Ei niin mutaista kakkua

Mennään suoraan asiaan: Oon kaks kertaa yrittänyt (paino sanalla yrittänyt) tehdä mutakakkua. Mutta EI. Perssilmä sentään, kun en osaa! Mun pro kummitäti teki viime vuonna mun valmistujaisjuhliin aivan taivaallista mutakakkua (ja taivaallista suklaajuustokakkua, mutta sen tekoa en oo vielä uskaltanut yrittää) ja oon siitä asti himoinnut sellaisesta makuelämyksestä. Mmm. Ensimmäisellä kerralla tein mutakakun maitosuklaaseen, koska mies on jokseenkin allerginen tummalle suklaalle (voi sitä aivastelun määrää!). Not very good. Toisella kerralla (josta todistusaineistona alla olevat kuvat) tein viisaampana mutakakun tummaan suklaaseen (eikä mies aivastellut ollenkaan, liekö allergeeni hävinnyt uunissa paistuessaan) ja kaikki meni muuten suht. hyvin, mutta ohjeen mukainen paistoaika oli totaalisen pielessä. Kakku siitä tuli, mutta mudat jäi puuttumaan - if you know what I mean. Kuivakakkua, nam. En tykkää kuivakakusta pahemmin, joten herkuttelin omat palaseni vain kakun keskustasta popsien (joka oli edes vähän mutakakun makuinen), mies tuntui tykkäävän koko kakusta. Vieraille en edes tohtinut tarjota tekelettäni.

Kattokaa nyt tuota mun "muka-mutakakkua"! :D Melkonen Leipuri Hiiva taas ollut asialla. Toivottavasti äiskä ei lue tätä, koska muuten se pyörittelee päätään tai ehkä jopa hakkaa päätään seinään. Ja toivottavasti myöskään mun S-ystävä ei lue tätä, koska muuten se pakottaa (sanan varsinaisessa merkityksessä) mut leipaisemaan kesällä mutakakkua. ;)

Tästä tappiollisesta kokeilusta nro 2 viisastuneena note to self: "Ota ensi kerralla kakku ulos uunista ennemmin vaikka täysin raakana kuin ylikypsänä!"

Mites teitien viikko on lähteny rullaamaan? Rullaamisesta tulikin mieleen, että toivottavasti huomenna ei enää sada, niin pääsis taas rullaluistelemaan. Niin, jos vaan jalat kantaa, oli sen verran hapokas salireissu tänään...

Mama

Tänään on kylvetty uutta ruohoa takapihalle ja juhlittu äitejä! On muodostunut jo melkein perinteeksi, että meikäläinen leipaisee äitienpäivänä jonkinlaisen kakun tapaisen mamalle. Tämän kertainen leipomus meni onneksi yhtä hyvin kaupaksi kuin edellisvuosienkin tekeleet. Olis vielä se auringon möllykkäkin voinut paistaa äitien kunniaksi...

Törmäsin pari kuukautta sitten kirjakaupassa teokseen, jota en muistanut nähneeni äidin kirjahyllyssä. Romaani oli yhden äiskän suosikkikirjailijan rustaama, joten nappasin sen hyllyltä mukaani äitienpäivää ajatellen. Ja kyllähän se näytti olevan erittäin mieluisa lahja! :) Mua ja mun mamaa yhdistää ehkä eniten rakkaus kirjoihin (ja vieläpä todella samantyylisiin sellaisiin), hieman kyseenalainen huumorintaju (toiset tajuu, toiset ei) ja himo Lakrisaliin. Ja oonhan mä tietty äidin paras tytär - ainoa kun olen laatuaan. ;) Mut nyt kutsuu sohva, kun maha on ihan täynnä äitienpäiväherkkuja, se on moi!

Ketutuspäivä

Eilen oli niin paha ketutuspäivä, että en voi olla avautumatta siitä yhtään. Musta tuntuu siltä, että siellä ruudun takana on niin ihanan symppiksiä ja ymmärtäväisiä ihmisiä, että uskallan vähän raottaa pahaakin oloani teille. Niin kuin kaikki tietää, ei elämä ole aina hymyä ja onnea, vaikka positiivisena tämän blogini pyrinkin pääosin pitämään.

Aamu alkoi iloisesti ajatuksin "Jee, viikonloppu alkaa tänään!" ja "Huomenna on herkkupäivä!", mutta ensimmäinen pommi hyvään fiilikseen tuli työpäivän aikana. Varmaan ymmärrätte, etten voi kovin tarkasti täällä asiasta puhua, mutta työpaikan ulkoisista tekijöistä johtuen koko työyhteisöni on nyt melkoisen stressin ja paineen alla, sillä melkoisia muutoksia on luvassa. Tiedon saatuani tuntui siltä kuin joku olisi lyönyt ilmat pihalle. En voi itse (eikä kukaan muukaan työpaikallani) tälle vaaditulle muutokselle mitään, joten nyt on vain haettava jostain voimavaroja ja puhallettava yhteen hiileen ja uskottava, että tästä vielä noustaan entistä ehompana. Kriisin keskellä on tärkeää, että työkaverit tukevat toisiaan ja onneksi meillä onkin tiivis työyhteisö. Työpaikkoja ei ainakaan näillä näkymin kukaan ole menettämässä, mutta paljon saadaan painaa duunia ja joustaa seuraavien kuukausien ajan.

