What to read?

Lauantaita kuomaseni! Me ollaan aherrettu koko päivä, siis ihan koko päivä, tuolla takapihalla kaaoksen keskellä. Huhhei, nyt päätettiin pistää pillit pussiin ja lähteä saunaan. Sen päälle joku leffa ja kilistellään viimein tuo vapuksi ostettu skumppa. :D Mutta nyt ois vuorossa lisää suosituksia lukutoukille, meinasin ihan unohtaa julkaista tämän postauksen, joten tässä tulee:
 

Kirjahaasteen myötä mut valtasi pienimuotoinen pakkomielle päästä väläyttämään teille pinkkaa suosikkikirjoistani ja tietysti suositella teille niitä kaikkia. Jos kirjamakusi on yhtään samoilla aalloilla meikäläisen kanssa, uskon, että pidät näistä! Kokosin tähän kirjapinkkaan jokaiselta suosikki-kirjailijaltani yhden teoksen, ehkäpä juuri sen, joka säväytti eniten tai josta kirjailijan fanittaminen alkoi.

Oon täällä blogin puolella jo pariin otteeseen suositellut Khaled Hosseinin Tuhat loistava aurinkoa, se on kyllä jokaisen hehkutuksen ja hypetyksen arvoinen kirja! Iski suoraan sydänjuuriin, aivan mahtava kerronta ja koskettava tarina. Kuten jokaisessa Hosseinin teoksessa. Jane Austen on puolestaan vienyt sydämeni jo nuoruudessa, jolloin ihastuin päätä pahkaa 1800-luvun Englantiin. Austen kuvaili engelsmannien nummia ja maalaisaateliston elämää sellaisella taidolla (ja itselleen tyypillisellä ironialla), että se oli meikätytön menoa se. Oon jotenkin aina tuntenut sanoin kuvaamatonta yhteyttä tuohon aikaan ja noihin tapoihin, joista Austen kirjoittaa ja joskus olenkin puolitosissani miettinyt, elinkö edellisessä elämässäni 1800-luvun Englannissa. Ylpeys ja ennakkoluulo on Austenin kirjoista mulle se rakkain.

Karin Alvtegen kirjoittaa psykologinen pilke silmäkulmassa, hyvin tarkkaavaisesti ja koukuttavasti. Petos oli ensimmäinen teos, jonka Alvtegenin tuotannosta luin ja sitä myöten jäin koukkuun. Mahtava kirjailija. Torey Haydenin kirjatuotantoa on jokseenkin hankala lähteä avaamaan, tekisi vain mieli sanoa, että Lue, etkä ole enää entisesi. Hayden kirjoittaa hoitamiensa ja / tai opettamiensa lasten elämäntarinoista, lähes kaikki hänen kirjansa perustuvat siis tositapahtumiin. Tarinat eivät suinkaan ole sieltä mukavimmasta päästä, vaan lasten elämiä varjostaa milloin pahoinpitely, kehitysvamma tai oppimisvaikeus, milloin kodittomuus. Hayden kirjoittaa elävästi ja älykkäästi lapsista, jotka ovat vaikuttaneet hänen elämäänsä niin ammatillisesti kuin henkilökohtaisestikin. Aavetyttö on yksi hänen vaikuttavista teoksistaan.

Suzanne Collins pääsi lempparikirjailijoiden joukkoon villinä hevosena. Kenellekään ei liene epäselvää, kuinka kovasti fanitan Nälkäpeliä - sekä elokuvina että etenkin kirjoina. En ole Collinsilta muuta lukenut kuin Nälkäpeli -trilogian, mutta voi pojat, että jotkin kirjat voivatkin olla koukuttavia! Harvoin fanitan mitään näin paljon (en Pottereita, en TSH:ta, en Twilightia), mutta näin kävi nyt Nälkäpelin kanssa. :D

Sori, jos tuli kirjasuositusten suhteen toistoa, meikä on vaan tätä nykyä niin fiilareissa kirjoista ja lukemisesta! Tuntuu siltä kuin pitäisi ottaa takaisin kaikki ne opiskeluvuodet, jolloin ei tentteihin pänttäämisen ohella jaksanut lukea sivun sivua mistään "vapaa-ajan" kirjasta.

Vappupäivänä

Vaikka tuuli teki vappupäivän sään melko jäätäväksi, ei paljon haitannut! Aloiteltiin päivä vappubrunssilla ja samalla avattiin grillikausi. Oi että oli hyvää sapuskaa ja mieskin oli ihan elementissään grillauspuuhansa parissa. :) Ruuan päälle meikäläisen leipomuksia (ja kaupan munkkeja). Torillekin uskaltauduttiin (kovasta tuulesta ja ihmismäärästä huolimatta) ja vieläpä Ciran ja Filjan kanssa... Neidit oli pikkasen innoissaan päästessään "mestoille", vetivät joka suuntaan ja halusivat tervehtiä kaikkia. Niin ja maasta löytyi tietysti vaikka ja mitä herkkuja. Sitten kun lopulta rauhoittuivat, istahdettiin tuulen suojaan nauttimaan auringosta ja perinteisistä metrilakuista ja oli ihanaa.

