Keväthanget

Auringon säteet siivilöityvät kauniisti puiden oksien lävitse ja kimaltelevat timanttien lailla lumen pinnalla. Ulkona paukkuu kirpeä kevätpakkanen, mutta aurinko lämmittää jo kasvoja. Kaikkialla on hiljaista, ainoastaan koirien iloiset haukahdukset kaikuvat metsässä.

Yllä olevan kaltaista oli taas kerran Kuusamossa! Jos ette usko, niin katsokaa:

Hoh hoh. Huumoria.

Ciran lempipuuhaa; hieroa itseään ja etenkin kuonoaan vasten teiden varsilla olevia lumipenkkoja. Hömelö on ihan mielissään. :D

 

Jaahas, kuvaähky. Lisää kevättalven kuvia ens kerralla!

ps. Aloitin toissapäivänä uuden saliohjelman ja oon niin jumissa, että hyvä jos sain tämän postauksen kirjoitettua! Mutta toisaalta; no pain, no gain!

The very best

Viime viikolla silmiini osui ruokaostoksilla ollessani keräilykokoelmani puuttuvat palaset. Sen enempiä ajattelematta sieppasin alennuksessa olleet 6. ja 7. tuotantokaudet koriini ja kipitin tyytyväisenä kassalle. Jaa että mikäkö tuotantokausien keräilymania mulla on meneillään?

No tietysti Greyn Anatomian! Seriously! Jokaisen fanin must have; vanhat tuotantokaudet, joita katsoessa voi tirauttaa pari kyyneltä O'Malleyn ilmestyessä ruutuun ja itkeä pillittää vieläkin enemmän potilaan piirtäessä Meredithin käteen "007", myötäelää uudestaan Izzien taistelu kuolemaa vastaan ja kirota Alexin "pahis" -vaihetta. Miettiä, onko Cristina ihminen ollenkaan vai pelkkä kirurginen kone, huutaa Meredithille "Ui! Älä hukuttaudu!" ja patistaa Derekiä tekemään oikean valinnan vaimonsa ja dirty mistressinsä välillä.

Izzie ja Alex. Nää kaks oli mun lempparipari. Ehdottomasti. En käsitä, miksi Heiglin (Izzie) piti lähteä kalastelemaan sitä elokuvauraa, olis vaan pysynyt leipäpestissään, kun selkeästi haltsas sen paljon paremmin! Ja Karev...sarjan asshole on kokenut ihan mielettömän kasvun vihaisesta pojasta hyväsydämiseksi mieheksi. My favourite character.

Derek ei jostain syystä iske muhun, ei sitten ollenkaan. Ehkä siinä on sitten liikaa ylimielisyyttä ja liikaa karismaa ja liikaa kukkoilua. Sama homma Meredithissä; se ei ole alun alkaenkaan ollut suosikkihahmoni, vaikka selkeä päähahmo sarjassa onkin. Cristina puolestaan on...no, Cristina. Ja Baileylla on enemmän munaa kuin Seattle Gracen mieskirurgeilla yhteensä. Seriously! Kun sarja alkoi, Bailey on mun mielestä aivan kauhea hahmo, mutta niin siitä vain on tuotantokausien edetessä tullut yksi suosikeistani.

Ja entäs sitten nämä kaks... Lexie ja Sloane sai jopa meikäläisen kyynelkanavat auki. Traagisin rakkaustarina! Yleensäkin GA on sarja, jota katsoessa tulee lähes aina pillitettyä -oli se sitten onnesta, ilosta, surusta tai vihasta. Korjattakoon vielä, että GA on ainoa sarja, joka saa mut aina pillittämään.

Tämän tarinan pohjustamisen jälkeen voin varmaan jo hehkuttaa, että tänään, tänään, se ystävät rakkaat palaa taas ruutuun -uusin 9. tuotantokauden jaksoin! The very best: Grey's Anatomy. Nelosella. Ysiltä. Nähdään telkun ääressä!

Lisää tilaa, please!

Talven jäljiltä (no siis, nythän on kevät eikä enää ollenkaan talvi ;) alkoi olohuoneen järjestys ahdistamaan. Liikaa tavaraa. Liian vähän tilaa. Järjestys ei toimi. Eipä siinä muuta kuin vitriini työhuoneeseen ja sohva pari metriä taaksepäin. Helppo ja nopea korjausliike!

