Startti Kilpisjärveä kohti

Ruskareissun matkapostaukset, osa 1, olkaatte hyvät!

Vuokrattiin miehen tutulta asuntoauto, joka vastasi meidän tarpeisiin oikein mainiosti. Mikä parasta, koska tuttavilla on itsellään koiria, saimme ottaa Ciran ja Filjan mukaan reissuun. :) Startattiin kotoa lauantaina aamulla. Koukattiin mun iskä kyytiin matkan varrella ja jätettiin Rovaniemellä pois kyydistä. Meillä oli tarkoituksena ajaa lauantain aikana Oulusta Kilpisjärvelle, mutta hiljakseltaan ja täysin omaan tahtiin. Pysähdyttiin syömään päivällistä ja ihastelemaan maisemia jossain Muonion kohdalla tällaiselle vähän enemmän sivussa olevalle P-paikalle, josta oli kivat näkymät joka suuntaan. Käytettiin samalla koiria rannalla pienellä happihyppelyllä.

 

Mulla ei ole korttia asuntoauton ajamista varten, joten mies hoiti reissun ajopuolen, meikäläinen vastasi viihdepuolesta - heh. Ajojen aikana kuunneltiin musiikkia, juteltiin niitä näitä, ihailtiin upeita maisemia ja hörpittiin kuumaa juomaa ja napsittiin matkakarkkeja.

Etenkin tuossa lauantaina, kun lähdettiin Oulusta ja edettiin pikku hiljaa Suomea ylöspäin, syksyn ja ruskan etenemisen huomasi selvästi. Kun täällä kotipuolessa puissa oli vielä lähes kaikki lehdet ja metsät enimmäkseen vihertävät, oli jo Rovaniemen jälkeen puiden väriloisto ihan erilainen. Harmillista, että tänä vuonna ruska oli pohjoisessa vähän myöhässä, sillä sitä kaikkein kauneinta, punertavaa ruskaa, ei tullut vastaan missään.

Kun aurinko alkoi painua mailleen, spotattiin toinen nätti P-alue (kuvat alla). Pysähdyttiin hetkeksi jaloittelemaan ja kuvailemaan ja sitten ajettiinkin koko loppumatka suoraa kyytiä kohti päämäärää. Saavuttiin perille Kilpisjärvelle pimeyden laskeuduttua. Tuntui ihan loputtoman pitkältä ajalta viimeisten kymmenien kilometrien ajo, kun aurinko oli jo laskenut ja ulkona ei näkynyt muuta kuin autotien viivat. Oltiin ajateltu leiriytyä yöksi Kilpisjärven karavaanarialueelle, mutta se oli ihan täynnä, joten ajettiin pari sataa metriä eteenpäin ja löydettiin leveä P-alueen tapainen paikka (pilkkopimeässä oli paha mennä veikkaamaan, missä oikein oltiin :D) ja jäätiin siihen yöksi.

Ensimmäinen yö asuntoautossa oli melko huikaiseva... Kilpisjärvellä nimittäin tempoi jonkinmoinen syysmyräkkä ja koko iso auto heilui tuulessa läpi yön. Ei siis tullut kovin sikeästi nukuttua. Aamulla, kun mies lähti ensi töikseen päästämään tytöt aamutarpeilleen, kuulin hänen huutavan ulkoa "Tuu kattomaan, missä me ollaan!". Tais mullakin leuka loksahtaa, kun näin päivänvalossa, millaiseen paikkaan oltiin pimeässä suunnistettu. Oli meinaan sen verran makiat maisemat! Ja ei ihme, että tuuli kuin esterin sieltä, kun oltiin ihan suojattomassa paikassa veden äärellä.

No, siinä aikamme ihasteltuamme paikkaa, ruvettiin väsäämään ruskaretken ensimmäistä aamupalaa. To be continued...

 

Pohdintoja vauvan huoneeseen

Vielä ei tiedetä vauvelin sukupuolta eikä se tieto varmaan kovin paljoa tule vaikuttamaan vauvan huoneen valintoihin - noin niin kuin ainakaan huonekalujen ja värien osalta, ehkä jonkin verran lelujen ja vaatteiden. ;) Värimaailmana miellyttää tällä hetkellä eniten valko-harmaa-keltainen. Sellainen rauhallinen väritys suurimmilla pinnoilla ja väriä lelujen muodossa. Tällaisia kollaasissa näkyviä värejä, materiaaleja ja huonekaluja oon pyöritellyt mielessäni. Tuo lipasto tulikin jo hankittua (joskin me ostettiin 2 x neljän laatikon lipastoa ja yhdistettiin ne (lasilevyllä)), mutta kaikki muu on vielä mietinnän alla.

