Vappuja!

Mulla on niin perjantaifiilis! Täällä on paistanut aurinko koko päivän, lämmittänyt ihanasti, kun oon touhuillut tuolla takapihalla terassikalusteita järjestellen ja vauvaa nukuttaen. Iltapäivällä piti ihan hyvän fiiliksen ja vapun kunniaksi kaataa itselle lasillinen omatekoista simaa (rusinoilla, of course) ja nautiskella sitä tuoreen munkin (kaupasta) kera aurinkotuolissa. Oi että!

Saatiin aamupäivällä extempore kylään mun opiskelukamu vauvansa ja koiransa kanssa. Asuvat tässä aika lähellä meitä, meidän vauvoilla on kuukausi ikäeroa, meidän neiti on 3 kuukautta vanha ja heidän poitsu 2 kuukauden ikäinen. Koirat leikki innoissaan keskenään takapihalla ja vauvat katselivat toisiaan (ja toistensa ohi :D) kiinnostuneina. Oli tosi jännä päästä näkemään muitakin vauvoja kuin sitä omaa, huomaa kuinka erilaisia vauvat on keskenään! Terkkuja vaan M:lle, treffaillaampa pian uudestaan! :)

Onko teillä vappusuunnitelmia, ohjelmaa viikonlopulle? Me ajateltiin huomenna pyörähtää vapputorilla, mikäli säät yhtään suosii. Mun tekisi mieli metrilakua ja mies innostui ajatuksesta ostaa vauvalle ilmapallo ensimmäisen vappunsa kunniaksi. :D Ihana mies. Lisäksi käydään mun mummulla synttärikakulla ja grillaillaan kotona. Käytiin tänään aamulla vauvan kanssa kaupassa ostamassa koko pitkän viikonlopun ruuat, oon tehnyt kunnon vappumenun viikonlopun ruokien osalta, en malta odottaa, että pääsen kokeilemaan uusia (grilli)reseptejä. :)

Mies on koirien ja vauvan kanssa iltalenkillä, mä jäin kotiin oikaisemaan kipeää selkääni ja katsomaan Downton Abbeya. Kohta voisi ruveta keittämään miehelle kahvia ja kaivaa jääkaapista yllätyksenä tänään leipomaani sitruuna-mustikkapiirakkaa. Toivottavasti mies ilahtuu!

Oikein mukavaa ja makoisaa vappua, pitäkää kivaa! :)

ps. Rullaluistelukausi korkattu, oijoijoi että teki kutaa!

Mukavaa viikonloppua seuraa ankea maanantai?

Moi ja kivaa vappuviikkoa! Koska maanantait on aika ahterista, on helpottavaa ajatella, että nyt on pätkäviikko. Vain neljä päivää arkea ja sitten pitkä viikonloppu vappuhulinoineen. Just nyt ei kuitenkaan ihan pääse siihen tulevaan vappufiilikseen, kun ulkona on niin kolea ja märkä keli. Lisäksi käytiin just hakemassa vauvalle 3kk rokotepompsi ja meikäläinen on iltaan saakka yksin vauvan kanssa... Maanantain katastrofiainekset kasassa? Toivon todella, ettei vauvalle tule pahoja oireita rokotteista. Raukka riepu, sydäntä särki, kun toinen niin kamalasti itki piikittäessä.

No, voihan tästä tulla ihan hyväkin päivä! Viime viikonloppu oli ainakin oikein mukava; tehtiin pihatöitä auringon lämmittäessä, mies kävi pelailemassa lätkää ja sillä välin me vauvan kanssa kyläiltiin ja herkuteltiin mun kummitädin luona. Katsottiin leffa, syötiin irtokarkkeja. Perjantaina leivottiin pikku murun kanssa suklaakeksejä. Vauva istui sitterissä keittiön pöydällä ja mä sekoittelin keksiaineksia siinä edessä, näytin jokaista työvaihetta vauvalle kuin missäkin kokkiohjelmassa; "Nyt lisätään kaakaojauheet tänne sekaan" ja "Sitten sekoitetaan kaikki tasaiseksi massaksi". :D No, pieni viihtyi ja minä sain puuhailla rauhassa. Sunnuntaina siivosin meidän autonkin. Jännästi löytyi etupenkin alta pakasterasia, kuskin penkin alta sipsiä ja vauvan kaukalotelakan alta miehen työpapereita... Vaikka aina uhotaan pitävämme auto niin siistinä. Uskaltauduin jopa tyhjentämään miehen työauton kaikesta roinasta ja roskasta. Nyt siellä mahtuu jopa istumaan ilman, että täytää ensin siirtää pino lehtiä muualle ja tarkistaa, mihin jalkatilassa jalkansa uskaltaa laskea.

