Sinna 7kk

Moi! Tulin taas kertoon vähän kuulumisia. Nyt kun oon jo 7kk vanha, oon niin aktiivinen ja utelias, ettei mulla oo päivisin oikein aikaa nukkua, niin ehdin hyvin jutustella teille täällä! No okei, kyllä mä nukun jotain 35 minuutin päiväunia, ehkä 2-3 kertaa päivässä. Hyvin jaksaa! Sitten öisin nukun miten milloinkin. Tuossa kun täytin 7kk, niin äiti ja isi rupes pitään mulle unikoulua, ku mulla meni muka höpöksi nuo yösyömiset. Ku oisin halunnu kokoajan heräillä ja käydä hörppiin maitoa, vaikkei mulla ees ollu oikein nälkä. No ensin ne pöjät koitti kouluttaa mua niin, että söisin vaan 1-2 kertaa yössä. Enhän mää tajunnut ku heräsin yöllä, että millon se kerta on ku saan syödä ja millon se kerta, kun en saa syödä! No se meni sitten lopulta vähän pipariksi ja sit yks yö mä vahingossa nukuin aamuun asti syömättä ja varsin tyytyväisenä. Siitä ne äiti ja isi sit tajus, et hitsi vieköön, toi vauvahan pärjää ihan hyvin koko yön syömättä!

Kyllähän mää nykyään syönkin (aika) reippaasti viidesti päivässä kiinteitä, joten hyvinhän mää pärjäänkin ilman yömaitoja! Nyt oon viimeisen viikon ajan nukkunut melkein täysiä yöunia klo 20-06 ilman vastarannan kiiskeilyä. Katotaan, kauanko jatkan semmosta upeeta nukkumista, en oo vielä päättänyt. ;) Mutta takaisin siihen ruokaan, ku se on mun lemppari puheenaihe! Aamulla syön aamupuuron hedelmä- tai marjasoseella (äitin tekemällä tai kaupan). Sitte lounaaksi syön jotain lihaa/kalaa/kanaa, vihanneksia ja pottua/riisiä/bataattia (äitin tekemää). Välipalaksi jotain makeaa sosetta tai sormiruokailuna hedelmiä. Sitte päivällinen sama ku lounas mut ei lihoja. Sit vielä iltapalaksi iltapuuro makealla soseella. Nyt oon viime viikkoina saanut melkein joka ruualle mukaan jotain, mitä voin ite napsia. Tykkään tosi paljon banaanista, satsumasta ja kurkusta sekä ruisleivästä. Niitä saan jo aika hyvin ite syötyä. No okei, banaani muussaantuu nyrkkiin, mut muista selviän jo ite! Jopa pinsettiote alkaa olla aika hyvä. Enkä oo kuulemma sihtikurkkukaan. Sit hörpin myös vettä nokkamukista aterioiden yhteydessä, jos kiinnostaa.

Oon oppinut ihan kunnolla komentamaan äitiä ja isiä. Jos mua vaikka tympii istua rattaissa, niin rupeen kiljumaan ja sit ku ne alkaa viihdyttään mua, nii irvistelen ja nauran niille. Hahhaha, ne on niin helppoja huijattavia! Äiti kyl monesti sanoo mulle ensin, et "Älähän nyt Sinna, eihän sulla oo edes mitään hätää siinä." No sit pitää vähän lujemmin kiljua ja yrittää tekoitkua, niin jo alkaa tapahtumaan. Myös ruokaillessa pitää välillä vetää sellaiset kiljukonsertit ja sit voi taas avata suun ruualle.

Kävin ekaa kertaa saunassa tuossa toissalauantaina. Oli ihan jees. Olin aika coolisti siinä isin sylissä vaan, alalauteilla hengaillen. On silti kylpeminen ja suihkussa käyminen kivempaa. Ja uiminenkin on ihan jees, jos en oo liian väsyneellä tuulella. Ens kerralla vauvauinnissa mun ois tarkoitus sukeltaa, en tiiä mitä se tarkoittaa, mut äitiä näyttää se jänskättävän aikalailla.

