Neiti 2 kk

Vaikka tässä ruvetaan jo hipomaan 10 viikon ikää, tehdään nyt kuitenkin vielä 2 kuukauden postaus. Millainen tämä meidän vauva on 2 kuisena, mistä hän pitää ja mistä ei, mitä on oppinut... Tällaiset asiat varmasti ainakin osaksi jäävät vauvavuoden jälkeen unholaan, joten on varmasti kiva palata virkistämään muistia tänne blogin puolelle. Ja ehkä joku teistäkin tykkää näitä tällaisia postauksia lukea. :D

Olen seurallinen; opin aika tasan 2 kuukauden iässä hymyilemään, nauramaan ja jokeltelemaan ihan kunnolla. Nykyään höpöttelen eniten äidin kanssa, kun kaksistaan vietellään päiviä. Kerron paljon juttuja ja innostun, kun minulle jutellaan ja hymyillään takaisin.

Kasvukäyräni on hyvä. Olen tällainen pieni sirppana, mutta äiskän tarjoama pöperö on ollut oikein riittävää, koska neuvolatätin mukaan kasvan oikein hyvin. Äitistä ja iskästä oli vähän hassun hauskaa, kun mun paino ja pituus oli 2 kk neuvolassa sitä luokkaa, että joku voisi hyvin syntyä sen kokoisena. Vaikka oon siis jo 2 kuukautta vanha! Mutta on kivaa olla pieni ja siro, mun kummitäti sanoi että oon sellainen pieni keijukainen. :)

Leikkihetki iskän kanssa. <3

Nuo pienet pullojalat!! <33

Olen tarkkaavainen; seuraan katseellani liikkuvia kohteita ja tuijotan mielenkiintoisia muotoja ja värejä. Koirat on edelleen ihan ykkösjuttu, niitä tykkään katsella vaikka kuinka kauan ja on superkivaa, jos saa niiltä pusuja. Aika usein saankin. Katselen mielelläni myös äiskän ja iskän hääkuvaa keittiössä, Kauniita ja Rohkeita (ööö? :D) ja ihmisten kasvoja.

Olen pikkuisen herkässä iässä; sain pari viikkoa sitten ensimmäisen liuosrokotteen rotavirusta vastaan ja en tiedä johtuuko se siitä vai jostain kehitykseen liittyvästä, mutta olen ollut aika itkuherkkä. Jos mut nostetaan syliin liian nopeasti, tai jos kuuluu joku satunnainen ääni mistä en tykkää, parahdan itkemään ihan kauheasti. Rauhoitun kyllä aika nopeasti sitten.

Viihdyn parhaiten hereillä ollessani sitterissä. Sieltä on kiva katsella maisemia ja kasvoja. Sylissä en tällä hetkellä hirveästi viihdy, muuten kuin olkapäällä pystyasennossa tai mahallaan pitäen, "lennättäen". Leikkimatollakaan en tällä haavaa kovin kauaa viihdy, mutta hoitoalustalla makoilu on aika jees. Ainakin jos on muumitarroja tai koiria näköpiirissä.

Joskus olen yrmy ja silloin mut laitetaan kaukaloon ja pussi kii. :D

Filja ja vauva <3

Olen ilopilleri - suurimman osan päivästä. Äiskä sanoo mua päivänsäteeksi, auringoksi ja muruksi. Iltaa kohti mentäessä alan vähän kitisemään ja noin tunti ennen nukkumanamenoa itkeskelen. Silloin rauhoitun parhaiten joko iskän syliin (kanniskeluun), kaukaloon (heijaukseen) tai ruoka-apajalle (maitotainnutukseen). Nukun päivisin aika hyvin ja nyt olen oppinut nukkumaan myös liikkumattomiin vaunuihin! Ulkona vaunuissa on kiva koisia! Öisin olen nukkunut aika tavalliseen tapaan eli ensin pidemmän unijakson syvää unta, sitten syön ja loppuyön nukun vähän kevyemmin ja syön 1-2 kertaa ennen kuin aamulla heräilen 7-8 maissa. Iltaisin meen nykyään koisimaan jo klo 20, joskus jopa aiemminkin.

