Mä tykkään lukea toisten blogeista näitä "Päivä meidän kanssa" -postauksia. Niiden kautta pääsee tutustumaan ihan eri tavalla bloggaajan elämään ja arkeen. Toivottavasti tekin tykkäätte tämän tyyppisisistä postauksista, sillä tässä olisi nyt teille ensimmäinen vauva-arkeen liittyvä päiväpostaus. :) Pitemmittä puheitta, aloitetaan!
TIISTAI 7.4.
Alun alkaen herään joskus seiskan pintaan, kun miehellä soi herätyskello ja hän lähtee töihin. Vauvakin herää, joten käyn vaihtamassa hänelle vaipan ja otan vaippasankarin viereeni meidän sänkyyn. Syötän ja uni tulee silmään vielä sekä äiskälle että vauvalle.
Nousen lopulta torkkumisen jälkeen ylös puoli kympin maissa. Vaippasankari jää vielä tuhisemaan meidän sänkyyn. Teen nopeasti aamupalan (ruisleipää ja teetä) ja istahdan syömään sitä Salkkareiden äärelle. Cira ja Filja tulee tavalliseen tapaansa "pitämään mulle seuraa" aka kerjäämään ruisleivän rippeitä. :D
Murunen heräilee jo vähän ennen kymmentä, joten syön aamiaisen loppuun vauvan ollessa sitterissä. Sitten lähdetään aamupesulle ja pukemaan päivävaatteet ylle. Tavalliseen aamu-tapaansa vauva on hyväntuulinen ja jokeltelee vaipanvaihtopaikalla oleville muumitarroille.
Aamurutiinien jälkeen mennään hetkeksi olohuoneen lattialle; ensin istutaan sitterissä ja katsellaan kun siskot höpisee ja leikkii. Vauvasta koirien katselu on ihan parasta, ne saavat aina leveimmät hymyt ja iloisimmat huudahdukset. :)
Päästän koirat on takapihalle ja vauva tutkailee sitterissä maailmaa. Touhuilen kotiaskareita ja pidän samalla vauvaa silmällä. Yhtäkkiä huomaan, että hän tapittaa taustalla näkyviä Kauniita ja Rohkeita silmät suurina. O-ou. Päätän aloittaa Muumi-uran. On se meinaan parempi vaihtoehto kuin Kaunarit.. Pesen hampaat ja sillä välin vauva tuijottaa kiinnostuneena Muumien tunnareita.
Parin minuutin avaus Muumi-uralle on ihan passeli aika, joten siirrytään leikkimatolle tutkailemaan kirjaa ja jokeltelemaan. Tuo kirjassa näkyvä perhonen on vauvan ehdoton lemppari, sille hymyillään aina! Otan samalla vauvasta 2-kuukautiskuvan tuon kuvassa näkyvän pupun vieressä, se on mittapuuna vauvan kasvulle. Sitten onkin aika taas syödä ja käydä päiväunille.
Kello on vähän yli puoli yksitoista, kun vauva simahtaa unilleen. Tsiigaan tyttöjen tilanteen pihalla; näyttävät vielä viihtyvän siellä. Kaivan esiin miehen minulle tekemän kotijumppaohjeen. Tänään on alkanut se legendaarinen "uusi elämä". Herkut vähemmälle, ruoka fiksummaksi ja lihaskunnon treenaaminen, you know. Sain siis jälkitarkastuksesta edellisellä viikolla "puhtaat paperit", joten nyt pääsee kunnolla aloittamaan treenaamisen! :) Ensimmäinen kerta on tietysti aivan kauhea, lihakset ei toimi, osa toistoista jää tekemättä ja oon ihan puolikuollut treenin jälkeen.
Raahaudun laittamaan ruokaa. Lounas mennään vielä einesten kautta, kun kaupassa käynti on vasta iltapäivällä. Pakkasesta valmisateria Finduksen Chicken Curry pannulle valmistumaan. Lisään joukkoon vielä ekstramäärän parsakaalta ja ananasta. Syön lounaan katsoen samalla Mallikoulun uusinta jaksoa.
Vauva heräilee uniltaan klo 12 ja ruvetaan heti syömään. Syöttämisen lomassa lueskelen helmikuussa synnyttäneistä äideistä koostuvan facebook-ryhmäni keskusteluja. Ryhmästä saa todella hyvää tukea ja tsemppiä ja apua, aina kun tarvii ja jutut on välillä niin hauskoja, että piristävät huonoakin päivää!