Tämän muutoksen myötähän tuo meidän nuhjuinen olohuoneen matto jäi auttamattoman pieneksi, mutta menköön nyt sen aikaa että löydän (ikuisuusprojekti) suuremman ja laadukkaamman sekä koira-ystävällisemmän karvamaton tilalle. Ei teillä olis vinkata hyviä mattoyksilöitä?

Missäpä muuallakaan?

Liekö olen ollut niin tohkeissani hiihtoloman alkamisesta, perjantaisesta ystävieni treffaamisesta tai loistavasta säästä, että unohdin vallan kertoa, minne perjantai-iltana läksimme auto pullollaan ruokaa ja koirat takakontissa onnesta soikeana!

Jotenkin musta tuntuu, että te taidatte kyllä tietää, minne meikäläisen mieli ja sydän halajaa, "kun maassa on lunta ja pakkasta" (vai miten se lastenlaulu nyt menikään)...

Let the pictures tell:
 

Jep, tännehän me! Saunomisen, lekottelun, ulkoilun ja hyvän ruuan pariin. Nyt vain nautiskellaan.

Oikein aurinkoisia ja kirpeitä talvi(loma)päiviä!

Silver Linings Playbook

Jälleen yksi katsomisen arvoinen elokuva! Silver Lining Playbook eli Unelmien Pelikirja kertoo pettymyksiä, menetyksiä, surua ja ahdistusta kohdanneista Patista (hurmuri Bradley Cooper) ja Tiffanysta (taitava Jennifer Lawrence) ja siitä, mitä hahmoille tapahtuu heidän kohdatessaan toisensa.

Myönnettäköön, että pelkän mainostrailerin voimalla en elokuvaa lähtenyt teatteriin asti katsastamaan, vaan päätökseen vaikuttivat myös suosikkini Lawrencen ja jokseenkin aina meikäläiseen kolahtavia leffoja roolittavan Cooperin esiintyminen elokuvassa.

Pettymään en onneksi joutunut! Astetta siloitellumpaa ja perus-hollywoodilaisempaa pätkää olin odottanut -joskin kuultuani leffan saaneen läjän Oscar-ehdokkuuksia mietin, liekö kyseessä voi olla mikään "peruskomedia". Tarina eteni rauhallisesti, välillä omaan makuuni jopa liian rauhallisesti. Pääpaino elokuvassa oli henkilöiden tunnetiloilla ja niiden julkituomisella sekä hahmojen välisillä dialogeilla. Mistään toiminta-pätkästä ei siis voida puhua, muttei myöskään sata prosenttisesta draamasta; päähenkilöiden välillä viljeltiin koko elokuvan ajan runsaasti, sarkastista ja paikoin myös erittäin mustaa, huumoria.

Juoni punoutui elokuvan ensimmäisistä minuuteista aina lopputeksteihin saakka hienoksi tarinaksi, jonka sisällä tapahtui monia suuria asioita ja muutoksia. Katsojan tehtäväksi jää huomata tarinan takana tapahtuvat muutokset, sillä tässä elokuvassa kaikki suuri ei välttämättä ilmennyt dramaattisesti tai suureellisesti. Lawrencen ja Cooperin välinen kemia ja huumori toimi erinomaisesti ja hahmojen monimutkainen ja monin eri tavoin riippuvainen suhde toisistaan oli selvästi sekä havaittavissa että aistittavissa. Patin isää näyttelevä Robert De Niro toi tähän erikoiseen ja erilaiseen komedia-draamaan oman panoksensa varmoin ammattilaisen ottein. Sanottakoon, että kaikki kolme ovat totisesti Oscar-ehdokkuutensa ansainneet! Ja yllättäenhän konkari-näyttelijättärien seurassa loistanut, nuori ja taitava Jennifer Lawrence, meni ja voitti oman kategoriansa pystin!

Tämän tarkemmin en elokuvan juonesta halua teille paljastaa, mikäli ette ole vielä kyseistä pätkää nähneet. Suosittelen kyllä! Ja mikäs olisikaan parempi ajankohta elokuvissa käymiselle kuin viikonloppu! ;)