Tänään käytiin tosiaan aamulla 3kk-neuvolassa. Vauva oli ottanut kunnon kasvupyrähdyksen, jonka seurauksena paino ei ollut ihan pysynyt mukana. Hyvät oli kuulemma kuitenkin kasvukäyrät. :) Oonkin ihmetellyt, miten osa 62-koon vaatteista alkaa jo tuntua nafteilta, ihan vastahan ne otettiin käyttöön! Siinä kasvupyrähdyksessä siis syy vaatteiden nopealle pienenemiselle.

Nukuin viime yön jotenkin huonosti, joten taidan painua päikkäreille, nyt kun vauvakin simahti. Energisempää maanantaita teille! :)

Ristiäiset

No nyt niihin ristiäisiin kuvienkin muodossa! Oli kyllä sen verran vähän luonnonvaloa sekä ulkona että sisällä kirkossa, että en varmaan olisi saanut julkaisukelpoisia kuvia itse räpsittyä. Etenkin tuo tila, jossa after partyt pidettiin, oli pimeä kuin mikä. Ja ne vihreät seinät.. :D Paikkana toimi siis vanha Pateniemen kirkko (joka itseasiassa puretaan ihan pian). Ei meidän ykkösvaihtoehto, mutta koska muut paikat oli varattuina jo, päädyttiin tuonne. Ihan mukava tila, etenkin kastepaikka, mutta kahvitteluhuone oli aika pimeä ja ankea (niine vihreine seinineen). Mutta tietysti paikasta viis, itse juhlathan ne tärkeimmät olivat.

Ristiäispäivänä keli oli siis melkoisen synkkä; taivas oli harmaan pilvimassan peitossa ja satoi loskaa. Tuumasinkin juhlapaikalla, että Se päivänsäde onkin tänään täällä sisällä. Neiti oli nimittäin (jälleen) hyvällä tuulella ja väläytti vähän väliä ihania hymyjä. :)

Itse kastetoimituksen ajan vauva oli miehen sylissä. Katseli välillä ympärilleen, mutta suurimman osan ajasta torkkui. Jopa silloin, kun pappi siveli vedellä pään, kun ystäviemme tytär (neiti A-murunen ;) kuivasi vauvan pään ja kun hoilattiin loppuvirttä, veteli murunen sikeitä. Melko rauhallinen tapaus. Kahvipöydässä, kun pääsi moneen eri syliin, alkoi jossain vaiheessa hyväntuulisuus vaihtua ihmetykseen siitä, kun sylit vaihtuivat eikä mikään niistä ollut vähään aikaan iskän tai äidin syli. Kaiken kaikkiaan vauva jaksoi todella hyvin ristiäispäivän ja näytti niiiiiin söpöltä juhlatamineissaan. <3

Mä en ole mikään ässä noissa leipomishommissa enkä koe pullataikinan vaivaamista tai piirakan loihtimista mitenkään rentouttavaksi puuhaksi niinkuin jotkut, joten olin tosi happyhappy, kun molemmat kummitädit suostuivat (tarjoutuivat) hoitamaan juhlien makean puolen. Toinen teki suklaajogurtti-kakun ja toinen suklaamousse-täytekakun. Molemmat olivat niin herkkuja, että! Mulle jäi sitten suolaisen puolen hoitaminen ja koska me ei miehen kanssa olla mitään voileipäkakku-ihmisiä, niin taiteilin rieskarullia kahdella eri täytteellä. Lisäksi ostin vaahtokarkkeja ja keksejä kahvipöytään. Niin ja pinkit servetit. Ja vaikka juhlapaikalla olisi ollut tarjoiluastioita, halusin välttämättä kiikuttaa omat Kastehelmen tarjoiluastiani juhliin ja tarjoilla herkut niistä. Koska ne vaan on niin hienot. :D

Anoppi halusi, että kaupan kukkien sijaan panostettaisiin kukkakaupan antiin, joten kiitos kaunis hänelle, saatiin kastepöytään ja kahvipöytään hienot kimput. Väreiksi kimppuihin valittiin valkoista ja pinkkiä.

Juhlien loppupuolella, kun lähdin hakemaan kastemaljaa pakatakseni sen mukaan, tuli mieleen vanha perinne kasteveden heittämisestä olan yli. Onneksi vielä yhdet kummit olivat paikan päällä ja tuore kummisetä (miehen veli) saikin kunnian heittää kastevedet kirkon ulkopuolella.

Jotenkin oli niin hässäkkä päivä, että tuntui, etten ehtinyt kenenkään kanssa jutella yhtään mitään, enkä tiedä maistoinko edes kahvipöydästä muuta kuin yhtä kakkua. Päivä (ja etenkin juhlat) vain hurahti ohi. Onneksi on nämä kuvat, joista voi muistella. :)

Kaikki postauksen kuvat © Juha M. Kinnunen.

