Talvista temmellystä

Voi vitsi kuulkaas, vietettiin niin mukava mökkiloma viime viikolla Kuusamon upeissa maisemissa, ahh! Meikäläinenki viiletti kamera kourassa pitkästä aikaa menemään siellä, oli niin kaunis ja keväinen sää, iloinen Sinna, nauttivat koirat ja ihana mies. Oli mukava räpsiä pitkästä aikaa kuvia ulkosalla. Saattekin ihan tuutin täydeltä nyt muutaman postauksen verran näitä lumikuvia. ;)

Saavuttiin mökille keskiviikko-iltana ja heti seuraavana aamuna lähdettiin aamiaisen jälkeen koko perheen voimin jäälle kävelemään. Miehen kanssa kiskaistiin lumikengät jalkaan, koirille puettiin heijastinliivit päälle (ei vähäisen valon takia, vaan siksi, että bongattais ne kauempaakin :D) ja Sinna pakattiin omaan kelkkaansa*.

Jäällä ei paljon muita ihmisiä näkynyt, eikä liiemmin aiempia jälkiä. Yöllä oli satanut kovasti lunta ja melko upottavaa oli tarpoa eteenpäin, vaikka olikin lumikengät jalassa. Edempää jäätikköä löydettiin onneksi moottorikelkan vanhat jäljet, joita pitkin kävely oli helpompaa. 

Välissä Filja veti Sinnaa ja välissä mies. Minä työnsin kelkkaa takaa upottavimmissa kohdissa apuna. Sinna viihtyi tosi hyvin oman menopelinsä kyydissä, välillä mentiin lujempaa ja välillä taas rauhallisempaan tahtiin. Välillä oltiin pysähdyksissä ja naureskeltiin Ciralle, jonka piti vähän väliä saada työntää ensin kuononsa hankeen ja sitten hinkata itseään lumeen päästellen samalla mouruavia ääniä.

Sinna sai siis ensimmäisen, ikioman, kelkkansa pari viikkoa sitten ja se on ollut meillä ahkerassa käytössä niin kotona kuin tuolla mökkireissullakin. Kelkka on tosi kevyt ja näppärä käyttää ja on kyllä vastannut ihan täydellisesti meidän tarpeisiin. Koirat tykkää, kun saavat vetää Sinnaa ja neiti itse on aivan riemuissaan vauhdikkaasta kyydistä, jota Cira ja Filja tarjoavat. :D Tätä riemua saa nauttia varmaan useamman talven verran, sen verran kasvunvaraa kelkan makuupussin uumenissa vielä Sinnalle oli. :) Otettiin me mökille pulkkakin mukaan, mutta tuossa kelkan pussissa oli suojaisampaa matkustaa, kun jäällä kävi pieni vinkka. Laitettiin myös pussin sisälle joinain päivinä lisäksi meidän oma talja, niin jo oli pehmoiset ja lämpöiset oltavat Sinnalla siellä!

Välissä pysähdyttiin evästauolle jollekin rannalle ja katseltiin lumisia maisemia ja kuunneltiin hiljaisuutta. Kaikille vähän eväsleipää (koirille tietty kans ;) ja juomista. Hetken lepäilyn jälkeen jaksettiin tarpoa vielä hetki jäällä ennen mökille paluuta.

Koirat nautti niin paljon, kun pääsivät vapaina juoksentelemaan, painimaan ja työntämään kuonojansa lumeen. Kuusamo on kyllä Cirasta ja Filjasta ihan paras paikka ja muutaman päivän ahkeran lumessa tarpomisen jälkeen ne onkin sitten kotiin tullessa pari päivää ihan tööt. Nytkin, kun kirjoitan tätä postausta, ne nukkuvat kylki kyljessä tuossa mun edessä, kun normaalisti tähän aikaan ne monkuvat ulos tai ruokaa tai leikkiseuraa.

