And the winner is...

Arvonta päättyi eilen illalla klo 19 ja tänään aamulla arvoin voittajan.

Arvonnan virallisena tuomarina ja puolueettomana arvannostajana toimi mieheni.

Kesäarvonnan voittaja on....

Minna (my life -blogista) kommentillaan:

" oijoijoii! Kaksin kappalein arpoja, lukijana bloggerissa ja vastaus ;)
Liputan perusjutuille, sisustus ja matkajutut uppoaa aina ja Cira on jo pöllinyt mun sydämen ajat sitten :) "

Congrats, Minna! :)

Laitahan blogini s-postiin kotiosoitteesi, niin laitan pikimmiten palkintosi tulemaan!

Suuuuuuuren suuret kiitokset ihan kaikille arvontaan osallistuneille, jätitte kullan arvoisia kommentteja koskien blogini sisältöä,

nyt olen taas vähän paremmin perillä siitä, mitä te lukijat tykkäätte blogistani lueskella. :)

Kesäarvonta!!

Hiiohei! On ihka ensimmäisen arvonnan paikka!
Dawn -blogi on ollut jo (pikkaisen reilun) vuoden pystyssä ja päivä päivältä sen kirjoittaminen ja kuvittaminen tuntuu entistä omimmalta ja mukavammalta puuhalta.

Yksinään juttujen rustaaminen ja kuvien jakaminen olisi ollut vuodenkin verran hippusen tylsää, joten on ollut ihana saada jakaa omia tarinoita, tapahtumia, ajatuksia ja kysymyksiä teidän lukijoiden kanssa.
Lukijat kun tuovat bloggaukseen aivan omanlaisensa motivaation, inspiraation ja vireen.

Kiitos siis teille, jotka olette blogini parissa viihtyneet! Toivottavasti viihdytte mukana jatkossakin. :)

Nyt, sen pitemmittä puheitta, arvontaan:

SÄÄNNÖT:
 Arvontaan osallistuminen edellyttää, että vastaat seuraavaan kysymykseen (kommentoimalla tähän postaukseen):

"Millaisia juttuja mieluiten luet/lukisit blogissani?"

Kenties matkustamiseen, sisustamiseen, asuihin, koiriin (Ciraan) tai elokuviin liittyviä postauksia?
Vai jotain ihan muuta? Uusiakin aiheita saa mielihyvin ehdottaa!

PALKINTO:

Pitkään mietin, millä kivalla yllätyksellä voittajaa lahjoisin ja päädyin sitten kesän kunniaksi
Maraboun suussa sulavaan suklaaseen ja elokuvaan (DVD) Piiat. Kummatkin arvonnan palkinnot saavat minulta täydet suositukset.
Tämä Maraboun suklaa on niiiin hyvää -ja kukapa ei suklaasta pitäisi? ;) Piiat puolestaan on täysin Oscarinsa (ja Oscar-ehdokkuutensa) ansainnut, aivan loistava elokuva!

Toivottavasti tämä palkinto vaatimattomuudestaan ja pienuudestaan huolimatta ilahduttaa jonkun kesä(loma)päivää! :)

ARVONTALIPUKKEIDEN ANSAITSEMINEN:

 1 arvontalipukkeen saa, kun vastaa yllä olevaan kysymykseen.
2 arvontalipuketta napsahtaa siitä, että edellä olevan lisäksi on liittynyt lukijakseni Bloggerin Google-käyttäjäraadin kautta (näkyy blogini oikeassa palkissa "Lukijat" otsikon alla ).

3 arvontalipuketta heruu, kun on edellä mainittujen lisäksi mainostanut arvontaani omassa blogissaan
(tämän postauksen "Arvonta 9.-15.7 Dawn -blogissa!" -kuvaa voi käyttää siinä yhteydessä :).

