The perfect ten

Abouttiarallaa viikko sitten aurinko paistoi vähintään yhtä kirkkaasti ja lämpimästi kuin tänään. Tänään Oulussa, silloin Kuusamossa. Tänään asvaltilla, silloin lumella. Pistettiin valjakkoon täys laidallinen koiria ja lopputuloksena oli täyskymppi. Aika mahtavan näköistä menoa oli. Kattokaa nyt, kuinka nuo koirat nauttii! Ei meikä vaan suu hymyssä olis, jos joutuisin juoksentelemaan keskellä lumista peltoa tuollain. :D Mutta huomaa, että koirat ovat tuossa mielipuuhansa parissa. :) Siellä ne meidänkin neidit juosta jolokottelee.

Meillä on ollut tänään töiden jälkeen siivouspäivä. Pistin hihat heilumaan heti iltapäivällä ja kun mies kotiutui töistä, tarttui hänkin kuuliaisesti lattialuudun varteen. Olin varmaan niin tomeran näköisenä jynssäämässä koirien rapoja seinistä, ettei kehdannut olla auttamatta. ;) Ja sitä paitsi, etten nyt ihan sovinistiksi tässä heittäytyisi, niin yhtä laillahan kotihommat on miesten puuhaa kuin naistenkin! Meillä se vaan oon yllättäen minä, jota se siivo ja sotku alkaa ensimmäisenä vaivaamaan. Kai se sitten on muhun jotenkin sisään rakennettu geeni tuo siisteyden ylläpito... Anyways, tuumattiin siivoilun jälkeen, että on se eri kiva aloittaa viikonlopun vietto puhtaassa kodissa.

Pakko vielä tuosta siivouksesta avautua, että ihan vihoviimeistä hommaa tuo sormenjälkien ja rasvalänttien ja ties minkä hinkkaaminen keittiön kaapeista.. Onneksi sentään oli jelppimässä tuo valkoinen pehmeä apuri; taikasieni!

Tänään illalla aion rötvätä sohvalla, sillä huomenna on tiedossa saleilua, tyttöjen iltaa ja stand uppia a'la Jaska Saariluoma. Ihan huippuutta! :) Have a rrrrreally great weekend!

Kaaos kotona, kaaos mielessä?

Pieniä paloja makuuhuoneesta... Sellaisia, joista ei huomaa huoneessa vallitsevaa kaaosta. ;) Sänky pettaamatta, lattialla sukkia, verhot solmussa (Filja tykkää nukkuessaan mytätä verhot solmuun, älkää kysykö miten, verhot kun ei edes yletä lattiaan saakka!), yöpöydällä sentin paksuinen pölykerros... Kuulostaako kenenkään korvaan tutulta? Mua ahdistaa, jos kotona on likaista, pölyistä tai sotkuista. Kaikki lähipiiriläiset sen tietävät, meille tullessaan toteavat usein että "Täällä ei oo ikinä sotkuista". No mä nyt vaan oon sellainen, joka ei pysty ajattelemaan, hengittämään saati olemaan pyörremyrskyn keskellä, jota jotkut kai tavalliseksi koti-ilmiöksi kutsuvat. Mutta nyt, kun takana on taas kiireinen viikko ja usean päivän reissu poissa kotoa, ei siivoamiselle ole jäänyt yksinkertaisesti yhtään aikaa.

Ja kun tuo aurinko kehveli paljastaa kaikki likaiset ja pölyiset pinnat, kuraiset lattiat ja seinät ja sormenjälkiä täynnä olevat jääkaapin reunukset ja kahvat, niin ai että tekee nannaa tälle siivousfriikille! :D Ja aurinko lienee syynä siihenkin, että alkaa olla mullakin (joka vielä pari viikkoa sitten toivoin vielä talvea saapuvaksi) kevättä rinnassa. Kutkuttelisi ostella keväisiä tekstiilejä kotiin (ainakin koristetyynynpäällisiä ja verhot makkariin), hakea lähimetsästä pajunkissoja maljakkoja koristamaan ja heittää nuo tummanpuhuvat huonekalut sanonko minne asti.. Vaaleutta, raikkautta, harmoniaa ja yksinkertaisuutta -niitä olen nyt alkanut kaipaamaan kotiimme.