On se ihmeellistä, miten paljon tuo luonto ja siellä ihan rauhassa talsiminen voi poistaa stressiä ja rauhoittaa ajatuksenjuoksua. Oltiin lähdetty mökkeilemään surullisissa tunnelmissa suoraan hautajaisista, mutta tuolla ulkona käveleskellessä tuntui, että mieli sai työskennellä rauhassa ja tuli eheytyneempi olo.

Jäällä seikkailun päätteeksi laskettiin vielä mökin pihassa yhdessä pyllymäkeä ja siitä hommasta taisi Sinnalla ne suurimmat riemut revetä! :D

*Kelkka saatu testiin Vauvakulmasta bloginäkyvyyttä vastaan.

"Syyslomalla"

Mä oon viettänyt tällä viikolla "syyslomaa". Mun pikkuveli kävi syyslomallaan moikkaamassa meitä alkuviikosta ja mun ja miehen ystävät puolestaan tuli meille loppuviikoksi syyslomaansa viettämään. Mieskin piti keskellä viikkoa yhden vapaapäivän, joten yhtä lomailuahan tämä viikko on mulle ja Sinnallekin ollut. ;)

Nyt on herkuteltu venäläisravintola Zakuskassa, naurettu kippurassa yömyöhällä, pelattu änäriä (hyi, miehet pelas), hoilotettu SingStaria, shoppailtu Zeppelinissä, jaettu iloja, mietteitä, murheita ja haaveita sekä suunniteltu ulkomaanmatkoja. Päälle vielä syöty luvattoman paljon suklaata ja juustoja. Ystävät on ihan parhautta ja niiden seuraa osaa tosiaan arvostaa erityisen paljon silloin, kun sitä ei ole joka viikko (eikä edes kuukausi) tarjolla. <3

Sinna on ollut tämän viikon vähän röhäinen, raukka on pärskinyt räkää ja hinkannut korvaansa. Varmaa tulehdusta ei kuitenkaan lääkäri-täti korvasta löytänyt ja olotila koheni muutenkin jo parissa päivässä, joten toivon mukaan päästiin aika helpolla ja kyseessä oli vain pieni lentsu. Siirrettiin kuitenkin Sinnan sänky meidän huoneeseen tuon kipeilyn ajaksi ja annoin raasulle öisin (lohtu)maitoa. Tänään siirrettiin sänky takaisin Sinnan omaan huoneeseen ja ensi yönä olisi tarkoitus palata takaisin siihen tilanteeseen, että öisin ei maitoa lipitellä. Saa nähdä, kauanko neiti huutaa protestoidakseen yöllä... Onneksi ollaan jo kertaalleen saatu unikoulu tosi hyvin tuloksin toimimaan, niin voidaan pitää se mielessä, kun yön pimeinä tunteina mietitään, onko tässä mitään järkeä. On siinä. Sinna nukkuu paaaaaaljon paremmin ja on päivisin virkeämpi, kun nukkuu yöt suhteellisen kokonaisina. Ja tietysti me vanhemmatkin!

Mullakin on kurkkua karhennellut jo pari päivää ja tänään alkoi jonkinmoinen röhäkin. Toivottavasti mäkin pääsisin tästä pian eroon! Polttelisi jo kovasti vauvajumppailemaan ja salille, kun tällä viikolla en ole Sinnaa halunnut kiikuttaa mihinkään tartuttamaan muita tai muutenkaan rasittamaan itseään kipeänä.

