Sekametelipostaus flunssaviikolta

Hoooohhoi, tää viikko on kyllä maleksinut niin hitaasti, kun on pitänyt keskittyä flunssasta paranteluun ja lepäämiseen. Nessut ja tee on ollu mun kavereita. Ja jätski ja suklaa. Väitän miehelle, että en minä, mutta ku Nipsu tykkää! Joo ja Nipsu on meidän masuasukin kutsumanimi ja joo, oon Muumi-fani. :D Tänään oon jopa jaksanut pestä pyykkiä ja vaihtaa yövaatteet päivävaatteisiin, joten aattelin, että josko tuota jaksais käydä pyörähtämässä miehen töiden jälkeen ihan kuulkaas niinkin ihmeellisessä paikassa kuin ruokakaupassa! Voi että, näkis ihmisiä! Tää mökkihöperyys ei sovi mulle... Oon myös suunnitellut kirppispöydän varaamista. Idea tietysti lähti siitä, kun rupesin yks päivä tylsyyksissäni kurkkimaan penkomaan kaappeja ja löysin tuhottomasti turhaa, käyttämätöntä rompetta. Kirppari-ihmisiä on kyllä moneen junaan... On niitä, joille tärkeintä on voitto (eli että jää mahdollisimman paljon rahaa käteen) ja niitä, joille tärkeintä on päästä turhasta tavarasta eroon - hinnasta viis tai että saisi edes sen verran rahaa, että saa kuitattua pöydän vuokran. Meikäläinen kuuluu tuohon jälkimmäiseen kastiin ja siksipä juuri ärsyttää vallan suuresti kirppareilla pörrätessä sellaiset pöydät, jotka notkuu ylihinnoiteltuja, käytettyjä, tavaroita. Mitäs mieltä te ootte, ootteko kirpparikansaa ylipäänsä?

Ja nyt ku päästiin kysymisen makuun ja jotta sekotettaisiin tätä sekametelipostausta entisestään, niin onko siellä joku muukin kuin minä katsonut syksyn ohjelmiston laadukkainta ja upeinta tv-realitya Big Brotheria (huumoria huumoria!)? En tiiä onko ne nää hormonit vai mitkä, mutta mulla alkaa veri kiehumaan samantien, kun se Joni avaa suunsa. :D Ärsyttää aivan sikana ja seksuaalinen suuntautuminen ei liity mitenkään asiaan, se vaan päästelee suustaan ihan mitä sattuu ja asenne just sellanen Aaargh! Joo. Nyt ei muuta, hyvät viikonloput! Ai niin, loppuun vielä kuva viime viikonlopun reissulta. Mama ja maha liikkeellä, laatu taattua iPhonea!

Baggie baggie

Mulla on aina välillä sellaisia ikuisuusostoksia. Tiedättekö, yhtäkkiä havahdut siihen, että vois pikkuhiljaa tarvita uuden työlaukun, kun vanhasta alkaa olkahihnat rispaantumaan tai jotain muuta mukavaa. Silmäilet nettikauppojen ja kivijalkaliikkeiden laukkuvalikoimaa ja toteat, että ei juuri nyt oikein mikään iske... Jatkat puoliaktiivista laukun metsästystä ja jossain vaiheessa huomaat, että on mennyt kuukausia, puoli vuotta ja sitten jo vuosi siitä, kun totesit tarvitsevasi uutta laukkua, että vieläkään ole löytänyt sitä uutta. Mulle kävi just noin. Tiesin kyllä suunnilleen, millaisen mallisen ja värisen laukun halusin - en vain ollut valmis (eikä myöskään kukkaroni) maksamaan siitä satasia. Kuitenkin töhrisin tai liiskaisin sen johonkin...

Pari viikkoa sitten törmäsin tähän kuvissa näkyvään simppeliin laukkuun Aleksi 13:ssa. Päätin, että tässä se nyt on, lähimpänä toivomaani mallia kuin yksikään tähän mennessä. Ei maksanut maltaita todellakaan, oli vielä kantistarjouksessakin. Happy happy!

