Operaatio kosmetiikkaraivaus

En nyt tiedä, voiko niinkään raivauksesta puhua, kun kosmetiikkani koostuvat lähinnä muutamista purnukoista ja tuubeista, mutta tässä alkukevään tienoilla olen heivannut kaikki vanhentuneet, loppuneet ja epäsopivat tuotteet pois ja hankkinut ainakin osan tilalle uusia. Esimerkiksi meikkipuolella toiveenani oli löytää omalle ihotyypilleni sopiva meikkivoide (kokeilemani meikit aina öljyyntyvät ja liuskoittuvat päivän mittaan!). Nyt uskon sen löytyneen, kiitos Joe Blascon! Myös kynsilakkapuolella halusin panostaa laatuun ja siksipä useiden suosittelujen johdattelemana hankin pari Diorin putelia. Hiusrintamalla puolestaan liki 2 vuotta kestänyt (laiskan käytön johdosta) muotovaahtoni jouti vihdoin roskiin ja tilalle hankin kampaajan suosittelemaa Joicon tyvimuotovaahtoa. Näistä kaikista uutuus-tuotteistani kerron tarkemmin vielä omissa postauksissaan. Ai niin ja jokainen kuvissa näkyvä tuote on omasta kukkarosta pulitettu!

Mutta arvatkaas mitä? Tää lähtis taas reissun päälle! Ei oikein ehditty purkaa laukkuja edellisenkään reissun jäljiltä, kun auto starttaa jälleen. Tällä kertaa kutsuu kuitenkin ihan toinen seutu kuin viime viikonloppuna, joskin mökkeilyä on luvassa jälleen kerran. Lähdetään nimittäin valjakkohommiin käyttökokeisiin Ylämaalle, pitäkää sormet ristissä Ciran ja Filjan puolesta! :) Oikein mukavaa viikonloppua murut!

Dioria kynsiin

Mulla ei oikein kynsilakat pysy; joko lakka varisee pois kun touhuilen tai sitten saan kömpelöinnilläni puolet kynnestä irtoamaan. Ajattelin kuitenkin kokeilla, josko paljon hypetetty (blogeissakin) Diorin Gel Coat -päällyslakka olisi huonosti pysyvän kynsilakan pelastus. Koostumukseltaan lakka on paksu ja geelimäinen, mutta levittyy kynnelle kuin unelma. Myös tuotteen kuivumisaika on ihmeen lyhyt. Itse olen yleensä kiireessä laittanut geelilakkaa vain yhden kerroksen ja se on ihan hyvin suojannut kynsilakkaa, mutta kaksi kerrosta lienee se maaginen raja, jossa Gel Coatin tehon todella huomaa -sen lisäksi siis, että se saa kynnet kiiltämään upeasti!

Geelilakasta innostuneena hamstrasin joulun alemyynneistä tämän Diorin hempeän värisen kynsilakan. Levittyvyys ja pysyvyys tässä ovat jonkun verran paremmat kuin esimerkiksi Mavalan ja Lumenen lakoissa. Molemmat Diorin lakat lähtevät todella näppärästi kynsistä pois (toisin kuin jotkut muut kynsilakat, joita saa hinkata puoli päivää).

Väri tässä putelissa on passeli sekä arkeen että juhlaan; kerroksia lisäämällä lakasta saa eri sävyisen. Yleensä laitan yhden-kaksi kerrosta, jolloin lopputulos on sopivan vaalea ja melko huomaamaton. Onko kokemusta Diorin lakoista? Mitä mieltä ootte? Suositelkaahan merkkejä, jotka olette omiin kynsiinne todenneet hyviksi! :)

Ai niin joo, tuo kuvissa näkyvä lakka mun kynsissä ja sen lohkeilluus on just se perustilanne, jossa olin ennen Diorin saapumista taloon. :D

Nälkäpeli - Vihan Liekit

No nyt päästään vihdoin ja viimein asiaan! Johan oon antanutkin tämän leffa-arvostelun odotuttaa itseään, mutta nytpä sain sen aikaiseksi toteuttaa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai..?

Tällä kertaa leffa-arvostelussa siis ehdoton suosikkini Nälkäpeli (The Hunger Games) ja nimenomaan elokuvatrilogian kakkososa eli Vihan Liekit (Catching Fire). En tiedä onko parempi vai pahempi mennä katsomaan leffa jo kirjan lukeneena. Toisaalta pääsin heti elokuvaan sisälle ja ymmärsin pieniä, sanomattomia, asioita elokuvasta. Mutta toisaalta taas kiinnitin huomiota heti, kun elokuvasta puuttui jotain omasta mielestäni oleellista ja tärkeää, joka kirjassa mainitaan.

Alkuun perinteisesti Finnkinon synopsis elokuvasta: "Nälkäpeli - Vihan liekit on jatkoa sarjan ensimmäiselle menestyselokuvalle Nälkäpeli. Nälkäpeli - Vihan liekit perustuu Suzanne Collinsin samannimiseen kirjaan (Catching Fire), joka on osa menestystrilogiaa: Nälkäpeli, Vihan liekit ja Matkijanärhi.