Mukavan rauhallinen hetki mulla tässä; mies lähti jo nukkumaan, että jaksaa yöllä paremmin rauhoitella Sinnaa (mikäli sikäli tarve vaatii), joten datailen yksin koneella olohuoneessa kynttilänvalossa. Täytynee lähteä koittaan ummistamaan omatkin silmät. Huomenna olisi tarkoitus treffata tyttöjen kanssa lounaan merkeissä, kivaa nähdä pitkästä aikaa! Öitä muruset! :)

Lomavieraita

Meillä on ollut ihana loman aloitus, kun saatiin Sinnan kummit aka mun ja miehen parhaat ystävät tyttönsä kanssa meille lomailemaan muutamaksi päiväksi. Meikälle pukkas tietenkin vuosisadan flunssa päälle sillä samalla hetkellä, kun mies pudisteli työtoimistonsa pölyt käsistään ja vaihtoi viikoksi vapaalle. Ou jee. No onneksi on voitu siitä huolimatta pitää hauskaa yhdessä. Sunnuntaina käytiin piknikillä ja herkuteltiin kiinalaisella ruualla. Eilen mies vei ystävät testaamaan Pannukakkutalon herkkuja sillä välin, kun mä kävin vähän surullisemmalla visiitillä pappani luona sairaalassa. En tiedä nähdäänkö enää, niin akuutisti oli papan tila muuttunut huonompaan suuntaan, joten olen kiitollinen siitä, että ehdin vielä käydä häntä katsomassa.

Tänään ollaankin oltu vain kotosalla ja lepäilty. Meinaa varsinkin näin kipeänä ollessa vähän silmä luppasta, kun ei maltettu eilen illalla mennä ajoissa nukkumaan aina yhtä hauskojen juttujemme ääreltä. Onnea on sellainen ystävyys, rakkaus ja yhteenkuuluvuus, joka meidän poppoon välillä vallitsee. ♥

Kohta miehet siirtyy grillaushommiin ja illemmalle on suunniteltu jäätelökemuja. Innokas kummitäti on napsinut Sinnasta monta sataa kuvaa, joita meikäläinen laiskistuttuani kameran kanssa aion innolla lainailla omaan blogiini ja kehitettävien kuvien joukkoon. ;)

Kivat tiistain jatkot!

Juhannustunnelmia

Huhhuh, olipas rankka juhannus, kun meni koko alkuviikko siitä toipuessa..! ;) Ei vais. Vaikka kyllähän tuo reissaaminen väsyttää. Sitä enemmän mua on kuitenkin väsyttänyt tuo meidän yöhöpöttelijä-jumppaaja-maitohirmu, joka nyt ties monettako viikkoa on heräillyt öisin parin tunnin välein. Milloin siis nälkäänsä, milloin siihen, että on unissaan ährännyt itsensä mahalleen, milloin aamuyön pirteyteen ja milloin jumppaamaan varpaitaan suuhun. Ou jea.

Tässä muutama kuva onnettomasti myöhässä meidän mökkijuhannuksesta. Sadettahan se lupasi koko viikonlopuksi, mutta vain kerran taisi oikeasti sataa. Muuten paistoi aurinko tai oli muuten vain lämmin, pilvinen sää. Oikein mukava siis. :)

Oltiin mökkeilemässä miehen veljen ja tämän kihlatun (aka Sinnan kummien) kanssa. Tutulla ja turvallisella, hyväksi havaitulla, porukalla. Grillailtiin useaan otteeseen, katsottiin leffoja, saunottiin (siinä maailman parhaassa puusaunassa) ja laulettiin Sing Staria (okei, pojat pelas laulamisen sijasta sitä tylsää änäriä). Mä kävin pariin otteeseen soutelemassa kalastuksesta innostuneen lankoni kanssa ja mukaan napattiin myös meidän yhteinen lellari, neiti laivakoira Cira, mukaan nauttimaan hiljaisuudesta ja aaltojen liplatuksesta. Rauhallisuuden katkaisi lopulta mulle tullut viesti, jossa luki "tissiä". Hätähuuto mieheltä, joka oli jäänyt Sinnan kanssa mökille. Taisin tehdä siinä henkilökohtaiset ennätykset soutamisen nopeudessa, kun kiirehdin takaisin. Nälkähän neidillä ei ollut (ihmekö tuo, kun olin juuri puoli tuntia sitten antanut apetta), mutta itku rauhoittui, kun pääsi äidin syliin. Nyt alkaa selvästi olla siis jokin "vain äiti kelpaa, kun väsyttää/kiukuttaa/mitä vaan" -vaihe. Ou nou.

