Näytetään tekstit, joissa on tunniste Fiilistelyä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Fiilistelyä. Näytä kaikki tekstit

2/29/2016

Talvista temmellystä


Voi vitsi kuulkaas, vietettiin niin mukava mökkiloma viime viikolla Kuusamon upeissa maisemissa, ahh! Meikäläinenki viiletti kamera kourassa pitkästä aikaa menemään siellä, oli niin kaunis ja keväinen sää, iloinen Sinna, nauttivat koirat ja ihana mies. Oli mukava räpsiä pitkästä aikaa kuvia ulkosalla. Saattekin ihan tuutin täydeltä nyt muutaman postauksen verran näitä lumikuvia. ;)

Saavuttiin mökille keskiviikko-iltana ja heti seuraavana aamuna lähdettiin aamiaisen jälkeen koko perheen voimin jäälle kävelemään. Miehen kanssa kiskaistiin lumikengät jalkaan, koirille puettiin heijastinliivit päälle (ei vähäisen valon takia, vaan siksi, että bongattais ne kauempaakin :D) ja Sinna pakattiin omaan kelkkaansa*.




Jäällä ei paljon muita ihmisiä näkynyt, eikä liiemmin aiempia jälkiä. Yöllä oli satanut kovasti lunta ja melko upottavaa oli tarpoa eteenpäin, vaikka olikin lumikengät jalassa. Edempää jäätikköä löydettiin onneksi moottorikelkan vanhat jäljet, joita pitkin kävely oli helpompaa. 

Välissä Filja veti Sinnaa ja välissä mies. Minä työnsin kelkkaa takaa upottavimmissa kohdissa apuna. Sinna viihtyi tosi hyvin oman menopelinsä kyydissä, välillä mentiin lujempaa ja välillä taas rauhallisempaan tahtiin. Välillä oltiin pysähdyksissä ja naureskeltiin Ciralle, jonka piti vähän väliä saada työntää ensin kuononsa hankeen ja sitten hinkata itseään lumeen päästellen samalla mouruavia ääniä.

Sinna sai siis ensimmäisen, ikioman, kelkkansa pari viikkoa sitten ja se on ollut meillä ahkerassa käytössä niin kotona kuin tuolla mökkireissullakin. Kelkka on tosi kevyt ja näppärä käyttää ja on kyllä vastannut ihan täydellisesti meidän tarpeisiin. Koirat tykkää, kun saavat vetää Sinnaa ja neiti itse on aivan riemuissaan vauhdikkaasta kyydistä, jota Cira ja Filja tarjoavat. :D Tätä riemua saa nauttia varmaan useamman talven verran, sen verran kasvunvaraa kelkan makuupussin uumenissa vielä Sinnalle oli. :) Otettiin me mökille pulkkakin mukaan, mutta tuossa kelkan pussissa oli suojaisampaa matkustaa, kun jäällä kävi pieni vinkka. Laitettiin myös pussin sisälle joinain päivinä lisäksi meidän oma talja, niin jo oli pehmoiset ja lämpöiset oltavat Sinnalla siellä!

Välissä pysähdyttiin evästauolle jollekin rannalle ja katseltiin lumisia maisemia ja kuunneltiin hiljaisuutta. Kaikille vähän eväsleipää (koirille tietty kans ;) ja juomista. Hetken lepäilyn jälkeen jaksettiin tarpoa vielä hetki jäällä ennen mökille paluuta.







Koirat nautti niin paljon, kun pääsivät vapaina juoksentelemaan, painimaan ja työntämään kuonojansa lumeen. Kuusamo on kyllä Cirasta ja Filjasta ihan paras paikka ja muutaman päivän ahkeran lumessa tarpomisen jälkeen ne onkin sitten kotiin tullessa pari päivää ihan tööt. Nytkin, kun kirjoitan tätä postausta, ne nukkuvat kylki kyljessä tuossa mun edessä, kun normaalisti tähän aikaan ne monkuvat ulos tai ruokaa tai leikkiseuraa.

On se ihmeellistä, miten paljon tuo luonto ja siellä ihan rauhassa talsiminen voi poistaa stressiä ja rauhoittaa ajatuksenjuoksua. Oltiin lähdetty mökkeilemään surullisissa tunnelmissa suoraan hautajaisista, mutta tuolla ulkona käveleskellessä tuntui, että mieli sai työskennellä rauhassa ja tuli eheytyneempi olo.

Jäällä seikkailun päätteeksi laskettiin vielä mökin pihassa yhdessä pyllymäkeä ja siitä hommasta taisi Sinnalla ne suurimmat riemut revetä! :D




*Kelkka saatu testiin Vauvakulmasta bloginäkyvyyttä vastaan.

1/19/2016

Suunnitteilla 1-vuotispaardit!


No niin. Kai sitä äiti-ihminen saa vähän innostua, kun saa järjestää ekat synttäripaardit omalle jälkikasvulleen? Ja kai sitä saa innostua vähän överistikin, niin että tilaa kaikkia kivoja koristeita (koska ei ite osaa tehdä mitään ku on nii käsi kaikissa askarteluhommissa) ja suunnittelee väriteemat ja kaikki? No hyvä! Koska nii mulle ehkä vähän kävi nyt. Havahduin yhtäkkiä tammikuussa siihen, että hei Sinnahan täyttää kohta vuoden ja hei sillehän pitää ehdottomasti järkätä juhlat ja hei mä saan päättää kaiken, koska sillä ei oo vielä päätäntävaltaa kun ei osaa puhua. :D No okei, kyllä mä puhuin tuon miehenkin kanssa ja sekin oli aika innoissaan (sillain miesmäisesti) näistä paardeista ja yhdessä sitten tilailtiin kaikkea kivaa.

Väriteemaksi nousi keltainen, harmaa ja valkoinen. Sama väritrio, mikä vallitsee Sinnan huoneessakin. Keltainen on vaan niin ihanan pirteä väri ja passaa Sinnalle kö nenä päähän. Ainaki meikäläisen mielestä! Toinen teema on sitte ne norsut. Jep, se meikäläisen raskausaikana alkanut pakkomielle, jolle ei näy loppua. Norsujakin löytyy Sinnan huoneesta. Sinnalla on myös kaksi uninorsua (molemmat lahjaksi saatuja, ei siis meikäläisen hamstraamia, krhm!), jotka on sille tosi tärkeitä (tai niin tärkeitä kuin tuon ikäiselle nyt voi jokin lelu olla) ja joiden kanssa se aina nukkuu.



