Syksyn kombo

Viikonloppuna, kun tuulettelin aivojani läheisessä puistossa pikkuveljen laskiessa liukumäkeä, totesin, että syksy on ihana! Taas kerran. Kaava on joka vuosi ollut sama; kun pääsen siitä surkuhupaisasta "yhyy, kesä loppui!" -tunteesta eroon, alan välittömästi vastaanottamaan positiivisia ajatuksia ja tuntemuksia alkavasta ruskakaudesta. Jokavuotinen syyssuosikkini on kahisevien lehtien seassa vaeltelu. Tykkään myös lenkkeillä (kauniissa) syyssäässä; luonto on silloin mielestäni kauneimmillaan ja ilmakin on sopivan kirpeä.

Moni onkin jo blogeissaan todennut, että syksy tuntuu vilkkaan kesän jälkeen ihanan rauhoittavalta. Ja niinhän se juuri onkin. Voi ilman omantunnon tuskia kääriytyä sinne viltin alle, poltella niitä kynttilöitä tusinoittain, kuunnella sateen ropinaa ja katsella elokuvia kuuma teekuppi kädessä. Sehän on ihan parhautta! Miksi sitä sitten on niin vaikea luopua kesästä? Ehkä se on se kesään liittyvä lämmön, vapauden ja seikkailuiden aika. Tai sitten se on se opittu tapa tai normi; kesää kuuluu jäädä kaipaamaan, koska onhan edessä kuitenkin se "kamalan kylmä ja pimeä talvi".

Toisaalta, jos on sellainen enemmänkin introvertti ihminen niin kuin minä, ei kai ole ihmekään, jos syksy ja siihen kuuluva pesän rakennus vietti, käpertyminen omiin ajatuksiinsa ja omaan kotiin sekä lievä eristäytymisilmiö muusta maailmasta tuntuvat itselle sopivilta ja mielekkäiltä? Kun kesällä on aina sellainen olo, että pitäisi nähdä kaikkia ja olla aktiivinen ja aikaan saava ja viettää kaikki liikenevä aika ulkona, ei kai ole ihmekään, jos syksyn tullen tulee sellainen olo, että voi vihdoin huokaista helpotuksesta.

Onko muilla samankaltaisia ajatuksia?

Keräsin puiston liepeiltä syksyisissä fiiliksissä kolmen kombon; muutamia hyvin olennaisia elementtejä syksyyn liittyen. Suunnittelin jo uutta hakureissua metsään, sillä tahtoisin noita puiden kauneimpia, jo pudonneita, lehtiä osaksi syysajan sisustusta.

Se ois huomenna sitte perstai! Me saadaan mitä mukavimpia vieraita etelästä kyläilemään, joten ei muuta kuin viikonlopun ruoka- ja herkkumenuta kyhäilemään. ;)

London : Buckinghamin palatsi

Toinen päivä Lontoossa jatkuu! Vahakabinetissa pällistelyn jälkeen alkoi jo pikkaisen hiukoa, joten suunnistimme viereiseen lounasravintolaan haukkaamaan murkinaa. Paikan nimeä en painanut mieleeni eikä se kyllä mitenkään kovin kummoinen paikka ollut, sellainen buffet-tyylinen paikka, jossa sai itse ottaa tiskiltä, mitä halusi.

Lounaalta lähdimme takaisin metrolle (parin matkamuistomyymälän kautta) ja otimme suunnaksi Buckinghamin palatsin. Kuninkaallisten huudeilla oli muutama muukin viettämässä hellepäivää ja jotkut uskaliaat jopa uivat palatsin vastapäisessä suihkulähteessä (vesi näytti kyllä kaikkea muuta kuin puhtaalta..).

Siinä me aikamme ihailtiin kuninkaallisten pleissiä, olihan siinä kokoa ja näköä! Ja ei, ei nähty vilaukseltakaan ketään tv:stä tuttua vilkuttelemassa parvekkeelta. Möh!

Buckinghamin palatsilta lähdettiin kävelemään summan mutikassa, tavoitteena päästä jossain vaiheessa päivää Big Benin ja London Eyen lähettyville. Kuljettiin läheisen joen viertä, katseltiin kun paikalliset (ja turistit) viettivät päivää joella; puiden alla päiväunilla tai lukien, nurmikolla treenaten kahvakuulilla tai pelaten pihapelejä. Tunnelma oli oikein leppoisa ja rauhallinen.

Kyllä taas meikäläisen kuuluisa rakkaus muiden maiden katulamppuja kohtaan kukoisti... Räpsin niistä varmaan sen sata kuvaa. Mut kun ne on vaan niin tunnelmallisia ja hienoja! Ja taas bongattiin joen varrella söpöjä pikku eläimiä, muun muassa tämä veikeä orava.

Kun puistoalue lopulta päättyi, oli kuin oltaisiin hypätty ihan toisenlaiseen maailmaan; autoteitä ja korkeita, suuria, rakennuksia ympäriinsä eikä puhettakaan vehreydestä ja puiston rauhallisesta tunnelmasta. Muutamaa vähän suurempaa "tönöä" vartioitiin brittiläiseen tyyliin hyvässä ryhdissä, ase olalla ja karvalakki päässä. Mahtoi olla vartijapoloilla lämmin...