Pikkuneiti tuntui nauttivan mökkeilystä, sillä kun oli nyt tuplamäärä viihdyttäjiä seuranaan. Lisäksi kun pääsi ulkoilemaan useamman kerran päivässä, niin ai että kelpas. Koirat tietysti nautti täysin siemauksin vapaudesta, etenkin Cira, joka huiteli jokaisella lenkkireissulla omilla teillään (kävi pari metsähiirtäkin pyydystämässä reissun aikana, hyihyihyiii!) ja oli aina iltaisin niin poikki ja jumissa, että hyvä jos pystyi ja jaksoi ruokakupille kävellä. :D

Meidän juhannusresepti oli tänä vuonna hyvä ruoka, loistava seura ja rento ympäristö. Mitäpä sitä muuta tarviskaan. :) Toivottavasti teilläkin oli kivaa ja sää suosi!

Psst!

Täältä suklaamunien keskeltä tulin vain huikkailemaan...

Ottakaahan rennosti, herkutelkaa ja ulkoilkaa! 

Siinä on ainaki meidän tämän pääsiäisloman combo. :)

Pääsiäisen makuun

Oijoijoi, tänään pyörähtää pitkät pääsiäisvapaat käyntiin, mahtavuutta! Niin siis tietysti mullahan nyt on aina "vapaata", mutta kun mieskin on kotona, on niin paljon kivempaa kaikilla. :) Pääsiäisen kunniaksi uunissa valmistuu persikkarahkatorttu ja jääkaapissa odottaa lohitartarit. Kipaistiin, tai siis "kipaistiin", aamulla vauvan kanssa Prismassa. Oltiin liikenteessä jo kymmenen pintaan, mutta kauppa oli tupaten täynnä ihmisiä... Onneksi ostoslista ei ollut pitkä ja vauvakin nukkui tyypilliseen tapaansa koko ostosreissun ajan, niin saatiin melko kivuttomasti kauppareissu tehtyä. 

On muuten pakko mainita tässä sivuavasti, kuinka hitsin kätevää on nykyään tuon vauvan kanssa kaksistaan liikkuminen! Käytiin alkuviikosta ostamassa ristiäislahjarahoilla matkarattaat, joihin saa tuon meidän (lainassa olevan) kaukalon kiinni. Ei enää painavan kaukalon raahaamista autolta kaupoille, ostoskärryihin vekslaamista ja miettimistä, voiko lähteä kaupungille kun ei jaksa kantaa kaukaloa eikä suurten Emmaljungin vaunujen roudaaminen jonnekin Stockalle oikein napostelisi. Jee, elämä on taas laiffii, kun on kevyet ja superhelpot rattaat alla!

Alkuviikosta järkkäilin kotia vähän keväisempään kuntoon, samalla pääsiäisteemaa silmällä pitäen. Asiaan kuuluvat tietysti pääsiäiskarkit ja -suklaat. ;) Kuvissa näkyvä kukkakimppu on ristiäisten kastepöydästä, sattumalta oikein passelisti kevään värejä sisältävä! En löytänyt mistään meidän pääsiäistipuja, vaikka aiemmin olen niihin kyllä usein törmännyt tavaroita penkoessani. Onneksi ystäviemme tyttö toi meille alla näkyvän pääsiäistipusen, niin on edes yksi tipu talossa pääsiäismunien tehtailuun! ;)

Kohta lähdetään hakemaan miestä töistä ja kun tuo aurinko suvaitsee nyt näyttäytyä noin kauniisti, voitaisiin lähteä koko jengin voimin lenkille. Saapahan vähän kulutettua niitä tulevia pääsiäisherkkuja, eeehheh. Mitä te meinaatte pääsiäisenä? Toivottavasti sää suosii ja aurinko hellii!

