Mumms mumms

Painonpudotusprojektini on edennyt niin hyvin viime aikoina, että tällä syyslomaviikolla olen pitänyt hyvällä omatunnolla vapaata salilla ramppaamisesta ja tiukasta dieetistä. Välillä tekee hyvää antaa lihasten kunnolla levätä ja puuhailla jotain muuta (kuten käyskennellä mökkipoluilla ja metsissä). Ja nyt kun olen antanut itselleni luvan syödä herkkuja useampana kuin yhtenä päivänä viikossa, olen väsäillyt vähän sitä sun tätä mökkilomaa varten. Pientä suolaista hyvää, pussillinen Hopeatoffeeta ja tietysti tätä makeaa, suussasulavaa piirasta. Mumms, mumms, mumms.

Mitkä on teidän suosikkiherkkuja - noin niinkuin vaikkapa viikonloppuisin?

Kotaretki

 

Viime viikonloppu vietettiin ystävien luona Seinäjoella. Oli kyllä aivan ihanat, rentouttavat ja piristävät (ennen kaikkea nauruntäyteiset!) pari päivää. Ystävien pikku neiti oli kasvanut ihan silmissä, yritin opettaa A:ta sanomaan "täti", mutta tyttö oppikin viikonlopun aikana mieheni kutsumanimen, joka ei suinkaan ollut "setä" vaan "äijä". :D Äijää hän sitten huutelikin koko reissumme ajan, samoin kuin kanteli mun tennareita olohuoneeseen ja yritti laittaa niitä omiin pikku jalkoihinsa. Hyvä kenkämaku tytöllä! ;)

Ehdittiin kuulumisten vaihtamisen ohella käydä myös ravintolassa herkuttelemassa ja kävelylenkillä paikallisella luontopolulla. Otettiin makkarat mukaan ja bongattiin matkan varrella kallioilla sijaitseva kota, jonne mentiin lämmittelemään ja paistelemaan eväitämme. Kerrassaan kaunis paikka! Cira ja Filjakin tykkäsivät, kun saivat juosta vapaana (aina silloin kun ei tullut vastaan ihmisiä) ja pääsivät vielä herkuttelemaan mun makkaran jämillä...

 S, kiitos kuvista 7 ja 12!

Pikku purkkini mun

 

Maanantaina hihkuin mielessäni, että ompa hyvä, etten raskinut aiemmin syksyllä ostaa noita Iittalan Jars pikkupurkkeja, sillä nyt niitä saa kukkaroystävällisempään hintaan Iittalan verkkokaupasta ja myymälöistä! Äiskä mulle maanantaina vinkkasi tästä "Iiik!" -kampanjasta ja ajelimmekin sen siliän tien lähimpään myymälään katsastamaan tilanteen. Ja siellä ne purkit tönöttivät hyllyllä, kuin odottamassa mua! ;) Suloisen värisiä Kivi-tuikkujakin katselin, mutta jätin ne kuitenkin liikkeeseen, meillä kun on jo ihan riittämiin noita tuikkuja. Äiti kuitenkin kiikutti kotiinsa niitä muutamassa eri värissä, joten voin ihailla tuikkujen väriloistoa aina siellä käydessäni.

Säilöin purkkeihin käytetyimmät mausteemme; suolan ja mustapippurin. Kokoelman karttuessa voisin täyttää näitä pienimpiä purkkeja muillakin mausteilla tai vaikkapa irtoteellä. Kaurapuurohiutaleet säilyvät vielä tuossa Ikean purkissa, mutta jospa saisin joku päivä hankittua sellaisen isomman Jars purnukan niitä varten.

Leipasin tuossa tiistaina piirakan, yhden lemppareistani. Persikkarahkatortun. Ohjeenkin olen taannoin jakanut täällä, kannattaa kokeilla jos et ole vielä maistanut, on meinaan ihan törkeen hyvää; kirpeetä ja raikasta! Herkkupiiras lähtee meidän mukaan mökille, joten nautiskellaan sitä sitten siellä, takkatulen ääressä. :)

Nyt laukut ja koirat autoon, Kuusamo here we come !