Muutama kirja mulla työn alla.. :D

Tekis mieli tarttua taas pensseliin ja telaan. Viime kesänähän yritin saada noista silloisista tummanruskeista huonekaluistamme jokseenkin sisustukseen istuvat, mutta ei, kun tympivät vieläkin. Eikä raskisi pistää koko talon sisustusta tässä vaiheessa uusiksi. Ei sillä, että oltais mihinkään tästä justiinsa muuttamassa, mutta sitten joskus kun... Noin mä ajattelen, kun perustelen itselleni, miksi on turha alkaa tätä kotia kalustamaan ihan uusiksi. No, katsotaan mihin projektiin tämä kevät mut vielä haastaa (ja miten pahasti päänupin sekoittaa ;).

Munhan piti tulla kertomaan vaan tuosta makkarin kaaoksesta ja nyt se levisi koko kotiin ja tästä tuli vaan vali-vali-postaus. Onneksi tänään tulee Greyn Anatomia, keskiviikkoni pelastaja! Nyt vielä kolmas koneellinen pyykkiä, keittiön raivaus ja sitten; Karev, we shall meet again.. Ja toki ne muutkin.. ;)

Perjantaina körötellessä

Hola hola! Se ois taas perrrrrjantai ja meikäläinen on jo matkalla kohti mökkiä, Kuusamoa ja lunta. Ihana, että edes nämä epäviralliset valjakkokisat pystyttiin tälle talvea järjestämään, ei ihan turhaan ollaan reenailtu koiria. Kisojen ohella suunnitelmissa olisi pienet pitsan paistajaiset, How I Met Your Motherin kausi 8 (jota oon just ja just saanut säästettyä kuukauden verran tätä mökkireissua varten) ja saunomista. Ei kuulosta yhtään pahalta, vai mitä sanotte? ;)

Tällä viikolla on himottanut kaikki mahdolliset herkut, tosi vaikeaa on ollut siepata kaupasta karkkipussia, cokis-pulloa ja lempparisuklaata. Mutta jee, viikonloppuna on lupa vähän herkutella! Jaksaa sitten taas dieettiruokaa ja sitä iän ikuista maitorahkaa ja raejuustoa. Pitäisi varmaan kehitellä jo jotain uusia komboja noille protskupaukuille, etteivät alkais tulemaan korvista ulos.

Pientä lihasväsymystäkin on ollut tällä viikolla havaittavissa. Aloitin pari viikkoa sitten uuden saliohjelman ja nyt alkaa tuntumaan jäsenissä kova treenaaminen; ei lihakset meinaa jaksaa. Etenkin jalat on ollu ihan löllöt, kun en tuon himputin niskakivun takia oo voinut reenata kunnolla oikein muuta kuin jalkoja. No mutta, jospa vähän pidempi tauko mökkeilyn lomassa tekisi terää ja ens viikolla taas saleilukin kulkisi! Ei mulla tähän hätään muuta, ottakaahan rennosti. :)

Viikon aloitus puhtaalta pöydältä

Kirjaimellisesti. Hipsin tänään röihin vasta yhdentoista maissa, joten aloitin aamun (ja samalla tämän viikon) siivousprojektilla. Jo oli taas aikakin päästä lattialla leijuvista villakoirista ja tasojen päälle kertyneistä pölykerroksista eroon. Hyhh, on se tämä kevät ja sen aurinko armotonta aikaa. ;) Ja oli mukava siivoilla, kun pitkästä aikaa taas pystyi kunnolla heilumaan imurin ja luutun kanssa. Mulla on jo parin viikon ajan ollut toinen puoli niska-hartiasta niin juntturassa, etten oo oikein mitään voinut sen kanssa tehdä. Siksi kamerakin on lojunut kaapissa tyhjän panttina ja postaukset on olleet sen mukaisia. Mutta jospa tämä lihaskramppi pikkuhiljaa tästä lutviutuisi!