Olen oppinut uutta; nykyään suuhuni päätyvät yhä vain useammin nyrkit. Ai että niitä on kiva maiskutella! Pidän nykyään päätä yhä enemmän suorassa, mutta silti suurimman osan ajasta sivulle kääntyneenä. Myös kädet on aina välillä auki tiukan nyrkin sijasta. En edelleenkään hirveänä välitä olla mahallaan eikä se pään kannattelu siinä mahallaan varsinkaan kiinnosta, joten yleensä vaan länttäisen pään sivuun ja jään siihen ähisemään ja köllöttämään, kunnes mut nostetaan pois.

Söpöliini <3

#Kehukumppania

Kivvaa perjantaita! Mitä meinaatte tehdä viikonloppuna? Mulle tuli vähän puskista, että on jo perjantai, kun tuo maanantai oli vapaapäivä. Sekoitti kivasti viikkoa. :) Ajeltiin tuossa äsken miehen töiden jälkeen Makuuniin ja nyt illalla olisikin kova aikomus (kunhan ei nukahdeta pystyyn ja kunhan tuo pikku murunen menisi ajoissa nukkumaan) katsoa Mielensäpahoittaja - ja mutustella muutama irtokarkki siinä sivussa. No mutta nyt siihen itse asiaan:

Kataja-parisuhdekeskus ry kannustaa sivuillaan jakelemaan positiivisia sanoja omalle kumppanille:
"#Kehukumppania-kampanja kannustaa sanomaan ääneen oman parisuhteen ja kumppanin hyviä, rakkaita ja ihanimpia ominaisuuksia. Koska ihmisellä on usein taipumus muistaa ja nähdä ympärillään helpommin vikoja kuin hyvinvointia, täytyy hyvästä muistaa puhua ääneen."

Selinan blogista bongasinkin jo jokin aika sitten tämän haasteen ja ajattelin heti, että ompas ihana idea, mäkin haluan kehua (julkisesti) omaa puoliskoani! :)

1. Milloin viimeksi olit erityisen ylpeä kumppanistasi?
Silloin, kun tyttäremme syntyi ja huomasin, kuinka hienosti, rakastavasti ja luonnollisesti hän oli vauvan kanssa ja hoiti tätä. Näin, että mieheni oli niiiin tehty olemaan iskä pienellemme.

2. Mihin piirteisiin alunperin ihastuit kumppanissasi?
Huumorintajuun, reiluuteen ja positiivisuuteen (niin ja kroppaan ;). Nämä piirteet ihastuttavat edelleen!

3. Mikä on parasta parisuhteessanne?
 Se, että voimme olla täysin omia itsejämme, näyttää sekä hyvät että huonot puolet. Se, että luottamusta, uskoa ja rakkautta löytyy. Jos olen ihan maassa, mieheni kannattelee minua ja päinvastoin.

Loppuun vielä viisi kehua miehelleni:

1. Olet niin reilu ja kiltti ihminen! Monet ihmiset (itseni mukaan lukien) saisivat ottaa oppia asenteestasi elämään ja siitä, miten kohtelet muita ihmisiä.

2. Et ehkä omaa maailman parasta ja virheetöntä lauluääntä, mutta kun laulat, teet sen tunteella ja asenteella. Se on ihan huippua! terkuin nuotin vierestä rääkyvä ja siksi vain suihkussa laulava vaimosi ;)

3. Jaksat aina kuunnella, kannustaa ja lohduttaa. Vaikka itselläsikin olisi ollut huono päivä, otat kainaloon ja halaat pahan mieleni pois.

4. Sulla on (edelleen) kroppa, jota tykkään katella. Ettäs tiiät. ;)

5. Oot ihana, kun lähdet aina välillä mun mukaan shoppailemaan, vaikka itse inhootkin shoppailua. Se se vasta on aitoa rakkautta!

