Operaatio kosmetiikkaraivaus

En nyt tiedä, voiko niinkään raivauksesta puhua, kun kosmetiikkani koostuvat lähinnä muutamista purnukoista ja tuubeista, mutta tässä alkukevään tienoilla olen heivannut kaikki vanhentuneet, loppuneet ja epäsopivat tuotteet pois ja hankkinut ainakin osan tilalle uusia. Esimerkiksi meikkipuolella toiveenani oli löytää omalle ihotyypilleni sopiva meikkivoide (kokeilemani meikit aina öljyyntyvät ja liuskoittuvat päivän mittaan!). Nyt uskon sen löytyneen, kiitos Joe Blascon! Myös kynsilakkapuolella halusin panostaa laatuun ja siksipä useiden suosittelujen johdattelemana hankin pari Diorin putelia. Hiusrintamalla puolestaan liki 2 vuotta kestänyt (laiskan käytön johdosta) muotovaahtoni jouti vihdoin roskiin ja tilalle hankin kampaajan suosittelemaa Joicon tyvimuotovaahtoa. Näistä kaikista uutuus-tuotteistani kerron tarkemmin vielä omissa postauksissaan. Ai niin ja jokainen kuvissa näkyvä tuote on omasta kukkarosta pulitettu!

Mutta arvatkaas mitä? Tää lähtis taas reissun päälle! Ei oikein ehditty purkaa laukkuja edellisenkään reissun jäljiltä, kun auto starttaa jälleen. Tällä kertaa kutsuu kuitenkin ihan toinen seutu kuin viime viikonloppuna, joskin mökkeilyä on luvassa jälleen kerran. Lähdetään nimittäin valjakkohommiin käyttökokeisiin Ylämaalle, pitäkää sormet ristissä Ciran ja Filjan puolesta! :) Oikein mukavaa viikonloppua murut!

Dioria kynsiin

Mulla ei oikein kynsilakat pysy; joko lakka varisee pois kun touhuilen tai sitten saan kömpelöinnilläni puolet kynnestä irtoamaan. Ajattelin kuitenkin kokeilla, josko paljon hypetetty (blogeissakin) Diorin Gel Coat -päällyslakka olisi huonosti pysyvän kynsilakan pelastus. Koostumukseltaan lakka on paksu ja geelimäinen, mutta levittyy kynnelle kuin unelma. Myös tuotteen kuivumisaika on ihmeen lyhyt. Itse olen yleensä kiireessä laittanut geelilakkaa vain yhden kerroksen ja se on ihan hyvin suojannut kynsilakkaa, mutta kaksi kerrosta lienee se maaginen raja, jossa Gel Coatin tehon todella huomaa -sen lisäksi siis, että se saa kynnet kiiltämään upeasti!

Geelilakasta innostuneena hamstrasin joulun alemyynneistä tämän Diorin hempeän värisen kynsilakan. Levittyvyys ja pysyvyys tässä ovat jonkun verran paremmat kuin esimerkiksi Mavalan ja Lumenen lakoissa. Molemmat Diorin lakat lähtevät todella näppärästi kynsistä pois (toisin kuin jotkut muut kynsilakat, joita saa hinkata puoli päivää).

Väri tässä putelissa on passeli sekä arkeen että juhlaan; kerroksia lisäämällä lakasta saa eri sävyisen. Yleensä laitan yhden-kaksi kerrosta, jolloin lopputulos on sopivan vaalea ja melko huomaamaton. Onko kokemusta Diorin lakoista? Mitä mieltä ootte? Suositelkaahan merkkejä, jotka olette omiin kynsiinne todenneet hyviksi! :)

Ai niin joo, tuo kuvissa näkyvä lakka mun kynsissä ja sen lohkeilluus on just se perustilanne, jossa olin ennen Diorin saapumista taloon. :D

Nälkäpeli - Vihan Liekit

No nyt päästään vihdoin ja viimein asiaan! Johan oon antanutkin tämän leffa-arvostelun odotuttaa itseään, mutta nytpä sain sen aikaiseksi toteuttaa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai..?