En oo vieläkään ryöminyt (jotku kuulemma on ryöminy tässä vaiheessa jo hyvän tovin!), ainoastaan pyörinyt kaikkialle, mihin haluan. MUTTA viime viikolla oon älynnyt mennä konttausasentoon! Äiti ja isi on siitä hurjan innoissaan ja ne aina taputtaa mulle, ku meen siihen asentoon heilumaan... Öö okei. Katotaan taputtaako enää sit, ku lähen liikkeelle eikä ne saa mua kiinni hahah!

Irvistelen ja pidän sellaista hauskaa ääntä (vähän niinku possut) ja saan sillä ihmiset nauramaan. Hymyilen paljon ja paljastan mun hienot kuusi hammasta. Jep, mulla on jo aika monta legoa suussa. En enää hirveesti vierasta (paitsi väsyneenä ja tosi isossa porukassa), en edes mummia enää!

Musta on tosi kivaa, kun tartun johonkin esineeseen (tai äitin hiuksiin) kiinni ja sit äiti tai isi sanoo mulle "Sinna, irti!" ja yrittää repiä sitä esinettä (tai hiuksia) mun nyrkeistä pois. Vitsi mä nauran aina. En taatusti päästä helpolla irti. Vetoleikkiä parhaimmillaan! Toinen hauska juttu on ku isi hyppyyttää mua ja tekee semmosia äkkipudotuksia kun oon sen sylissä. Et mä vähän niinku putoaisin mut en kuitenkaan, kun isi pitää kokoajan musta kiinni. Hankala selittää, mut se on tosi hauskaa! Hyppykiikussakin tykkään jo pomppia, nyt kun osaan jo vähän paremmin varata jalkojeni varaan.

Heippa!

Tunnetko puolisosi?

Ajattelin pitkästä aikaa teettää miehelle tällaisen kyselyn, jossa puoliso joutuu saa vastailla kumppaniaan koskeviin kysymyksiin. Näitä perus "Kuinka hyvin tunnet kumppanisi?" -tyylisiä testejä. Hauskoja minusta! Kyselyn täyttäminen sujui yllättävän hyvin ja jouhevasti  - siis siihen nähden, että miehen muisti on lyhyt ja huono. :D

1. Jos puolisosi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?

- Downton Abbey

2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?

- Valkosipuli

3. Mikä on hänen inhokkiruoka?

- Maksa  [ja silakka, yök!]

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?

- Sisäfilepihvin mediumina ja cokiksen (tai vihreän breezerin)

5. Mikä on hänen kengänkoko?

- 38

6. Jos hän keräilisi jotakin, mitä se luultavasti olisi?

- Marimekon astioita

7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?

- Karkkia

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?

- Teinimusiikkia (Köökkiä ja Robinia) [:DD No koska Sinnalle on kiva laulaa Robinia!]

9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?

 - Jane Austinin tyyliset leffat

10. Minkä väriset silmät hänellä on?

- Vihreäsiniset, riippuu valosta

11. Kuka on hänen paras ystävä?

- Minä!..no okei Selina

12. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä? 

- Unohtelen

13. Missä hän on syntynyt?

- Oulussa

14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?

- Sacher-kakku

15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja? 

- Helmivauvojen ryhmän ja ehkä Sinnan ja tietokoneen

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?

- Kuvata, naljailla kieliopista

17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?

- Kaalilaatikko

18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?

- Puhelinta, bepanthenia ja harsoa [en vauvaa, mutta harsoa kyllä? :D]

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?

- Minä! Unohtelu. Se että sitä ei yllätetä. Myöhästely. [onneksi en kuulosta tämän vastauksen perusteella ihan asshole tyypiltä :D]

20. Entäs piristymään?

- Yllätykset

My two best friends ;) <3

21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?

- Strutsia (kuolaa) ja Tom Hanksia  [Tulkkauksena teille, että strutsi = Cristiano Ronaldo]

22. Millainen hän on puolisona?

- Ihana. Tekee yllätyksiä. Pitää huushollin pyörimässä. Temperamenttinen mutta rakas.