Syöttämisen jälkeen vaipanvaihtohommat ja leikkituokio olohuoneessa matolla ja sitterissä. Puoli yhden jälkeen alan valmistautua kauppaan lähtöön. Mies tulee yhdeltä hakemaan meitä. Tänään on poikkeuksellinen päivä, kun miehen työauto on korjauksessa ja hän on aloittanut aamun työt "minun" autolla. Ajamme ensin miehen työpaikan vieressä olevan apteekin pihaan. Käyn nopeasti ostamassa vauvalle lisää Rela D-tippoja ja itselleni vitamiineja. Heitän miehen takaisin töihin ja kurvaan vauvan kanssa läheiseen Prismaan viikon ruokaostoksille.
Yleensä vauva nukkuu aina tällaisten lyhyehköjen reissujen ajan; sekä autossa että kaupassa. Tänään hän on kuitenkin puolet kauppareissun ajasta hereillä, tapittaa silmät suurina ympärilleen kaupassa, mutta on (onneksi) tyytyväinen kaukalossaan. Ensin ihmettelen hirveää ryysistä ruokakaupassa, mutta sitten muistan, että kaupathan on olleet kiinni pari päivää. On vähän ahdistavaa tehdä ruokaostoksia ihmisvilinässä, etenkin kun varmaan ekaa kertaa elämässäni unohdin ostoslistan kotiin! :D Kerään siis tarvikkeet muistin varassa kauppakassiin ja kotona tarkistaessani listaa huomaan, että muistin ostaa kaiken, what!?
Olemme siis takaisin kotona vähän kahden jälkeen. Vauva myhäilee tyytyväisenä kopassaan sen aikaa, että saan tyhjennettyä kauppakassit ja päästettyä Ciran ja Filjan takapihalle. Sitten onkin taas ruoka-aika. Nautin välipalani siinä samalla. Ruokahetken lopputulos on aika suloinen; kylläinen, tyytyväinen ja nukahtanut vauva. <3
Kello on kaksi ja kaikki nukkuvat päiväunia, paitsi minä! Cira on mielipaikassaan ulko-oven edustalla ja Filja vartioi vauvan unta makuuhuoneessa. Mä viikkaan ja lajittelen pyykkejä. :D Ehdin myös hetken aikaa etsiskellä netistä siitepölyverkkoja tuuletusikkunoihin. Kohta kun alkaa siitepölykausi ja meidän jotkut halpisverkot meni viime kesänä rikki, niin pitäisi pian löytää uudet (paremmat) tilalle. Lueskelen etsinnän lomassa muutaman blogin uudet postaukset ja sittempä pinnasängystä alkaakin jo kuulua älämölöä. Kello on hippasta vaille kolme.
Heräilyn jälkeen otetaan pidemmän kaavan mukaan ilmakylpyjä olkkarin lattialla, vaipanvaihtoalustan päällä. (kuvassa kuitenkin jo vaippa päällä, ettei tule nude-kuvia blogiin ;) Body menee samalla vaihtoon, kun siihen on puklattu sen verran tunteella. Uudet vaatteet päälle ja vähän yhteiskuvia. Taas höpötellään hetki olohuoneen lattialla ja sitterissä. On niin ihanaa, kun vauva on hyvällä tuulella ja hymyilee ja jokeltelee paljon! :)
Sitten syödään ja silmät alkaa taas luppasemaan. Juuri kun neiti on lopettamassa ruokailuaan puolinukuksissa, tulee mies (korjatulla työautollaan) kotiin noin klo 16.45. Vauva virkostuu nanosekunnissa ja alkaa tapittaa viereen ilmestynyttä iskäänsä hymy huulilla.
Puen vauvan ulkovaatteisiin ja laitan vaunuihin; mies lähtee käymään lenkillä koirien ja vauvan kanssa. Sillä välin minä saan omaa aikaa, jonka käytän edellispäivänä valmistetun ruuan (lihapullia ja muusia) lämmittämiseen ja syömiseen. Katson samalla suosikkiani Downton Abbeya Netflixistä.