Riemukaarella

Näin keväisin alkaa matkustusjutut taas polttelemaan, tekisi mieli lentää sinne ja tänne ja tuonne, nähdä ja kokea, taltioida kameralla ja silmillä, haistella uusia tuulia ja maistella muun maan makuja. Oi että. Ihan heti ei kuitenkaan ole tiedossa sen kummempia matkoja, lähinnä kotimaan reissuja auton kyydissä, joten pahimpaan matkustuskuumeeseen ajattelin vihdoin purkaa teille näitä viime kesän Pariisissa räpsittyjä kuvia tunnelmineen. Jotenkin hassua ajatella, että olin jo tuolloin raskaana, mutta meillä ei miehen kanssa ollut hajuakaan siitä. Vauva on päässyt jo mahassa ollessaan ulkomaan reissuille. :)

Riemukaarihan on tietysti jo itsessään näkemisen arvoinen kohde. Varmaan suuri osa Pariisiin matkustavista tahtoo nähdä siitä edes vilauksen ja moni varmasti törmääkin Riemukaareen talsiessaan pitkin Champs-Élyséesiä. Mutta meikäläisen vinkki numero yksi on, että kavutkaa Riemukaaren huipulle! Muutaman roposen siitä lystistä saa pulittaa ja "muutaman" porrasaskelman huipulle saa kavuta, mutta on takuulla sen arvoista. Kattokerroksesta on meinaan melkoisen hienot näkymät, esimakua saatte näistä kuvista:

Vinkki numero kaksi on lisäviilausta varten; ajoittakaa Riemukaari-visiitti sellaiseen aikaan päivästä, jolloin alkaa hämärtyä. Me kivuttiin Riemukaarelle niin, että ehdittiin hyvin ottaa kuvia maisemista ennen kuin illan päänäytös alkoi; Eiffel-torni tarjoili mahtipontisen valoshown, jota kyllä kelpasi tuijotella tovin jos toisenkin. Muutenkin kaupunkia oli kiva tiirailla sekä valoisaan että hämärään aikaan, ihan eri fiilikset sai maisemista.

Tää olikin muuten reissun ainoa päivä, kun jaksettiin valvoa niin myöhään, että oltiin hämärän aikaan ulkona. :D

Asuntoautolla Ruotsin poikki - matolääkkeitä ja karavaanialueita

Vauva-arjen vastapainoksi otetaampa tähän väliin viimeinen katsaus meidän syksyn asuntoautoreissulle! Edelliset osat löytyvät täältä: 1, 2, 3, 4, 5. Viimeksi köröteltiin Norjan ja Ruotsin rajamailla ja nyt ollaankin jo Ruotsin puolella. Koska tää mun muisti on pettänyt mut viime aikoina turhan usein, ei se tälläkään kertaa tuota sen suhteen pettymystä - en enää muista, missä yövyttiin. :D

Anyhow, saavuttiin Ruotsin puolelle iltahämärällä, bongattiin melko lyhyen etsinnän jälkeen karavaanarialue ja pistettiin yöpuulle. Aamulla lähdettiin kuuliaisina kansalaisina metsästämään paikallista eläinlääkäriasemaa matolääkkeiden takia. Tää oli kyllä niiiiiiiin helpommin sanottu kuin tehty! Jostain turisti-infosta selvisi lopulta, että kaupungin (?) ainoa eläinlääkäri löytyi jostain raviradan liepeiltä. Sinne siis.

Ensin ei meinattu saada koko matolääkkeitä, kun aiemmasta informaatiosta poiketen meidän olisikin pitänyt varata eläinlääkärille aika, että saadaan tytöille napit naamaan ja laillinen exit Ruotsista Suomeen. Onneksi vastaanotossa tultiin vastaan ja lyhyen odottelun jälkeen saatiin napit naamariin ja leimat lappuihin. Ja tietysti maksaa mukavat summat tästä lystistä.