Katniss Everdeen ja Peeta Mellark jotuvat Nälkäpelin voittajina vuotuiselle voittajakiertueelle. Ennen kiertuetta presidentti Snow vierailee Katnissin luona. Vyöhykkeillä on alkanut kyteä kapina Capitolin valtaa vastaan ja Snow syyttää Katnissia kapinan lietsomisesta. Snow tietää, että Katnissin ja Peetan suhde ei ole aivan niin aito, kuin he antavat ymmärtää.

Pian kiertueen jälkeen Presidentti Snow antaa ilmoituksen, että vanhojen Nälkäpelin voittajien täytyy kilpailla toisiaan vastaan 75. Nälkäpelin kunniaksi. Katniss ja Peeta joutuvat areenalle uudestaan. Kisaa edeltävänä iltana pidettävässä haastattelussa Katnissin stailaaja Cinna pukee Katnissin hääpukuun presidentin käskystä. Kesken haastattelun Katnissin puku alkaa palaa, ja se muuttuu matkijanärhen puvuksi. Cinna saa kärsiä liian rohkeasta asuvalinnastaan, sillä matkijanärhi on symboli meneillään olevalle kapinalle.

Nälkäpeli on taas kohta käyty, mutta kapina leviää ja jokainen joutuu valitsemaan puolensa."

Tässä Vihan Liekit -elokuvassahan on eri ohjaaja kuin ykkösosassa ja itse kyllä (valitettavasti) huomasin selvän eron, joka näiden leffojen välillä vallitsee. Kun ensimmäinen elokuva keskittyi nimenomaan Katnissin tuntemuksiin, ajatuksiin ja muutenkin yksilölliseen kokemiseen, on kakkosessa keskitytty enemmän actioniin; tapahtumia on paljon, ne on toteutettu melko nopealla tahdilla elokuvassa eikä Katnissin vahva läsnäolo ja olemus kantanut koko elokuvan läpi samalla tavalla kuin ykkösessä.

Muutamaa kirjan tapahtumaa jäin kaipaamaan elokuvaan, samoin kuin olisin toivonut leffan olevan vaikka kestoltaan pidempi tai hajautettu kahteen osaan, jotta olennaiset asiat ja tapahtumat olisi saatu kerronnan kannalta järkevämmin aseteltua. Toki pidin Vihan Liekeistä, paljonkin, mutta jokseenkin juosten pissityltä ja pakolla täyteen ahdetultahan elokuva väkisinkin vaikutti -ainakin omaan silmääni. Harmillinen juttu tuo ohjaajan vaihtuminen, pidin niin kovin ykkösen tunnelmasta!

Näyttelijäsuorituksista sen verran, että Hutchersonin (Peeta) ja Lawrencen (Katniss) roolityöskentelyä ja taitoa lienee turha edes vertailla keskenään, toinen on niin ilmiömäinen näyttelijätär ja toinen melko keskinkertainen. Jälleen kerran Harrelson (Haymitch) ja Banks (Effie) sekä hyytävä Sutherland (presidentti Snow) nostivat omilla suorituksillaan elokuvan tasoa ja toivat siihen tarpeellista särmää. Hemsworthistä (Gale) ei liiemmin ole sanottavaa, hänen roolinsa kun jäi tässä kakkosessa hyvin pieneksi, samoin kuin Katnissin perheen ja jopa hänen luottostailistinsa Cinnan (Kravitz), joskaan en voinut välttyä kyyneliltä, kun hänet raahattiin pois...

Myönnettäköön, että kävin katsomassa Vihan Liekit kahteen kertaan ja mietin, pitäisikö käydä vielä kolmannen kerran, vielä kun se pyörii leffateattereissa. DVD:tä kun saa odotella melko hyvän tovin kauppoihin. ;)

Mitäs arvon lukijat tykkäsivät Vihan Liekeistä?

Kuva 1 / Kuvat 2-5

Uuteen viikkoon

 

Tulin vain pikaisesti moikkaamaan ja toivottamaan teille mukavaa viikkoa! Tänään koitti paluu arkeen, kurvailtiin mökiltä jo aamusella pois ja iltaan asti on painettu töitä. Nyt silmät luppasee jo, ehkä yksi jakso vielä How I Met Your Motheria ja sitten koisimaan. Öitä! :)

Kuva eilispäivältä, kun käytiin talsimassa Kuusamon metissä ja pidettiin välillä kaakao-taukoa hangen keskellä.

Yammy!

Muutama herkutteluhetki viime päiviltä... Kaakaota takan ääressä lämmitellen, lemppareita lohitartareita, itse tehtyjä hampurilaisia ja pieni kerjääjä makkaranpaiston ääressä. Kelpaa taas vetää maitorahkaa ja raejuustoa tämän reissun jälkeen! :D

Tultiin juuri lumikenkäilemästä, käytiin läheisen järven jäällä kävelemässä (koirat möyri lumessa eteenpäin) ja juotiin rannassa kuumat termarikaakaot. Pakkanen paukkui ja kamera lauloi. Vitsi näitä maisemia... Nyt taidan jatkaa kirjan parissa ja kohta voisi taas täyttää vatsalaukkua.