Sen verran ollaan älytty miehen kanssa, että vauva ei todellakaan heti synnyttyään ala leikkimään leluilla eikä katselemaan kuvakirjoja. Jotain olisi kuitenkin mukava hankkia jo ennakkoon ja ollaan  puhuttukin siitä, kuinka nykyään on ihan miljoonasti erilaisia härpäkkeitä ja virikkeitä tarjolla. Päädyttiinkin tavarapaljouden keskellä yhteistuumin (onneksi yhteistuumin!) siihen, että hankitaan Nipsulle muutamia perinteisiä, hyväksi havaittuja ja kestäviä leluja, kuten nyt esimerkiksi kollaasissa näkyvät Brion kirahvi ja palikat. Noitahan oli meidänkin lapsuudessa ja suosionsa ja laatunsa ovat tuntuneet pitäneen! Ensimmäisen lelunsa Nipsu saikin tulevilta kummeiltaan jo kesällä, kun kerroimme vauvauutiset heille. Ja ensimmäinen lelu oli juurikin Brion lelu; ikisuosikki helistin. Ollaan S-kummitädin kanssa aika samoilla aalloilla! ;)

Lipasto / Brion lelut / Mobile / Matto / Pinnasänky

Muutamia yksilöitä siis itse hankitaan eikä hukuteta pientä tavaravuoreen (lelujahan tulee varmasti lahjaksikin). Värikkäitä leluja pienen on varmasti kiva katsella vaikkei niillä vielä leikikään.

Katselusta aasinsiltana mobileen. En ole oikein lämmennyt (netissä) myynnissä oleville tyypillisimmille mobileille, mutta nuo kuumailmapallot on aika kivat (ja joo tiedän, että se mobile tulee vauvalle, eikä minulle ;D). Se, millaisen pinnasängyn ylle mobile hankittaisiin, on vielä arvoitus. Jonkinmoisena kriteerinä pinnasängylle ollaan pidetty ylös-alas liikkuvaa pohjaa ja plussaa tulee vielä siitä, jos sänky on pitkäikäisempi eli on muunnettavissa myös juniorille laitoja siirtämällä tai poistamalla. Tuo Flexan pinnis miellyttää kyllä kovasti silmää.

Jonkinlainen matto olisi myös hakusessa huoneeseen, tässä nyt esimerkkinä tuo Hobby Hallin kelpo raidallinen yksilö. Sitten on tietysti myös verhot ja jotain pientä sisustustuotetta (kuten tauluja, koristetyynyjä ja sen semmoista). Osa löytynee ihan jo valmiina kotoa.

Ja taas mennä körötellään!

Kauaa ei ehditty kotona oleskella, kun jo lähdetään kohti uusia seikkailuja. Onneksi tällä kertaa kohti tutumpaakin tutumpia maisemia, jossa saa ihan luvan kanssa hillua päivät villasukissa, kirja kourassa. Ehkä päästään vielä soutelemaankin, jos ei ihan kokoajan sada vettä! Arvaattekin varmaan, Kuusamoon suuntautuu tämän (pitkän) viikonlopun reissumme, kivaa että mies sai työkeikan lauantaiksi sieltä päin, niin meikäläinen saa ottaa koirien kanssa ilon irti mökkielämästä. Mukaan lähtee myös miehen veli avopuolisonsa kanssa ja appiukkokin saadaan yökylään yhtenä päivänä. Odotettavissa siis rennon seurallisia hetkiä takkatulen ääressä. :)

Family potretti Norjan vuoristossa <3

Ihan hyvää varmaan tekeekin tuollainen mökkeilyyn kuuluva joutilaisuus ja kiireettömyys. Tällä viikolla tuli todettua, ettei sitä ilmeisesti ihan tavalliseen tapaan sovikaan viilettää menemään tuon maalitelan kanssa, ajella ympäri Oulua päivittäin asioilla ja koota puolta päivää huonekaluja. On meinaan tämä mami saanut köllötellä sohvan nurkassa loppuviikon ajan pahoinvoinnin kourissa. Auta armias, jos yritän tehdä jotain muuta kuin vaihtaa kanavaa telkkarista tai lämmittää ruokaa mikrossa, niin jo alkaa oksennus nousta kurkkuun... Tästäpä viisastuneena ensi viikolla rennommin ottein ja niitä lepotaukoja ja välipäiviä pitäen. Kiitos vaan Nipsu palautteesta! ;D

Rentoo viikonloppua teillekin, pus moi!

Suuna päänä (ideoimassa)

Täällä ollaan! Ehti vähän vierähtää aikaa ennenkuin pääsin reissun jälkeen taas kirjoittelemaan... Meidän ruskareissu sujui leppoisasti ja maisemat oli mahtavia, todisteena valtava kuvasaldo, tässä jo vähän maistiaisia ensi alkuun. :) Kotiin paluu olikin sitten astetta kiireisempi; loppuviikko painettiin töitä melkein kellon ympäri ja viikonloppu vierähti kootessa Ikeasta kotiutettua suurta lipastoa. Siitä tulee Nipsun vaatteille ja tavaroille säilytyspaikka. Tosi kiva, mä digata! Otan teille kuvan, jahka saadaan tuota romuhuonetta raivattua sen verran, että siitä saa järkevän otoksen. Sen piiiiitkän kokoamisrupeaman jälkeen kävin "vähän" shoppailemassa Nipsulle kaikkea tuiki tärkeää (okei ja vähemmän tärkeääkin) sillä välin kun mies kävi veivaamassa kiekkoa kaukalossa. 