Tästä laukkuostoksesta havahduin, etten ole pitkiin aikoihin shoppaillut oikein mitään. No tietysti pikku tulokkaalle jotain tarpeellista (tai "tarpeellista" ;)), mutten itselleni. Vaatteita ei ole syystä tai toisesta mieli tehnyt ostella, enkä muutenkaan ole syttynyt kauppojen valikoimista. Kesän alennusmyynnitkin tuntuivat melkoiselta pettymykseltä, ei tullut vastaan oikeastaan mitään omaan makuun sopivaa. Tässä taas huomaa, kuinka kausiluonteista shoppailu ainakin meikäläisellä on; välillä sitä ei löydä mitään ja välillä taas tuntuu, että kaikki mitä on haeskellut, olisi kerralla tuossa noin. No joo, tällaista pinnallista huuhaata tänään. Pää on niin täynnä sitä itteään, ettei ajatus kulje. No ompahan ollut hyvin aikaa nuokkua koneen ääressä kaiken maailman vauvatarvikkeita (ja vauvahömpötyksiä) tutkaillen. Loputon suo, sanon minä! Nyt ryystämään kuumaa vadelmakeittoa, mmmoi!

Räkä poskella

Kivaa uutta viikkoa kuomat! Meikä täällä rustailee ei niinkään kieli poskella, vaan räkä poskella, kotiutin Helsingistä flunssan itselleni, hyhh. Viikonloppu tai itse asiassa Cheekin stadionin keikka oli ihan mielettömän upea, ei kaduta yhtään, että lähdin, vaikka tulinkin kipeäksi puolivälissä keikkaa alkaneesta sateesta (sadeviitasta huolimatta). Myös matkaseurueeni kärvistelee nyt flunssan kourissa, veikkaan että aika moni muukin kenttäpaikoilla ollut potee samaa juuri nyt...

Se on huikeeta, miten tuollaisilla suurilla keikoilla ihmisille tulee se yhteenkuuluvuuden tunne, kun kaikki huutaa ja hihkuu. Lauantain keikalla oli paikan päällä 40 000 ja risat ihmistä, sitä määrää samassa tilassa ei osaa edes kuvitella. Muhun ainakin iski niin hyvä fiilis illan aikana, kun yhdessä laulettiin (huudettiin) tuttuja biisejä, heiluteltiin käsiä ilmassa, osoitettiin suosiota ja loppumetreillä, kun aina niin hillityllä ja hallitulla Jarella petti pokka ja kyyneltulva lähti purkautumaan (ironisesti juuri Onnenkyyneleet biisin aikana), yleisö lauloi koko biisin lujaa, kun herra ei itse pystynyt. Näytetttiinhän siellä screeneillä myös niitä nuorempia tyttösiä, jotka itkivät vuolaasti katsomossa ja keikan jälkeenkin ulos kävellessä törmättiin moniin nuoriin tyttöihin, jotka kyynelehtivät. On se niin tunteikasta - etenkin tuolloin nuorena!

Itse keikan lisäksi myös mun matkakumppanit oli aivan ihania; pitivät huolta ja varjelivat keikalla mun masua töniviltä ihmisiltä. Välillä mietin, että oonkohan vaivaksi tämän "tilani" kanssa, ystävät huomioi mua niin paljon ja tarkisteli mun vointia säännöllisesti. Mutta onneksi pääosan matkasta mun vointi oli mitä parhain ja pysyin muiden mukana hyvin. Oli ihan parasta reissata teidän kanssa, M ja S! ♥

Nyt mä koitan hissukseen palailla taas tähän arkeen, hörpin kuumaa keittoa ja toivon, ettei tästä röhästä kehkeydy mitään megalomaanista tautia. Eikä muuten tuntunut yhtään kurjalta palata takaisin sateiseen Ouluun (noh, sateisesta Helsingistä), kun nää söpöliinit oli mua vastassa lentokentällä (ja mies tietysti myös ;).