Arvontaan voi osallistua tämän viikon ajan, aina sunnuntaihin 15.7.2012 klo 19.00 asti.
Anonyymit, muistakaa keksiä itsellenne (mielellään omaperäinen, ettei tule samannimisiä!) nimimerkki
ja laittakaa sähköpostiosoitteenne mukaan (sähköposti mukaan myös heille, joita ei oman bloginsa kautta tavoita!).
Muistakaa myös mainita arvontaan osallistuessanne, monellako arvalla olette mukana.

And finally, lempielokuvaani lainaten:
 
"May the odds be ever in your favor!"

Yhillä lätkäkeisareitten kanssa

Oi kyllä! Meikä tyttö kävi hakemassa muutamalta Leijonalta (no okei, ykskään niistä hepuista ei tällä hetkellä enää pelaa) nimmarit mun iskän pelipaitaan, jonka se anto Rikun vastuulle nimmareiden metsästykseen. :D Jostain syystä mun aina niin reippaalla ja häpeämättömällä miehellä meni pupu pöksyyn kun hänen nuoruuden idoleitaan istuskeli viereisessä pöydässä hotellimme ravintolassa, hihh. ;)

Nää kuvat on jotain ihan kauheeta tasoltaan, kun ei kehdattu suoranaisesti valokuvailla herroja heidän ruokaillessaan. :D Mutta pointti: Tässä istutaan me (kuvassa oik. Riku ja vas. veljensä Rami) ja tuolla veljeksien takana istuu muutama "iso herra".

Että tattista vaan Kurri, Jalonen, Jutila, Nurminen ja Matikainen nimmareista ja oikein ystävällisestä ja herrasmiesmäisestä (fanien) kohtelusta! ;)

Nii, siis itehän tuskin tunnistin noita tyyppejä (ehkä pari), kun en ite lätkää kovinkaan kiihkeesti seuraile.. :D

Seuraavana päivänä pojat pääsi sitte kannustamaan Leijonia pronssille -ja hyvät jäi fiilikset matsista vaikka hävittiinki!

Mun oma jellona-mies! ♥ Ei ehkä Suomen maajoukkueen tähti, mutta koko ikänsä lätkää enemmän ja vähemmän intohimoisesti läminy kiekkosankari! :) ps. Finaalissa piti kannustaa lippu liehuen Slovakiaa -ja siinäkin saatiin takkiin! :D

"Pakolliset" söpistelyt. ;)

Valjakkoajelua

Viikonloppuna oli niin mahtava sää, että ulkoiltiin (Ciran kanssa) aika tavalla. Sunnuntai-aamuna käytiin viikonlopun kruunaavalla valjakkoajelulla, jossa Ciran kasvattien ja muutaman muun sammarit vetivät "rekeä". Paistettiin makkaraa, juotiin kuumaa kaakaota ja nautiskeltiin hyvästä ilmasta. Oli niin kivaa! :)

Minä ja Riku ohjaksissa -ekaa kertaa ikinä! Mun ekat vetäjät on jo pysähtymässä, kun päästiin maaliin, ei ollu oikeesti noin laiskaa meininkiä :D

Etualalla Ciralla ja Elea-siskolla omat touhut käynnissä. :D

Sinne valjakkohommiin se Cirakin sitten toivon mukaan ens talvena pääsee kans mukaan. :)

Tässä vielä muutama kuva viikonlopun metsäreissulta, otin tarkoituksella Cirasta paljon kuvia, kun kerrankin paistoi vähäsen edes aurinko:

Lumista viikkoa kaikille! :)

Iskänpäivä

Isänpäivä oli tänäkin vuonna eri kyläpaikkoja ja herkkuja ja ihmisiä täynnä. Tuli nähtyä sukulaisia, vaihdettua kuulumisia, herkuteltua (vähän liikaakin, ainakin noita makeita herkkuja), rentouduttua ja oltua isien ja pappojen kanssa. ♥