Lähtekäähän mukaan haasteeseen! :) Ja tietty sitä kumppania voi näin julkisen tavan lisäksi kehaista myös ihan kasvotusten, ihan vaikka päivittäin. <3

Päivä meidän kanssa

Mä tykkään lukea toisten blogeista näitä "Päivä meidän kanssa" -postauksia. Niiden kautta pääsee tutustumaan ihan eri tavalla bloggaajan elämään ja arkeen. Toivottavasti tekin tykkäätte tämän tyyppisisistä postauksista, sillä tässä olisi nyt teille ensimmäinen vauva-arkeen liittyvä päiväpostaus. :) Pitemmittä puheitta, aloitetaan!

TIISTAI 7.4.

Alun alkaen herään joskus seiskan pintaan, kun miehellä soi herätyskello ja hän lähtee töihin. Vauvakin herää, joten käyn vaihtamassa hänelle vaipan ja otan vaippasankarin viereeni meidän sänkyyn. Syötän ja uni tulee silmään vielä sekä äiskälle että vauvalle. 

Nousen lopulta torkkumisen jälkeen ylös puoli kympin maissa. Vaippasankari jää vielä tuhisemaan meidän sänkyyn. Teen nopeasti aamupalan (ruisleipää ja teetä) ja istahdan syömään sitä Salkkareiden äärelle. Cira ja Filja tulee tavalliseen tapaansa "pitämään mulle seuraa" aka kerjäämään ruisleivän rippeitä. :D

Murunen heräilee jo vähän ennen kymmentä, joten syön aamiaisen loppuun vauvan ollessa sitterissä. Sitten lähdetään aamupesulle ja pukemaan päivävaatteet ylle. Tavalliseen aamu-tapaansa vauva on hyväntuulinen ja jokeltelee vaipanvaihtopaikalla oleville muumitarroille.

Aamurutiinien jälkeen mennään hetkeksi olohuoneen lattialle; ensin istutaan sitterissä ja katsellaan kun siskot höpisee ja leikkii. Vauvasta koirien katselu on ihan parasta, ne saavat aina leveimmät hymyt ja iloisimmat huudahdukset. :)

Päästän koirat on takapihalle ja vauva tutkailee sitterissä maailmaa. Touhuilen kotiaskareita ja pidän samalla vauvaa silmällä. Yhtäkkiä huomaan, että hän tapittaa taustalla näkyviä Kauniita ja Rohkeita silmät suurina. O-ou. Päätän aloittaa Muumi-uran. On se meinaan parempi vaihtoehto kuin Kaunarit.. Pesen hampaat ja sillä välin vauva tuijottaa kiinnostuneena Muumien tunnareita.

Parin minuutin avaus Muumi-uralle on ihan passeli aika, joten siirrytään leikkimatolle tutkailemaan kirjaa ja jokeltelemaan. Tuo kirjassa näkyvä perhonen on vauvan ehdoton lemppari, sille hymyillään aina! Otan samalla vauvasta 2-kuukautiskuvan tuon kuvassa näkyvän pupun vieressä, se on mittapuuna vauvan kasvulle. Sitten onkin aika taas syödä ja käydä päiväunille.

Kello on vähän yli puoli yksitoista, kun vauva simahtaa unilleen. Tsiigaan tyttöjen tilanteen pihalla; näyttävät vielä viihtyvän siellä. Kaivan esiin miehen minulle tekemän kotijumppaohjeen. Tänään on alkanut se legendaarinen "uusi elämä". Herkut vähemmälle, ruoka fiksummaksi ja lihaskunnon treenaaminen, you know. Sain siis jälkitarkastuksesta edellisellä viikolla "puhtaat paperit", joten nyt pääsee kunnolla aloittamaan treenaamisen! :) Ensimmäinen kerta on tietysti aivan kauhea, lihakset ei toimi, osa toistoista jää tekemättä ja oon ihan puolikuollut treenin jälkeen.