Tästä lähdettiin siis liikkeelle. Netistä tilailtiin vähän rekvisiittaa juhlia varten. Lisäksi mä askartelin sellaisia norsuja langalla (niinku viiri, mut norsuista tehty you know?) mallikuvista piirrellen ja leikellen ja sekin meinas tuottaa ongelmia. :D Sinnan norsutauluja levittelen ympäri taloa ja ostan keltaisia kukkia.

Tarjoilupuolikin on jo mietinnän alla. Ajattelin aikuisväelle jotain keltaisia ja harmaita ja valkoisia karkkeja hankkia pöytään. Sinnalle leipaisen oman (sokerittoman) kakun ja aikuisväelle jonkun toisenlaisen caken. Pikkuväelle ajattelin tehdä myös pieniä pasteijoita ja muffinsseja ja tarjoilla kaikkien vauvojen lemppareita - maissinaksuja. Sit ehkä jotain suolaista piirakkaa vois vielä kehittää aikuisväelle. Siinä kai se! Ai niin ja tärkein meinas unohtua: Sinnan kummitäti, taitavaakin taitavampi  Selina, lupasi tehdä kakun koristeeksi sellaisen ihanan norsun, joka pitelee kärsällään ilmapalloa!

Synttärisankarille on juhlamekkokin jo hankittu (ei, se ei ole väriteeman mukainen eikä siinä ole edes norsun kuvia ;). Enää pitäisi miettiä, mitä sitä itse laittaisi päälle... Että pitääkö raahautua kaupoille hankkimaan uusi kolttu vai kelpaako jokin kaapin uumenista löytyvä. Hmm, mikä dilemma.

Sanokaa, etten oo ainoa lapsensa synttäreistä seonnut äiti?! :D

1/02/2016

Parhaat 2015


Juuri kun on käännetty uusi sivu eli vuosi 2016, palataankin vielä hetkeksi viime vuoteen. Muistelin tarkemmin vuotta 2015 tuossa aiemmin joulukuussa, kun keräilin kuvia uuteen seinäkalenteriin. Poimin jokaiselta kuukaudelta niiden parhaat palat (niiden parhaiden palojen joukosta, joista oli kuva todisteena). Ei niin yllättäen suuri osa mageimmista jutuista vuodessa 2015 liittyi jollain tapaa Sinnaan. Mutta katsellaampas tarkemmin:

Tammikuussa odoteltiin miehen (ja tulevien isovanhempien, enojen ja kummien) kanssa Sinnaa syntyväksi. Tehtiin viimeisiä hankintoja ja järjesteltiin vauvan huonetta. Mies pyörähti alkukuusta vielä yksissä rekikisoissa ja mua hermostutti, josko alkaisin synnyttämään juuri silloin, kun hän olisi kaukana kotoa. No en onneksi alkanut. Tammikuussa vietettiin myös mun Baby Showereita, joihin tuli melkein kaikki mun ihanat ystävät. Se oli kyllä ihan parhautta se!


Helmikuussa se sitten tapahtui. Sinna ilmoitti aikeistaan tupsahtaa maailman melkein viikko ennen laskettua aikaa. Ihan tuosta noin vain lapsivedet valskahti ja siitä pian supistukset käynnistyi. Synnytys oli elämäni yksi suurimpia haasteita eikä vähiten sen vuoksi, että kohtasin yhden suurimmista peloistani. Ylitin itseni ja palkinnoksi sain pienen rääpäleen rinnalleni, jolle olin äiti. Koko helmikuu menikin siinä, kun tutustuttiin toisiimme koko perheen voimin ja opeteltiin elämään vauvantäyteistä arkea.

Maaliskuussa järjesteltiin Sinnan ristiäisiä tohinalla ja ehdittiin pyörähtää SM-valjakkokisoissakin. Se olikin Sinnan ensimmäinen kotimaan matka se. Ja eihän se ihan nappiin mennyt. Nyt jo naurattaa, olihan siinä matkassa paljon jännitystä ja stressiä mukana, ensi kerralla menee todennäköisesti paremmin. :D

Huhtikuussa oltiinkin jo pääsiäisessä ja vapussa. Läksin viettämään ensimmäistä kertaa Sinnan syntymän jälkeen omaa aikaa leffailun merkeissä. Jälkitarkastuksen jälkeen aloitin myös jälleen kuntoilun ja katsastin ruokavaliotani paremmaksi.

Toukokuussa vietin ensimmäistä äitienpäivääni, se oli ihana ja mun näköinen. :) Innostuin myös lastenvaatteista ja ostelin facen kirppiksiltä Sinnalle kaappiin täytettä melkoisesti, hups.


Kesäkuussa mökkeiltiin Kuusamossa ja vietettiin siellä huippu juhannus Sinnan kummien kanssa. Oltiin miehen kanssa vähän väsyneitä, kun Sinnalla oli yöhulinakausi ja se tykkäsi heräillä tooosi usein yöllä. :D

Heinäkuussa mies lomaili hetken, ihan parhautta. Miehen loman aikana meillä kävivät lomailemassa Sinnan Etelä-Suomen kummit lapsensa kanssa. <3 Sinna pääsi maistelemaan heinäkuun helteillä myös ensimmäistä kertaa kiinteitä porkkanan ja bataatin muodossa.

Elokuu vierähti sekin kuin siivillä, sekä kivojen että vähemmän kivojen juttujen parissa. Sinna sairasteli ensimmäisena kerran, aloitettiin vauvajumppa ja lomailtiin miehen toinen lomaviikko mökillä.

Syyskuussa käytiin Sinnan kanssa usein jumppailemassa ja nähtiin ystäviä ja muita vauvoja. Käytiin myös valjakkokisoissa ja ekaa kertaa Vauvakinossa - voi että siellä oli kivaa! Mä kokkailin ahkerasti Sinnalle ruokia pakkaseen. Aloitettiin myös vauvauinti.


Lokakuussa vietettiin syyslomaa (minä ja Sinna siis) ja saatiin ystävätkin kyläilemään muutamaksi päiväksi silloin. Sinna pääsi myös tutustumaan HopLopiin yhdessä vauvakamunsa kanssa.

Marraskuussa oli miehen ensimmäinen isänpäivä ja synttärit. Virallinen isänpäivä vierähti ystävien luona Etelä-Suomessa, jossa oltiin samalla valjakkokisoissa. Mä tosin järjestin miehelle oman isänpäivän viikkoa ennen oikeaa päivää, jolloin mies sai aamiaisen ja lahjat sänkyyn. Miehen synttäreiden kunniaksi vietiin myös Sinna ensimmäistä kertaa hoitoon mun äidin luokse ja karattiin elokuviin katsomaan Nälkäpelin viimeinen osa.