Loppupäivä vierähtikin takapihan puolella, kun aloiteltiin pienimuotoista projektia nimeltään "Hus kukkapenkki, tervetuloa kivetys". Melkoinen homma, tänään ollaan nimittäin jatkettu ja jatketaan varmaan vielä mooooonta päivää, vaikkei kyseessä olekaan kovin iso alue pihastamme. No, illan päälle lähdettiin kuitenkin vielä leffailemaan tutulla neljän poppoolla. Käytiin katsomassa Divergent - Outolintu. Olihan siinä haettu paikoin hyvin paljon samoja piirteitä Nälkäpelistä ja itse elokuvan idea vaikutti hyvin tutulta, jossain vaiheessa tajusin, että olen lukenut erään trilogian, jonka idea on melkein sama kuin tuossa Divergentissa. Ja se trilogia, jonka minä olen lukenut, ei ollut tämä Veronica Rothin käsialaa, joka on siis kirjoittanut kirjan, johon Divergent elokuva perustuu. No joo, alkaa mennä jo elokuva-arvostelun puolelle, joten eiköhän mennä muihin aiheisiin! :D

Tämä päivä on kulunut siis myös pihatöitä paiskiessa, illaksi lähdemme valjakkoporukan grillaus- ja saunailtaan, niin kivaa! Oli kyllä hyvä idea ottaa tämä perjantai vapaaksi, niin sai kunnon pitkät vapaat ja ehtii paneutua tuohon takapihan kaaokseen oikein ajan kanssa. Nyt ei muuta kuin have a great friday!

Tervetuloa vappu!

Leipaisin tänään vapun kunniaksi first time ever kuvissa näkyviä suussa sulavia herkkuja. Niistä ja reseptistä (joka ei todellakaan ole meikäläisen oma resepti :D) lisää myöhemmin, nyt pistän ruuan tulille ja alan odottelemaan miestä vappuaaton työrupeamalta kotiin. Sitten alkaa meidän vappuvapaat, jee! Aamulla satoi lunta ja päivällä tuuli tosi kylmästi, mutta ei anneta sen estää tätä fiilistä; huomenna on jo toukokuu ja kesä on pian täällä!

ps. Missähän mun ylppärilakki on...

Vappuväri

Mites siellä meinataan viettää vappua? Meikäläinen on vieläkin röhässä (vasta 10. päivä menossa, jee..), joten taidetaan ottaa ihan lunkisti. Äh, ketä mä yritän huijata, ei me mihkään riekkumaan lähdettäis vaikka oisinki jo terve! :D Ollaan niin kotoilijoita. Käytiin just kaupassa muutaman muun kanssashoppailijan kanssa (huh, voin vaan kuvitella, millanen tungos siellä huomenna ois!) ja ostoskuitti oli melkein pidempi ku meikäläinen... Torstaina aateltiin avata grillikausi, satoi tai paistoi. Saadaan anoppi itse tehtyine simoineen (rusinoineen päivineen) grilliherkkujen äärelle, samoin kuin miehen veli avokkeensa kera. Toivottavasti oon jo tervehtynyt siihen mennessä! Vapputorillakin olis kiva piipahtaa ostamassa perinteiset metrilakut -ja perinteen mukaisesti myöskin ottaa koirat hulinan keskelle mukaan. Se on aina yhtä tuskaa, kun ne vetää joka suuntaan ja haluaa pusutella ja hypellä kaikkia päin, mutta nooooh, perinteet on perinteitä. ;)

Se tämän vuoden vappuväri löytyy muuten meikäläisen kynsistä, voihan sitä "edustaa" vappukynsissä vaikkei minnekään ole menossa. Niin ja ostin mä vappukukkiakin, sellaisia ihanan hempeän vaaleanpunaisia. Ilmapallot ja serpentiinit jää tänä vuonna laittamatta, sitä paitsi meidän tuholaisethan hajottais ne joka tapauksessa heti alkuunsa, joten why bother.. No, huomenna vielä töitä ja sitten voi vapun vietto alkaa! En tiedä maltanko odottaa noiden tuoreiden munkkien kanssa, joita sieppasin kaupasta kuola valuen mukaani...

ps. KIITOS edelliseen postaukseen tulleista suosituksista, täytynee vielä pohtia tuota tulevan puhelimeni mallia oikein urakalla, sen verran pyörälle päästäni menin kommenteistanne! :D

Luuria mä metsästän, tahdon saada parhaan!

Okei okei, tuo lastenlaulun kanssa rimmaava otsikko kaipaa ehkä hieman pohjustusta... Uutta luuria siis haetaan, siinä ei liene mitään epäselvää, mutta mitä tarkoittaa "tahdon saada parhaan"? Niinkuin melkeimpä kaikesta, myös maailman parhaan puhelimen tittelistä on eriäviä mielipiteitä. Toiset tykkää Samsungin suurista näytöistä, jotkut luottaa kotimaiseen Nokialaiseen ja iso joukko puolestaan vannoo Applen nimeen. Ja lisäksi on vielä liuta muitakin puhelimien tarjoajia.

