Syksystä talveen

Hiiohei! Olihan ihmeen valoisa ja kirkas aamu, kun ikkunasta loisti valkoinen, hento lumi, joka peitti nipin napin ruohikon vihertävän värin. Nyt alkaa fiilis olla sillä mallilla, että hei hei syksy, tervetuloa talvi! Toivottavasti Oulu ei ole ainoa paikka, jossa on sadellut lunta, sillä vietämme viikonlopun ystävien luona etelämmässä ja olisi ihana nauttia sielläkin tästä valkoisuudesta. :) Ainoa harmitus tässä lumen ja pakkasen tulossa on se, että talvirenkaat on vaihtamatta. Täytyy siis körötellä varovasti.

Palataan näiden kuvien muodossa kuitenkin vielä hetkeksi ajassa taaksepäin, muutaman viikon takaiseen metsälenkkiin. Ei ollut tällöin talvesta vielä tietoakaan.

Nyt kutsuu pakkaushommat, että päästään ajoissa liikenteeseen. Mulla alkoi tänään syyslomakin, jippiaijee! Viettäkäähän rentouttava viikonloppu ja ulkoilkaa kun on näin nätti sää, mekin meinataan! :)

ps. Tänään taas AVA:lla Woody Allenin filmi!

Kirja kourassa

Lukeminen on ihan parhautta; sitä voi harrastaa melkeimpä missä ja milloin tahansa. Kirjojen valikoima on mieletön eikä teokset varmasti lopu kesken! Jostain syystä silti allekirjoittaneen lukuinto on viime vuosina ollut laskussa ku lehemän häntä. Mutta abrakadabra - kun keväällä valmistuin ja sain heittää puuduttavat opiskelukirjat nurkkaan, päädyin kesän aikana takaisin rakkaan harrastukseni pariin. Enkä varmasti ole ainut, jolle on käynyt opintoja puurtaessa niin, ettei motivaatio riitä tieteellisen tekstin lisäksi kahlata vielä kaunokirjallisuuttakin -tai mitä nyt kukanenkin sattuu mieluiten vapaa-ajallaan lueskelemaan. 24/7 nenä kiinni kirjassa? Ei kiitos!

Mutta nyt, kipinä on palannut ja syksyn saavuttua olemme miehen kanssa ottaneet tietoiseksi tavaksemme mennä lueskelemaan sänkyyn iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Ei telkkaria, ei tietokonetta, ei padeja, podeja eikä muutakaan tietoteknistä härpäkettä. Vain minä, kirja ja lukuvalo.

Jollain lailla on tämä nyt jo parisen kuukautta jatkunut tapa vaikuttanut uneeni. Yleensäkin nukun melko hyvin, mutta ehkä se nukkumaan meno ja uneen vaipuminen on helpottunut ja rauhoittunut. Johan sen tutkimuksetkin osoittavat, että illalla pitäisi rauhoittua hetkeksi lueskelemaan tai mietiskelemään tai tekemään muuta vastaavaa rauhoittavaa toimintoa ja jättää se telkkari ja tietokone kiinni.

Mulla on välillä häiritsevä tapa lukea montaa kirjaa yhtäaikaa. Saatan aloittaa yhden ja puolessa välissä siirtyä lukemaan toista kirjaa, sitten välillä palata ensimmäiseen teokseen ja unohtaa kakkoskirjan yöpöydän laatikkoon ja tarttua kolmanteen kirjaan... Viime viikkoina olen patistellut itseäni lukemaan keskeneräiset kirjat loppuun (jotenkin se keskeneräisyys häiritsee, on ikään kuin tarve viedä loppuun sen, minkä olen joskus aloittanutkin). Muun muassa nämä kaksi olivat viimeistelylistalla; Torey Haydenin Viattomat ja Tracy Chevalierin Tyttö ja helmikorvakoru. Molemmat kiehtovia teoksia. En ole koskaan joutunut pettymään Haydenin tuotoksiin, hän osaa kirjoittaa henkilöhahmot niin aidosti (useat hänen teostensa hahmothan perustuvatkin oikeisiin ihmisiin), tilanteet niin koskettaviksi ja tunteet niin syviksi.

Mulla on kaksi kirjanmerkkiä, joita yleensä käytän (paitsi jos ovat hukkateillä, jolloin käytän kirjaston kuitteja tai muita paperilappusia). Tuo veikeä toukka on melko vanha ja sopii enemmän pokkarikokoisten kirjojen väliin, mutta tämä uudempi - ette ikinä arvaa - on Lontoosta. Tuollainen fiini, moniulotteinen, hologrammikuva Big Benistä.

