muuttunu vähän.

Mulla on uus harrastus, jota tykkään toteuttaa etenkin sillon, kun käyn vähän kierroksilla. Äitin tai isin sylissä ollessa rupean nipistelemään sormilla ja kynsillä niitä tuosta kaulasta tai naamasta. Tarraan nenästä tai niskavilloista kiinni ja alan kiljumaan ilkikurisesti kun äiti/isi huutaa kivusta. Hihhih! Se on tosi hauskaa, kokeilkaapa tekin!

Haluaisin hengailla kokoajan alasti, siiiiiis ihan alasti. Noi yhet ei meinaa vaan millään ymmärtää vihjettä, kun vaippaa vaihtaessa oon ihan mielissään ku saan nakuilla, mut heti ku vaippaa ruvetaan kiskomaan päälle, rupeen ärtsyileen. Sama homma aamuisin, kun mulle puetaan päivävaatteet päälle. En tykkää!

Tässä näätte nyt kuvia musta viiden kuukauden ikäisenä. Oon mielestäni aika söpö ja mulla on kuulemma ihanat makkarajalat ja hymyilen kauniisti. Äiti meinas turhautua, kun se yritti kuvata näitä alla olevia 5kk-kuvia musta, ku enhän mää jaksa enää olla aloillaan poseeraamassa! Vähintään piti tunkee pupu tai omat varpaat suuhun. Ja yrittää kokoajan kääntyä mahalleen.



Äiti on sanonu mua jo viikon ajan ärtsy pörtsyksi. En ihan tiiä mitä se tarkottaa, vaikka kuulostaa kyllä tosi hauskalta, mutta oon huomannu sen sanovan sitä sillon, ku mua alkaa nyppimään ja alan kitisemään. No mulla nyt vaan on sellainen kausi, että tuun tosi helposti ärtyisäksi, oon pitkin päivää aika väsynyt ja mun pinna on yhtä lyhyt ku mun pikkuvarvas. Joskus äiti ja isi yrittää kurkkia mun suuhun ja kyselee multa "Onko sulle tulossa hammas, kun oon niin ärtynyt?" mutta enhän mä osaa tommoseen vastata! Enhän mää edes tiedä, mikä on hammas... Tänään asia kuitenki ilmeisesti selvis, ku äiti ei enää kyselly siitä hampaasta vaan hihkas isille "Sinnalle ON tullu hammas! Sitäkö se ärtsyily on ollut!?". Kai se ny lopettaa sen jatkuvan kyselyn ja mun suuhun kurkkimisen.

Aloitin tän ärtsy pörtsyilyn, kun mun kummiperhe lähti meiltä takas kotiinsa tonne etelään päin. Mulla on niitä jo ikävä, koska oli niin kivaa, kun ne oli täällä. Kummitäti otti musta hienoja kuvia ja leikki mun kans semmoista laululeikkiä, josta tuli heti mun suosikkileikki. Äiti ja isi yrittää sitä samaa leikkiä mun kaa, mut ei se oo sama ku kummitätin kanssa... Joku "Jättipiirakoita" se taitaa olla se laulu? Kummisetän kanssa leikittiin ja kateltiin maisemia. Se päästeli aina hassuja ääniä ja ilveili mulle, siinä vasta hauska tyyppi! Ja mun kummien lapsi A - se se vasta oli jännä! Sen touhuja oli niin kiva seurailla ja sain siltä monta halia ja pusuakin. Se on mun idoli!

No sitten unijuttuihin. Nykyään nukun unipussissa kaikki yöt (joskus päivisinkin). Vaikka on kesä, en läkähdy siinä pussissa. Se on oikeestaan ihan kiva, kun se estää mua unissaan kääntyilemästä niin kovasti mahalleen. Kun mä aina herään mahalleni käännyttyä enkä pääse siitä omin avuin toistepäin. Oon nyt pari viikkoa nukkunut paljon paremmin ja yöheräilyt on taas siinä 1-2 kerrassa. Äiti vaikuttaa aika tyytyväiseltä. Päivisin mua ei enää raahata yhtä usein sänkyyn nukkumaan kuin ennen. Ennemminkin käyn nukkumassa pari kertaa aamupäivän aikana ja kerran illemmalla. Noin niinku ideaalisesti. Kyllä mä silti torkahtelen autossa, jos käydään äitin kanssa jossain asioilla.