Kello on melkein puoli kuusi, kun olen syönyt. Siivoan vähän keittiötä ja järjestelen tavaroita paikoilleen. Tuumin, että voisin ottaa tänään vauvan käymään kanssani suihkussa, kun niin monet tuntuvat tekevän niin (ainakin siinä facebook-ryhmässäni) ja vauva kun tykkää olla kylvyssäkin, niin mikä jottei!
Lenkin jälkeen vaunuissa nukutaan vielä vartin verran. Valmistan itselleni ja miehelle seuraavaksi päiväksi smoothiet. Mukaan pääsee mansikoita, kaurahiutaleita, maitorahkaa, maitoa ja ananasmurskaa. Joskus taannoin kyllästyin jatkuvaan smoothieiden lipittämiseen, mutta nyt parin vuoden tauon jälkeen ne maistuvat taas. Helppoa ja terveellistä!
Kello on 17.50. Mies tuo heränneen vauvan sisään. Alan riisumaan häntä ja varsin yrmeät on ilmeet pienellä niin kuin kuvasta näkyy. :D Mies alkaa vaihtaa vaipaa ja minä menen pesemään koirat. Nää kurakelit, jee... Jätän koirat kuivattelemaan kodinhoitohuoneeseen pyyhkeen päälle ja menen seuraamaan, kun mies touhuilee vauvan kanssa olohuoneessa. Musta on ihanaa, että mies ottaa asiakseen aina töiden jälkeen iltaisin olla vauvan kanssa. Jo se, että minun ei tarvitse olla 24/7 viihdyttämässä tai hoitamassa pientä, tekee terää. Ja tietenkin on tärkeää ja kehittävää myös vauvan kannalta, että isäkin osallistuu hänen kanssaan olemiseen ja hoitamiseen.
Teen vielä uudestaan kotijumppaa, tällä kertaa toisella (miehen tekemällä) ohjeella. Siinä käytän hyväksi vauvan painoa ja vauvakin saa täten (toivon mukaan) kivaa liikettä. Jumpan jälkeen suihkuun, jonne otan hetkeksi myös vauvan. Oi miten ihmeissään ja innoissaan hän onkaan!
(Välihuomautus: Pitkin iltaa syötän vauvaa aina välillä. Usein illat menevät niin, että vauva on hereillä klo 18 alkaen siihen saakka, kunnes hän menee yöunille klo 20-22 maissa ja siinä hereilläoloaikana syötän hänet useamman kerran.)
Kun mies kuivaa ja pukee vauvan yövaatteisiin, annan koirille iltaruuan. Meillä ruokakupille saa mennä vasta, kun on istunut, katsonut silmiin ja saanut luvan "ole hyvä". Siksi koirat tuossa kuvassa tapittavat mua niin innoissaan. :D
Joskus iltaisin vauvaan iskee ärripurri. Niin käy tänäkin iltana. Usein vauva rauhoittuu viimeistään ruuan äärelle tai kaukaloonsa. Sitä täytyy tietysti keinuttaa tai heijata. Mies pääsee siis heijaamaan väsynyttä pientä. Kello alkaa lähennellä jo puolta kahdeksaa. Kun vauva on rauhoittunut, otan hänet vielä syömään, jonka jälkeen mies vie pienen nukkumaan, kello on noin kahdeksan siinä vaiheessa, kun vauva nukahtaa. Yleensä viemme hänet vain sänkyynsä (mikäli on oikeasti väsynyt) ja uni tulee itsekseen. Tänään on menty vähän yliväsymyksen puolelle, joten mies hyräilee vauvalle hetken sängyn vieressä.
Kun vauva on nukahtanut, syön iltapalan (taas sitä ruisleipää ja teetä). Mies antaa koirille luut. Vietämme tänään iltaa katsellen Netflixistä uutta jaksoa Returned -sarjasta (kiitos S vinkistä, tää on tosi koukuttava!) ja rapsutellen koiria. Mulla tekisi kovasti mieli herkkuja, mutta sinnittelen ja syön vain viilin iltapalan päälle. Jostain syystä mies haluaa hieroa mun jalkoja enkä kyllä pistä vastaan. Ihana mies <3 Tänään on ollut touhukas ja hyvä päivä. Menemme nukkumaan noin kymmenen maissa, yleensä aina pari tuntia vauvan nukkumaanmenon jälkeen.
No niin, kuka jaksoi kahlata loppuun asti? :D