Koska lekurin etsintään oli vierähtänyt hyvä tovi, päätettiin lähteä hissun kissun etenemään seuraavaa pysähdyspaikkaa kohti. Ei oikeastaan tiedetty, missä nukuttaisiin seuraava yö, mutta kun sattuman kautta päätettiin koukata sellaisen "kivan idylliseltä näyttävän" kylän poikki ja kun vielä hoksattiin siellä olevan nätillä paikalla karavaanialue, niin tottahan me sinne sitten jäätiin. Kaikki tämän postauksen kuvat onkin otettu tältä karavaanialueelta.

Käytiin tutkailemassa ympäristöä koirien kanssa, ihasteltiin idyllisiä maisemia, kuvailtiin, tehtiin rauhassa ruuat ja katsottiin läppäriltä leffoja. Alueella oli pari muutakin asuntoautoporukkaa meidän lisäksi ja oli aika hassua, ettei nähty kertaakaan alueen omistajia. Respassa ei ollut ketään kun saavuttiin, soitettiin ovessa näkyvään numeroon, ok - saadaan yöpyä täällä ja omistajat tulevat päivän aikana takaisin niin voidaan maksellakin. No mutta kun ei tulleet. Aamulla lähdettiin aika aikaisin liikenteeseen, käytiin vielä varmaan viidennen kerran koputtelemassa respan oveen; ei ristin sielua. Jälkikäteen meitä untuvikkoja valaistiin, että tuollainen on varsin tyypillistä karavaanaritoimintaa. Ai niin ja myöhemmin saatiin tekstiviesti, jossa ihmeteltiin, kun ei oltu maksettu yöpymisestä... Selitettyäni tilannetta sovittiin, että laittavat sähköpostiini laskun ja maksan yöstä sitä kautta. Arvatkaapa, tuli mitään laskua koskaan sähköpostiini... Uskomatonta. :D

Kun matkaan lähdettiin aamuvarhain, saavuttiin Haaparantaan ja Ikean parkkipaikalle aika tarkalleen just, kun ovet avattiin. Parin tunnin shoppailukierros Ikeassa ja auton nokka kohti Oulua - oikein bueno reissu paketissa!

Norjan upeutta

Mui mui kuomaset! Isken tähän väliin muutamia upeita maisemia Norjan huudeilta. Edelliset kertomukset meidän viime syksyiseltä ruskareissulta löydät täältä: osa 1, osa 2, osa 3 ja osa 4.

Ajeltiin Norjan Narvikista kiemurtelevia, melko kapeita, vuoristoteitä pitkin. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja vieläpä melko lämpimästi eikä tuulikaan pahemmin vihmonut, joten pysähdyttiin pariin otteeseen ihastelemaan (kamera kourassa) Norjan maisemia.

Oli aika upean näköistä tuolla vuorten keskellä. Oli sinistä vettä, pilvetöntä taivasta, jykeviä kallioita, vehreää kasvillisuutta. Ja me, epätoivoisesti yrittämässä saada onnistunutta perhepotrettia koirien kanssa. :D No, ainakin jäi hauskat (kuva)muistot tältä etapilta!

Voi kun mun raskausmahanikin oli tuolla reissulla vielä niin pieni! Vaikka silloin se tuntui jo aika isolta ja näkyvältä.

Juuri ennen Norjan ja Ruotsin rajaa, kun oltiin jo ohitettu yllä olevat upeat maisemat, huomattiin yhtäkkiä olevamme keskellä ei mitään. Täysin äkillinen muutos ympäristössä; ei juurikaan vesistöä eikä kasvillisuutta. Kuin erämaahan olisi eksytty! Kallioiden laelle oli rakennettu muutamia hökkeleitä, pysähdyttiin laittamaan ruokaa eräälle alueen monista suurista hiekka-alueista. Aika upeen näköistä oli kieltämättä tuolla "aavikollakin":

Ennen pimeän laskeutumista jatkettiin vielä matkaa Ruotsin puolelle, josta löydettiin melko pikaisella etsinnällä karavaanarialue yöpymiseen. Tästä lisää myöhemmin!