Ketutuspäivä

Eilen oli niin paha ketutuspäivä, että en voi olla avautumatta siitä yhtään. Musta tuntuu siltä, että siellä ruudun takana on niin ihanan symppiksiä ja ymmärtäväisiä ihmisiä, että uskallan vähän raottaa pahaakin oloani teille. Niin kuin kaikki tietää, ei elämä ole aina hymyä ja onnea, vaikka positiivisena tämän blogini pyrinkin pääosin pitämään.

Aamu alkoi iloisesti ajatuksin "Jee, viikonloppu alkaa tänään!" ja "Huomenna on herkkupäivä!", mutta ensimmäinen pommi hyvään fiilikseen tuli työpäivän aikana. Varmaan ymmärrätte, etten voi kovin tarkasti täällä asiasta puhua, mutta työpaikan ulkoisista tekijöistä johtuen koko työyhteisöni on nyt melkoisen stressin ja paineen alla, sillä melkoisia muutoksia on luvassa. Tiedon saatuani tuntui siltä kuin joku olisi lyönyt ilmat pihalle. En voi itse (eikä kukaan muukaan työpaikallani) tälle vaaditulle muutokselle mitään, joten nyt on vain haettava jostain voimavaroja ja puhallettava yhteen hiileen ja uskottava, että tästä vielä noustaan entistä ehompana. Kriisin keskellä on tärkeää, että työkaverit tukevat toisiaan ja onneksi meillä onkin tiivis työyhteisö. Työpaikkoja ei ainakaan näillä näkymin kukaan ole menettämässä, mutta paljon saadaan painaa duunia ja joustaa seuraavien kuukausien ajan.

Toinen pommi iski töiden jälkeen, kun saatiin puhelu autokorjaamosta. Meidän armas kaara oli aiemmin tällä viikolla alkanut yhtäkkiä köhimään varsin omituisesti ja eiköhän siellä ollut jokin pienen pieni osa tuhoutunut ja sen korjaaminen maksaa kuulemma maltaita; pelkkä osan hinta keikkuu siellä 600 euron paremmalla puolella ja työtunteja sen uudelleen asentamiseen kuluu vähintään viisi... Rahan menoa ei voi estää. Varmasti kaikista tällaiset yllättävät menot tuntuvat pahalta - etenkin jos sitä ylimääräistä rahaa ei juuri ole.

Voitte varmaan kuvitella meikäläisen fiiliksen perjantai-iltana... Istuttiin miehen kanssa sohvalla ja tuijotettiin seinää, mietittiin, että miten tästä nyt selvitään. Kerrottakoon vielä, että työskentelemme miehen kanssa samassa yrityksessä, joten saman stressin ja paineen alla ollaan. Ajateltiin, että märehditään nyt luvan kanssa tää perjantai-ilta ja otetaan uusi näkökulma asioihin lauantaina. Simahdettiin melko aikaisin, mutta silti ei olla meinattu pysyä tänään hereillä ollenkaan. Varmaan se yllättävä stressi vaatii veronsa, kun kroppa ja pääkoppa käyvät ylikierroksilla. Olo on kuin olisi bilettänyt koko yön ja nukkunut sen kaksi tuntia.

Siinä mielessä voi kai ajatella, että onneksi ollaan samassa veneessä, että voidaan tukea toisiamme tässä myrskyssä ja lujittaa parisuhdettamme. Vieläkin olo on melko epätoivoinen sen ensimmäisen pommin jäljiltä, toiseen totesimme jo aamulla, että raha on "vain" rahaa. Työ onkin ihan toinen juttu, sillä sen parissa viettää suuren osan päivästä. Toivottavasti asiat tästä kuitenkin kääntyvät parhain päin, olen kovasti koettanut hokea itselleni (ja miehelleni), että ehkä tämä oli tarkoitettu näin ja jotain parempaa on luvassa ja että asioilla on kuitenkin aina tapana järjestyä.

Sateisen synkästä säästä ja mielestä riippumatta, tänään on ollut koko viikon odotettu herkkupäivä ja sitä en kyllä meinaa missata! ;) Aamu alkoikin kuvissa näkyvillä herkuilla - paahtoleipää, tuoretta ananasta ja kuumaa kaakaota ja nyt meinaan nauttia palan jos toisenkin lempparisuklaatani. Mies lähti viettämään lätkäporukan kanssa saunailtaa, joten mä taidan huudattaa vähän musaa ja sitten syventyä uuteen kirjaan. Jospa se fiilis niillä vähän nousisi. Leppoisaa illanjatkoa!