Kun mää täytin 5 kuukautta, mä rupesin saamaan soseita! Ensin olin ihan, että mitä halvattua tää shaisse oikeen on, mut sit pikkuhiljaa hiffasin mistä on kyse ja rupesin tykkäämään soseiden syömisestä. Oon nyt maistellut porkkanaa, bataattia, mangoa (piltti), kaurapuuroa, banaania, persikka-banaania (piltti), kukkakaalta ja jauhelihaa. Tuossa järjestyksessä. Eniten tykkään mangososeesta ja puurosta. Uusin hitti on maissinaksut, joita äiti ja isi osti mulle kaupasta. Ne on aika jees! Ai niin ja mun kakka on muuttunu kiinteiksi pökylöiksi. Senhän te halusitte kuulla.

En osaa vielä ryömiä, mutta yritän kovasti! Nostan pyllyä ylös, kurottelen käsillä, työnnän jaloilla, mutta eeeei mitään. Mutta en aio luovuttaa, kyllä mä vielä joku päivä pääsen liikkeelle! Oon kuitenki siinä sivussa oppinu pyörimään puolikaaren muotoisesti leikkialustalla. Ja edelleen tykkään hengailla masultaan, selällään oleskelu on iha pöljää, paitsi sillon ku oon vaipanvaihtoalustalla ilman vaippaa. Sillon tykkään olla selällään ja syödä varpaitani.

Se kiljuminen. Siitä voisin vinkata teille muilleki vauvoille vähän enempi. Se on tosi kätevää, kun oon nyt oppinut kiljumaan eri tavoilla; osaan kiljua ilosta, mutta nyt myös sillain vaativasti. Jos mua vaikka ärsyttää, kun äiti laittaa astioita koneeseen ja mä oon sitterissä, nii alan vaan kiljumaan tosi kovaa ja vaativalla äänensävyllä, nii johan äiti tulee mun luo nopeesti. Sit ku se on siinä mun naaman eessä, nii alan nauraan ja hymyileen sille.

En tykkää vieläkään olla vaunuissa. En, vaikka mun kummit toi mulle sellaisen hienon istuinosan noihin vaunuihin ja vei sen himskatin pikkuvauvoille tarkoitetun vaunukopan mennessään. Äiti ja isi innoissaan mua laittoi siihen istuimeen ja lähettiin ulos, nii enhän mää siellä ruvennu olemaan! Siis ihan kaamee paikka! Matkustan siis jatkossakin mun turvakaukalossa matkarattaissa. Se on iha paras paikka musta.

Ei kait tässä sit muuta, mut kattokaa vielä toi alla oleva kuva, siinä näätte kuin kivasti oon taas saanu pituutta lisää ja etenki noita makkaroita, jess! Moikka!


7/20/2015

Uusi viikko, uusi pakastin


Ei sitä liikoja ehdi lomailla tuossa viikon aikana! Mies raukka, tänään joutui jo palaamaan sorvin ääreen. Kuukauden päästä sitten toinen viikon loma, huikeeta. No mutta onhan tämä parempi kuin ei lomaa ollenkaan!

Tänään jatkui arki myös meikäläisen ruokavaliossa. Lomalla annoin itselleni luvan herkutella vapaammin, mutta nyt jatkuu hyvin alkanut projekti "Eroon raskauskiloista!". Luvassa jälleen kananmunia, raejuustoa ja maitorahkaa, nam nam. ;) Eilen tuumasinkin miehelleni, kun olo oli laiska, turvonnut ja väsynyt, että ihmeellisesti se ruokavalio vaan vaikuttaa kehoon ja mieleen. Tuollaisen viikon huonommin syömisen jäljiltä on olo paljon väsyneempi ja nuutuneempi kuin normaalisti. Ihan jo innolla odotin, että pääsin taas normaaliin syömisrytmiin kiinni!



Syömisestä aasinsiltana pakastimeen. Roudattiin eilen kotiin arkkupakastin, kun todettiin, ettei saada enää mitenkään mahtumaan meidän tornipakastimeen kaikkia ruokia, leipomuksia tai etenkään niitä marjasatseja, joita taas tänäkin kesänä pitää ostaa ja kerätä talvea varten säilöön. Tänä kesänä ajateltiin hankkia enemmän vadelmia ja vähemmän mansikoita. Ei ne pakastetut mansikat vaan maistu niin hyviltä kuin tuoreet. Toki niitä voi hyvin käyttää smoothieisiin ja puuroihin. Lisäksi yritetään käydä useita kertoja mustikkametsällä ja miksei sitä puolukkaakin voisi jonkin verran kerätä. Ja nyt, kun Sinna on alkanut syömään soseita ja mulla on joka viikko pyörinyt keittiössä pienimuotoinen sosetehdas, alkaa pakkanen täyttymään niistäkin sörsseleistä ihan kiitettävästi. Puhumattakaan ruokasatseista, joita pakastelen pahan päivän varalle mulle ja miehelle... Että tulee kyllä tarpeeseen tämä arkkupakastin! :D

Millaisia suunnitelmia teillä on tälle viikolle? Mä oon sopinut aika monet treffit mammakavereiden kanssa ja aurinkokin näyttää hellivän joinain päivinä, joten eiköhän tässä taas tekemistä riitä. :) Allergiaflunssakin alkaa olla selätetty, kun tänään pystyi taas hyvin nostelemaan salilla painoja, jess!