Joulukuussa intoiltiin lunta, jota satoi jo marraskuussa Ouluun tosi paljon (kunnes se juuri ennen joulua suli melkein kokonaan pois) ja odotettiin malttamattomina joulua (okei, minä odotin). Mä kävin katsomassa äiskän kanssa balettia ja vietin tyttöjen kanssa pikkujouluja. Tein suklaakonventeja ja suunnittelin jouluaaton päivällismenua. Koristelin kotia jouluiseksi ja päätin, että Sinnalle on sittenkin saatava iso joulukuusi, vaikka sitten se meidän äitin ikivanha tekokuusi. :D Pulkkailtiin paljon ja vietettiin uutta vuotta kotona rennoissa tunnelmissa.


7/04/2015

Lauantai on herkkupäivä


Ihanaa, lauantai ja pitkä viikonloppu! Miehellä on maanantai vapaata, kun oli viime lauantain töissä. Mukava juttu sinänsäkin, että Sinnalla on 5kk neuvola maanantaina, jossa saa taas aimo annoksen rokotteita. Miten tuo murunen voikin olla jo kohta puolivuotias?! Eilen tuli tosiaan täyteen 5 kuukautta. 

Olin ajatellut, että ehkä tuo maaginen päivä, jolloin kuukausi vaihtuu neljästä viiteen, lopettaisi samalla nämä kuukauden päivät kestäneet yöhulinat. NO EI. Viime yö oli ihan samanlainen kuin lukuisat aiemmatkin; kahden tunnin välein herättiin kiljumaan, kääntyilemään, syömään... Hoen itselleni vain sitä kuuluisaa mantraa: "Jaksaa, jaksaa!". Ystävät, sukulaiset ja naapurit puolestaan hokee mulle: "Se on vain vaihe!", "Ei sitä kestä enää kauan!", "Kohta se loppuu, koita jaksaa!". Toivon mukaan se yöuni tästä alkaisi jo oikeasti pikkuhiljaa pidentymään. On niin hassua, kun ensimmäiset 4 kuukautta Sinna nukkui 1-2 yösyötöllä koko pitkän yön ja nyt on ollut pelkästään tällaista. Jos jollain on vinkkejä yöhulinoihin, niin antaa tulla tuonne kommenttiboksin puolelle! :D



No, univelasta herkkuvelkaan. En muista, kerroinko jo, että mies teki mulle uuden ruokaohjelman, jota oon nyt parin viikon ajan kuuliaisesti noudattanut. Ei siis dieettiruokavaliota, koska en edelleenkään uskalla laihduttaa, ettei imetys kärsi. Vaihdettiin vain muutama hiilaripitoinen ruoka proteiinipitoiseen vaihtoehtoon. Mulla kuulemma tuntuu tuo hiilareiden syöminen (siis ihan vaikka ruisleivän ja perunan syöminen) vaikeuttavan rasvojen lähtemistä, joten kokeillaan nyt näin. Anyway, oon pidättäytynyt arkisin herkuista (ihmeen loistavin arvosanoin!) ja tänään, lauantaisin siis, saan luvan herkutella -niin että napa ruskaa! Tässä mä nytkin loikoilen sängyllä ja kirjoittelun lomassa napsin lempparisuklaatani. Mmm. Päivällä olis treffit tyttöjen kanssa Pannukakkutalossa. Mmm. Illalla syödään pihviä ja ranskalaisia miehen tekemän herkullisen kastikkeen kera. MMM. Huomenna sitten taas ruotuun.

Fiilis ja motivaatio on katossa, koska keho, olo ja mieli tuntuu kevyemmältä, herkuista on ollut melko helppo pysytellä erossa (ilman hirveitä raivareita siis :D) ja salilla on reeni maistunut. Eilen käväisin inbodyssa, kun halusin malttamattomana nähdä, toimiiko tämäkään ruokavalio mulle. Oli toiminut, jess! Ne pätkissä nukutut yöt ei siis niiiiin älyttömästi ole vaikuttaneet yleiseen jaksamiseen, etteikö välillä olisi jaksanut käydä salilla. Tai rullaluistelemassa. Pikemminkin oon saanut lisäenergiaa treenaamisesta.

Tämmöistä tänne. Päivät tuntuu näin kesäisin (etenkin näin lämpiminä päivinä) juoksevan eteenpäin, eikä koneella tule iltaisinkaan istuttua niin usein. Instagramin tilini päivittyy blogia tiheämmin, löydätte mut sieltä nimimerkin mrs_mabn takaa. :) Nyt lounaalle, mies aikoi tuoda salilta tullessaan subit, nam!

Kuvien marjapiirakan leipaisin (ja vetäisin huiviin pienellä avustuksella) viime treffeillä tyttöjen kanssa. Slurps.



6/01/2015

HBD to me


Kääk, ikämittari pompahti taas asteen verran ylöspäin tänään, kun täytin 27 vuotta... Aamulla, tai oikeastaan jo aamuyöstä, herätessä olo olikin heti semisti vanhempi ja silmäpussit selvästi suuremmat, hehh. Sinna kuvitteli nimittäin jo kello 5.30 huiteilla, että taitaa olla jo aamu ja heräsin pinnasängystä kuuluvaan iloiseen kälätykseen ja pyörimiseen. Onneksi sain neidin kuitenkin vielä uudestaan nukkumaan, vaikka itse vain torkahtelin heräämiseni jälkeen, kunnes kasin maissa luovutin ja nousin ylös. Päivästä näyttää tulevan melko sateinen ja synkkä, mikäs synttärikeli se tämmöinen oikein on, häh?! Vitsailen aina, että oon todellinen kesän lapsi, koska mun syntymäpäivästä alkaa virallisesti kesä - no ei ainakaan säiden puolesta enää nykyään. ;)

Mulle on tullut Sinnan syntymän jälkeen suurehko vimma leipomiseen ja ruuan laittoon ja yleensäkin uusien reseptien kokeilemiseen, joten suunnittelin jo muutaamaa viikkoa ennen synttäreitäni, että leipaisen muutaman uuden herkkureseptin valmiiksi pakkaseen ja kutsun sitten hyvällä syyllä kamuja ja perhettä meille herkuttelemaan synttäreiden merkeissä. :) Niitä vietettiinkin menneenä viikonloppuna oikein urakalla, kun suurin osa poppoosta joutuikin perumaan tulonsa lauantaina ja siirtämään sen sunnuntaille. Grillailtiin aurinkoinen ja lämmin lauantai meidän takapihalla pienen kaveriporukan kesken ja kahviteltiin eilen loppujen kanssa. Huhh, mikä viikonloppu! Sinna oli niin reipas, kun jaksoi kahtena päivänä seurustella pitkät pätkät ja hengailla monessa eri sylissä. Voin vain kuvitella, kuinka pientä on mahtanut viikonlopun jäljiltä väsyttää, kun meitä aikuisiakin ramaisi tavallista enemmän. Kivaa oli kuitenkin ja aina on mukava yhdessä vähän juhlia ja herkutella! Tämä alkuviikko otetaan kuitenkin ihan iisisti ja palaudutaan rauhassa juhlahumusta.