Meikäläisen suhde puhelimiin ei koskaan oo ollut erityisen lämmin, yhteen hitsautunut saati sitten erottamaton. Puhelin on toimittanut sitä virkaa, joka sille alunperin kai suotiinkin; toimia yhteydenpitovälineenä soittojen ja viestien kautta. Tänä päivänä (sen huomaa auttamatta esimerkiksi blogi-maailmasta) oma puhelin on paljon muutakin kuin vain taikakapula, jolla voi soittaa ja lähettää viestejä. On niin paljon oheiskrääsää, sovelluksia ja ihmehärpäkkeitä, että vähemmästäkin menee sekaisin. Siis meikäläinen ainakin. Mulla kun on aina, aina, ollut se "semi-puhelin". Tiedättehän; ei se kaikkein vanhin ja noloin kapula, eikä todellakaan se uusin ja siistein, vaan jotain siltä väliltä. Siis semi. Silloin kun rahaa oli vain äiskällä ja iskällä, ei ollut puhettakaan, että lapselle ostettaisiin kallista puhelinta. Sitten taas, kun kasvoin ja aloin tienaamaan omaa rahaa, en ikinä raskinut ostaa uusinta ja kalleinta. Ja niin minun ja puhelimieni historia jatkoi kulkuaan samanlaisena. En edes muista, kuinka vuotta kelkassani on kulkenut tämä nykyinen Nokialaiseni. Kun kerroin ystävälleni S:lle, että aion ostaa uuden puhelimen, hän tokaisi "Johan sulla onkin se nykyinen ollut käytössä jo ikuisuuden!". Heheeh, niimpä!

Voi niitä lukuisia kertoja, kun olen ihastellut kavereiden kapuloita ja miettinyt, että ehkä mä jonain päivänä a) voitan jostain arvonnasta uuden ja hienon puhelimen tai b) yksinkertaisesti vain päätän, että nyt mä sijoitan kännykkään. Vuodet vieri, eikä kumpaakaan vaihtoehtoa tapahtunut. Kunnes nyt! En tiiä, onko mulla jonkin sortin ikäkriisi vai kuvittelenko, että mulla on yhtäkkiä rahaa kuin roskaa, mutta nyt olen päättänyt, että hankin itselleni sen kaikista mageimman luurin, maksoi mitä maksoi. Ja onneksi synttärit (ne ikäkriisijuhlat) on nurkan takana, niin voin perustella ihmetteleville tutuille (jotka siis todellakin ovat tottuneet näkemään mut milloin mikäkin antiikin aikainen kännykkä kourassa) ja ennen kaikkea itselleni edes jokseenkin järkevästi päätöstäni. ;)

Noh, eihän tämä niin vakavaa ole, mutta iso juttu meikäläiselle! En edes muista, milloin, missä tai kenellä olisin viimeksi nähnyt yhtä vanhan (tai vanhemman) puhelimen kuin itselläni. Tai siis tietysti muistan - miehelläni. :D Mutta ei sitä lasketa! Raasun puhelimessa ei taida olla edes kameraa.. Mun kapulassa sentään on, joskin kuvat ovat laadultaan niin Ö-luokkaa, ettei tosikaan... Siksipä en missään Instagrammissa olekaan, enkä muutenkaan päivittele puhelimellani kuvia blogiin, faceen tms.

Tätä puhelintraditiotani vallankumouksellisesti muuttavaa asiaa syvällisesti pohdittuani (eli kännyköiden ulkonäköjä 5 minuuttia tiirailtuani, heh) päätin, että uusi luurirakkauteni olkoon Applen iPhone 5s. Okei, myönnettäköön, luin myös käyttökokemuksia, arvosteluja ja teknisiä tietoja eri puhelinmalleista (ja merkeistä), koska en halua niin sanotusti heittää massia kaivoon ostamalla jonkun "muka-hyvän" puhelimen, joka sitten hajoaa kuukauden käytön jälkeen. Tai jossa akun kestävyys on puoli vuorokautta. En pidä Samsungin puhelimien ulkoasusta eivätkä ne ominaisuuksilta valloittaneet myöskään, Nokian luureihin en kestävyyden puolesta luota ja monet puhelimet vaikuttivat liian taviksilta tähän mun "mageinta ja cooleinta" projektiin.

Nyt mietityttää enää se, minkä värisen luurin valitsen (jokseenkin luulen päätyväni hopea-valkoiseen) ja kuinka paljon muistia tarvitsen -riittääkö 16Gt tai tarvitsenko 32Gt? Haluaisin pystyä kuvailemaan (valokuvia ja videoita) ja lataamaan musiikkia iPhoneeni suht. paljon. Vinkkejä muistikoon valintaan?

Niin ja tietysti tällaiseen "muoviseen leluun" tottuneena vähän hirvittää, kuinka helposti tuo lasinäyttöinen iPhone sitten hajoaa? Yleensä ottaen olen kyllä pitänyt nätisti puhelimiani ja aion kyllä hankkia luurille suojat, mutta.. Onko käyttökokemuksia iPhonen tiputtelusta maahan tai viskomisesta seinään? :D

iPhonen kuvat täältä.