Lauantai meitsin kelkassa

Tää ei nyt ihan mee genreen "Päivä mun kanssa", koska a) en kiikuttanut kameraa joka paikkaan mukaan ja b) mun supervanhassa kännykässä on supersumea kamera, joten en voinut silläkään kuvailla sekä c) päiväkin on vasta aluillaan :D

Eilen vieteltiin firman kanssa virkistyspäivää, käytiin töiden jälkeen seinäkiipeilemässä (niin parasta!) ja ruokailemassa pitkän kaavan mukaan ravintola Pannussa (niin parhaat pannupizzat!). Loppuillasta löydettiin itsemme 1barista "yhiltä". Tämä siis pienenä johdantona tähän lauantai-aamuun. Heräsin mitä miellyttävämmästä unikoomasta klo 5.30 kellon soidessa. Hetki meni kiroillessa mielessä, että "Mitä perrrr, nythän on viikonloppu!", mutta sitten kun mies kampesi itsensä ylös ja lähti kahvin keittoon, muistin että "Ai niin, se hullu meinas lähteä pelaan kiekkoa lauantaina klo 5.30.." Kemiin asti siis, johonkin turnauspäivään, don't ask me, en tiedä siitä sen enempää. Käänsin siis kylkeä ja jatkoin unia klo 7.30 asti, jolloin vierestä alkoi kuulua kaksosten (meidän Filjan ja sen äidin Sohvin joka on meillä hoidossa ja jotka käyttäytyy ihan samalla tavalla) läähätys ja vaativa tuijotus. Kohotin päätäni ja näin, kun F ja S tapitti mua innoissaan sängyn vieressä, taaempana selvä mamin tyttö Cira veteli vielä hirsiä. Yritin vielä ummistaa silmäni hetkeksi, mutta siinä vaiheessa kun Filja hyppäsi sänkyyn (ja toi sata kiloa irti lähteviä karvojaan mukanaan), luovutin ja nousin ylös.

Aamupalaa laittaessa mietin, että "Hitto soikoon, nythän on lauantai ja mun viikon herkkupäivä, pitänee tehdä jotain ekstra-hyvää." En sitten muuta siihen nälänhätään keksinyt kuin väsätä kaksi leipää yhden sijaan ja sulattaa pakkasesta vadelmia. Toimi silti.

Aamiaisen jälkeen järjestelin ja siivoilin keittiön kaappeja (Filja auttoi tunkemalla itsensä joka kaapin väliin) ja sitten olikin jo aika pakata koirat autoon ja lähteä koirapuistolle purkamaan eräiltä vähän energioita pois. Siellä oli sellainen kiva ja iso koira, joka otti aina täydet vauhdit ja juoksi mua päin ja lopulta hyppäs päälle. Jee. Se tais tosissaan tykätä musta. Puiston jälkeen kurvasin kauppaan ja lappasin teemapäivän mukaisesti ostoskoriin nollat taulussa vain ja ainoastaan herkkuja... Varmaan kassatäti ajatteli, että "Jaa, tytöllä on vissiin karkkipäivä..".

Kaupasta kotiin prum prum, koirille ruokaa ja itselle varsin maittava lounas. Mmmm... Pannupizzaa eiliseltä, täytteenä pepperonia, katkarapuja, parman-kinkkua ja rucolaa. Kyytipojaksi cokista, koska eihän herkkupäivää voi tuhlata siihen, että juo ruuan kanssa tavalliseen tapaan maitoa. Ei tietenkään.

Sitten leffa pyörimään ja lemppari-karkit bydeen sohvalle. Hiljaisuutta ja rauhaa kestää noin kaksi sekuntia ja sittempä koirat aloittavat taas leikin. Johan me tultiin puoli tuntia sitten puistolta. Kone esille ja postausta väsäämään. Nyt ne on tietysti koko kirjoittelun ajan olleet ihan hiljaa ja nukkuneet. Oottakaas vaan, kun laitan tämän läppärin pois. ;)

Täällä paistaa aurinko ja on melekosen hyvä sää, mutta mä meinaan eilisillasta väsyneenä (en missään nimessä krapulaisena) köllötellä neljän seinän sisällä ja nauttia omasta ajasta siihen asti, että mies kotiutuu. Sitten vois saunoa ja katsoa joku leffa yhdessä. Ois mulla kyllä joku miljoona kuvaa käsittelemättä vielä, joten ehkä koitan jotain järkevää tehdä ennen kuin heitän aivot totaalisesti narikkaan.