Tällä kertaa leffa-arvostelussa siis ehdoton suosikkini Nälkäpeli (The Hunger Games) ja nimenomaan elokuvatrilogian kakkososa eli Vihan Liekit (Catching Fire). En tiedä onko parempi vai pahempi mennä katsomaan leffa jo kirjan lukeneena. Toisaalta pääsin heti elokuvaan sisälle ja ymmärsin pieniä, sanomattomia, asioita elokuvasta. Mutta toisaalta taas kiinnitin huomiota heti, kun elokuvasta puuttui jotain omasta mielestäni oleellista ja tärkeää, joka kirjassa mainitaan.

Alkuun perinteisesti Finnkinon synopsis elokuvasta: "Nälkäpeli - Vihan liekit on jatkoa sarjan ensimmäiselle menestyselokuvalle Nälkäpeli. Nälkäpeli - Vihan liekit perustuu Suzanne Collinsin samannimiseen kirjaan (Catching Fire), joka on osa menestystrilogiaa: Nälkäpeli, Vihan liekit ja Matkijanärhi.

Katniss Everdeen ja Peeta Mellark jotuvat Nälkäpelin voittajina vuotuiselle voittajakiertueelle. Ennen kiertuetta presidentti Snow vierailee Katnissin luona. Vyöhykkeillä on alkanut kyteä kapina Capitolin valtaa vastaan ja Snow syyttää Katnissia kapinan lietsomisesta. Snow tietää, että Katnissin ja Peetan suhde ei ole aivan niin aito, kuin he antavat ymmärtää.

Pian kiertueen jälkeen Presidentti Snow antaa ilmoituksen, että vanhojen Nälkäpelin voittajien täytyy kilpailla toisiaan vastaan 75. Nälkäpelin kunniaksi. Katniss ja Peeta joutuvat areenalle uudestaan. Kisaa edeltävänä iltana pidettävässä haastattelussa Katnissin stailaaja Cinna pukee Katnissin hääpukuun presidentin käskystä. Kesken haastattelun Katnissin puku alkaa palaa, ja se muuttuu matkijanärhen puvuksi. Cinna saa kärsiä liian rohkeasta asuvalinnastaan, sillä matkijanärhi on symboli meneillään olevalle kapinalle.

Nälkäpeli on taas kohta käyty, mutta kapina leviää ja jokainen joutuu valitsemaan puolensa."

Tässä Vihan Liekit -elokuvassahan on eri ohjaaja kuin ykkösosassa ja itse kyllä (valitettavasti) huomasin selvän eron, joka näiden leffojen välillä vallitsee. Kun ensimmäinen elokuva keskittyi nimenomaan Katnissin tuntemuksiin, ajatuksiin ja muutenkin yksilölliseen kokemiseen, on kakkosessa keskitytty enemmän actioniin; tapahtumia on paljon, ne on toteutettu melko nopealla tahdilla elokuvassa eikä Katnissin vahva läsnäolo ja olemus kantanut koko elokuvan läpi samalla tavalla kuin ykkösessä.

Muutamaa kirjan tapahtumaa jäin kaipaamaan elokuvaan, samoin kuin olisin toivonut leffan olevan vaikka kestoltaan pidempi tai hajautettu kahteen osaan, jotta olennaiset asiat ja tapahtumat olisi saatu kerronnan kannalta järkevämmin aseteltua. Toki pidin Vihan Liekeistä, paljonkin, mutta jokseenkin juosten pissityltä ja pakolla täyteen ahdetultahan elokuva väkisinkin vaikutti -ainakin omaan silmääni. Harmillinen juttu tuo ohjaajan vaihtuminen, pidin niin kovin ykkösen tunnelmasta!

