Peace and quiet

Katsotaan, saanko tätäkään toimimaan.. Jostain syystä en saa läppärini nettiä päälle, joten yritän postata teille padin kautta. Köröteltiin eilen mökille pidennetyksi viikonlopuksi.  Oli niin ihana tulla tänne rauhan tyyssijaan, että hyvä etten itkua tihrustanut, kun illalla pääsin maailman parhaimman saunan lauteille istumaan ja takan ääreen tunnelmoimaan! <3

Tässä muutama padin loistokameralla otettu kuva tältä aamulta. Ollaan ehditty jo katsoa leffaa, lueskella, käydä lumikenkäilemässä ja ehkä vähän kirota mökin vanhoja pattereita, jotka ei oikein halua lämmittää. Nytkin istun viltin alla kahdet sukat, housut ja paidat päällä. :D se kai se on mökkielämää!

Nyt täytyy mennä lämmittelemään takan ääreen, viettäkäähän kiva viikonloppu! Ja kiitos kommenteistanne edellisiin postauksiin, joihin en ole saanut vielä vastattua, ootte ihania! <3

Surun päivä

 

Kun loistat tähtenä iltataivaan,

näethän meidät päällä maan.
Me hiljaa reellä matkataan,
sun tähteäs kirkasta seurataan.
 

Tänään on ollut raskas päivä, olen ollut saattamassa rakasta ystävääni hänen viimeiselle matkalleen. Koko päivän on paistanut aurinko ja ollut tyyntä (joskin kylmää), ihan täydellinen talvisää. Nyt taidan sytyttää kynttilän ja kääriytyä vilttiin.

Kiire kiire kiire on...

Kääk! Onks tää nyt se perus kiirus, joka kohtaa lomalta palaajan heti ensimmäisenä työpäivänä eikä jätä rauhaan vielä viikonkaan päästä? Vissiin, näköjään on ainakin ollut sen verran kiire, etten ole viikkoon ehtinyt sen vertaa istahtaa koneen äärelle (vapaa-aikanani siis, töissä senkin edestä!), että olisin postauksen väsännyt. No mutta, täällä ollaan ja touhua riittää!

Viikonloppu viiletettiin karvaisissa näytelmissä eli suomeksi sanottuna koiranäyttelyssä Kajaanissa. Lauantaina olin ihan varma, että tukehdun kaikkeen siihen koirankarvaan, jota meidän huushollissa 3 koiran (omat + hoitokoira) pesun ja kuivauksen jälkeen leijaili. Sunnuntaina olin ihan varma, että ainakin viistoista koirankarvaa on vieläkin kurkussa. Mutta kannattihan se pestä ja puunata ja körötellä ja reissata, tytöt sai kivat arviot eikä nyt tarvi taas vähään aikaan vaivautua näyttelyihin. Keskitytään ensin kevään valjakkokisoihin ja haetaan voitot sieltä -tai ainakin yritetään ihan kympillä! ;)

Ei mun läppäri oo pölyinen, se on vain optinen harha. ;)

Tänään kävin töiden merkeissä aamulla Raahessa ja loppupäivän oon tehnyt töitä kotoa käsin. Ihan kivaa vaihtelua ja koiratkin oli mielissään, kun saivat telmiä takapihalla pitkän tovin. Koneella naputtamisen lomassa hörpin teetä ja ihastelin taivaalla loistavaa pallukkaa. Teetauolla olikin pakko kaivaa kamera esiin ja sain piiiiiitkästä aikaa otettua päiväsaikaan kuvia, voisi jo sanoa, että luonnonvalossa.

Mutta mitä teille kuuluu?? Onko kiirettä piisannut? Mulla on nyt toinen viikko menossa tätä kevään painonpudotus-projektia ja ihan hyvin on mennyt - pakko myöntää, että viikonloppuna tuli vähän lipsuttua, mutta eilen otin ryhtiliikkeen parempaan päin ja nyt on taas hyvä vire päällä!

Ajankohtainen laihdutuslupaus

Uskallan väittää, että moni tekee uuden vuoden kynnyksellä lupauksen terveellisemmästä elämästä, painon pudottamisesta tai muusta ravintoon ja/tai liikuntaan liittyvästä asiasta. UV ja sen lupaukset tulevat kätevästi juuri joulupyhien jälkeen, kun on ämpännyt itsensä ihan turvoksiin ja potee kamalaa morkkista syödyistä suklaista ja joulukinkusta. No mikäpä siinä! Mutta miten siitä lupauksesta saisi pidettyä kiinni?