Toivottavasti siellä päässä on ollut kiva viikonlopun aloitus! Niin ja onhan kaikki hankkineet herkkuja huomisia virpojia varten (ainakin toivon, että muistan oikein ja se päivä on huomenna :D)? Mä kyllä hankin, en vaan tiedä jääkö niitä huomiselle asti, ups..

ps. Pakko vielä hehkuttaa, että tuo uus Jacky minttusuklaavanukas on ihan törkeen hyvää! t. ikuinen lapsi ja herkkuperse

pps. Jaksoiko joku lukea tämän postauksen loppuun asti? :D

Captain Phillips

Elokuva-arvosteluun tällä kertaa päätyi tositapahtumiin perustuva draama/jännäri Captain Phillips. Leffa keskittyy vetisiin, merisiin, maisemiin ja (lähes) koko tarina tapahtuukin vetten päällä. Elokuvan juoni on pintapuolisesti katsottuna hyvin yksinkertainen; Merikapu Richard Phillipsin (loistava, loistava, Tom Hanks) johtamaan konttialukseen hyökätään vaarallisilla vesillä. Merirosvot tunkeutuvat alukseen ja miehistö yrittää parhaansa mukaan selviytyä kiperässä tilanteessa. Elokuvan tarinaa käydään kuitenkin kahtaalla; sekä niin sanotun hyviksen, kapteeni Phillipsin, näkökulmasta että niin sanotun pahiksen, merirosvojen pomon, somalilaisen Musen (upeasti roolinsa näytellyt Barkhard Abdi), vinkkelistä. Tarinan edetessä nämä kaksi "hyvis" ja "pahis" kohtaavat olosuhteiden pakosta ja koko elokuvan punaisen langan voisikin nähdä koostuvan Phillipsin ja Musen välisestä vuorovaikutuksesta.

Finnkino kertoo elokuvasta seuraavaa: "Captain Phillips on ohjaaja Paul Greengrassin monikerroksinen tutkielma tapahtumasta, jossa somalimerirosvot kaappasivat yhdysvaltalaisen konttialuksen Maersk Alabaman vuonna 2009. Se on - Greengrassin tunnusomaiseen tyyliin - sykkivä trilleri ja monisyinen kuvaus globalisaation lukemattomista seurauksista.

Elokuva keskittyy Alabaman päällikön, merikapteeni Richard Phillipsin (kaksinkertainen Oscar-voittaja Tom Hanks) ja hänen somalivastapuolensa Musen (Barkhard Abdi) väliseen jännitteiseen suhteeseen. Väistämättömällä törmäyskurssilla Somalian rannikolla molemmat miehet huomaavat maksavansa raskasta veroa maailmantalouden voimista, joihin eivät voi vaikuttaa.

Elokuvan on ohjannut Oscar-ehdokas Paul Greengrass Billy Rayn käsikirjoituksesta, joka perustuu Richard Phillipsin ja Stephan Taltyn kirjaan "A Captain´s Duty: Somali Pirates, Navy SEALs, and Dangerous Days at Sea". "

Elokuva piti tiukasti otteessaan. Se oli koskettava, jännittävä ja silmiä avartava. Tuli pelon sekaisin tuntein mietittyä elokuvan edetessä, että "tämä tosiaan perustuu tositapahtumiin..." Elokuvan näyttelijäsuoritukset perustuivat pääosin Hanksin ja Abdin varaan ja täytyy sanoa, että aivan loistavat näyttelijät oli rooleihin kyllä valittu. Rakastan Tom Hanksin tapaa omaksua hahmo kuin hahmo ja liikutun aina hänen näyttelemistään roolihahmoista. Barkhard Abdi oli itselleni entuudestaan tuntematon, mutta vaikutuin kyllä suuresti hänen osaamisestaan. Muutenkin koko somalijoukkion suoritus elokuvassa oli kiitettävää.