Takapihan mylläystä

Puhelin aiemmin, että kerron teille meidän plääneistä koskien tuota meidän karseassa kunnossa olevaa takapihaa, jahka saadaan homma rullaamaan ja päätöksiä tehtyä. Noh, tuo vappuhan menikin enemmän ja vähemmän tuolla pihan puolella. Ollaan edistytty ihan valtavasti siitä, mistä lähdettiin liikkeelle.

Alkutilannehan oli siis se, että meidän takapihalla on kaksi erillistä kukkapenkkiä. Toinen on kätevästi aidan takana (toisin sanoen turvassa koirilta), mutta toinen on ihan keskellä "tietä". Tiellä tarkoitan siis sitä aluetta, jossa Cira ja Filja (kavereineen) vetää ihan hirveetä rallia pihalla ollessaan. Voitte varmaan kuvitella mikä määrä noita kiviä, katteita ja multaa on kantautunut nurmikolle,  kukkapenkistä ponkaisemisen ja siinä juoksemisen seurauksena. Toinen ongelma tässä samaisessa kukkapenkissä oli se, että siinä ei enää kasvanut oikeastaan muuta kuin rikkaruohoja. Me ollaan miehen kanssa molemmat niiiiiiiiiiin peukalo keskellä kämmentä tällaisissa kukka-asioissa, että ei ensinnäkään osattu oikein tehdä asialle mitään eikä toisekseen edes jaksettu yrittää, kun koirat ois kuitenkin juosseet kukat kumoon. Tässä muutama suuntaa antava kuva lähtötilanteesta - tai no, nämä on vuodelta 2012, jolloin jotain oikeasti vielä kasvoikin!

Ensin ajateltiin, että otetaan vain osa kukkapenkistä pois (se oven edessä oleva osa) ja korvataan se laatoituksella. Sitten aloin miettimään, että mitä hittoa mä siihen jäljellä olevaan kukkapenkkiin  laitan? Kun en halunnut mitään rönsyilevää enkä toisaalta vaikeahoitoista rehua. No, lopulta sain älynväläyksen, että miksi ihmeessä se kukkapenkki on siinä pakko olla, jos kukat ei edes oo meidän juttu? Ihan vaan siksikö, kun muillakin on? :D Sitten päädyttiin ottamaan koko kukkapenkki pois ja laatoittamaan kiveä siihen tilalle. Meikä on taiteillu ihan sika hienot pohjapiirrokset meidän takapihasta teille Paintilla (enkä tiiä miksi, ku en tiiä kiinnostaako tämä aihe edes ketään??):

Alkutilanne

Lopputilanne

Noita mun väsäämiä kuvia kun kattoo, näyttää lopputulos alkutilannetta paljon tylsemmältä ja ankeammalta. Mutta in real life lopputulos on onneksi ihan meidän näköinen ja viihtyisä.

Samaa kiveä, jolla meidän takapiha on aikoinaan laatoitettu, ei tietenkään enää myyty missään, joten laatoitus on nyt vähän erinäköinen uudelta puolelta kuin vanhalta. Mut ei se haittaa, nyt on kunnolla tilaa grillille ja ruokapöydälle ja tuoleille! :) Niin ja ei siitä laatoituksesta ihan suorakaan tullut (meidän takapiha viettää muutenkin ovelta katsoen alaspäin ja oikealta katsoen ylöspäin), mutta ei sekään haittaa! Rakkaudella kuitenkin tehty. ;)

Pääsette katsomaan kunnolla jälkeen -kuvia, kun kaikki on valmista. Tässä kuitenkin muutama kuva  vapulta, jolloin pihan laatoittaminen oli täydessä vauhdissa. Vielä olisi tänä viikonloppuna projektina öljytä terassikalusteet ja kylvää uutta nurmikkoa - arvaatte varmaan, ketkä sen nurmikonkin ovat juosseet mullalle...

Uuteen laskuun

Toiset ne lähtee uuteen nousuun (ehkei sentään ihan maanantaina?), mutta meikäläinen se lähtee uuteen laskuun. Meinaan tän painoni kanssa - toivottavasti. ;) Tuli pientä takapakkia tuossa sairastellessa reilun parin viikon ajan, eikä pelkästään reenittömyyden vuoksi, vaan itsekurin puutteen takia... Ne pääsiäis- ja vappuherkut, mmm.. Eikä siinä vielä mitään, mutta kun kipeänä jostain syystä kuvittelee, että on pakko (saada) syödä herkkuja. Aivan niin kuin sitä tervehtyisi nopeammin mättämällä suklaata ja colaa naamariin. Eilen piti ottaa ihan tietoinen valinta ja iskostaa se pääkoppaan; maanantaina koittakoon taas (karu) paluu arkeen, pääsiäis- ja vappuhulinoista kertynyt turvotus ja jäljellä olevat ylimääräiset kilot on saatava taas laskusuuntaan.