Haaste blogilemmikeille!

Tänään on äänessä toinen meidän karvaisista kamuista. Nimittäin, meidän nelijalkaiset kun on aika olennainen osa tätä blogia ja tietysti meikäläisen elämää, niin innostuin kovasti tästä haasteesta, jonka Nooran Eppu-koira heitti kaikille blogimaailman lemmikeille (haasteen bongasin taannoin Minnan blogista).

Vastoin ehkä yleistä olettamusta, valitsin tähän haasteeseen vastaajaksi Filjan, meidän hönökin. Cira on päässyt blogissani enemmän ääneen (johtuen jo tietysti siitä, että Cira tuli taloon ensin ;), joten nyt päästetään Filjamus valloilleen!

1. Olen... Filjamus Maximus, Pöhti, Fiiatti, Kuutti, Filija...mitä näitä lempinimiä nyt onkaan! Oon ihan supersöpöliini, kaikkia ja kaikkea (paitsi pelottavia ääniä) rakastava koira. Nautin huomion keskipisteenä olemisesta. Rodultani olen samojedi. Kukaan ei voi vastustaa mua, koska oon nii hönö! En oikein viihdy yksin ja siks onkin hyvä, että mulla on sisko. Oon ollut pennusta asti termiitti ja tykkään pureskella seiniä. Siks kai vietän ne hetket isossa häkissä, kun mami ja iskä on poissa kotoa. Mut oon mä pureskellut mun häkin kaltereitakin, sekin on kivaa! Muuten oon kuulemma maailman kiltein koira.

2. Parhaat päikkärit nukun... Mää nukun missä vaan, miten vaan! Mutta hmm, ehkä Cira-isosiskon vieressä, tai siis ihan siinä kiinni. Tai makuuhuoneessa yhtä kulmaa vasten. Sillain selällään sitä kulmaa vasten, ketarat ojossa. Joskus myös parhaat unet tulee mamin tai iskän vieressä sängyssä. Mutta aika harvoin mä sinne pääsen, varsinkaan enää kun joku pieni ja haiseva tuhisija on vallannut sen sängyn.

3. Paras kaverini on... Kaikki on mun kavereita! Mutta jos vaikka kerron ne, kenen kanssa leikin eniten niin mun velipoika Leevi Lepa Lepatius ja tietty Cira. Tykkään myös körmyyttää yhtä pikku Olgaa ja painia Ciran siskon Ellun kanssa.

4. Jos saisin valita, ruokakupistani löytyisi aina... niitä hammaspuruluita krokotiilina ja siilinä, nakkeja, makupaloja ja suursuokkina joulukinkkua!

5. Kun minua pyytää tuomaan lelua, kannan omistajani eteen... pallon. Rakastan  palloja! Mami ja iskä sai mut jopa houkuteltua pelokkaana pienenä uimaan pallon avulla. Tykkään eniten, kun palloja heitetään, niin että saan hakea ne kaukaa tai sitten niin, että pallo heitetään ilmaan niin että saan ottaa siitä kopin. Oon taitava kopin ottaja!

6. Kotihiiri, agilitykiitäjä vai näyttelyiden palkintorohmu? No mulla on jo jonkin verran menestystä noista näyttelykehistä, mutta en oo nyt hirveesti joutanut niitä kiertämään vaikka tykkäänkin hulluna siitä huomiosta ja niistä muista koirista (vaikken tajuu, miksei ne halua alkaa mua siellä kehässä), kattokaas kun mulla on tää kilpaharrastus eli valjakointi. Se vie suurimman osan mun ajasta. Että ehkä oon sekä näyttelyiden prinsessa että rekikisojen tykki!

7. Mikä muisto tai tapahtuma on jäänyt pörröisestä elämästäsi parhaiten mieleen? No ekana tulee mieleen se, kun käytiin mamin ja iskän ja Cira-siskon kanssa semmosella toooosi isolla autolla jossaki aika pitkän aikaa. Pääsi aina uusiin maastoihin lenkille ja haistelemaan. Sitte kävin aika vasta juoksemassa Ruotsissa tooooosi pitkät rekikisat, seki oli aika huikeeta. Ja muistan ku muutin kotiin mamin ja iskän luo, että olin vähä pelokas, nii Cira aina suojeli mua ja mä näykin sitä hännästä ja korvista.

8. Kenet blogosfäärin karvaturreista haluaisit tavata? No mä en kyllä tunne oikein ketään täältä mamin blogimaailmasta, mutta ei se haittaa, mää voin leikkiä kaikkien kanssa, ketkä haluaa! Joko mennään?!