Kuvat lomaviikon piknikiltä, Selinan ottamia.




7/14/2015

Lomavieraita


Meillä on ollut ihana loman aloitus, kun saatiin Sinnan kummit aka mun ja miehen parhaat ystävät tyttönsä kanssa meille lomailemaan muutamaksi päiväksi. Meikälle pukkas tietenkin vuosisadan flunssa päälle sillä samalla hetkellä, kun mies pudisteli työtoimistonsa pölyt käsistään ja vaihtoi viikoksi vapaalle. Ou jee. No onneksi on voitu siitä huolimatta pitää hauskaa yhdessä. Sunnuntaina käytiin piknikillä ja herkuteltiin kiinalaisella ruualla. Eilen mies vei ystävät testaamaan Pannukakkutalon herkkuja sillä välin, kun mä kävin vähän surullisemmalla visiitillä pappani luona sairaalassa. En tiedä nähdäänkö enää, niin akuutisti oli papan tila muuttunut huonompaan suuntaan, joten olen kiitollinen siitä, että ehdin vielä käydä häntä katsomassa.

Tänään ollaankin oltu vain kotosalla ja lepäilty. Meinaa varsinkin näin kipeänä ollessa vähän silmä luppasta, kun ei maltettu eilen illalla mennä ajoissa nukkumaan aina yhtä hauskojen juttujemme ääreltä. Onnea on sellainen ystävyys, rakkaus ja yhteenkuuluvuus, joka meidän poppoon välillä vallitsee. ♥

Kohta miehet siirtyy grillaushommiin ja illemmalle on suunniteltu jäätelökemuja. Innokas kummitäti on napsinut Sinnasta monta sataa kuvaa, joita meikäläinen laiskistuttuani kameran kanssa aion innolla lainailla omaan blogiini ja kehitettävien kuvien joukkoon. ;)

Kivat tiistain jatkot!


7/09/2015

Texmex-piirakka


Tämän lempeästi tulisen ja suussa sulavan texmex-piirakan ohjeen löysin Liemessä -ruokablogista. Tykkään mausteisesta ja sopivasti tulisesta ruuasta, joten päätin kokeilla tätä reseptiä synttäripöytään. Hyvin onnistui, mutta ensi kerralla laitan vielä vähän enemmän potkua. Käytin mietoa chiliä, ehken sitä lähde vaihtamaan, vaan lisään joukkoon jalopenoa. Piirakka maistui meikäläisen mielestä parhaalta kylmänä.






TEXMEX-PIIRAKKA (x 2)


POHJAT:

300 g voita
1 dl vettä
5 dl vehnäjauhoja
3 dl ruisjauhoja
hyppysellinen suolaa


TÄYTE:

400 g jauhelihaa
1 sipuli
0,5 punainen paprika
1 pss maissia
2 munaa
2 creme fraichea
1 rkl voita
1 rkl ruokosokeria
puolikas pullo Tannisen chilinen suklaakastiketta
200 g salsaa
chili
oreganoa
kuminaa
suolaa
pippuria


1. Pohjien teko: Sekoita jauhot ja suola keskenään ja lisää joukkoon sula voi. Lisää vesi ja sekoita taikinaksi. Voitele vuoat ja painele taikina niiden pohjalle tasaisesti.

2. Täytteen valmistus: Kuullota sipulisiivuja. Lisää joukkoon paloiteltu paprika, ruokosokeria ja ripaus suolaa. Nosta lämpötilaa ja anna karamellisoitua n. 5 min ajan. Anna vetäytyä. Paista pannulla tuore tai kuivattu chili. Lisää jauheliha ja ruskista se. Mausta haluamallasi tavalla. Lisää salsa ja chilinen suklaakastike sekä lopuksi vielä maissi.

2. Piirakoiden kokoaminen: Sekoita kaikki edellä valmistetut täytteet keskenään. Ripottele osa täytteestä piirakoiden pohjille. Kaada päälle keskenään sekoitetut kananmuna-creme fraichet. Ripottele päälle loput täytteistä. Paista uunin keskiosassa 180 asteessa 30-40 min.