Kesän ekat omassa grillissä valmistuneet hampparit!

Tänään oonkin kitannut 3 litraa vettä, popsinut munia, raejuustoa ja maitorahkaa ja ollut toooosi väsynyt. Toisin sanoen - back to basics. Nuutunut olo voi kyllä johtua monen päivän ulkona riekkumisesta, meillä kun tosiaan laatta lensi takapihalla koko viikonlopun ajan, heh heh. Huomenna meinasin olla jopa niin hurja, että käyn kokeileen, joko sitä vois reenailla salin puolella. Veikkaan, että lihakset huutaa armoa jo ekoissa toistoissa, mut hei, jostainhan se on taas lähdettävä vai mitä!

Kuvituksena ihania herkkuja, joita vielä vapun ajan mussutin menemään. Nam nam. Ihan vähän vaan alkoi kuola valumaan, mutta pitäydyn tässä vihreässä teessäni enkä juoksi jääkaapille.. Ääh, miksi mä kiusaan itteäni näillä kuvilla.. Noh, saahan noita tietty halutessaan herkutella taas lauantaina, kun on herkkupäivä. ;)

Jälkkäriä.. ;)

Maistuu muuten herkkuruuat ja -jälkkärit paljon paremmalta, kun on vähän aikaa ollut ilman. Nimimerkillä kun on vetänyt monta päivää putkeen hamppareita (ite tehtyjä, mmm!) ja jätskiä, ei ne enää neljäntenä päivänä maistuneet juuri miltään. Joten ehkä se itsekuri sieltä jostain taas löytyy, niin maistuu lempparijätskikin taas lempparilta!

Miten muilla "kesäksi kuntoon" tyyliset projektit etenee? Vai joko ootte ihan kuosissa biitsikelejä varten?

Loppuun maanantain kevennys. Mä en oo ainoa, joka meillä on herkutellut. Näiden kahen ei vaan tarvi vahtia linjojaan... ;) Reipasta viikkoa muruset!

"Ooo! Lempparii! Vaniljavaahtoa! Ollaan ihan paikallaan, eyes on the prize!"

"Omnomnomm.. Kannatti odottaa!"

What to read?

Lauantaita kuomaseni! Me ollaan aherrettu koko päivä, siis ihan koko päivä, tuolla takapihalla kaaoksen keskellä. Huhhei, nyt päätettiin pistää pillit pussiin ja lähteä saunaan. Sen päälle joku leffa ja kilistellään viimein tuo vapuksi ostettu skumppa. :D Mutta nyt ois vuorossa lisää suosituksia lukutoukille, meinasin ihan unohtaa julkaista tämän postauksen, joten tässä tulee:
 

Kirjahaasteen myötä mut valtasi pienimuotoinen pakkomielle päästä väläyttämään teille pinkkaa suosikkikirjoistani ja tietysti suositella teille niitä kaikkia. Jos kirjamakusi on yhtään samoilla aalloilla meikäläisen kanssa, uskon, että pidät näistä! Kokosin tähän kirjapinkkaan jokaiselta suosikki-kirjailijaltani yhden teoksen, ehkäpä juuri sen, joka säväytti eniten tai josta kirjailijan fanittaminen alkoi.

Oon täällä blogin puolella jo pariin otteeseen suositellut Khaled Hosseinin Tuhat loistava aurinkoa, se on kyllä jokaisen hehkutuksen ja hypetyksen arvoinen kirja! Iski suoraan sydänjuuriin, aivan mahtava kerronta ja koskettava tarina. Kuten jokaisessa Hosseinin teoksessa. Jane Austen on puolestaan vienyt sydämeni jo nuoruudessa, jolloin ihastuin päätä pahkaa 1800-luvun Englantiin. Austen kuvaili engelsmannien nummia ja maalaisaateliston elämää sellaisella taidolla (ja itselleen tyypillisellä ironialla), että se oli meikätytön menoa se. Oon jotenkin aina tuntenut sanoin kuvaamatonta yhteyttä tuohon aikaan ja noihin tapoihin, joista Austen kirjoittaa ja joskus olenkin puolitosissani miettinyt, elinkö edellisessä elämässäni 1800-luvun Englannissa. Ylpeys ja ennakkoluulo on Austenin kirjoista mulle se rakkain.