Toinen pommi iski töiden jälkeen, kun saatiin puhelu autokorjaamosta. Meidän armas kaara oli aiemmin tällä viikolla alkanut yhtäkkiä köhimään varsin omituisesti ja eiköhän siellä ollut jokin pienen pieni osa tuhoutunut ja sen korjaaminen maksaa kuulemma maltaita; pelkkä osan hinta keikkuu siellä 600 euron paremmalla puolella ja työtunteja sen uudelleen asentamiseen kuluu vähintään viisi... Rahan menoa ei voi estää. Varmasti kaikista tällaiset yllättävät menot tuntuvat pahalta - etenkin jos sitä ylimääräistä rahaa ei juuri ole.

Voitte varmaan kuvitella meikäläisen fiiliksen perjantai-iltana... Istuttiin miehen kanssa sohvalla ja tuijotettiin seinää, mietittiin, että miten tästä nyt selvitään. Kerrottakoon vielä, että työskentelemme miehen kanssa samassa yrityksessä, joten saman stressin ja paineen alla ollaan. Ajateltiin, että märehditään nyt luvan kanssa tää perjantai-ilta ja otetaan uusi näkökulma asioihin lauantaina. Simahdettiin melko aikaisin, mutta silti ei olla meinattu pysyä tänään hereillä ollenkaan. Varmaan se yllättävä stressi vaatii veronsa, kun kroppa ja pääkoppa käyvät ylikierroksilla. Olo on kuin olisi bilettänyt koko yön ja nukkunut sen kaksi tuntia.

Siinä mielessä voi kai ajatella, että onneksi ollaan samassa veneessä, että voidaan tukea toisiamme tässä myrskyssä ja lujittaa parisuhdettamme. Vieläkin olo on melko epätoivoinen sen ensimmäisen pommin jäljiltä, toiseen totesimme jo aamulla, että raha on "vain" rahaa. Työ onkin ihan toinen juttu, sillä sen parissa viettää suuren osan päivästä. Toivottavasti asiat tästä kuitenkin kääntyvät parhain päin, olen kovasti koettanut hokea itselleni (ja miehelleni), että ehkä tämä oli tarkoitettu näin ja jotain parempaa on luvassa ja että asioilla on kuitenkin aina tapana järjestyä.

Sateisen synkästä säästä ja mielestä riippumatta, tänään on ollut koko viikon odotettu herkkupäivä ja sitä en kyllä meinaa missata! ;) Aamu alkoikin kuvissa näkyvillä herkuilla - paahtoleipää, tuoretta ananasta ja kuumaa kaakaota ja nyt meinaan nauttia palan jos toisenkin lempparisuklaatani. Mies lähti viettämään lätkäporukan kanssa saunailtaa, joten mä taidan huudattaa vähän musaa ja sitten syventyä uuteen kirjaan. Jospa se fiilis niillä vähän nousisi. Leppoisaa illanjatkoa!

Takapihan mylläystä

Puhelin aiemmin, että kerron teille meidän plääneistä koskien tuota meidän karseassa kunnossa olevaa takapihaa, jahka saadaan homma rullaamaan ja päätöksiä tehtyä. Noh, tuo vappuhan menikin enemmän ja vähemmän tuolla pihan puolella. Ollaan edistytty ihan valtavasti siitä, mistä lähdettiin liikkeelle.

Alkutilannehan oli siis se, että meidän takapihalla on kaksi erillistä kukkapenkkiä. Toinen on kätevästi aidan takana (toisin sanoen turvassa koirilta), mutta toinen on ihan keskellä "tietä". Tiellä tarkoitan siis sitä aluetta, jossa Cira ja Filja (kavereineen) vetää ihan hirveetä rallia pihalla ollessaan. Voitte varmaan kuvitella mikä määrä noita kiviä, katteita ja multaa on kantautunut nurmikolle,  kukkapenkistä ponkaisemisen ja siinä juoksemisen seurauksena. Toinen ongelma tässä samaisessa kukkapenkissä oli se, että siinä ei enää kasvanut oikeastaan muuta kuin rikkaruohoja. Me ollaan miehen kanssa molemmat niiiiiiiiiiin peukalo keskellä kämmentä tällaisissa kukka-asioissa, että ei ensinnäkään osattu oikein tehdä asialle mitään eikä toisekseen edes jaksettu yrittää, kun koirat ois kuitenkin juosseet kukat kumoon. Tässä muutama suuntaa antava kuva lähtötilanteesta - tai no, nämä on vuodelta 2012, jolloin jotain oikeasti vielä kasvoikin!

