Kaipuu

Loma on ohi ja arki on palannut meidänkin kotiin ja elämään. Työviikko edessä ja vasta maanantai (töiden osalta) takana. Ääääääh. Kaipuu takaisin mökille on suuri! En millään malttaisi odottaa seuraavaa kertaa, kun päästään sinne. Mieluiten pakkaisin auton täyteen right now, nostaisin Ciran konttiin ja hakisin miehen töistä ja menoks! Mutta joo. Haaveilu saa tällä hetkellä riittää. Tulevaisuudessa häämöttävä mökkeilyviikonloppu olkoon vaikkapa palkinto reippaasta työnteosta. :)

Kaipuun helpottamiseksi (tai pahentamiseksi, both ways), kuvia hiihtolomalta vol. 586:

 Hippa!

Öh, miten näillä nyt mentiinkään..?

 Lumikoira Cira ♥

Puss!

 Mökki ♥

 Tik tak, rauha..

 Rakkautta notskilla.. ;)

 Komia Urho ♥

 Väsynyt seikkailija.

 :D

Osa hiihtolomakuvista on muuten J & J:n tai Rikun ottamia, eli kaikki ei oo pelkästään meikäläisen räpsimiä! :)

Minä rupian hoitamaan tuota röhisevää pikku sikaa (tunnetaan myös nimellä Cira), kun raukka on (arvailujen mukaan) kennelyskän kourissa. Kaikki tauit tuohon meiän pentuun tuntuuki tarttuvan!

Mutta mukavaa maanantain jatkoa ja energistä viikkoa kaikille!

Lahjoja

Koska olen yllätyksiä rakastava ihminen, ilostuin varsin suuresti ystävänpäivänä ja naisten päivänä, kun sain mieheltä pienet yllärilahjat.

Ystävänpäivänä Hurraa! -muumimuki.

...ja naisten päivänä uusimpia sisustuslehtiä ja suklaata.

Erityistä iloa nämä(kin) lahjat minulle tuottivat siitä syystä, että miehellä alkaa selvästi olla jo hyvä haisu siitä, mistä minä tykkään ja mistä en. Ei tule sitten ostettua sellaisia tavaroita tms. hyödykkeitä, joilla en tee mitään. Älkääkä käsittäkö väärin; ajatus on edelleen tärkein, mutta jos saisi valita, ottaako kauniin ajatuksen lisäksi lahjan, jolla oikeasti tekee jotain ja josta oikeasti tykkää kuin lahjan, jolla ei tee mitään ja josta ei yrityksistä huolimatta kovin pidä, niin kukapa ei valitsisi vaihtoehtoa numero yksi? ;)

Ihanimpia mieheltä saamiani "lahjoja" ovat olleet mm. sellaiset pienet viestit, joita hän aikoinaan jätti minulle lähtiessään lomilta takaisin armeijaan. Niissä oli tietysti aina jotain romanttista ja usein jopa runon muodossa. Niissä oli sitä ajatusta. Voi niitä aikoja! <3 Nyt sellaisia viestejä ei oikein ehdi eikä jaksakaan kirjoitella, mutta onneksi saan kuulla vähintään kerran päivässä sen kauneimman ajatuksen ja lahjan; "Mä rakastan sua."

Pöllö

Olen jo jonkin aikaa etsiskellyt töihin sopivaa kaulakorua. Sellaista sopivan rentoa ja sopivan tyylikästä. Pitkää kaulakorua. Sellainen löytyi Stockmannilta, eikä maksanut todellakaan maltaita: alle parilla kympillä sain -huhuu- pöllökorun itselleni. :)

Musta tää pikku pöllö on niiiiin söpis!

Naistenpäivän leffailua

Käytiin miehen kanssa naisten päivänä (vihdoin ja viimein) leffassa käyttämässä joululahjaksi saamiamme leffalippuja. Valittiin (okei, minä valitsin!) elokuvaksi George Clooneyn tähdittämän The Descendantsin. Elokuvaa kuvaillaan komediaksi ja draamaksi ja aika sujuvasti näiden kahden teeman välillä leffassa liikuttiinkin.

Clooney valloitti tässä elokuvassa kyllä koko Oscar-ehdokkuutensa edestä ja naistähdet Shailene Woodley ja Amara Miller olivat aivan loistavia; hauskoja ja sarkastisia. Myös Woodleyn näyttelemän tyttären erittäin omituiselle ja rasittavalle kaverille Sidille (Nick Krause) lämpesi väkisinkin leffan puolivälissä.

Finnkinon sivuilla elokuvasta kerrotaan näin:

"Oscar®-voittaja Alexander Paynen (Sideways) ohjaama Havaijin huikeisiin maisemiin sijoittuva The Descendants on tragikoominen kuvaus perheestä suurten päätösten edessä.

Matt King (George Clooney), kahden nuoren tytön keski-ikäinen isä, joutuu pohtimaan tulevaisuutensa ja menneisyytensä uusiksi, kun perheen äiti joutuu veneonnettomuuteen Waikikilla. Samaan aikaan kun Matt yrittää kömpelösti löytää yhteistä säveltä vieraantuneiden tytärtensä kanssa, saa hän hämmennyksekseen kuulla vaimollaan olleen suhde ennen onnettomuutta. Tyttäret perässään Matt lähtee matkalle etsimään vaimonsa rakastajaa. Seuraa sarja vaikeita, koomisia ja vähän sekaviakin tilanteita ja sattumuksia, jotka johdattavat hänet löytämään uuden suunnan itselleen ja perheelleen. "

The Descendants oli juuri minun makuuni sopiva leffa; se osasi sekä liikuttaa että naurattaa. Elokuva ei ollut mielestäni liian lälly eikä liian "kovis". Ja Clooney. Ahh, mikä charmantti!

Suosittelen The Descendantsia lämpimästi -nenäliinojen kera!

Puppie Love

Ciralla ja Urholla oli melekosia rakkaushetkiä meidän taannoisella mökkireissulla. Meitä alkoi ihan naurattaan, kuinka ne hempeili ja pussaili ja jäyti toisiaan. :D

Ihanuudet.

Rakkausaiheisen postauksen myötä:

Erittäin rentouttavaa ja rakkaudentäyteistä naistenpäivää! ♥