Raahaudun laittamaan ruokaa. Lounas mennään vielä einesten kautta, kun kaupassa käynti on vasta iltapäivällä. Pakkasesta valmisateria Finduksen Chicken Curry pannulle valmistumaan. Lisään joukkoon vielä ekstramäärän parsakaalta ja ananasta. Syön lounaan katsoen samalla Mallikoulun uusinta jaksoa.

Vauva heräilee uniltaan klo 12 ja ruvetaan heti syömään. Syöttämisen lomassa lueskelen helmikuussa synnyttäneistä äideistä koostuvan facebook-ryhmäni keskusteluja. Ryhmästä saa todella hyvää tukea ja tsemppiä ja apua, aina kun tarvii ja jutut on välillä niin hauskoja, että piristävät huonoakin päivää!

Syöttämisen jälkeen vaipanvaihtohommat ja leikkituokio olohuoneessa matolla ja sitterissä. Puoli yhden jälkeen alan valmistautua kauppaan lähtöön. Mies tulee yhdeltä hakemaan meitä. Tänään on poikkeuksellinen päivä, kun miehen työauto on korjauksessa ja hän on aloittanut aamun työt "minun" autolla. Ajamme ensin miehen työpaikan vieressä olevan apteekin pihaan. Käyn nopeasti ostamassa vauvalle lisää Rela D-tippoja ja itselleni vitamiineja. Heitän miehen takaisin töihin ja kurvaan vauvan kanssa läheiseen Prismaan viikon ruokaostoksille.

Yleensä vauva nukkuu aina tällaisten lyhyehköjen reissujen ajan; sekä autossa että kaupassa. Tänään hän on kuitenkin puolet kauppareissun ajasta hereillä, tapittaa silmät suurina ympärilleen kaupassa, mutta on (onneksi) tyytyväinen kaukalossaan. Ensin ihmettelen hirveää ryysistä ruokakaupassa, mutta sitten muistan, että kaupathan on olleet kiinni pari päivää. On vähän ahdistavaa tehdä ruokaostoksia ihmisvilinässä, etenkin kun varmaan ekaa kertaa elämässäni unohdin ostoslistan kotiin! :D Kerään siis tarvikkeet muistin varassa kauppakassiin ja kotona tarkistaessani listaa huomaan, että muistin ostaa kaiken, what!?

Olemme siis takaisin kotona vähän kahden jälkeen. Vauva myhäilee tyytyväisenä kopassaan sen aikaa, että saan tyhjennettyä kauppakassit ja päästettyä Ciran ja Filjan takapihalle. Sitten onkin taas ruoka-aika. Nautin välipalani siinä samalla. Ruokahetken lopputulos on aika suloinen; kylläinen, tyytyväinen ja nukahtanut vauva. <3

Kello on kaksi ja kaikki nukkuvat päiväunia, paitsi minä! Cira on mielipaikassaan ulko-oven edustalla ja Filja vartioi vauvan unta makuuhuoneessa. Mä viikkaan ja lajittelen pyykkejä. :D Ehdin myös hetken aikaa etsiskellä netistä siitepölyverkkoja tuuletusikkunoihin. Kohta kun alkaa siitepölykausi ja meidän jotkut halpisverkot meni viime kesänä rikki, niin pitäisi pian löytää uudet (paremmat) tilalle. Lueskelen etsinnän lomassa muutaman blogin uudet postaukset ja sittempä pinnasängystä alkaakin jo kuulua älämölöä. Kello on hippasta vaille kolme.

Heräilyn jälkeen otetaan pidemmän kaavan mukaan ilmakylpyjä olkkarin lattialla, vaipanvaihtoalustan päällä. (kuvassa kuitenkin jo vaippa päällä, ettei tule nude-kuvia blogiin ;) Body menee samalla vaihtoon, kun siihen on puklattu sen verran tunteella. Uudet vaatteet päälle ja vähän yhteiskuvia. Taas höpötellään hetki olohuoneen lattialla ja sitterissä. On niin ihanaa, kun vauva on hyvällä tuulella ja hymyilee ja jokeltelee paljon! :)

Sitten syödään ja silmät alkaa taas luppasemaan. Juuri kun neiti on lopettamassa ruokailuaan puolinukuksissa, tulee mies (korjatulla työautollaan) kotiin noin klo 16.45. Vauva virkostuu nanosekunnissa ja alkaa tapittaa viereen ilmestynyttä iskäänsä hymy huulilla.