Suosittelen elokuvaa, tykkäsin itse tosi paljon, eikä tämä ollut yhtään liian seikkailullinen omaan makuuni. Eikä myöskään liian räiskintämäinen. Sopivasti draamaa, jännitystä ja seikkailua. Onko joku nähnyt tämän, mitä piditte?

Kuvat wikipedia ja finnkino.

Loistotuulella

Eilen oli ihan huikeen hieno päivä! Aamu alkoi jo tavaksi tulleella lauantain jalkatreenillä muiden sali-intoilijoiden kanssa. Hyvä jos ehdin kotiin päästä takaisin, kun kuulin ihanan uutisen; mieheni veli (joka on minulle kuin oma pikkuveli) oli mennyt ja kosaissut tyttöystäväänsä -kihlat! Olin niin innoissani heidän puolestaan, R saa kyllä niin hyvän vaimokkeen ja mikä parasta, ollaan morsiamen kanssa melkein kuin paita ja peppu, niin hyvin tullaan juttuun! :)

Päivä ei siis olisi voinut loistavammin käynnistyä ja jatkuikin vielä mukavasti sohvalla herkkuja napsien (lauantai on herkkupäivä, ahh!) ja iltaa varten valmistautuen. Vietin ihanien tyttökamujeni kanssa perinteistä Girls' Nightia juoruilujen ja lautapelien merkeissä ja myöhäisillalla hipsin vielä miehen kanssa Rioon katsastamaan J. Saariluoman stand up esityksen. Sitten kotiin grillin kautta, hetki Dexterin parissa ja kuorsaamaan juuri vaihdettuihin lakanoihin. Täydellinen päivä, ettenkö sanoisi!

Tänään olisikin sitten nukuttanut ja kovasti, mutta jonkunhan se oli lähdettävä viemään koiria reeneihin kymmeneksi. Mies lähti (hahah, olosuhteiden pakosta, kun hänellä on oma vastuuvaljakkonsa) ja minä jäin. Mielessä kävi kömpiä takaisin peiton alle, mutta ilmeisesti edellispäivän huippufiilis oli jättänyt jälkeensä ylimääräistä energiaa, sillä pian löysin itseni puunaamasta keittiön kaappeja (niitä, jotka perjantaina jäi puunaamatta), imuroimasta toista kertaa tälle viikonlopulle (kiitos kurakelit ja tyttöjen karvanlähtöaika) ja järjestelemästä talvivaatteita ja -kenkiä varastoon. NYT aion kuitenkin herkutella noilla kuvassa näkyvillä mansikoilla ja katsella lemppariohjelmia digiboxilta. Uu jea, mahista sunnuntaita!

The perfect ten

Abouttiarallaa viikko sitten aurinko paistoi vähintään yhtä kirkkaasti ja lämpimästi kuin tänään. Tänään Oulussa, silloin Kuusamossa. Tänään asvaltilla, silloin lumella. Pistettiin valjakkoon täys laidallinen koiria ja lopputuloksena oli täyskymppi. Aika mahtavan näköistä menoa oli. Kattokaa nyt, kuinka nuo koirat nauttii! Ei meikä vaan suu hymyssä olis, jos joutuisin juoksentelemaan keskellä lumista peltoa tuollain. :D Mutta huomaa, että koirat ovat tuossa mielipuuhansa parissa. :) Siellä ne meidänkin neidit juosta jolokottelee.

Meillä on ollut tänään töiden jälkeen siivouspäivä. Pistin hihat heilumaan heti iltapäivällä ja kun mies kotiutui töistä, tarttui hänkin kuuliaisesti lattialuudun varteen. Olin varmaan niin tomeran näköisenä jynssäämässä koirien rapoja seinistä, ettei kehdannut olla auttamatta. ;) Ja sitä paitsi, etten nyt ihan sovinistiksi tässä heittäytyisi, niin yhtä laillahan kotihommat on miesten puuhaa kuin naistenkin! Meillä se vaan oon yllättäen minä, jota se siivo ja sotku alkaa ensimmäisenä vaivaamaan. Kai se sitten on muhun jotenkin sisään rakennettu geeni tuo siisteyden ylläpito... Anyways, tuumattiin siivoilun jälkeen, että on se eri kiva aloittaa viikonlopun vietto puhtaassa kodissa.