Sain mieheltä syntymäpäivälahjaksi toivomani lahjakortin kasvohoitoon, ihanaa! Olen tainnut viimeksi häiden alla käydä kosmetologilla, eli muutama vuosi sitten, hups... Varaan siis jollekin päivälle aikaa ihan vain itselleni ja pienelle hemmottelulle ja jätän Sinnan ja miehen nauttimaan kahdenkeskisestä laatuajasta keskenään. :)

No, sadetta tai ei, se on kesä nyt! Ihmeellistä kyllä, oli meinaan sen verran kylmä toukokuu, ettei meinaa uskoa kesän jo saapuneen. Noin niinkuin kalenterin mukaan. Säässä olisi todellakin vielä parantamisen varaa. Saa nähdä, tuleeko hurjat helteet heinä-elokuun puolella, kun nyt on niin kylmää.

Oliko teillä juhlahumuinen viikonloppu? Meillä ei ollut tänä vuonna poikkeuksellisesti yhtään valmistujaisia juhlittavana, mutta myöhemmin kesällä päästään sentään juhlistamaan pikkuveljeni ripiltä pääsyä. :)

Meidän cool kesätypy! Kuolat suusta valuen of course.

5/25/2015

Ei niin ankea maanantai


Maanantaita vaan kaikille! Mulla on jotenkin tosi pirteä ja energinen olo, vaikka on maanantai. Varmaan tuo mennyt viikonloppu oli sopivassa suhteessa palauttava ja voimia antava. :) Siivoiltiin, käytiin kaupassa, mä leivoin pari piirakkaa tulevia synttäreitäni varten ja lenkkeiltiin eilen pariin otteeseen pitkät pätkät, kun oli niin kaunis sää. Katsottiin miehen kanssa Kesäkaverit -leffa ja mutusteltiin poppareita cokiksen kanssa. Saunottiin ja kylvetettiin Sinnaa. Piipahdettiin naapurissa lasten synttärijuhlissa. Kokeilin uutta reseptiä; yrttistä jauhelihamureketta. Käytiin metsästämässä VIHDOINKIN olohuoneeseen uutta mattoa. Hypin tasajalkaa riemusta, kun löydettiin uusi matto ja mies näytti vihreää valoa sen ostamiselle!



Hyvä ja virkistävä viikonloppu takanapäin siis. :) Tänään käytiin Sinnan kanssa pyörähtämässä työpaikalla; mies vahti torkkuvaa vauvaa sillä välin, kun mä heitin tunnin työkeikan. Käyn aina välillä tarpeen mukaan tekemässä tunteroisen mittaisia työkeikkoja. Ihan mukavaa, sillä se pitää mut sopivalla tavalla kiinni työympyröissä ja ihmisten parissa, ei pääse tatsi ihan unohtumaan. Sen jälkeen tein pikaisen salin, kun Sinna oli niin hyvällä tuulella kaukalossaan. Sitten ajeltiinkin kotiin ja laitoin juuri väsyneen pienen päiväunille. Nykyään ei voi enää tietää tai edes veikkailla, kauanko Sinna nukkuu päiväuniaan. Aiemmin rytmi oli selvä; aamupäivällä nukutti 2 tunnin verran putkeen. Nyt saattaa nukuttaa jotain 20 minuutin ja 2 tunnin välillä. Ilmeisesti nuo uudet kääntymistaidot on niin jännittäviä, ettei malta oikein nukkua. No, pääasia, että öisin (taas) nukutaan paremmin - kop kop!

Tälle päivälle aikeissa olisi vielä käydä ruokakaupassa ostamassa viikon ruokatarpeet. Niin ja koiratkin pitäisi lenkittää, taidetaan siis käydä alkuillasta vaunulenkillä. Nämä maanantait on aina vähän erilaisia arkipäiviä siinä mielessä, että mies on iltavuorossa töissä. Muuten hän on yleensä aamuvuorossa. Nyt mä mutustelen tämän suklaakeksin loppuun (ööö nyt ei oo kyllä mitään tekosyytä tälle keksille, teki vaan mieli ja ehkä salilla käynti suo yhden keksin syömisen ;) ja rupean lajittelemaan ristiäiskuvia valokuva-albumiin. Niin, sikäli mikäli kun tuo murunen suvaitsee nukkua vielä. ;)

Kuvat äitienpäivältä. :)


5/20/2015

Rentoilua ja porkkanakakkua


Moikka moi! Luonnostelin tuossa synnytyskertomuksen kakkososaa, mutta halusin tulla päivittelemään ihan tavallisia kuulumisia ennen sen julkaisemista. On muuten ollut ihan älyttömän kiva saada palautetta tuosta ensimmäisestä osasta synnytyskertomusta, että ootte tykänneet lueskella sitä! :) Muutenkin nyt kevään aikana on kommentointi blogissa taas lisääntynyt, en tiedä johtuuko se siitä, että olen itse nyt postaillut useammin vai siitä, että kevät tekee ihmisistä aktiivisempia vai jostain meikäläiselle tuntemattomasta syystä. Anyway, oli asia kuinka hyvänsä, niin tosi mukavaa, että ootte linjoilla ja kommentoineet ahkerasti! <3

Viikonloppuna rentoiltiin oikein kunnolla. Mä kävin (ikkuna)shoppailemassa itsekseni ja sen jälkeen leivoksella ystävän kanssa. Käytiin kyläilemässä ja siinä samalla lähes extempore päätettiin miehen kanssa käydä läheisessä hampurilaispaikassa ihan kaksistaan. First time ever Sinnan syntymän jälkeen!! Murunen jäi siis tunteroiseksi hyvään hoitoon ja vaikka meikäläisellä oli pala kurkussa ja mietin, oonko nyt huono äiti ja mitä jos se vain itkee siellä ja tarvis mua, niin hyvin oli mennyt ja meidän tullessa takaisin Sinna koisasi tyytyväisenä päiväunilla. Ens kerralla uskaltaudutaan ehkä jo vähän pidemmän kaavan mukaan ruokailemaan! ;)