Kierros alkoi aamupäivällä Rikun isällä herkku-lounaan ja täytekakun merkeissä. Sieltä siirryttiin masut pullollaan minun papalle syömään lisää makeita herkkuja ja joulukinkkua (!!!), jota pappa oli ihan tätä päivää varten paistanut. :D Mahat vielä enemmän pullollaan kiiruhdettiin iltapäivän puolella jo kotia kohti, sillä minun isäni ja vanhin pikkuveljeni sekä Rikun pikkuveli tulivat meille viettämään pitsa-sunnuntaita! :) Tehtiin kolmea eri pitsaa ja oli kyllä niiiiin hyvää! Harmi vaan, että en malttanut jäädä kuvaamaan pitsoja, kun oli niin kiire ruveta syömään. :D

Ja nyt onkin sitten niin raukee olo kaikesta syömisestä ja kyläilemisestä, että ollaan miehen kanssa vain makoiltu koko loppuilta. Saunaan kyllä tekis mieli illan päälle mennä, mutta muuten aiotaan vain keskittyä rauhasta ja kiireettömyydestä nauttimiseen sohvalla löhöillen.

Oikein ihanaa isänpäivää! ♥

Jillian chose Ed.

Psst. Sisältää juonipaljastuksia!!

YES. Katsottuani siirappisen ja dramaattisen finaalijakson Unelmien Poikamiestytöstä, iloitsin "suosikkini" Edin sijoittumisesta Jillianin valituksi. Ahh. Ed vannoi ikuista rakkauttaan Jillille ja päinvastoin. Ed jopa kosaisi Jilliä ja sai myöntävän vastauksen. It was like a true fairytale.

Until.. Halusin tietää, miten pariskunnalla menee tänä päivänä -vai meneekö mitenkään (Suomessa esitetyt jaksothan ovat parisen vuotta vanhoja). Yllätys, yllätys, kirjoitettuani Googleen love birdsien nimet, sain tulokseksi listan amerikkalaisista nettisivustoista, joilla ruodittiin Jillianin ja Edin eroa sekä sen syitä. Not again?! Kuulemma Ed oli pettänyt Jilliania, ei ollut valmis sitoutumaan Jilliin, sun muuta tosirakkauden vastaista.

Että sellaisen unelmien parin tämä unelmaohjelma tällä tuotantokaudella synnytti!

Haastepäivä nro 2

9 ihmistä, joita en halua menettää:

1. Aviomies

Tärkeintä maailmassa, oma, uunituore aviomieheni. Kestää oikkuni, piristää päiviäni, on aina tukenani, rakastaa minua siksi, että olen juuri minä, tykkää tarpeeksi monesta samasta asiasta kuin minä ja tarpeeksi monesta eri asiasta kuin minä, hieroo jalkojani, kokkaa ruokaa, kuuntelee ja lohduttaa, osoittaa hellyyttä, suojelee ja on vain niin maailman paras -juuri minulle.  ♥

(psst. Olen kyllästynyt puhumaan "miehestä" tai "aviomiehestä" sun muista, joten tästä lähtien hän kulkekoon omalla nimellään blogissani; Rikuna.)

2. Äiti + Janne

"On vain yksi äiti." Tää on mun ja äiskän jo legendaksi muodostunut sanonta (jostain suomalaisesta komediaohjelmasta). Äiti saa aina rauhotettua mut, jos panikoin jostain asiasta. Äiskällä on outo huumorintaju (jonka koen perineeni ainakin jossain määrin :D) eikä se ole mikään tyypillinen pullantuoksuinen äiti. Meidän yhteiset herkut on kaalilaatikko, "aivokeitto" ja lakrisal. Viikon lempparihetkiä on, kun käyn äiskällä (jossa siis asustavat myös isäpuoleni ja kaksi nuorinta pikkuveljeä) kylässä ja voidaan rauhassa vaihtaa kuulumisia, höpötellä ja ehkä syyäkin jotain herkkuruokaa. :) Janne eli äitin mies eli mun iskäpuoli on ollut mun jokapäiväisessä elämässä mukana niin kauan kuin jaksan muistaa. Janne on vähän erakko-luonne, mutta on meilläkin paljon yhteistä, kuten nyt esimerkiksi perso luonne herkuille, äitin kiusaaminen ja omituiset huumorintajut. Janne kuuluu pakettiin. :)