Puen vauvan ulkovaatteisiin ja laitan vaunuihin; mies lähtee käymään lenkillä koirien ja vauvan kanssa. Sillä välin minä saan omaa aikaa, jonka käytän edellispäivänä valmistetun ruuan (lihapullia ja muusia) lämmittämiseen ja syömiseen. Katson samalla suosikkiani Downton Abbeya Netflixistä.

Kello on melkein puoli kuusi, kun olen syönyt. Siivoan vähän keittiötä ja järjestelen tavaroita paikoilleen. Tuumin, että voisin ottaa tänään vauvan käymään kanssani suihkussa, kun niin monet tuntuvat tekevän niin (ainakin siinä facebook-ryhmässäni) ja vauva kun tykkää olla kylvyssäkin, niin mikä jottei!

Lenkin jälkeen vaunuissa nukutaan vielä vartin verran. Valmistan itselleni ja miehelle seuraavaksi päiväksi smoothiet. Mukaan pääsee mansikoita, kaurahiutaleita, maitorahkaa, maitoa ja ananasmurskaa. Joskus taannoin kyllästyin jatkuvaan smoothieiden lipittämiseen, mutta nyt parin vuoden tauon jälkeen ne maistuvat taas. Helppoa ja terveellistä!

Kello on 17.50. Mies tuo heränneen vauvan sisään. Alan riisumaan häntä ja varsin yrmeät on ilmeet pienellä niin kuin kuvasta näkyy. :D Mies alkaa vaihtaa vaipaa ja minä menen pesemään koirat. Nää kurakelit, jee... Jätän koirat kuivattelemaan kodinhoitohuoneeseen pyyhkeen päälle ja menen seuraamaan, kun mies touhuilee vauvan kanssa olohuoneessa. Musta on ihanaa, että mies ottaa asiakseen aina töiden jälkeen iltaisin olla vauvan kanssa. Jo se, että minun ei tarvitse olla 24/7 viihdyttämässä tai hoitamassa pientä, tekee terää. Ja tietenkin on tärkeää ja kehittävää myös vauvan kannalta, että isäkin osallistuu hänen kanssaan olemiseen ja hoitamiseen.

Teen vielä uudestaan kotijumppaa, tällä kertaa toisella (miehen tekemällä) ohjeella. Siinä käytän hyväksi vauvan painoa ja vauvakin saa täten (toivon mukaan) kivaa liikettä. Jumpan jälkeen suihkuun, jonne otan hetkeksi myös vauvan. Oi miten ihmeissään ja innoissaan hän onkaan!

(Välihuomautus: Pitkin iltaa syötän vauvaa aina välillä. Usein illat menevät niin, että vauva on hereillä klo 18 alkaen siihen saakka, kunnes hän menee yöunille klo 20-22 maissa ja siinä hereilläoloaikana syötän hänet useamman kerran.)

Kun mies kuivaa ja pukee vauvan yövaatteisiin, annan koirille iltaruuan. Meillä ruokakupille saa mennä vasta, kun on istunut, katsonut silmiin ja saanut luvan "ole hyvä". Siksi koirat tuossa kuvassa tapittavat mua niin innoissaan. :D

Joskus iltaisin vauvaan iskee ärripurri. Niin käy tänäkin iltana. Usein vauva rauhoittuu viimeistään ruuan äärelle tai kaukaloonsa. Sitä täytyy tietysti keinuttaa tai heijata. Mies pääsee siis heijaamaan väsynyttä pientä. Kello alkaa lähennellä jo puolta kahdeksaa. Kun vauva on rauhoittunut, otan hänet vielä syömään, jonka jälkeen mies vie pienen nukkumaan, kello on noin kahdeksan siinä vaiheessa, kun vauva nukahtaa. Yleensä viemme hänet vain sänkyynsä (mikäli on oikeasti väsynyt) ja uni tulee itsekseen. Tänään on menty vähän yliväsymyksen puolelle, joten mies hyräilee vauvalle hetken sängyn vieressä.