Karin Alvtegen kirjoittaa psykologinen pilke silmäkulmassa, hyvin tarkkaavaisesti ja koukuttavasti. Petos oli ensimmäinen teos, jonka Alvtegenin tuotannosta luin ja sitä myöten jäin koukkuun. Mahtava kirjailija. Torey Haydenin kirjatuotantoa on jokseenkin hankala lähteä avaamaan, tekisi vain mieli sanoa, että Lue, etkä ole enää entisesi. Hayden kirjoittaa hoitamiensa ja / tai opettamiensa lasten elämäntarinoista, lähes kaikki hänen kirjansa perustuvat siis tositapahtumiin. Tarinat eivät suinkaan ole sieltä mukavimmasta päästä, vaan lasten elämiä varjostaa milloin pahoinpitely, kehitysvamma tai oppimisvaikeus, milloin kodittomuus. Hayden kirjoittaa elävästi ja älykkäästi lapsista, jotka ovat vaikuttaneet hänen elämäänsä niin ammatillisesti kuin henkilökohtaisestikin. Aavetyttö on yksi hänen vaikuttavista teoksistaan.

Suzanne Collins pääsi lempparikirjailijoiden joukkoon villinä hevosena. Kenellekään ei liene epäselvää, kuinka kovasti fanitan Nälkäpeliä - sekä elokuvina että etenkin kirjoina. En ole Collinsilta muuta lukenut kuin Nälkäpeli -trilogian, mutta voi pojat, että jotkin kirjat voivatkin olla koukuttavia! Harvoin fanitan mitään näin paljon (en Pottereita, en TSH:ta, en Twilightia), mutta näin kävi nyt Nälkäpelin kanssa. :D

Sori, jos tuli kirjasuositusten suhteen toistoa, meikä on vaan tätä nykyä niin fiilareissa kirjoista ja lukemisesta! Tuntuu siltä kuin pitäisi ottaa takaisin kaikki ne opiskeluvuodet, jolloin ei tentteihin pänttäämisen ohella jaksanut lukea sivun sivua mistään "vapaa-ajan" kirjasta.

Vappupäivänä

Vaikka tuuli teki vappupäivän sään melko jäätäväksi, ei paljon haitannut! Aloiteltiin päivä vappubrunssilla ja samalla avattiin grillikausi. Oi että oli hyvää sapuskaa ja mieskin oli ihan elementissään grillauspuuhansa parissa. :) Ruuan päälle meikäläisen leipomuksia (ja kaupan munkkeja). Torillekin uskaltauduttiin (kovasta tuulesta ja ihmismäärästä huolimatta) ja vieläpä Ciran ja Filjan kanssa... Neidit oli pikkasen innoissaan päästessään "mestoille", vetivät joka suuntaan ja halusivat tervehtiä kaikkia. Niin ja maasta löytyi tietysti vaikka ja mitä herkkuja. Sitten kun lopulta rauhoittuivat, istahdettiin tuulen suojaan nauttimaan auringosta ja perinteisistä metrilakuista ja oli ihanaa.

Loppupäivä vierähtikin takapihan puolella, kun aloiteltiin pienimuotoista projektia nimeltään "Hus kukkapenkki, tervetuloa kivetys". Melkoinen homma, tänään ollaan nimittäin jatkettu ja jatketaan varmaan vielä mooooonta päivää, vaikkei kyseessä olekaan kovin iso alue pihastamme. No, illan päälle lähdettiin kuitenkin vielä leffailemaan tutulla neljän poppoolla. Käytiin katsomassa Divergent - Outolintu. Olihan siinä haettu paikoin hyvin paljon samoja piirteitä Nälkäpelistä ja itse elokuvan idea vaikutti hyvin tutulta, jossain vaiheessa tajusin, että olen lukenut erään trilogian, jonka idea on melkein sama kuin tuossa Divergentissa. Ja se trilogia, jonka minä olen lukenut, ei ollut tämä Veronica Rothin käsialaa, joka on siis kirjoittanut kirjan, johon Divergent elokuva perustuu. No joo, alkaa mennä jo elokuva-arvostelun puolelle, joten eiköhän mennä muihin aiheisiin! :D

Tämä päivä on kulunut siis myös pihatöitä paiskiessa, illaksi lähdemme valjakkoporukan grillaus- ja saunailtaan, niin kivaa! Oli kyllä hyvä idea ottaa tämä perjantai vapaaksi, niin sai kunnon pitkät vapaat ja ehtii paneutua tuohon takapihan kaaokseen oikein ajan kanssa. Nyt ei muuta kuin have a great friday!