Pakko vielä tuosta siivouksesta avautua, että ihan vihoviimeistä hommaa tuo sormenjälkien ja rasvalänttien ja ties minkä hinkkaaminen keittiön kaapeista.. Onneksi sentään oli jelppimässä tuo valkoinen pehmeä apuri; taikasieni!

Tänään illalla aion rötvätä sohvalla, sillä huomenna on tiedossa saleilua, tyttöjen iltaa ja stand uppia a'la Jaska Saariluoma. Ihan huippuutta! :) Have a rrrrreally great weekend!

Kaaos kotona, kaaos mielessä?

Pieniä paloja makuuhuoneesta... Sellaisia, joista ei huomaa huoneessa vallitsevaa kaaosta. ;) Sänky pettaamatta, lattialla sukkia, verhot solmussa (Filja tykkää nukkuessaan mytätä verhot solmuun, älkää kysykö miten, verhot kun ei edes yletä lattiaan saakka!), yöpöydällä sentin paksuinen pölykerros... Kuulostaako kenenkään korvaan tutulta? Mua ahdistaa, jos kotona on likaista, pölyistä tai sotkuista. Kaikki lähipiiriläiset sen tietävät, meille tullessaan toteavat usein että "Täällä ei oo ikinä sotkuista". No mä nyt vaan oon sellainen, joka ei pysty ajattelemaan, hengittämään saati olemaan pyörremyrskyn keskellä, jota jotkut kai tavalliseksi koti-ilmiöksi kutsuvat. Mutta nyt, kun takana on taas kiireinen viikko ja usean päivän reissu poissa kotoa, ei siivoamiselle ole jäänyt yksinkertaisesti yhtään aikaa.

Ja kun tuo aurinko kehveli paljastaa kaikki likaiset ja pölyiset pinnat, kuraiset lattiat ja seinät ja sormenjälkiä täynnä olevat jääkaapin reunukset ja kahvat, niin ai että tekee nannaa tälle siivousfriikille! :D Ja aurinko lienee syynä siihenkin, että alkaa olla mullakin (joka vielä pari viikkoa sitten toivoin vielä talvea saapuvaksi) kevättä rinnassa. Kutkuttelisi ostella keväisiä tekstiilejä kotiin (ainakin koristetyynynpäällisiä ja verhot makkariin), hakea lähimetsästä pajunkissoja maljakkoja koristamaan ja heittää nuo tummanpuhuvat huonekalut sanonko minne asti.. Vaaleutta, raikkautta, harmoniaa ja yksinkertaisuutta -niitä olen nyt alkanut kaipaamaan kotiimme.

Muutama kirja mulla työn alla.. :D

Tekis mieli tarttua taas pensseliin ja telaan. Viime kesänähän yritin saada noista silloisista tummanruskeista huonekaluistamme jokseenkin sisustukseen istuvat, mutta ei, kun tympivät vieläkin. Eikä raskisi pistää koko talon sisustusta tässä vaiheessa uusiksi. Ei sillä, että oltais mihinkään tästä justiinsa muuttamassa, mutta sitten joskus kun... Noin mä ajattelen, kun perustelen itselleni, miksi on turha alkaa tätä kotia kalustamaan ihan uusiksi. No, katsotaan mihin projektiin tämä kevät mut vielä haastaa (ja miten pahasti päänupin sekoittaa ;).

Munhan piti tulla kertomaan vaan tuosta makkarin kaaoksesta ja nyt se levisi koko kotiin ja tästä tuli vaan vali-vali-postaus. Onneksi tänään tulee Greyn Anatomia, keskiviikkoni pelastaja! Nyt vielä kolmas koneellinen pyykkiä, keittiön raivaus ja sitten; Karev, we shall meet again.. Ja toki ne muutkin.. ;)