Kun vauva on nukahtanut, syön iltapalan (taas sitä ruisleipää ja teetä). Mies antaa koirille luut. Vietämme tänään iltaa katsellen Netflixistä uutta jaksoa Returned -sarjasta (kiitos S vinkistä, tää on tosi koukuttava!) ja rapsutellen koiria. Mulla tekisi kovasti mieli herkkuja, mutta sinnittelen ja syön vain viilin iltapalan päälle. Jostain syystä mies haluaa hieroa mun jalkoja enkä kyllä pistä vastaan. Ihana mies <3 Tänään on ollut touhukas ja hyvä päivä. Menemme nukkumaan noin kymmenen maissa, yleensä aina pari tuntia vauvan nukkumaanmenon jälkeen.

No niin, kuka jaksoi kahlata loppuun asti? :D

Psst!

Täältä suklaamunien keskeltä tulin vain huikkailemaan...

Ottakaahan rennosti, herkutelkaa ja ulkoilkaa! 

Siinä on ainaki meidän tämän pääsiäisloman combo. :)

Pääsiäisen makuun

Oijoijoi, tänään pyörähtää pitkät pääsiäisvapaat käyntiin, mahtavuutta! Niin siis tietysti mullahan nyt on aina "vapaata", mutta kun mieskin on kotona, on niin paljon kivempaa kaikilla. :) Pääsiäisen kunniaksi uunissa valmistuu persikkarahkatorttu ja jääkaapissa odottaa lohitartarit. Kipaistiin, tai siis "kipaistiin", aamulla vauvan kanssa Prismassa. Oltiin liikenteessä jo kymmenen pintaan, mutta kauppa oli tupaten täynnä ihmisiä... Onneksi ostoslista ei ollut pitkä ja vauvakin nukkui tyypilliseen tapaansa koko ostosreissun ajan, niin saatiin melko kivuttomasti kauppareissu tehtyä. 

On muuten pakko mainita tässä sivuavasti, kuinka hitsin kätevää on nykyään tuon vauvan kanssa kaksistaan liikkuminen! Käytiin alkuviikosta ostamassa ristiäislahjarahoilla matkarattaat, joihin saa tuon meidän (lainassa olevan) kaukalon kiinni. Ei enää painavan kaukalon raahaamista autolta kaupoille, ostoskärryihin vekslaamista ja miettimistä, voiko lähteä kaupungille kun ei jaksa kantaa kaukaloa eikä suurten Emmaljungin vaunujen roudaaminen jonnekin Stockalle oikein napostelisi. Jee, elämä on taas laiffii, kun on kevyet ja superhelpot rattaat alla!

Alkuviikosta järkkäilin kotia vähän keväisempään kuntoon, samalla pääsiäisteemaa silmällä pitäen. Asiaan kuuluvat tietysti pääsiäiskarkit ja -suklaat. ;) Kuvissa näkyvä kukkakimppu on ristiäisten kastepöydästä, sattumalta oikein passelisti kevään värejä sisältävä! En löytänyt mistään meidän pääsiäistipuja, vaikka aiemmin olen niihin kyllä usein törmännyt tavaroita penkoessani. Onneksi ystäviemme tyttö toi meille alla näkyvän pääsiäistipusen, niin on edes yksi tipu talossa pääsiäismunien tehtailuun! ;)

Kohta lähdetään hakemaan miestä töistä ja kun tuo aurinko suvaitsee nyt näyttäytyä noin kauniisti, voitaisiin lähteä koko jengin voimin lenkille. Saapahan vähän kulutettua niitä tulevia pääsiäisherkkuja, eeehheh. Mitä te meinaatte pääsiäisenä? Toivottavasti sää suosii ja aurinko hellii!