Tällä viikolla oon ehtinyt jo käymään salilla, treffaamaan piiiitkän kävelylenkin merkeissä vanhaa ystävää, käymään kirppiksellä (lähes tyhjin käsin) kaverin ja Sinnan vauvapoitsukamun kanssa. Sinna nukkui näiden kaikkien reissujen ajan melkein kokoajan, oli vissiin aika tylsät puuhat mulla kun uni vei... Heeehh. Tänään leipaisin sitterissä istuskelevan apukokkini kanssa porkkanakakkua! Ajattelin pakastaa sen siitä suurimman osan tulevia synttäreitäni varten. Nekin on muuten jo parin viikon päästä! Tämä kevät on ollut kyllä juhlia täynnä. :)

Tänään saatiin Sinnan kummitäti J kylään, koemaistatin porkkanakakkua hänellä ja hyvää kuulemma oli, jes! J laulee aina Sinnalle Disneyn elokuvien musiikkia ja pelleilee hassuilla ilmeillä. Pikku muru on tietysti ihan myyty ja naureskelee onnellisena. Ihana, kun joku käy välillä viihdyttämässä vauvaa, niin mun ei ihan kokoajan tarvi. ;)

Oltais käyty J:n kanssa reippailemassa ulkona, mutta tietysti vettä tuli taas kuin saavista kaatamalla.. No, parempi onni illemmalla, kun mies tulee töistä.  Kävelyllä on kyllä niin paljon mukavampi käydä, kun on seuraa. Koiria ja vauvaa ei lasketa. Oi jes ja tänään tulee Grey!

Mitä teille kuuluu?



5/11/2015

Ensimmäisenä äitienpäivänäni


Voi miten ihana oli eilinen äitienpäivä - ensimmäiseni! Jännitin ja odotin innolla, miten tulisi reagoimaan päivään ja tietysti vähän sitäkin, mitä mies oli keksinyt varalleni. ;) Aamu alkoi melko aikaisin; Sinna heräsi jo puoli seitsemän maissa. Mies lähti hänen kanssaan olohuoneeseen höpöttelemään, että minä saisin jatkaa vielä unia. No eihän sitä unta tullut enää, mutta pyörin mukavassa horroksessa sängyssä siihen asti, että mies toi Sinnan jokeltelemaan viereeni ja kantoi perässä aamiaistarjottimen ja yllätystarjottimen sänkyyn.

Sain onnittelulaulun, suloisen kortin, ruusuja ja kauniit korvakorut, jotka miehen sanoin jäävät mulle konkreettiseksi muistoksi ensimmäisestä äitienpäivästä. Ihana ajatus! <3 Mies oli myös ostanut lempileivoksiani. Niillä herkuteltiin aamiaisen jälkeen. Kun mies lähti vaihtamaan vauvalle päivävaatteita päälle, otin Ciran ja Filjan kainalooni sänkyyn hetkeksi. Mamin muruset.



Aurinko paistoi ja oli tosi lämmin, joten lähdettiin koko perhe aamu(päivä)lenkille. Sen jälkeen rentoiltiin kotona, lueskelin blogeja ja katsottiin telkkaria. Oli ihana vain olla (kiitos edellispäivän tehokkaan siivousruljanssin!). Iltapäivällä mies lähti Sinnan kanssa hakemaan meille ruokaa - palasivat takaisin kotiin mukanaan uunissa haudutettua lammasta salaattipedillä, mun lempparia yhdestä lemppariravintolastani. NAM.

Käytiin ruuan päälle syömässä kakkua ja onnittelukierroksella äitini luona, joka vietti anoppini lailla (jonka luona vierailimme jo lauantaina) ensimmäistä äitienpäiväänsä mummuna. Mummu ja mummi saivat Sinnalta kortin, johon olin taiteillut sormiväreillä Sinnan jalkapohjan kuvan.

Illalla mietiskelin vielä miehelle vauvan nukahdettua, että mistä tietää, että on hyvä äiti... Pohdin sitä, olenko hyvä äiti ja mikä tekee äidistä hyvän. Tässä vaiheessa hyvän äidin merkit taitavat löytyä vauvan hyvinvoinnista, hymyistä ja onnellisuudesta. Niin ja siitä, että itse on tyytyväinen siihen, miten on äitiyttään tuonut esiin vauvalle.

Nyt on uusi viikko taas edessä, pätkä sellainen jälleen kerran. Äitienpäivän kunniaksi meidän murunen oppi kääntymään selältä mahalleen, joten uutta taitoa varmaan reenaillaan kovasti tämä viikko. :) Oikein pirteää viikkoa teille muruset!


4/30/2015

Vappuja!


Mulla on niin perjantaifiilis! Täällä on paistanut aurinko koko päivän, lämmittänyt ihanasti, kun oon touhuillut tuolla takapihalla terassikalusteita järjestellen ja vauvaa nukuttaen. Iltapäivällä piti ihan hyvän fiiliksen ja vapun kunniaksi kaataa itselle lasillinen omatekoista simaa (rusinoilla, of course) ja nautiskella sitä tuoreen munkin (kaupasta) kera aurinkotuolissa. Oi että!

Saatiin aamupäivällä extempore kylään mun opiskelukamu vauvansa ja koiransa kanssa. Asuvat tässä aika lähellä meitä, meidän vauvoilla on kuukausi ikäeroa, meidän neiti on 3 kuukautta vanha ja heidän poitsu 2 kuukauden ikäinen. Koirat leikki innoissaan keskenään takapihalla ja vauvat katselivat toisiaan (ja toistensa ohi :D) kiinnostuneina. Oli tosi jännä päästä näkemään muitakin vauvoja kuin sitä omaa, huomaa kuinka erilaisia vauvat on keskenään! Terkkuja vaan M:lle, treffaillaampa pian uudestaan! :)


Onko teillä vappusuunnitelmia, ohjelmaa viikonlopulle? Me ajateltiin huomenna pyörähtää vapputorilla, mikäli säät yhtään suosii. Mun tekisi mieli metrilakua ja mies innostui ajatuksesta ostaa vauvalle ilmapallo ensimmäisen vappunsa kunniaksi. :D Ihana mies. Lisäksi käydään mun mummulla synttärikakulla ja grillaillaan kotona. Käytiin tänään aamulla vauvan kanssa kaupassa ostamassa koko pitkän viikonlopun ruuat, oon tehnyt kunnon vappumenun viikonlopun ruokien osalta, en malta odottaa, että pääsen kokeilemaan uusia (grilli)reseptejä. :)

Mies on koirien ja vauvan kanssa iltalenkillä, mä jäin kotiin oikaisemaan kipeää selkääni ja katsomaan Downton Abbeya. Kohta voisi ruveta keittämään miehelle kahvia ja kaivaa jääkaapista yllätyksenä tänään leipomaani sitruuna-mustikkapiirakkaa. Toivottavasti mies ilahtuu!