Näyttelijäsuorituksista sen verran, että Hutchersonin (Peeta) ja Lawrencen (Katniss) roolityöskentelyä ja taitoa lienee turha edes vertailla keskenään, toinen on niin ilmiömäinen näyttelijätär ja toinen melko keskinkertainen. Jälleen kerran Harrelson (Haymitch) ja Banks (Effie) sekä hyytävä Sutherland (presidentti Snow) nostivat omilla suorituksillaan elokuvan tasoa ja toivat siihen tarpeellista särmää. Hemsworthistä (Gale) ei liiemmin ole sanottavaa, hänen roolinsa kun jäi tässä kakkosessa hyvin pieneksi, samoin kuin Katnissin perheen ja jopa hänen luottostailistinsa Cinnan (Kravitz), joskaan en voinut välttyä kyyneliltä, kun hänet raahattiin pois...

Myönnettäköön, että kävin katsomassa Vihan Liekit kahteen kertaan ja mietin, pitäisikö käydä vielä kolmannen kerran, vielä kun se pyörii leffateattereissa. DVD:tä kun saa odotella melko hyvän tovin kauppoihin. ;)

Mitäs arvon lukijat tykkäsivät Vihan Liekeistä?

Kuva 1 / Kuvat 2-5

Uuteen viikkoon

 

Tulin vain pikaisesti moikkaamaan ja toivottamaan teille mukavaa viikkoa! Tänään koitti paluu arkeen, kurvailtiin mökiltä jo aamusella pois ja iltaan asti on painettu töitä. Nyt silmät luppasee jo, ehkä yksi jakso vielä How I Met Your Motheria ja sitten koisimaan. Öitä! :)

Kuva eilispäivältä, kun käytiin talsimassa Kuusamon metissä ja pidettiin välillä kaakao-taukoa hangen keskellä.

Yammy!

Muutama herkutteluhetki viime päiviltä... Kaakaota takan ääressä lämmitellen, lemppareita lohitartareita, itse tehtyjä hampurilaisia ja pieni kerjääjä makkaranpaiston ääressä. Kelpaa taas vetää maitorahkaa ja raejuustoa tämän reissun jälkeen! :D

Tultiin juuri lumikenkäilemästä, käytiin läheisen järven jäällä kävelemässä (koirat möyri lumessa eteenpäin) ja juotiin rannassa kuumat termarikaakaot. Pakkanen paukkui ja kamera lauloi. Vitsi näitä maisemia... Nyt taidan jatkaa kirjan parissa ja kohta voisi taas täyttää vatsalaukkua.

Peace and quiet

Katsotaan, saanko tätäkään toimimaan.. Jostain syystä en saa läppärini nettiä päälle, joten yritän postata teille padin kautta. Köröteltiin eilen mökille pidennetyksi viikonlopuksi.  Oli niin ihana tulla tänne rauhan tyyssijaan, että hyvä etten itkua tihrustanut, kun illalla pääsin maailman parhaimman saunan lauteille istumaan ja takan ääreen tunnelmoimaan! <3

Tässä muutama padin loistokameralla otettu kuva tältä aamulta. Ollaan ehditty jo katsoa leffaa, lueskella, käydä lumikenkäilemässä ja ehkä vähän kirota mökin vanhoja pattereita, jotka ei oikein halua lämmittää. Nytkin istun viltin alla kahdet sukat, housut ja paidat päällä. :D se kai se on mökkielämää!

Nyt täytyy mennä lämmittelemään takan ääreen, viettäkäähän kiva viikonloppu! Ja kiitos kommenteistanne edellisiin postauksiin, joihin en ole saanut vielä vastattua, ootte ihania! <3

Surun päivä

 

Kun loistat tähtenä iltataivaan,

näethän meidät päällä maan.
Me hiljaa reellä matkataan,
sun tähteäs kirkasta seurataan.
 