Tyttöjen minireissu

En takuulla ole ainoa, joka lähtee tänä viikonloppuna tyttöjen kanssa reissuun Helsingin suunnille ja jonka askeleet suuntautuvat Stadikalle kuuntelemaan Pyrkiny Vähentään, Maanteiden Kingi ja Profeetat biisejä (edellä mainitut on ainaki meikäläisen yksiä suosikkeja herra Tiihoselta). ;)

Aamulla lennolle, päivällä ehkä vähän shoppailemaan ja syömään ja ilta huipentuu toivon mukaan sateettomaan Stadionin keikkaan. Varmasti luvassa ihan huikea show ja mahtavaa päästä fiilistelemään livenä Cheekin melko mieletöntä lavan ja yleisön haltuunottoa ja energiaa (no siitä hymystä puhumattakaan ;) - niin ja odotettavasti pääsee näkemään myös muita artisteja lavalla!

Laukku on pakattu, asut mietitty, hyvää vointia reissun ajaksi toivottu ja nyt ei muuta kuin unta palloon, että jaksaa herätä aamun koitteessa virkeänä. :) Oikein mahtia viikonloppua muruset! Onko teistä muuten jotkut lähdössä keikalle? Eihän sitä tiiä vaikka törmäiltäis lauantaina!

Uus käsveskakin lähtee mukaan.

Juhlien ja kylpien

Otsikon mukaisissa merkeissä sujui viime perjantai miehen kanssa 3. hääpäivää juhliessa. :) Aloitettiin ilta päivällisellä kreikkalaisessa ravintolassa (uunissa haudutettua lammasta, mmm!), jonka jälkeen vyöryttiin hotellille kirjautumaan sisään. Oltiin varattu etukäteen kylpyammeellinen huone Scandicista, joka sijaitsee ihan keskustan ytimessä, Finnkinon vieressä sopivasti. :D Otettiin huoneessa pikku ruokalevot, täyteltiin ja päivitettiin meidän hääkirjaa, laskettiin vesi ammeeseen ja käytiin lillumassa "skumppa"lasien kanssa (muumilimsaa :D). Illan päälle talsittiin 50 metriä leffateatteriin katsomaan Sex Tape (se komedia ;)) ja sen päälle vielä toiset kylvyt! Aika pian sen jälkeen tulikin jo uni silmään.

Aamulla herättiin ilman kellonsoittoa, pimennysverhot ja viileä hotellihuone tekivät tehtävänsä, sillä nukuttiin melko pitkät yöunet. Hipsittiin siitä suoraan alakertaan aamiaiselle, ämpättiin vatsat täyteen aamiaisherkkuja ja vielä kerran kylpemään! Täytynee hankkia seuraavaan kotiin oma kylpyamme, niin mukavaa ja rentouttavaa tuo kylpeminen meistä molemmista on!

Vaan olipahan ihana tapa viettää hääpäivää! Saa nähdä, oliko tuo pitkään aikaan ainoaa laatuaan, en meinaan menis vannomaan, että ihan noin pitkän kaavan kautta voidaan/maltetaan lähivuosina juhlistaa hääpäivää. ;)

Tulipa siinä päivän mittaan syödessä (etenkin sitä suolaista herkutellen elokuvateatterin hämärässä salissa) huomattua, kuinka paljon tuo maha voi turvota ja vääristää oikean vauvavatsan kokoa... Aamulla kun laitoin paidan päälle, tuskin näin koko mahaa ja iltasella kun räpsäsin alla olevan kuvan (ei vielä edes pahimmillaan tuossa!), näytin jo melko hyvämahaiselta. :D Mutta olkoon tämä nyt ensimmäinen vatsakuvani täällä (vieläkin tuntuu tosi oudolta, että otetaan kuvia omasta mahasta ja että joku jopa haluaa nähdä niitä kuvia, terkkuja vaan tulevalle kummitäti S:lle! :D).

Mitä muuten tykkäätte mun uusista rilleistä? Loppuihan se reilun vuoden kestänyt etsiminen viimeinkin, kun bongasin nämä Hilfigerin Tompan kakkulat Specsaversilla! :)