23. Milloin hän tapasi vanhempasi?

- 2007

24. Mikä on hänen uusin villityksensä?

- Popin vaatteet

25. Millainen on hänen kotilook?

- Tukka kiinni ja venyvät housut

Että sellaisia paljastuksia ja "paljastuksia". :D Kopsatkaapa tämä ja teettäkää omilla miehillänne, mä sain ainaki nauraa miehen vastaillessa näihin kysymyksiin! ;)

Sinna 6kk

Puolen vuoden rajapyykki mennä hurahti jo elokuussa, mutta rustailin silti äitin kanssa jälkikäteen ylös, millainen neiti mä olin puolivuotiaana.

No ainakin olin kipeänä ekan kerran puolen vuoden iässä. Mulle nousi vaan yhtäkkiä yöllä kuume. Olin aika vaisu enkä jaksanut leikkiä. Soseetkaan ei maistuneet, maitoa hörpin kuitenki jonkun verran. Sit äiti käytti mua lääkärissäki varalta, et eihän mulla vaan ois mikään tulehdus. Toinen lääkärisetä sano et on ehkä korvatulehdus ja sit ku menin jatkotutkimuksiin niin toinen lääkäritäti sano, et on ehkä korvatulehdus. Mut eri korvassa. Äiti oli aika vihanen. Loppujen lopuksi mulla ei ollu korvatulehdusta kummassakaan korvassa ja kuumekin laski muutaman päivän päästä pois. Siinä samalla selvis, että oon allerginen yhelle tyhmälle antibiootille, jota varalta jouduin syömään vähän aikaa (sit ku sain oireita, se lopetettiin). No se siitä sairastamisesta.

Siitä mulle jäi päälle sellainen ihana kuva, että saan kölliä ja nukkua äitin kainalossa sen ja isin sängyssä päivät ja yöt. Ja nukahtaa tissitainnutuksella. Ai että mitä elämää! En ois millään halunnu luopua sellaisesta etuoikeudesta ja palata nukkumaan takas omaan sänkyyn ja olla niinku reipas tyttö, millainen olin ennen sairastamista ollu. Vähän aikaa taisteltiin äitin ja isin kanssa siitä asiasta mut sit mä tajusin, et omassa sängyssä on kivempi nukkua ku siellä saa ihan rauhassa vetää hirsiä.

Sit meikä oppi kääntymään iha ku vettä vaan mahalta selälleen. Sen ku hokasin, niin oon päässyt moniin uusiin paikkoihin pyörimällä! Opin myös mahallaan ollessa kääntymään oman akselini ympäri ja kurottelemaan leluja (kaukosäätimiä ja koirien leluja siis). Opin myös kiljumaan, päristelemään ja maiskuttamaan kieltä. Etenkin kiljuminen on tosi hyvä keino saada huomiota! Osaan vaativan kiljumisen, iloisen kiljumisen ja väsyneen kiljumisen.

Mulle tuli ekat hampaat hippusta vajaa 6kk iässä. Ne syöksähti tuonne alas keskelle. Vitsi ne on kivat, tykkään pureskella niillä äitiä ja isiä. Ja ruisleipää ja maissinaksuja. Muutenki tykkään syödä ruokia, äitin tekemät soseet on ihan ykkösiä ja ne kaupan hedelmä- ja marjasoseet nam nam. Kun käytiin mökillä, niin äiti ja isi yritti syöttää mulle jotain kaupan valmisruokia, luulivat että meen lankaan! Mut en todellakaan halunnu syödä niitä ja ku ei ollu tarjolla äitin tekemiä soseita, niin söin pelkkää makeeta sosetta ja puuroa. Oon sellainen puurotyttö, vetelen isoja satseja kaura- ja neljän viljan puuroja aamuin illoin. Mmm!

Me aloitettiin äitin kanssa myös käymään vauvajumpassa! Isi vetää sitä jumppaa ja mä toimin aina mallivauvana siellä. Ne muut vauvat on mua vähän nuorempia, mut moni on silti jo mun kokoinen. Taidan olla siis aika sirppana vauva. Siellä jumpassa on aika hauskaa, kun musiikki soi ja äiti heiluttaa mua ja hölpöttelee mulle. Sen jälkeen mennään toiseen huoneeseen, jossa saan lounasta ja saan katella niitä muita vauvoja, kun äitit juo teetä ja kahvia.