En löytänyt kaupasta tuota Tannisen chili-suklaakastiketta, joten käytin omasta jääkaapista löytyvää makeaa chilikastiketta. Toimi aivan hyvin. Samoin jätin salsan pois ja korvasin sen tomaattimurskalla. Seuraavalla kerralla voisi tosiaan lisätä joukkoon jalopenoja ja käyttää vaikkapa jotain maustettua tomaattimurskaa. Paprikaakin taisin heittää surutta sen kokonaisen joukkoon.

Kuvissa piirakka on lohkoina, koska leipaisin sen hyvissä ajoin ennen synttäreitä ja pakastin sen osissa. Aivan maukasta oli muuten pakastamis-sulatus -rumban jälkeenkin!


7/04/2015

Lauantai on herkkupäivä


Ihanaa, lauantai ja pitkä viikonloppu! Miehellä on maanantai vapaata, kun oli viime lauantain töissä. Mukava juttu sinänsäkin, että Sinnalla on 5kk neuvola maanantaina, jossa saa taas aimo annoksen rokotteita. Miten tuo murunen voikin olla jo kohta puolivuotias?! Eilen tuli tosiaan täyteen 5 kuukautta. 

Olin ajatellut, että ehkä tuo maaginen päivä, jolloin kuukausi vaihtuu neljästä viiteen, lopettaisi samalla nämä kuukauden päivät kestäneet yöhulinat. NO EI. Viime yö oli ihan samanlainen kuin lukuisat aiemmatkin; kahden tunnin välein herättiin kiljumaan, kääntyilemään, syömään... Hoen itselleni vain sitä kuuluisaa mantraa: "Jaksaa, jaksaa!". Ystävät, sukulaiset ja naapurit puolestaan hokee mulle: "Se on vain vaihe!", "Ei sitä kestä enää kauan!", "Kohta se loppuu, koita jaksaa!". Toivon mukaan se yöuni tästä alkaisi jo oikeasti pikkuhiljaa pidentymään. On niin hassua, kun ensimmäiset 4 kuukautta Sinna nukkui 1-2 yösyötöllä koko pitkän yön ja nyt on ollut pelkästään tällaista. Jos jollain on vinkkejä yöhulinoihin, niin antaa tulla tuonne kommenttiboksin puolelle! :D



No, univelasta herkkuvelkaan. En muista, kerroinko jo, että mies teki mulle uuden ruokaohjelman, jota oon nyt parin viikon ajan kuuliaisesti noudattanut. Ei siis dieettiruokavaliota, koska en edelleenkään uskalla laihduttaa, ettei imetys kärsi. Vaihdettiin vain muutama hiilaripitoinen ruoka proteiinipitoiseen vaihtoehtoon. Mulla kuulemma tuntuu tuo hiilareiden syöminen (siis ihan vaikka ruisleivän ja perunan syöminen) vaikeuttavan rasvojen lähtemistä, joten kokeillaan nyt näin. Anyway, oon pidättäytynyt arkisin herkuista (ihmeen loistavin arvosanoin!) ja tänään, lauantaisin siis, saan luvan herkutella -niin että napa ruskaa! Tässä mä nytkin loikoilen sängyllä ja kirjoittelun lomassa napsin lempparisuklaatani. Mmm. Päivällä olis treffit tyttöjen kanssa Pannukakkutalossa. Mmm. Illalla syödään pihviä ja ranskalaisia miehen tekemän herkullisen kastikkeen kera. MMM. Huomenna sitten taas ruotuun.

Fiilis ja motivaatio on katossa, koska keho, olo ja mieli tuntuu kevyemmältä, herkuista on ollut melko helppo pysytellä erossa (ilman hirveitä raivareita siis :D) ja salilla on reeni maistunut. Eilen käväisin inbodyssa, kun halusin malttamattomana nähdä, toimiiko tämäkään ruokavalio mulle. Oli toiminut, jess! Ne pätkissä nukutut yöt ei siis niiiiin älyttömästi ole vaikuttaneet yleiseen jaksamiseen, etteikö välillä olisi jaksanut käydä salilla. Tai rullaluistelemassa. Pikemminkin oon saanut lisäenergiaa treenaamisesta.

Tämmöistä tänne. Päivät tuntuu näin kesäisin (etenkin näin lämpiminä päivinä) juoksevan eteenpäin, eikä koneella tule iltaisinkaan istuttua niin usein. Instagramin tilini päivittyy blogia tiheämmin, löydätte mut sieltä nimimerkin mrs_mabn takaa. :) Nyt lounaalle, mies aikoi tuoda salilta tullessaan subit, nam!

Kuvien marjapiirakan leipaisin (ja vetäisin huiviin pienellä avustuksella) viime treffeillä tyttöjen kanssa. Slurps.