Aihe on itsellenikin ajankohtainen ja siksi ajattelinkin kirjoitella tästä omasta laihdutusprojektistani, jonka aloitin viime kesän lopulla ja jota jatkan vielä tämän kevään. Aiemmat postaukset aiheesta löytyvät täältä: Cambridgella, Arkipäivien ateriat, Ruoka-aineet painonpudotuksen apuna ja Asua ja kuulumisia dieetiltä.

Marraskuun lopulla olin päässyt jo lähestulkoon kesällä itselleni asettamaani tavoitteeseen; kiloja oli lähtenyt 9 ja juuri oikeassa suhteessa eli rasvamassa oli pienentynyt ja lihasmassa kasvanut. Niimpä ajattelin, että voin hyvillä mielin olla joulukuun (etenkin joululoman) miettimättä laihdutusjuttuja. Nyt, kun allekirjoittanutkin on loman aikana vetänyt suklaata ihan luvattoman paljon ja laiminlyönyt salilla käyntiä, oon niiiiiiiin kurinpalautuksen aika että!

Tavoitteena tälle keväälle onkin saada viimeisetkin kilot (+ jouluturvotukset) pudotettua pois. Näkyvämmät lihakset ois aika jees, samoin kapeampi vyötärö. Olenkin tässä suklaasta haaveillessa joutunut pohtimaan, mitkä ovat ne motivaattorit, jotka ajavat omassa projektissa eteenpäin. Miksi en luovuttaisi? Suurimpana syynä on varmasti kehonkuva itsestä. Se, miltä näytin ennen projektin aloittamista, kannustaa eteenpäin sillä en tahdo näyttää enää siltä. Samoin se, miltä projektin alkaessa tuntui olla omassa kehossa, tosi kurjalta ja ihan hävetti, että oli päästänyt itsensä siihen kuntoon. Siitäkään ei ole haittaa, kun kuvittelee itsensä timmimpään kuntoon ja kivoja, tiukkoja vaatteita, joita kehtaisi projektin päätteeksi pitää päällä. Mutta tietysti myös terveys motivoi; se kokonaisvaltainen olotila, joka tulee oikeanlaisesta ravinnosta ja riittävästä liikunnasta. Toivottavasti kesän kynnyksellä peilistä katsoo hyvinvoiva ja hippusen lihaksikkaampi minä.

Onko siellä joku samankaltaisen projektin äärellä kuin meikäläinen? :)

ps. Eipä pikkasen ollut tuskaa herätä tänä aamuna 06.30 töihin... Olisin jo nyt valmista kauraa yöunille!

Uuden vuoden asu

Hellurei! Uuden vuoden juhlista palauduttu! ;) Olen jopa sen verran saanut kuvia koneelle, että pistän uv:n asukuvat tulemaan. Mielikuvituksen (eli ylimääräisen rahan) puutteesta ja juuri lyhyeksi kynityn kuontalon johdosta ei meikäläisen hääasustuksessa ollut oikeastaan mitään uutta tai ihmeellistä. Mekko, joka on moneen kertaan täällä bloginkin puolella nähty ja kampaus noudatteli kaavaa "kunhan nyt saan jotenkin siististi nämä hiusrippeet kiinni". Hehh, kukaan ei varmaan huomaa meidän linssiludea Ciraa, joka kuikkii takaoven ikkunasta. :D

Kävin tosiaan viikko ennen häitä kampaajalla ja halusin jotain lyhyempää ja kevyempää. En sitten ilmeisesti ollut samoilla aaltopituuksilla kampaajan kanssa, kun lopputulos ei ihan miellyttänyt allekirjoittanutta... Mutta jospa tähän tottuu - ja ainahan hiukset voi kasvattaa takaisin jos niikseen tulee.

Häistä kotiuduttiin hieman ennen puoltayötä ja ehdittiin kilistellä vuoden vaihtumisen kunniaksi yhdessä miehen veljen ja tyttöystävänsä kanssa. Koirat luikki keskiyön pauketta karkuun kodinhoitohuoneeseen ja me ihasteltiin näyttäviä ilotulituksia takapihalla kuoharilasit kädessä.

Miten teidän uusi vuosi vaihtui? Ihan pian on taas paluu arkeen, saa nähdä kuinka vaikeaa on tiistaina aamulla herätä klo 06.30, kun on lomalla tottunut kuorsaamaan yli kymmeneen.. Oh noes.

 Mekko : Free Quent / Korut : Lumoava Kaarre / Laukku : Global Accessories