Vierastan vielä jonkin verran (etenkin väsyneenä), kaikista eniten mummia (isin äitiä). No en nyt tiiä miks, mut kuhan aina huudan ku oon sen sylissä. Muuten en ihan hirveesti huuda tai siis itke, mut joskus jos harmittaa, niin sit ku nään Ciran tai Filjan, nii alkaa heti hymyilyttään! Tykkään silitellä ja tukistella niitä tassuista ja turkista. Ne on mun isosiskoja ja pitää musta aina huolta.

Mistäs muusta mää tykkään...Hmm.. No iltaisin tykkään, ku mennään äitin ja isin kanssa iltatoimien jälkeen niiden sänkyyn ja mä saan ottaa kunnon iltavillit siellä! Pyörin ja hyörin pitkin sänkyä ja kiljun. Sen jälkeen on kiva rauhoittua iltamaidolle ja kuuntelemaan iltasatua, jonka iskä mulle usein lukee. Hampaiden pesustakin tykkään, etenkin sillon ku saan omaan käteen sen hammasharjan.

Treenailen syöttötuolissa istumista. En ihan haltsaa sitä hommaa, äiti sanoo, että se johtuu siitä ku oon joku "löysä makkara"..? No vähän valun eteen ja sivulle siinä. Mut hiljaa hyvä tulee, sanoo isi!

Mulla taitaa olla atooppinen iho, se punoittaa herkästi ja on paikoin kuivan punainen. Niimpä mua nykyisin rasvaillaan aamuin illoin, se ei oo ihan mun lempijuttu, mut kai se on kestettävä. Ja karstaakin on aika paljon. Joudun vähän väliä olemaan rasvat tai öljyt päässä, ihan tyhmää. Mut ainaski mulla on paljon hiuksia!

Long time no see!

Tänään päätin ottaa härkää sarvista ja palata pitkäksi venähtäneen tauon jälkeen blogin pariin. Kanssabloggaajat tietänevät, että mitä kauemmin on blogin ääreltä poissa, sitä vaikeampaa on takaisin tuleminen ja uuden postauksen kirjoittaminen. Kynnys on nyt kuitenkin ylitetty ja josko tässä taas saisi syksyn tullen draivin päälle tämän kirjoittelun suhteen. :)

Ikävä on ollut teitä! Mitään erityisiä syitä poissaololleni ei ole, en vain ole ennättänyt tai jaksanut illalla kirjoitella mitään, kun Sinna ei päivisin enää oikein nuku kuin puolisen tuntia kerrallaan ja yöunetkin on ollut viime aikoina vähän hakusessa. Lievää zombie-ilmiötä on siis ollut havaittavissa... On ollut hampaiden tuloa (nyt niitä on jo NELJÄ!), uusien ruoka-aineiden aiheuttamia ilmavaivoja, tiheää imua, riehakasta mahalleen kääntyilyä ja kiljumista sekä unikoulua. Öisin siis. Onneksi Sinna on kohta jo 8kk vanha, niin pystyn näkemään sen valon tunnelin päässä, ei tämä ikuisesti tällaista ole. :)

Tänään on siivouspäivä. Tässä vaiheessa on jo ehditty imuroimaan, luutuamaan, pyyhkimään pölyt, siivoamaan vessat ja pyykkäämään. Kohta pitäisi lähteä järjestelemään kirppispöytää, käyttämään koirat puistolla riehumassa ja tehdä ensi viikon ruokaostokset. Vähän vastapainoa eiliselle rentoilupäivälle, jolloin ei tehty mitään muuta kuin käytiin aamulla koirien kanssa kärrykisoissa. Ja haettiin päivälliseksi pizza. Muu päivä rötvättiin vain perheen kesken kotona. Ihana pystyä välillä viettämään sellaisiakin päiviä!