Tänään on ollut raskas päivä, olen ollut saattamassa rakasta ystävääni hänen viimeiselle matkalleen. Koko päivän on paistanut aurinko ja ollut tyyntä (joskin kylmää), ihan täydellinen talvisää. Nyt taidan sytyttää kynttilän ja kääriytyä vilttiin.

Kiire kiire kiire on...

Kääk! Onks tää nyt se perus kiirus, joka kohtaa lomalta palaajan heti ensimmäisenä työpäivänä eikä jätä rauhaan vielä viikonkaan päästä? Vissiin, näköjään on ainakin ollut sen verran kiire, etten ole viikkoon ehtinyt sen vertaa istahtaa koneen äärelle (vapaa-aikanani siis, töissä senkin edestä!), että olisin postauksen väsännyt. No mutta, täällä ollaan ja touhua riittää!

Viikonloppu viiletettiin karvaisissa näytelmissä eli suomeksi sanottuna koiranäyttelyssä Kajaanissa. Lauantaina olin ihan varma, että tukehdun kaikkeen siihen koirankarvaan, jota meidän huushollissa 3 koiran (omat + hoitokoira) pesun ja kuivauksen jälkeen leijaili. Sunnuntaina olin ihan varma, että ainakin viistoista koirankarvaa on vieläkin kurkussa. Mutta kannattihan se pestä ja puunata ja körötellä ja reissata, tytöt sai kivat arviot eikä nyt tarvi taas vähään aikaan vaivautua näyttelyihin. Keskitytään ensin kevään valjakkokisoihin ja haetaan voitot sieltä -tai ainakin yritetään ihan kympillä! ;)

Ei mun läppäri oo pölyinen, se on vain optinen harha. ;)

Tänään kävin töiden merkeissä aamulla Raahessa ja loppupäivän oon tehnyt töitä kotoa käsin. Ihan kivaa vaihtelua ja koiratkin oli mielissään, kun saivat telmiä takapihalla pitkän tovin. Koneella naputtamisen lomassa hörpin teetä ja ihastelin taivaalla loistavaa pallukkaa. Teetauolla olikin pakko kaivaa kamera esiin ja sain piiiiiitkästä aikaa otettua päiväsaikaan kuvia, voisi jo sanoa, että luonnonvalossa.

Mutta mitä teille kuuluu?? Onko kiirettä piisannut? Mulla on nyt toinen viikko menossa tätä kevään painonpudotus-projektia ja ihan hyvin on mennyt - pakko myöntää, että viikonloppuna tuli vähän lipsuttua, mutta eilen otin ryhtiliikkeen parempaan päin ja nyt on taas hyvä vire päällä!

Ajankohtainen laihdutuslupaus

Uskallan väittää, että moni tekee uuden vuoden kynnyksellä lupauksen terveellisemmästä elämästä, painon pudottamisesta tai muusta ravintoon ja/tai liikuntaan liittyvästä asiasta. UV ja sen lupaukset tulevat kätevästi juuri joulupyhien jälkeen, kun on ämpännyt itsensä ihan turvoksiin ja potee kamalaa morkkista syödyistä suklaista ja joulukinkusta. No mikäpä siinä! Mutta miten siitä lupauksesta saisi pidettyä kiinni?

Aihe on itsellenikin ajankohtainen ja siksi ajattelinkin kirjoitella tästä omasta laihdutusprojektistani, jonka aloitin viime kesän lopulla ja jota jatkan vielä tämän kevään. Aiemmat postaukset aiheesta löytyvät täältä: Cambridgella, Arkipäivien ateriat, Ruoka-aineet painonpudotuksen apuna ja Asua ja kuulumisia dieetiltä.