Mikäli sulta löytyy blogi ja lemmikki, nii nappaahan tästä haaste! :) Ja jos ei löydy blogia, niin kerro tämän postauksen kommenttikenttään lemmikistäsi, olis kiva lukea!

Omaa aikaa

Kävin viikonloppuna ystävän kanssa leffassa. Ihan siis leffateatterissa. Oli aika luksusta. Vauva jäi isinsä kanssa touhuamaan, kävivät autopesulassa, koirapuistolla ja kaupassa. Olin pumpannut jääkaappiin maitoa ja pakkasestakin löytyi lisää varmuuden vuoksi. Leffaan meno oli ajoitettu päivänäytökseen, eli ajankohtaan, jolloin vauva yleensä vetelee herkästi hirsiä. Kaikki oli siis suunniteltu hyvin ja hyvin kaikki menikin. Ei niinkään jännittänyt jättää pikku murua miehelle, vaan enemmänkin se, miten lie itse pystyisin keskittymään elokuvaan. Sekin meni yllättävän hyvin! Vain yhden viestin laitoin kesken elokuvan - "Kaikki ok?". Elokuva oli muuten Divergent -trilogian kakkososa, tykkäsin! :)

Pikku muru & iso muru

Mies on jo kovasti kärkkynyt, koska mentäisiin kahden kesken tekemään jotain; leffailemaan tai syömään. Myönnettäköön, että musta tuntuu vielä vähän hankalalta ajatus jättää vauva jollekin muulle kuin miehelle. Ehkä äidit siellä ruudun toisella puolella ymmärtävät? Oon kuitenkin päättänyt, että piakkoin se laastari on repäistävä, etten vallan omi tuota murua itselleni enkä raaski sitä sitten ikinä jättää kellekään. :D Vielä pari viikkoa kuitenkin näin... Tällä viikolla mulla on nimittäin luvassa molemmille viikonlopun päiville menoa. Lauantaina on kauan odotetut ja suunnitellut tyttöjen treffit ja sunnuntaina sovittua kyläilyä. Meinasi vähän kirpaista omatuntoa, kun huomasin, että kummatkin menot sattuu olemaan samana viikonloppuna. Vaikka tuskin vauva edes huomaa mun parin kolmen tunnin poissaoloa, iskän kanssa on aina niin kivaa. <3

Asiaan kuuluvat leffaeväät :P

Oma aika vauva-arjen keskellä on tärkeää. Tosi tärkeää, ainakin mulle. Arvostan kovasti omaa aikaani, rauhallista hetkeä, sitä että saan olla ihan yksin (okei, koirat voi olla kotona) ja tehdä jotain mukavaa itsekseni. Toiset saa sen fiiliksen juoksulenkillä tai kaverin kanssa kahvilassa rupattelemalla, mutta mä saan sen yksin ollessa. Tarvin sitä aikaa päivittäin.

Miehen kanssa puhuttiinkin tästä jo raskausaikana. Mä murehdin, että mitä jos musta tuntuu siltä, että tukahdun, kun en saa enää omaa aikaa. Mies lupasi, että kun vauva syntyy, hän vie vauvan vaunulenkille tai hoitaa vauvaa kotona niin, että saan olla itsekseni tai kaverin kanssa tai vaikka shoppailla rauhassa. Se oli ihanasti luvattu ja onneksi se lupaus on pitänytkin. Parhaillaan tätä kirjoittaessakin (ke ilta) mies, vauva ja koirat ovat iltalenkillä ja mä saan hetken omaa aikaa kotona.

Lämpimänä nautittu lounas. :)

Mieskin saa tietenkin aikaa omille jutuilleen, kun tarvitsee. Viime viikonloppuna hän kävi pelaamassa jäkispelin ja sillä välin me vauvan kanssa shoppailtiin Zeppeliinissä. :D Tänä aamuna lähti kotoa hyvissä ajoin ennen töiden alkua, että ehti käydä salilla. Mies on kuitenkin melko seurallinen ja sopeutuvainen tapaus, eikä omien sanojensa mukaan kaipaa sitä omaa aikaa samalla tavalla kuin minä. Mullekin tuntuu ainakin tässä vaiheessa riittävän hyvin se, että saan vauvan nukkuessä päiväunia puuhastella jotain (vaikka sitten kotitöitä) itsekseni ja se, että vauvan mentyä yöunille saan rentoutua telkun ääressä miehen viekussa.

Muistakaa vaalia omaa aikaa, oli se sitten viiden minuutin lämmin suihku hiljaisuudessa tai herkkukaakao ystävän kanssa kahvilassa. :) Heräskö ajatuksia?