Suunnitteilla 1-vuotispaardit!

No niin. Kai sitä äiti-ihminen saa vähän innostua, kun saa järjestää ekat synttäripaardit omalle jälkikasvulleen? Ja kai sitä saa innostua vähän överistikin, niin että tilaa kaikkia kivoja koristeita (koska ei ite osaa tehdä mitään ku on nii käsi kaikissa askarteluhommissa) ja suunnittelee väriteemat ja kaikki? No hyvä! Koska nii mulle ehkä vähän kävi nyt. Havahduin yhtäkkiä tammikuussa siihen, että hei Sinnahan täyttää kohta vuoden ja hei sillehän pitää ehdottomasti järkätä juhlat ja hei mä saan päättää kaiken, koska sillä ei oo vielä päätäntävaltaa kun ei osaa puhua. :D No okei, kyllä mä puhuin tuon miehenkin kanssa ja sekin oli aika innoissaan (sillain miesmäisesti) näistä paardeista ja yhdessä sitten tilailtiin kaikkea kivaa.

Väriteemaksi nousi keltainen, harmaa ja valkoinen. Sama väritrio, mikä vallitsee Sinnan huoneessakin. Keltainen on vaan niin ihanan pirteä väri ja passaa Sinnalle kö nenä päähän. Ainaki meikäläisen mielestä! Toinen teema on sitte ne norsut. Jep, se meikäläisen raskausaikana alkanut pakkomielle, jolle ei näy loppua. Norsujakin löytyy Sinnan huoneesta. Sinnalla on myös kaksi uninorsua (molemmat lahjaksi saatuja, ei siis meikäläisen hamstraamia, krhm!), jotka on sille tosi tärkeitä (tai niin tärkeitä kuin tuon ikäiselle nyt voi jokin lelu olla) ja joiden kanssa se aina nukkuu.

Tästä lähdettiin siis liikkeelle. Netistä tilailtiin vähän rekvisiittaa juhlia varten. Lisäksi mä askartelin sellaisia norsuja langalla (niinku viiri, mut norsuista tehty you know?) mallikuvista piirrellen ja leikellen ja sekin meinas tuottaa ongelmia. :D Sinnan norsutauluja levittelen ympäri taloa ja ostan keltaisia kukkia.

Tarjoilupuolikin on jo mietinnän alla. Ajattelin aikuisväelle jotain keltaisia ja harmaita ja valkoisia karkkeja hankkia pöytään. Sinnalle leipaisen oman (sokerittoman) kakun ja aikuisväelle jonkun toisenlaisen caken. Pikkuväelle ajattelin tehdä myös pieniä pasteijoita ja muffinsseja ja tarjoilla kaikkien vauvojen lemppareita - maissinaksuja. Sit ehkä jotain suolaista piirakkaa vois vielä kehittää aikuisväelle. Siinä kai se! Ai niin ja tärkein meinas unohtua: Sinnan kummitäti, taitavaakin taitavampi  Selina, lupasi tehdä kakun koristeeksi sellaisen ihanan norsun, joka pitelee kärsällään ilmapalloa!

Synttärisankarille on juhlamekkokin jo hankittu (ei, se ei ole väriteeman mukainen eikä siinä ole edes norsun kuvia ;). Enää pitäisi miettiä, mitä sitä itse laittaisi päälle... Että pitääkö raahautua kaupoille hankkimaan uusi kolttu vai kelpaako jokin kaapin uumenista löytyvä. Hmm, mikä dilemma.

Sanokaa, etten oo ainoa lapsensa synttäreistä seonnut äiti?! :D