Niin se aika vaan hurahti ja viime sunnuntaina Filjasta tuli jo puolivuotias! Uskomatonta.
Vastahan se oli pieni pyöreä pallero, joka pelkäsi vähän kaikkea ja juoksi kömpelösti pitkin pihaa.
Kun ekaa kertaa tutustuttiin uuteen isosiskoon Ciraan, oltiin aika kauhuissaan.
Ja koska oltiin vielä niin pientä tyttöä, piti kurotella kovasti, että ylsi pusuttelemaan korkea-arvoista siskoa.
Mutta siitä se kasvu sitten lähtikin hurjaan vauhtiin. Kohta jo juostiin metsissä risujen ja kantojen yli..
Ja jahdattiin pihalla rohkeasti leluja isosiskon hampaista (toim.huom. Ciran ilme :D)..
Pian huomattiin, ettei hömelöys ollutkaan vain pelkkää pentuilua, vaan se oli olennainen osa pienen hönömme luonnetta -samoin kuin uskomaton kiltteys ja seurallisuus. Filjaa kutsutaan myös lehmän kieleksi, koska pusuja satelee aina kun mahdollista ja niin paljon kuin mahdollista. Filja ei ehkä ole penaalin terävin kynä, mutta sitäkin sympaattisempi, lojaalimpi ja ihanampi.
On aikamoinen rikkaus, että meidän neidit ovat luonteiltaan niiiiin erilaisia. Ja toisilleen niin rakkaita.
Nyt sitä ollaan kurottu pituudessa ja korkeudessa jo nääääääin paljon Ciraa kiinni!
Ja matka (ja kasvu) sen kuin jatkuu!
ONNEA FILJA, MEIDÄN PIENI HÖNÖTINTTI, 6KK! ♥