Oikein mukavaa ja makoisaa vappua, pitäkää kivaa! :)

ps. Rullaluistelukausi korkattu, oijoijoi että teki kutaa!


4/09/2015

Päivä meidän kanssa


Mä tykkään lukea toisten blogeista näitä "Päivä meidän kanssa" -postauksia. Niiden kautta pääsee tutustumaan ihan eri tavalla bloggaajan elämään ja arkeen. Toivottavasti tekin tykkäätte tämän tyyppisisistä postauksista, sillä tässä olisi nyt teille ensimmäinen vauva-arkeen liittyvä päiväpostaus. :) Pitemmittä puheitta, aloitetaan!

TIISTAI 7.4.



Alun alkaen herään joskus seiskan pintaan, kun miehellä soi herätyskello ja hän lähtee töihin. Vauvakin herää, joten käyn vaihtamassa hänelle vaipan ja otan vaippasankarin viereeni meidän sänkyyn. Syötän ja uni tulee silmään vielä sekä äiskälle että vauvalle. 

Nousen lopulta torkkumisen jälkeen ylös puoli kympin maissa. Vaippasankari jää vielä tuhisemaan meidän sänkyyn. Teen nopeasti aamupalan (ruisleipää ja teetä) ja istahdan syömään sitä Salkkareiden äärelle. Cira ja Filja tulee tavalliseen tapaansa "pitämään mulle seuraa" aka kerjäämään ruisleivän rippeitä. :D



Murunen heräilee jo vähän ennen kymmentä, joten syön aamiaisen loppuun vauvan ollessa sitterissä. Sitten lähdetään aamupesulle ja pukemaan päivävaatteet ylle. Tavalliseen aamu-tapaansa vauva on hyväntuulinen ja jokeltelee vaipanvaihtopaikalla oleville muumitarroille.

Aamurutiinien jälkeen mennään hetkeksi olohuoneen lattialle; ensin istutaan sitterissä ja katsellaan kun siskot höpisee ja leikkii. Vauvasta koirien katselu on ihan parasta, ne saavat aina leveimmät hymyt ja iloisimmat huudahdukset. :)

Päästän koirat on takapihalle ja vauva tutkailee sitterissä maailmaa. Touhuilen kotiaskareita ja pidän samalla vauvaa silmällä. Yhtäkkiä huomaan, että hän tapittaa taustalla näkyviä Kauniita ja Rohkeita silmät suurina. O-ou. Päätän aloittaa Muumi-uran. On se meinaan parempi vaihtoehto kuin Kaunarit.. Pesen hampaat ja sillä välin vauva tuijottaa kiinnostuneena Muumien tunnareita.

Parin minuutin avaus Muumi-uralle on ihan passeli aika, joten siirrytään leikkimatolle tutkailemaan kirjaa ja jokeltelemaan. Tuo kirjassa näkyvä perhonen on vauvan ehdoton lemppari, sille hymyillään aina! Otan samalla vauvasta 2-kuukautiskuvan tuon kuvassa näkyvän pupun vieressä, se on mittapuuna vauvan kasvulle. Sitten onkin aika taas syödä ja käydä päiväunille.



Kello on vähän yli puoli yksitoista, kun vauva simahtaa unilleen. Tsiigaan tyttöjen tilanteen pihalla; näyttävät vielä viihtyvän siellä. Kaivan esiin miehen minulle tekemän kotijumppaohjeen. Tänään on alkanut se legendaarinen "uusi elämä". Herkut vähemmälle, ruoka fiksummaksi ja lihaskunnon treenaaminen, you know. Sain siis jälkitarkastuksesta edellisellä viikolla "puhtaat paperit", joten nyt pääsee kunnolla aloittamaan treenaamisen! :) Ensimmäinen kerta on tietysti aivan kauhea, lihakset ei toimi, osa toistoista jää tekemättä ja oon ihan puolikuollut treenin jälkeen.

Raahaudun laittamaan ruokaa. Lounas mennään vielä einesten kautta, kun kaupassa käynti on vasta iltapäivällä. Pakkasesta valmisateria Finduksen Chicken Curry pannulle valmistumaan. Lisään joukkoon vielä ekstramäärän parsakaalta ja ananasta. Syön lounaan katsoen samalla Mallikoulun uusinta jaksoa.

Vauva heräilee uniltaan klo 12 ja ruvetaan heti syömään. Syöttämisen lomassa lueskelen helmikuussa synnyttäneistä äideistä koostuvan facebook-ryhmäni keskusteluja. Ryhmästä saa todella hyvää tukea ja tsemppiä ja apua, aina kun tarvii ja jutut on välillä niin hauskoja, että piristävät huonoakin päivää!



Syöttämisen jälkeen vaipanvaihtohommat ja leikkituokio olohuoneessa matolla ja sitterissä. Puoli yhden jälkeen alan valmistautua kauppaan lähtöön. Mies tulee yhdeltä hakemaan meitä. Tänään on poikkeuksellinen päivä, kun miehen työauto on korjauksessa ja hän on aloittanut aamun työt "minun" autolla. Ajamme ensin miehen työpaikan vieressä olevan apteekin pihaan. Käyn nopeasti ostamassa vauvalle lisää Rela D-tippoja ja itselleni vitamiineja. Heitän miehen takaisin töihin ja kurvaan vauvan kanssa läheiseen Prismaan viikon ruokaostoksille.

Yleensä vauva nukkuu aina tällaisten lyhyehköjen reissujen ajan; sekä autossa että kaupassa. Tänään hän on kuitenkin puolet kauppareissun ajasta hereillä, tapittaa silmät suurina ympärilleen kaupassa, mutta on (onneksi) tyytyväinen kaukalossaan. Ensin ihmettelen hirveää ryysistä ruokakaupassa, mutta sitten muistan, että kaupathan on olleet kiinni pari päivää. On vähän ahdistavaa tehdä ruokaostoksia ihmisvilinässä, etenkin kun varmaan ekaa kertaa elämässäni unohdin ostoslistan kotiin! :D Kerään siis tarvikkeet muistin varassa kauppakassiin ja kotona tarkistaessani listaa huomaan, että muistin ostaa kaiken, what!?