Pari viikkoa sitten vietettiin valjakkoporukan kanssa sunnuntaita metsän keskellä; vedätettiin mönkkärillä koiria ja istuskeltiin makkaratikut ojossa notskilla. Lumesta ei sinä päivänä voinut juuri puhuakaan, kuten kuvistakin näkee. Nyt on sentään takapihalla pienet loskakinokset koirien iloksi.

Kyllä oli leppoisa ulkoilupäivä ja eväät maistu tietenkin ihan parhaalta raikkaassa ulkoilmassa. Kotiin päästyä piti ottaa ihan päikkärit, oli se ulkona istuskelu ja kuvaaminen sen verran rankkaa. ;)

Tästä viikosta on tulossa taas asteen verran kiireisempi iltaan painottuvien töiden ja muiden sovittujen iltamenojen vuoksi. En tiedä mikä siinä on, mutta mun on tosi vaikea saada vapaa-aamuina mitään järkevää tehtyä (tämä aamu lienee poikkeus!). Koko vapaa-aika menee vaan ympäri taloa yövaatteissa hihhuloiden ja telkkua tuijottaen. No mutta, kiireistä viikkoa seuraa viikonloppu ihan parhaassa paikassa, missäs muuallakaan kuin Kuusamossa. Tällä kertaa meillä on mökkeilyyn toinenkin syy kuin pelkkä rentoutuminen ja aivojen tuuletus, nimittäin valjakkokauden päätöskisat pidetään Kuusamon perukoilla. Aktiivinen viikonloppukin siis tiedossa!

Mutta ei se auta kuin ruveta valmistautumaan töihin, peilistä kurkkii joku mörökölli, joten lienee aiheellista vähän laittautua. Syödäkin voisi. On kai se kiva tulla illalla kotiin kun on siistiä ja tuoksuu puhtaalta! :) Kivaa viikkoa muruset!

Etänä

Tiiättekö sen tunteen, kun aamulla heti herätessä alkaa soimaan päässä joku biisi ja kun istahdat autoon töihin lähtiessä, kuulet sen saman biisin ja tietysti sitä on pakko hoilata automatkalla niin, että et vielä työpäivän jälkeenkään pääse siitä eroon? Tänään se biisi oli tää (tiiätte varmasti): "Hei, me mennään Tallinnaan, pum pummilla Tallinnaan..". 

No mutta asiaan. Vietin tänään puolet työpäivästä etätöitä tehden kotona, kun toinen meidän neideistä yllätti mut eilen kun tulin töistä kotiin -eikä mitenkään hyvällä tavalla. Raasulla oli ollut vähän paha olo, lievästi sanottuna, kun kodin lattiapinta-alasta puolet oli täynnä sitä itteään... Ai että sitä tunnetta vatsan pohjassa, kun siivosin haisevia kuralönttejä. Hoin vaan kokoajan itselleni "Hyyyyi, yäk, hyi hyi, kuvottavaa!". :D En siis uskaltanut jättää tuon eilisen episodin jälkeen koiria kotiin keskenään koko työpäivän ajaksi, vaan leiriydyin puolen päivän jälkeen papereiden, kynien ja läppärin kanssa olkkarin matolle ja paiskin hommia Filja kainalossa, Sohvi-hoitolainen puolen metrin päässä loikoillen ja Cira mahatautiaan potien eteisen nurkassa. (Mikä siinäkin on, että toiset koirat sairastellessaan hipsivät omiin oloihinsa ja toiset tunkevat lähelle? Toisaalta, meidän Cira kyllä viihtyy normaalistikin omissa oloissaan paremmin kuin Filja, joka änkeää aina melkein syliin asti..)

Tilannekuva reeneistä: Cira Sammakko :DD

Laitoin just kanat uuniin ja nyt kun tuo aurinko on paistanut koko päivän tänne sisälle ja paljastanut häiritsevästi kaikki pölypallot, vois tarttua imuriin ja heittää koirat kartanolle siksi aikaa. Miten se on vasta tiistai? Jotenkin tuntuis siltä, että vois olla jo torstai..