3. Iskä

Oon aina ollut isin prinsessa ja tuun varmastikin aina olemaankin; näin sanoi myös iskä puheessaan, jonka piti meidän häissä. :) Iskä soittelee usein ja kyselee mitä kuuluu ja onko kaikki hyvin. Se on semmonen ihminen, jonka tietää huolehtivan musta aina ja ikuisesti -vaikka oisin kuinka aikuinen. Iskän bravuuri on lihapullakastike & pottumuusi ja pitsa ja niitä muistan lapsesta asti aina toivoneen, kun ollaan vanhimman pikkuveljen kanssa menty isille yökylään. Vieläkin ne on mun herkkua, slurps! Iskä on sellainen Isi-Karhu, jonka luokse voi aina mennä ja joka on aina valmis auttamaan.

4. Viljami

Nuorin pikkuveljeni (4.5v.), joka heti syntymästään saakka on vieny mun (ja Rikun) sydämen. En osaa selittää miten, mutta jollain lailla Vilsulla ja mulla on tosi erityinen suhde, erilainen mitä muiden pikkuveljien kanssa on. Viljamin kanssa parasta on se, kun se kömpii syliin. Silloin yleensä joko katotaan telkusta Kaapoa tai luetaan kirjaa. Eniten Vilsu tykkää kuitenki auto- ja taistelu-ukkoleikeistä, jolloin mä oon vähän hyödytön. :D Useimmiten, kun Vilsua nään, me tanssitaan ja hypitään ja breikataan (krhm :D) musiikin tahtiin. Listalla on mm. mun vanhat Pikku G ja poppilevyt. Viljami on mun silmäterä. ♥ (Kuva: Minä, Viljami ja Verneri, 2011 kesä)

5. Verneri

Toisiksi nuorin pikkuveljeni (11,5v.), joka on tullut ihan minuun! Ihan niinkuin minäkin, Verkku on herkkä, ihan älyttömän perso makealle ja myös ahne (herkuille), se kirjoittelee paljon ja on hauska (hehh, omakehu!). Verkku on jo melkeen murrosiässä (huih!), mutta vieläkin se haluaa meille yökylään ja viettää aikaa "vanhan" isosiskonsa kanssa. Jotenkin musta tuntuu, että pikkuveljistäni parhaiten ymmärrän Verneriä, koska se on niin samanlainen kuin minä. Tulevaisuuden breikkaajatähti.

6. Jamme

Pikkuveljistäni vanhin (20v.) ja "omin". (Mulla ja Jammella on siis eri isä kuin Vernerillä ja Viljamilla) Jammen kanssa ollaan koettu lapsina kaikki seikkailut yhdessä ja reissattu ympäri Suomea iskän kanssa/iskän luo. Jamme oli lapsena tosi vilkas ja me tapeltiin yhtenään, mutta silti oltiin ku paita ja peppu. Nykyään se onkin sitten niiiiiiin aikuista ja muuttunutkin aikuiseksi niin nopeasti, etten perässä pysynyt. Mutta edelleen nähdään ja edelleen välillä kinastellaan ja nahistellaan -niinku hyvässä sisarussuhteessa kuulukin. ;) Me leikittiin pieninä sellasta omakeksimää leikkiä kuin MörköMömmö ja nykyään ku mainitsen koko leikistä, Jamme toteaa "Ooppa hiljaa", hehh hyviä muistoja siis? ;D Toivoisin, että oltais Jammen kanssa läheisempiä kuin mitä nyt ollaan, vaikka tiiänkin ettei lapsuuden ajan kaltaisia, voimakkaita sisarus-siteitä, voi ylläpitää läpi elämää. Ja sitten ku pojat on vielä semmosia, ettei ne oikeen puhu, vaan pukahtelee ainoostaan. Mutta Mörkö on aina Mömmö -ei vaan Jamme on aina mulle se suloinen ja pieni seikkailukaveri-pikkuveli. ♥ (Kuva: Minä ja Jamme, 2011 kesä, Jammen valmistujaiset)