Olemme siis takaisin kotona vähän kahden jälkeen. Vauva myhäilee tyytyväisenä kopassaan sen aikaa, että saan tyhjennettyä kauppakassit ja päästettyä Ciran ja Filjan takapihalle. Sitten onkin taas ruoka-aika. Nautin välipalani siinä samalla. Ruokahetken lopputulos on aika suloinen; kylläinen, tyytyväinen ja nukahtanut vauva. <3



Kello on kaksi ja kaikki nukkuvat päiväunia, paitsi minä! Cira on mielipaikassaan ulko-oven edustalla ja Filja vartioi vauvan unta makuuhuoneessa. Mä viikkaan ja lajittelen pyykkejä. :D Ehdin myös hetken aikaa etsiskellä netistä siitepölyverkkoja tuuletusikkunoihin. Kohta kun alkaa siitepölykausi ja meidän jotkut halpisverkot meni viime kesänä rikki, niin pitäisi pian löytää uudet (paremmat) tilalle. Lueskelen etsinnän lomassa muutaman blogin uudet postaukset ja sittempä pinnasängystä alkaakin jo kuulua älämölöä. Kello on hippasta vaille kolme.



Heräilyn jälkeen otetaan pidemmän kaavan mukaan ilmakylpyjä olkkarin lattialla, vaipanvaihtoalustan päällä. (kuvassa kuitenkin jo vaippa päällä, ettei tule nude-kuvia blogiin ;) Body menee samalla vaihtoon, kun siihen on puklattu sen verran tunteella. Uudet vaatteet päälle ja vähän yhteiskuvia. Taas höpötellään hetki olohuoneen lattialla ja sitterissä. On niin ihanaa, kun vauva on hyvällä tuulella ja hymyilee ja jokeltelee paljon! :)

Sitten syödään ja silmät alkaa taas luppasemaan. Juuri kun neiti on lopettamassa ruokailuaan puolinukuksissa, tulee mies (korjatulla työautollaan) kotiin noin klo 16.45. Vauva virkostuu nanosekunnissa ja alkaa tapittaa viereen ilmestynyttä iskäänsä hymy huulilla.

Puen vauvan ulkovaatteisiin ja laitan vaunuihin; mies lähtee käymään lenkillä koirien ja vauvan kanssa. Sillä välin minä saan omaa aikaa, jonka käytän edellispäivänä valmistetun ruuan (lihapullia ja muusia) lämmittämiseen ja syömiseen. Katson samalla suosikkiani Downton Abbeya Netflixistä.



Kello on melkein puoli kuusi, kun olen syönyt. Siivoan vähän keittiötä ja järjestelen tavaroita paikoilleen. Tuumin, että voisin ottaa tänään vauvan käymään kanssani suihkussa, kun niin monet tuntuvat tekevän niin (ainakin siinä facebook-ryhmässäni) ja vauva kun tykkää olla kylvyssäkin, niin mikä jottei!

Lenkin jälkeen vaunuissa nukutaan vielä vartin verran. Valmistan itselleni ja miehelle seuraavaksi päiväksi smoothiet. Mukaan pääsee mansikoita, kaurahiutaleita, maitorahkaa, maitoa ja ananasmurskaa. Joskus taannoin kyllästyin jatkuvaan smoothieiden lipittämiseen, mutta nyt parin vuoden tauon jälkeen ne maistuvat taas. Helppoa ja terveellistä!

Kello on 17.50. Mies tuo heränneen vauvan sisään. Alan riisumaan häntä ja varsin yrmeät on ilmeet pienellä niin kuin kuvasta näkyy. :D Mies alkaa vaihtaa vaipaa ja minä menen pesemään koirat. Nää kurakelit, jee... Jätän koirat kuivattelemaan kodinhoitohuoneeseen pyyhkeen päälle ja menen seuraamaan, kun mies touhuilee vauvan kanssa olohuoneessa. Musta on ihanaa, että mies ottaa asiakseen aina töiden jälkeen iltaisin olla vauvan kanssa. Jo se, että minun ei tarvitse olla 24/7 viihdyttämässä tai hoitamassa pientä, tekee terää. Ja tietenkin on tärkeää ja kehittävää myös vauvan kannalta, että isäkin osallistuu hänen kanssaan olemiseen ja hoitamiseen.

Teen vielä uudestaan kotijumppaa, tällä kertaa toisella (miehen tekemällä) ohjeella. Siinä käytän hyväksi vauvan painoa ja vauvakin saa täten (toivon mukaan) kivaa liikettä. Jumpan jälkeen suihkuun, jonne otan hetkeksi myös vauvan. Oi miten ihmeissään ja innoissaan hän onkaan!



(Välihuomautus: Pitkin iltaa syötän vauvaa aina välillä. Usein illat menevät niin, että vauva on hereillä klo 18 alkaen siihen saakka, kunnes hän menee yöunille klo 20-22 maissa ja siinä hereilläoloaikana syötän hänet useamman kerran.)

Kun mies kuivaa ja pukee vauvan yövaatteisiin, annan koirille iltaruuan. Meillä ruokakupille saa mennä vasta, kun on istunut, katsonut silmiin ja saanut luvan "ole hyvä". Siksi koirat tuossa kuvassa tapittavat mua niin innoissaan. :D

Joskus iltaisin vauvaan iskee ärripurri. Niin käy tänäkin iltana. Usein vauva rauhoittuu viimeistään ruuan äärelle tai kaukaloonsa. Sitä täytyy tietysti keinuttaa tai heijata. Mies pääsee siis heijaamaan väsynyttä pientä. Kello alkaa lähennellä jo puolta kahdeksaa. Kun vauva on rauhoittunut, otan hänet vielä syömään, jonka jälkeen mies vie pienen nukkumaan, kello on noin kahdeksan siinä vaiheessa, kun vauva nukahtaa. Yleensä viemme hänet vain sänkyynsä (mikäli on oikeasti väsynyt) ja uni tulee itsekseen. Tänään on menty vähän yliväsymyksen puolelle, joten mies hyräilee vauvalle hetken sängyn vieressä.