Nyt jatkamaan hommia. Kertokaa, mitä teidän syksyyn kuuluu!? <3

Perjantaina metsälenkillä koirien kanssa.

Pieni potilas

Hei moi ja anteeksi tämä pitkäksi venynyt blogihiljaisuus! Kaikillahan on aina selitys ja p***reikä, mutta en oo viime aikoina saanut päivisin omaa aikaa oikein laisinkaan, kun Sinnan päiväunet kotona ollessa on puolen tunnin luokkaa. Sitten kun lähdetään autolla tai kärryillä johonkin, niin unta saattaa vedellä enemmänkin, mutta kotona ollessa tosiaan puoli tuntia on ollut aika vakio. Ja se puoliska tuntinen menee kodin siivoamiseen, ruuanlaittoon tai muuhun sellaiseen järkevään pakolliseen touhuun. En valita, koska öisin on (kop kop) nukkunut melko hyvin ja päivisinkin hereillä ollessaan on ihan iloisella tuulella. Tämä bloggaaminen vaan on meikäläiselle tänä päivänä melkoista ajatustyötä vaativaa puuhaa, joten tarvitsen sitä toteuttaakseni täyden rauhan ja hiljaisuuden. Muuten karkaa ajatukset ja lauseista tulee tönkköjä ja katkonaisia. :D

Iltaisin, sen pari tuntia, jonka maltan olla hereillä Sinnan mentyä yöunille, vietän yleensä miehen ja koirien kanssa laatuaikaa (useimmiten väsyneenä Netflixiä tuijottaen, hohoh), joten bloggaaminen on jäänyt vähän sivummalle hetkeksi. Ymmärtänette. Mihinkään en kuitenkaan ole täältä karkaamassa, tahti vaan on vaihteeksi vähän hitaammanlaista.

Eräänä lomapäivänä... Jätskiä ja Downton Abbeya, ahh!

Nyt sain poikkeuksellisesti päiväsaikaan omaa aikaa, joskaan en ole siitä yhtään iloinen. Rakas pieni makkarakoipeni on nimittäin kuumeessa. Viime yönä nousi yllättäen kuume ja se on tämän päivän sahannut lämpöilystä kuumeeseen. Pieni on kokoajan ihan väsynyt, hieroo silmiään, pitää sellaista kipeän ininää, ei jaksa leikkiä olohuoneen lattialla eikä soseet maistu. Ollaan siis vietetty tämä päivä meidän sängyssä. Tein siitä sairastuvan raahaten sänkyyn kuumemittaria, suppoja, unileluja ja kirjoja. Niitä ollaankin tässä rauhassa sylikkäin lueskeltu - aina nukkumisen ohessa. Unta on riittänyt ja varmaan hyvä niin, jospa paranisikin sitten nopeammin. Ja onneksi maito maistuu.

Kamalalta tuntuu, Sinna oli tähän asti säästynyt sairastamisilta (yhtä rokotereaktiota lukuunottamatta) ja nyt oon tietysti ollut ihan helisemässä, kun pikkuiseni sairastaa. En tiedä, tekeekö hampaita, onko jokin virus iskenyt vai mikä on.

Tässäpä onkin ollut melkoista lomalta paluuta heti tähän alkuviikkoon. Maanantaina aamulla hajotin meidän imurin suulakkeen (pitäisi alkaa jostain metsästämään uutta osaa) ja vetäisin itseäni ruokaa laittaessa sormeen niin, että veri lensi oikein olan takaa (toim.huom. mulla on melkoinen verikammo). Ja nyt sitten pienin sairastaa. Onneksi viime viikko sujui lomaillessa tosi mukavasti, tehtiin kaikkea kivaa ja akkuja lataavaa, joten nyt on patterit täynnä arjen pyörittämistä ja pienen potilaan hoitamista varten. Lomajutuista voisinkin kirjoitella oman postauksensa, jahka tässä ennätän taas! ;)

Olipas tämä nyt melkoinen valitus-vuodatus postaus, förlåt mig! Tää oli tätä raakaa, kaunistelematonta arkea. :D Ens kerralla sitten jotain piristävämpää!