Ensin ajateltiin, että otetaan vain osa kukkapenkistä pois (se oven edessä oleva osa) ja korvataan se laatoituksella. Sitten aloin miettimään, että mitä hittoa mä siihen jäljellä olevaan kukkapenkkiin  laitan? Kun en halunnut mitään rönsyilevää enkä toisaalta vaikeahoitoista rehua. No, lopulta sain älynväläyksen, että miksi ihmeessä se kukkapenkki on siinä pakko olla, jos kukat ei edes oo meidän juttu? Ihan vaan siksikö, kun muillakin on? :D Sitten päädyttiin ottamaan koko kukkapenkki pois ja laatoittamaan kiveä siihen tilalle. Meikä on taiteillu ihan sika hienot pohjapiirrokset meidän takapihasta teille Paintilla (enkä tiiä miksi, ku en tiiä kiinnostaako tämä aihe edes ketään??):

Alkutilanne

Lopputilanne

Noita mun väsäämiä kuvia kun kattoo, näyttää lopputulos alkutilannetta paljon tylsemmältä ja ankeammalta. Mutta in real life lopputulos on onneksi ihan meidän näköinen ja viihtyisä.

Samaa kiveä, jolla meidän takapiha on aikoinaan laatoitettu, ei tietenkään enää myyty missään, joten laatoitus on nyt vähän erinäköinen uudelta puolelta kuin vanhalta. Mut ei se haittaa, nyt on kunnolla tilaa grillille ja ruokapöydälle ja tuoleille! :) Niin ja ei siitä laatoituksesta ihan suorakaan tullut (meidän takapiha viettää muutenkin ovelta katsoen alaspäin ja oikealta katsoen ylöspäin), mutta ei sekään haittaa! Rakkaudella kuitenkin tehty. ;)

Pääsette katsomaan kunnolla jälkeen -kuvia, kun kaikki on valmista. Tässä kuitenkin muutama kuva  vapulta, jolloin pihan laatoittaminen oli täydessä vauhdissa. Vielä olisi tänä viikonloppuna projektina öljytä terassikalusteet ja kylvää uutta nurmikkoa - arvaatte varmaan, ketkä sen nurmikonkin ovat juosseet mullalle...

Uuteen laskuun

Toiset ne lähtee uuteen nousuun (ehkei sentään ihan maanantaina?), mutta meikäläinen se lähtee uuteen laskuun. Meinaan tän painoni kanssa - toivottavasti. ;) Tuli pientä takapakkia tuossa sairastellessa reilun parin viikon ajan, eikä pelkästään reenittömyyden vuoksi, vaan itsekurin puutteen takia... Ne pääsiäis- ja vappuherkut, mmm.. Eikä siinä vielä mitään, mutta kun kipeänä jostain syystä kuvittelee, että on pakko (saada) syödä herkkuja. Aivan niin kuin sitä tervehtyisi nopeammin mättämällä suklaata ja colaa naamariin. Eilen piti ottaa ihan tietoinen valinta ja iskostaa se pääkoppaan; maanantaina koittakoon taas (karu) paluu arkeen, pääsiäis- ja vappuhulinoista kertynyt turvotus ja jäljellä olevat ylimääräiset kilot on saatava taas laskusuuntaan.

Kesän ekat omassa grillissä valmistuneet hampparit!

Tänään oonkin kitannut 3 litraa vettä, popsinut munia, raejuustoa ja maitorahkaa ja ollut toooosi väsynyt. Toisin sanoen - back to basics. Nuutunut olo voi kyllä johtua monen päivän ulkona riekkumisesta, meillä kun tosiaan laatta lensi takapihalla koko viikonlopun ajan, heh heh. Huomenna meinasin olla jopa niin hurja, että käyn kokeileen, joko sitä vois reenailla salin puolella. Veikkaan, että lihakset huutaa armoa jo ekoissa toistoissa, mut hei, jostainhan se on taas lähdettävä vai mitä!

Kuvituksena ihania herkkuja, joita vielä vapun ajan mussutin menemään. Nam nam. Ihan vähän vaan alkoi kuola valumaan, mutta pitäydyn tässä vihreässä teessäni enkä juoksi jääkaapille.. Ääh, miksi mä kiusaan itteäni näillä kuvilla.. Noh, saahan noita tietty halutessaan herkutella taas lauantaina, kun on herkkupäivä. ;)

Jälkkäriä.. ;)

Maistuu muuten herkkuruuat ja -jälkkärit paljon paremmalta, kun on vähän aikaa ollut ilman. Nimimerkillä kun on vetänyt monta päivää putkeen hamppareita (ite tehtyjä, mmm!) ja jätskiä, ei ne enää neljäntenä päivänä maistuneet juuri miltään. Joten ehkä se itsekuri sieltä jostain taas löytyy, niin maistuu lempparijätskikin taas lempparilta!

Miten muilla "kesäksi kuntoon" tyyliset projektit etenee? Vai joko ootte ihan kuosissa biitsikelejä varten?

Loppuun maanantain kevennys. Mä en oo ainoa, joka meillä on herkutellut. Näiden kahen ei vaan tarvi vahtia linjojaan... ;) Reipasta viikkoa muruset!

"Ooo! Lempparii! Vaniljavaahtoa! Ollaan ihan paikallaan, eyes on the prize!"

"Omnomnomm.. Kannatti odottaa!"