Marraskuun lopulla olin päässyt jo lähestulkoon kesällä itselleni asettamaani tavoitteeseen; kiloja oli lähtenyt 9 ja juuri oikeassa suhteessa eli rasvamassa oli pienentynyt ja lihasmassa kasvanut. Niimpä ajattelin, että voin hyvillä mielin olla joulukuun (etenkin joululoman) miettimättä laihdutusjuttuja. Nyt, kun allekirjoittanutkin on loman aikana vetänyt suklaata ihan luvattoman paljon ja laiminlyönyt salilla käyntiä, oon niiiiiiiin kurinpalautuksen aika että!

Tavoitteena tälle keväälle onkin saada viimeisetkin kilot (+ jouluturvotukset) pudotettua pois. Näkyvämmät lihakset ois aika jees, samoin kapeampi vyötärö. Olenkin tässä suklaasta haaveillessa joutunut pohtimaan, mitkä ovat ne motivaattorit, jotka ajavat omassa projektissa eteenpäin. Miksi en luovuttaisi? Suurimpana syynä on varmasti kehonkuva itsestä. Se, miltä näytin ennen projektin aloittamista, kannustaa eteenpäin sillä en tahdo näyttää enää siltä. Samoin se, miltä projektin alkaessa tuntui olla omassa kehossa, tosi kurjalta ja ihan hävetti, että oli päästänyt itsensä siihen kuntoon. Siitäkään ei ole haittaa, kun kuvittelee itsensä timmimpään kuntoon ja kivoja, tiukkoja vaatteita, joita kehtaisi projektin päätteeksi pitää päällä. Mutta tietysti myös terveys motivoi; se kokonaisvaltainen olotila, joka tulee oikeanlaisesta ravinnosta ja riittävästä liikunnasta. Toivottavasti kesän kynnyksellä peilistä katsoo hyvinvoiva ja hippusen lihaksikkaampi minä.

Onko siellä joku samankaltaisen projektin äärellä kuin meikäläinen? :)

ps. Eipä pikkasen ollut tuskaa herätä tänä aamuna 06.30 töihin... Olisin jo nyt valmista kauraa yöunille!

Uuden vuoden asu

Hellurei! Uuden vuoden juhlista palauduttu! ;) Olen jopa sen verran saanut kuvia koneelle, että pistän uv:n asukuvat tulemaan. Mielikuvituksen (eli ylimääräisen rahan) puutteesta ja juuri lyhyeksi kynityn kuontalon johdosta ei meikäläisen hääasustuksessa ollut oikeastaan mitään uutta tai ihmeellistä. Mekko, joka on moneen kertaan täällä bloginkin puolella nähty ja kampaus noudatteli kaavaa "kunhan nyt saan jotenkin siististi nämä hiusrippeet kiinni". Hehh, kukaan ei varmaan huomaa meidän linssiludea Ciraa, joka kuikkii takaoven ikkunasta. :D

Kävin tosiaan viikko ennen häitä kampaajalla ja halusin jotain lyhyempää ja kevyempää. En sitten ilmeisesti ollut samoilla aaltopituuksilla kampaajan kanssa, kun lopputulos ei ihan miellyttänyt allekirjoittanutta... Mutta jospa tähän tottuu - ja ainahan hiukset voi kasvattaa takaisin jos niikseen tulee.

Häistä kotiuduttiin hieman ennen puoltayötä ja ehdittiin kilistellä vuoden vaihtumisen kunniaksi yhdessä miehen veljen ja tyttöystävänsä kanssa. Koirat luikki keskiyön pauketta karkuun kodinhoitohuoneeseen ja me ihasteltiin näyttäviä ilotulituksia takapihalla kuoharilasit kädessä.

Miten teidän uusi vuosi vaihtui? Ihan pian on taas paluu arkeen, saa nähdä kuinka vaikeaa on tiistaina aamulla herätä klo 06.30, kun on lomalla tottunut kuorsaamaan yli kymmeneen.. Oh noes.

 Mekko : Free Quent / Korut : Lumoava Kaarre / Laukku : Global Accessories