7. Rami

Rami eli Rampsa on Rikun pikkuveli (22v.). Ollaan tunnettu Ramin kanssa kohta viis vuotta ja heti alusta alkaen mä otin sen veljekseni. Jotenkin se kävi niin luontevasti (ei varmaan oo noilla kolmella oikealla pikkuveljellä osuutta asiaan ;D) ja tuntuikin heti siltä, niinkuin oltais Rampsan kanssa tunnettu aina. Ehkä se on kuitenkin ennemminkin puoliksi kaveri ja puoliksi niinku pikkuveli, meillä on nimittäin tapana hengailla kahestaan vähän missä sattuu ja millon sattuu (siinä se kaveripuoli). Toisaalta taas mä huolehdin siitä ja kinastelen sen kanssa melkeempä samalla tavalla kuin omien veljieni kanssa (siinä se pikkuvelipuoli). Useimmiten me ajellaan autolla ympäri kaupunkia, höpötellään joutavia livenä ja facebookissa, katotaan leffoja, juopotellaan yms. Rampsasta en luopuis ja siks onkin hyvä, että se on Rikun pikkuveli, niin se ei voi häipyäkään mihinkään mun elämästä! :D (Kuva: Minä ja Rampsa, 2011 kesä)

8. Läheisimmät ystävät

Ystävyyssuhteet on jänniä. Jonkun kanssa saatat olla koko elämän ajan ystävä. Jonkun kanssa saatat olla lyhyen ajan verran tosi hyvä ystävä. Jonkun kanssa saatat pitää kokoajan säännöllisesti yhteyttä ja nähdä, kun taas jonkun kanssa näkeminen on harvempaa, mutta aina yhtä tuttua ja turvallista. Mulla on hyvin keskenään erilaisia ystäviä, mutta ne kaikki tuo musta jonkin puolen esiin. Ja eri ystävien kanssa voi tehdä erilaisia asioita; toisten kanssa voi liihotella lenkillä tai baarissa ja toisten kanssa juoruilla ja viettää rauhallista koti-iltaa jne. Tässä vaiheessa elämääni koen läheisiä ystäviäni olevan Ulla, Sonja, Mira, Matleena, Neea ja Iida. Kaikkia tietenkin näen liian harvoin enkä ole yhteyksissä heihin tarpeeksi usein, mutta olen yrittänyt vähentää sellaisesta stressaamista. Meillä kaikilla on (tai alkaa pikkuhiljaa olemaan) aikuiset elämämme, jolloin vapaa-aikaa ei niin älyttömän paljon ole. Silloin, kun ehditään näkemään, on se aika ihanaa ja arvokasta. ♥ (Kuva: Minun polttarit, kesä 2011)

9. Appiukko ja anoppi

Rikun isä ja äiti ovat tulleet hitaasti mutta varmasti melko läheisiksi ihmisiksi minulle tässä vuosien varrella. He ovat toki miehenikin kautta minulle tärkeitä, mutta olen myös luonut heihin oman suhteeni. Heitä on aina mukava nähdä -liian usein ei todellakaan tule nähtyä, sillä molemmat ovat kiireisiä ihmisiä töittensä vuoksi. Appiukon paistamat pihvit ovat niiiiiiin herkullisia ja hänen tarinansa Rikun ja Ramin lapsuudesta hauskaa kuultavaa. Anopin kukka- ja ruokavinkit ovat kullanarvoisia ja hänen kanssaan on aina rentoa viettää aikaa. Onneksi on ihanat appivanhemmat!