Tavispäivä

 

Tänään on ollut ihan tavallinen päivä. Noin niin kuin syyslomapäiväksi. Aamulla kävin heilumassa telan ja maalipurkin kanssa miehen työhuoneessa. Sitten piipahdin kaupassa ja ajelin penkinlämmitin päällä takaisin kodin lämpöön. Pistin viikonloppureissun pyykit pyörimään, astianpesukoneen päälle ja päästin koirat ulos touhuamaan. Cira kähvelsi heti silmän välttäessä jostain kukkapenkin nurkasta koristekatetta ja mutusteli sitä tyytyväisenä. Aamulla satanut lumi kimalteli vielä maassa. Aurinko pilkisti pilven takaa niin nätisti, että täytyi kaivaa kamera esiin ja kuvailla tätä ihan tavallista päivää.

Keittelin puuroa. Leivoin piirakan. Nyt kun ulkona pakkastaa ja on valkoista ja kun kirkas ja itsepintainen valo pyrkii sisään ikkunoista, on fiilis ihan kuin kevätpakkasten aikaan! Tekee mieli leipoa pullaa ja hörppiä kuumaa kaakaota ikkunan äärellä. Alan todellakin lämpeämään ajatukselle pitkästä talvesta. Millä mielellä siellä ollaan? Mä taidan alkaa pienille päiväunille. Näitä lomapäivien etuja...

Teehetken helpottaja!

 

Männä viikolla muhun iski vähän sellainen olo, kuin olisin elännyt jossain kiven alla tai vähintäänkin luolassa, niin huipun teen juojan tuotteen olen missanut ihan täysin! En edes tiedä, kauanko näitä on jo valmistettu, mutta törmäsin näihin eräässä kahvipöydässä -tai tässä tapauksessa teepöydässä.

Kyseessä on siis tällainen irtoteelle tarkoitettu haudutuspussi. Niin simppeli idea, mutta tuo niin paljon helpotusta teenjuontiin! Haudutuspusseja myydään sekä yhden kupin koossa että koko teepannun koossa. Paketteja ei oo hinnalla pilattu, mutta tokihan noiden käyttäminen tulee maksamaan enemmän kuin sellaisen teepallon käyttäminen. Itse oon kuitenkin valmis "tuhlaamaankin" tähän, koska en juo kahvia ollenkaan vaan lipitän aamuin, päivin ja illoin teetä ja oon niin tympiintynyt niihin teepallojen päästelemiin hippuihin! 

Nimittäin ainakin mun irtoteen juonti on usein sitä, että ensin annostelen irtoteen siihen hiivatin teepalloon ja puolet menee tietysti pöydälle, koska siihen teepalloon nyt on vaan liian vaikea osua sen teehippulusikan kanssa. Seuraavaksi lilluttelen sitä teepalloa kuumassa vedessä ja kiroan, kun taas sieltä siivilöiden välistä ja pikku rakosista tippuu niitä teehiutaleita kuppiin. Ja sitten juon hippuja täynnä olevan teeni niitä välillä lusikalla onkien. Mutta voin kertoa arvon ystäväiseni, että tämä suodatinpussi ei päästä niitä teehippuja veteen! Ja pussiin on helppo annostella hiput. Niin huippua. Mä oon kyllä ihan fiiliksissä tästä pienestä arjen helpottajasta!

Ainoa miinuspuoli tuon kertakäyttöisyyden (eli rahan menemisen) lisäksi näissä haudutuspusseissa on se, että teen maku ei ihan niin hyvin pääse pussin läpi veteen kuin mitä se pääsee teepallon läpi. Ai niin ja mainittakoon, mikäli joku epäilee moista, niin tämä postaus ei ole millään muotoa maksettu mainos, vaan jälleen kerran meikäläisen omia intoilu-hurahduksia.

Loppuun vielä muutama tämänhetken teesuosikkini. Etenkin tuo Inkivääri-tee on ollut melkoinen yllätys, se maistuu aivan ihanalle, juon sitä melkeimpä joka päivä. Tuo Liptonin kolmioteehän ei irtoteetä ole nähnytkään, mutta sekin on kyllä kokeilun arvoinen. Maku on todella voimakas, joten lilluttelen pussia kupissa vain hetken.

Ei muuta kuin keittelemään kello viiden teet!