Millaisia lukutoukkia siellä ruudun toisella puolella on? Otan mielelläni vastaan hyviä lukuvinkkejä, eniten muhun iskee psykologiset ja ihmissuhteita puivat kirjat mutta olisi kiva yllättää itsensä ihan uudella aluevaltauksella. :) Tällä hetkellä yöpöydälläni odottelee Gillian Flynnin Kiltti tyttö. Hyisevän koukuttava ja mielenkiintoinen teos, ainakin on tähän asti ollut!

Kuurassa

 

Oon kyllä katsonut tämän viikon sääennusteita, mutta silti oli jotenkin järkytys herätä siihen, että varpaat paleltuu eikä ilman paksua hupparia tarkene laittaa aamupalaa. Lämpömittaria en tohtinut edes vilkaista, mutta verhot sentään rohkenin aukaista ja kurkistaa ulos. Tänä aamuna takapihalla näytti siis tältä:

Kuura on siis saapunut. Pakkanen paukkuu ja me körötellään vielä kesärenkailla menemään... Salille piti ajella koko matka penkinlämmitin päällä (thank god for that luxury!) ja auton ikkunat kaipasivat ensi töikseen rappaamista. Kotiin päästyä piti vetäistä villasukat jalkaan ja keittää kuppi teetä.

Äsken kävin uhmaamassa kiristyvää pakkasta iltalenkin muodossa ("kumma" kyllä Cira ja Filja tuntuivat vain nauttivan tästä säästä) ja oikeanlaisessa varustuksessa siellä tarkeni kuin tarkenikin ihan mukavasti reippailla. Tuli virkeä olo. Mutta nyt lähden saunaan, lämmintä illanjatkoa sinnekin!

Lounastreffeillä

Kylläpä päivät on viilettäneet ohi vinhaa vauhtia! Eilenkään en ehtinyt kertaakaan istahtaa koneelle - toisaalta tekee varmaan ihan hyvääkin välillä irtautua tästä rakkaasta läppäristä... ;) Nytkin tulin tukka putkella töistä kotiin siivoamaan, laittamaan ruokaa ja postaamaan teille, kohta matka jatkuu valjakointireeneihin ja sitten onkin taas aika pistää pää tyynyyn ja kuorsata! Mutta ei parane valittaa, on ollut päiviäkin, jolloin tuijottelen kelloa ja seiniä umpitylsistyneenä, toivoen jotain tekemistä ja kiirettä.

Alla asukuvat viime lauantailta, jonka vietin neljän lapsuudenystäväni hullunhauskassa (paino sanalla hullu ;)) seurassa. Käytiin ravintolassa lounastamassa pitkän kaavan mukaan, vaihdettiin kuulumiset ja nauraa räkätettiin vatsamme kipeiksi. Oli niin hauskaa ja piristävää, kiitos vielä mahtiseurasta, tytöt!

Paita : ENY / Toppi : Vila / Housut : Dr. Denim / Kengät : K-Kenkä / Takki : H&M / Kaulahuivi : anopilta / Korut : Snö of Sweden

Ilma oli perussyksyinen, joten sai kaivaa esiin paksumpaa takkia ja kaulahuivia. Ilman käsineitäkään ei enää tarkene liikenteessä. Jalkaan syyspopot, tukka nutturalle ja menoks!  

Miten teidän viikko on sujunut?

Värit tekevät syksyn

 

Metsät oli pullollaan punaisen, keltaisen ja oranssin eri sävyjä, kun pari viikkoa sitten tallustelimme Kuusamossa. Mustikan varvut, maahan pudonneet lehdet, pensaat ja puut. Kaikki  kielivät siitä, että ruska on täällä. Syksyn paras aika. Tänä vuonna väriloistosta on saanut nauttia yllättävän kauan.

Näihin syksyisen punertaviin kuviin oli tänä aamuna hieman haikea palata, kun maa on routainen, lämpötila näyttää nollaa ja aamulenkillä hengitys höyryää. Kohta se talvi tulee... Ulkona voi jo huomata, kuinka syksyn värit haalistuvat, luonto alkaa hiljentymään ja ilman hansikkaita ei tarkene ulkoilla.

 
Tänään on hyisestä säästä huolimatta luvassa oikein lämminhenkinen ja hauska iltapäivä, sillä suuntaan vanhan kunnon ystäväpoppooni kanssa viettämään päivää herkkulounaan merkeissä. Ihana, että löydettiin kiireistä huolimatta kaikille sopiva päivä treffaamiseen! Ei muuta kuin rennon letkeää lauantaita teillekin! :)