Kun vauva on nukahtanut, syön iltapalan (taas sitä ruisleipää ja teetä). Mies antaa koirille luut. Vietämme tänään iltaa katsellen Netflixistä uutta jaksoa Returned -sarjasta (kiitos S vinkistä, tää on tosi koukuttava!) ja rapsutellen koiria. Mulla tekisi kovasti mieli herkkuja, mutta sinnittelen ja syön vain viilin iltapalan päälle. Jostain syystä mies haluaa hieroa mun jalkoja enkä kyllä pistä vastaan. Ihana mies <3 Tänään on ollut touhukas ja hyvä päivä. Menemme nukkumaan noin kymmenen maissa, yleensä aina pari tuntia vauvan nukkumaanmenon jälkeen.

No niin, kuka jaksoi kahlata loppuun asti? :D

3/30/2015

Ristiäisviikko ja lahjukset


Meidän pieni töyhtöhyyppä sai lauantaina nimen ristiäisissään. :) Koko viime viikko meni enemmän ja vähemmän ristiäisiä valmistellessa, leipoessa ja siivotessa ja onneksi juhlat on nyt ohi! Tuntuu jotenkin tosi vapauttavalta ja huojentavalta, että ristiäiset on nyt vietetty, ihan niinkuin se vauva-arki pääsisi vasta noiden juhlien myötä kunnolla alkamaan. Pohdin vielä, tulenko käyttämään vauvamme oikeaa nimeä blogissani vaiko en. Ihanat nimet hän sai, keskimmäinen nimistä lisätään tosin vasta myöhemmin hänelle, se lähti maistraatin nimilautakunnalle hyväksyttäväksi. Kyseistä nimeä kun ei vielä kellään (ihmisellä) Suomessa ole! Ensimmäinen eli kutsumanimi ja kolmas eli meikäläisen suvusta perintönä kulkeutuva nimi puolestaan löytyvät jo Suomen nimirekisteristä. :)

En itse ehtinyt kuvailla juhlissa lainkaan, joten teen ristäispostauksen jahka saan meidän hovikuvaajalta kuvat itselleni. Meillä oli siis ristiäisissä kuvaamassa sama ammattikuvaaja, joka hoiti myös meidän häiden kuvaamisen muutama vuosi sitten. Ja kyllä kannatti palkata kuvaaja ristiäisiin, sillä muuten niiden kuvasaldo olisi ollut melko ankea! :D Otettiin myös muutamia potrettikuvia ydinperheen, kummien ja isovanhempien kesken. Vauvan kummitäti otti vielä myöhemmin juhlissa muutaman kuvan musta ja vauvasta.

Oltiin miehen kanssa oltu ristiäisissä viimeksi vuosia sitten, eikä oltu tajuttu, että ihmisillä on tapana tuoda lahja vauvalle juhliin tullessaan. Kotona sitten ihmeteltiin sitä lahjamäärää, joka juhlapaikalta oltiin roudattu mukanamme. :D Otin eilen kuvat lahjoista, kun kuitenkin unohdan, mitä meidän murunen juhlissaan sai (ja keneltä). Kuvissa näkyvien ihanuuksien lisäksi tuli myös rahalahjoja ja lahjakortti.


Aivan mahtavaa, että tällä viikolla on pääsiäinen, sillä se tarkoittaa ekstrapitkää viikonloppua ja yhteistä aikaa koko perheen kesken! Jos saisi vähän nollattua näitä hulinoita ja tehtyä jotain kivaa yhdessä. Haluaisin ainakin leipoa jotain hyvää - pääsiäiseen hyvin sopiva persikkarahkatorttu ja mun mielessä jatkuvasti kummittelevat lohitartarit vois olla aika hyvät valinnat! Tietysti pääsiäismunia ja pajunkissoja pitää käydä hakemassa ja ehkä voisi muutenkin jo tuoda vähän kevättä värien muodossa kotiin. Etupihallakin on vielä talviset lyhdyt ja kranssit. :D

Viikko aloitettiin aamuisella lääkärineuvolalla, jossa vauva sai rotavirus"rokotteen" eli sen suun kautta annettavan liuoksen. Nyt toivotaan sormet ja varpaat ristissä, ettei pienelle tulisi ainakaan pahoja oireita siitä. Ja ettei rotavirus tarttuisi meihin! Käsidesi ja käsienpesu kunniaan seuraavan reilun viikon ajan. ;)
  
Kivaa pätkäviikkoa hei kaikille!



3/19/2015

Riemukaarella


Näin keväisin alkaa matkustusjutut taas polttelemaan, tekisi mieli lentää sinne ja tänne ja tuonne, nähdä ja kokea, taltioida kameralla ja silmillä, haistella uusia tuulia ja maistella muun maan makuja. Oi että. Ihan heti ei kuitenkaan ole tiedossa sen kummempia matkoja, lähinnä kotimaan reissuja auton kyydissä, joten pahimpaan matkustuskuumeeseen ajattelin vihdoin purkaa teille näitä viime kesän Pariisissa räpsittyjä kuvia tunnelmineen. Jotenkin hassua ajatella, että olin jo tuolloin raskaana, mutta meillä ei miehen kanssa ollut hajuakaan siitä. Vauva on päässyt jo mahassa ollessaan ulkomaan reissuille. :)







Riemukaarihan on tietysti jo itsessään näkemisen arvoinen kohde. Varmaan suuri osa Pariisiin matkustavista tahtoo nähdä siitä edes vilauksen ja moni varmasti törmääkin Riemukaareen talsiessaan pitkin Champs-Élyséesiä. Mutta meikäläisen vinkki numero yksi on, että kavutkaa Riemukaaren huipulle! Muutaman roposen siitä lystistä saa pulittaa ja "muutaman" porrasaskelman huipulle saa kavuta, mutta on takuulla sen arvoista. Kattokerroksesta on meinaan melkoisen hienot näkymät, esimakua saatte näistä kuvista:






Vinkki numero kaksi on lisäviilausta varten; ajoittakaa Riemukaari-visiitti sellaiseen aikaan päivästä, jolloin alkaa hämärtyä. Me kivuttiin Riemukaarelle niin, että ehdittiin hyvin ottaa kuvia maisemista ennen kuin illan päänäytös alkoi; Eiffel-torni tarjoili mahtipontisen valoshown, jota kyllä kelpasi tuijotella tovin jos toisenkin. Muutenkin kaupunkia oli kiva tiirailla sekä valoisaan että hämärään aikaan, ihan eri fiilikset sai maisemista.

Tää olikin muuten reissun ainoa päivä, kun jaksettiin valvoa niin myöhään, että oltiin hämärän aikaan ulkona. :D