Lopulta löysimme tiemme itse Big Beninkin luokse, mutta se onkin taas ihan oma juttunsa se! ;)

Himoitut : Iittala Jars lasipurkit

Kesällä mä niihin ihastuin. Palavasti. Siellä ne nököttivät kauniissa rivissä kaupan hyllyllä niin kuin aina ennenkin. Jostain syystä juuri sillä kerralla pysähdyin katselemaan niitä tarkemmin, pyörittelin purkkeja käsissäni, availin kansia ja ihailin yksinkertaista ja kaunista muotoilua. Mietin, mitä kaikkea niiden sisään voisikaan kätkeä ja kuinka hienon yksityiskohdan ne keittiömme (tai minkä tahansa huoneen) sisustukseen tekisivät. Ja se oli siinä. Iittalan Jars lasipurkit syöpyivät mieleeni ja nousivat must have -listalleni.

Valaistumisreissun jälkeen googlettelin aikani kuluksi inspiraatiokuvia lasipurkeista; mitä niiden sisälle säilöisi, miten niitä pitäisi esillä ja kuinka moneen eri käyttötarkoituksiin purkit venyisivätkään. Oi että, näitä mä rupeankin seuraavaksi keräilemään! Ootte varmaan huomanneet, että meikäläisellä on tapana seilata vähän jälkijunassa näiden keräilyesineiden ja -astioiden kanssa. :D

Värivaihtoehtojahan näille Jars purnukoille ei ihan mahottomasti ole (Iittalan verkkokaupasta bongasin ainakin vain kolme värivaihtoehtoa), mutta eipä tuo mittään, sillä kirkasta sen olla pittää! Keittiössä pidän eniten esineistä, jotka henkivät raikkautta ja puhtautta, joten lasipurkkien värivalinta oli täten hyvin helppo.

Iskeekö Jarsit teihin?

Kuva1
Kuva2
Kuva3

Raitapaidassa

Syksy on kyllä mukavaa aikaa pukeutumista ajatellen; ei oo liian kuuma eikä liian kylmä. Sellainen aika passeli lämpötila. Tarkenee vielä keveämmällä paidalla ja ballerinoilla, mutta jalkaan voi jo vetäistä pitkät housut ilman läkähtymisvaaraa ja mukaan voi sieppaista neuleen.

Tämä söpöin pikku olkanapein varustettu raitapaita, jossa on vielä kätevät taskutkin, löytyi Lontoosta. Ei mikään maailman virallisin vaateriepu, mutta ihanan rento ja mukava päällä. Yhdistettynä oikeanlaisiin asusteisiin ja alaosaan oikein sopiva työrientoihin. Menee sellaisenaan myös rentona kotoilupäivänä. Mitäs tykkäilette?

Aivan ihanaa, kun aurinko paistaa ja lämmittää! Ei tunnu maanantai yhtään niin kalsealta ja mälsältä, kun on tuollainen keli ulkona. :) Taidankin lähteä koirien kanssa ulkoilemaan, jahka saan ensin murua rinnan alle. Kädet tärisee vieläkin salireissun jäljiltä, hyvä jos saan paistinpannun pysymään hyppysissä, saati sitten kaksi vauhkoa hurjapäätä lenkillä. No, yrittänyttä ei laiteta, morjens!

Paita : M&S / Housut : Dr. Denim / Korvikset : Snö of Sweden / Kello : Leijona

Herkkuähky

 

Huhhei mikä viikonloppu! Oon pyhittänyt tämän päivän (myöhäisen aamiaisen, koirien ulkoiluttamisen ja parin tunnin tv:n tuijotuksen jälkeen) kodin siivoukselle. Ei ollu ihan helppo nakki, sillä keho ja mieli olisivat vain halajaneet takaisin sohvalle napostelemaan. Että mitäkö? Viikonloppu sujui vähän makeammissa merkeissä kuin yleensä. Kirjaimellisesti. Pienimuotoinen vieroittautuminen herkuista tiedossa siis maanantaina. Jee. Tässäpä ohjeet teillekin, miten voit kotikonstein saavuttaa helpon herkkuähkyn:

Ensalkuun vedetään nassuun niin paljon Ben & Jerry'sin jätskiä kuin vaan aivojen ja vatsalaukun jäätymisen uhalta kykenee. Esimerkiks tää Half Baked on aika pätevän öklömakee maku just siihen hommaan.

Kun suu ja hampaat ei enää kalise eikä vihlo kylmyyttään, avataan pussi Hopeatoffeeta. Tää on mun (ja äiskän) lempparitoffeeta kautta aikain, enkä ollu uskoa korviani, kun kuulin Hopeatoffeen tekevän paluun kauppoihin! Siispä onnesta muikeana kiikutin näitä kaupasta kotiin - näin niinkuin heti alkuunsa kolmen pussillisen verran. Kyllä kelepaa!

Niin, eli seuraavaksi makustellaan näitä legendaarisia herkkuja ainakin sen puoli pussillista. Ja herkkuähky on taattu! Tällaisella ruokavaliolla meikäläinen tämän viikonlopun eleli (okei, söin myös muutaman hapankorpun). Ai miten niin se ruuan laittaminen ei napostele ollenkaan, jos vain itselleen pitäisi kokkailla? Mies on viettänyt oman viikonloppunsa vähän askeettisimmissa olosuhteissa, nimittäin inttivarusteet päällä kertausharjoituksissa ja meikä tyttö on sen kunniaksi vetänyt kahden päivän sokeriöverit ja kestinnyt vuoroin pikkuveljiä ja viettänyt vuoroin tyttöjen iltaa. Kivaa oli vaihtelun vuoksi viettää viikonloppua näinkin, mutta ai että miten ihanaa on saada (metässä ryvettynyt) mies takaisin kotiin! ♥  Jos vaikka keittelis illalliseksi kaurapuuroa sun muuta sokeritonta hiukopalaa...