Eilen innostuin leipomaan puolukkapullia ja keksin, että maalataan meidän valkoiset seinät (joiden valkoisuus alkaa olla jo kyseenalaista, kiitos talossa elettyjen vuosien ja koirien) kuuluisalla Lumi-seinämaalilla. Aloitettiin silleen kepeästi makkarista, jossa on kolme seinää ja sovittiin, että maalataan muitakin talon seiniä jos lopputulos miellyttää kovasti silmää. Vähän mua meinas naurattaa, kun katsoin maalatessani vanhaa seinäväriä ja uutta seinäväriä vierekkäin, ero oli niin jäätävän suuri, vaikka molemmat valkoisia värejä. Ja mies oli vielä tuuminut, että Huomaakohan sitä uutta valkoista edes siitä vanhan päältä... No onhan tässä oikeasti pyöritelty jos minkälaista kodin ehostusta mielessä ja maalaaminen nyt on yksi niistä helpoimmista (ja meikäläiselle mieluisimmista) jobeista. Mikäli löydetään uusi koti, lienee vastamaalatut, freshin valkoiset, seinät hyvä bonus tämän kodin myyntiä ajatellen ja mikäli jäädään tähän, miellyttää se omaa silmää ja tuo sitä kaivattua raikkautta ja avaruutta pimeisiin huoneisiin. Meinaan tää Lumi sävynä on oikeasti tosi valoisa ja jopa hohtava, tykkään ihan sikana!

Tämmönen kuulumispostaus tällä erää, nyt lohikeittoa naamariin ja ruskareissukuvien kimppuun. Oikein pirteää viikkoa! Mä koitan ehtiä tänne taas pian! :)

Vauvaviidakossa: Vauvakirja

Hellurei! Tämä postaus on ajastettu ja toivon mukaan huristellaan parhaillaan pitkin naapurimaan vuoristoteitä. :) Asiaan siis:

Mulla on itselläni vauvakirja. Oon aina pitänyt vauvakirjaa merkittävänä ja tärkeänä muistokirjasena. Se on sellainen perinteisen tyylinen, jossa on kuvia musta vauvana ja kaikkia tärkeitä "ensimmäisiä" asioita, joita opin tekemään. Ennen kaikkea mun vauvakirjasta löytyy muistoja mun ensimmäisiltä vuosilta, hauskoja kommelluksia, joita mulle tapahtui ja huvittavia sanontoja, joita tapasin hokea. Oon vuosien varrella monet kerrat palannut vauvakirjani ääreen äiskällä käydessäni ja naureskellut ja hymyillyt vauva/taapero-minälle.

Siispä, sanomattakin oli selvää, että meidänkin vauvalle hankitaan oma kirja! Musta on ihana raapustella ylös asioita, joita voi myöhemmin muistella, meillä oli mm. häistäkin oma kirja, johon on kiva palata aina silloin tällöin ja lisäksi kaason itse tekemä kirja, jossa on lisää muistoja ennen häitä olevalta ajalta sekä häistä. Muistoja kansissa. :)

En tiiä miks tää kuva tuli tän värisenä!? :D

Ollaan jo huvikseen miehen kanssa katseltu vauvakirjoja Suomalaisessa Kirjakaupassa käydessä (koska siellä on tuntunut olevan laajin vauvakirjavalikoima Oulun kivijalkamyymälöistä!). Kollaasiin pääsivät meidän lempparit. Ajattelin silti, että ootellaan vielä ja katsellaan. Niin, minä ajattelin... Mies nimittäin soitti sunnuntaiselta kauppareissulta, että "Täällä on tällainen söpö vauvakirja, ihan Nipsun näköinen!" Ja minä sitte naurahdin ja tuumasin että "Aijaa. No voihan sitä käydä kattoon." Mies siihen, että "Tää on nii kiva, että mä ostan tän nyt, heippa!". ??? Vähän repesin. :D Miekkonen kun ei ole yhtään tuollaista tyyppiä, joka innostuu ostelemaan mitään, saati sitten ilman, että ollaan yhdessä ensin katottu ja hyväksi todettu. Vissiin ne on iskähormoonit sitte miehillä, jotka sekottaa pään. ;) Nyt siis löytyy vauvakirja jo meidän taloudesta - ja löytyy myös tuosta kollaasin lemppareista.

Onko teillä vauvakirja - itsellänne ja/tai jälkikasvullanne?