kuva: weheartit

Laiskanpuoleista viikonloppua ainakin minä toivoisin. Let's see how it goes.

Ottakaahan rennosti!

Filja 6kk

Niin se aika vaan hurahti ja viime sunnuntaina Filjasta tuli jo puolivuotias! Uskomatonta.
Vastahan se oli pieni pyöreä pallero, joka pelkäsi vähän kaikkea ja juoksi kömpelösti pitkin pihaa.

Kun ekaa kertaa tutustuttiin uuteen isosiskoon Ciraan, oltiin aika kauhuissaan.
Ja koska oltiin vielä niin pientä tyttöä, piti kurotella kovasti, että ylsi pusuttelemaan korkea-arvoista siskoa.

Mutta siitä se kasvu sitten lähtikin hurjaan vauhtiin. Kohta jo juostiin metsissä risujen ja kantojen yli..

Ja jahdattiin pihalla rohkeasti leluja isosiskon hampaista (toim.huom. Ciran ilme :D)..

Pian huomattiin, ettei hömelöys ollutkaan vain pelkkää pentuilua, vaan se oli olennainen osa pienen hönömme luonnetta -samoin kuin uskomaton kiltteys ja seurallisuus. Filjaa kutsutaan myös lehmän kieleksi, koska pusuja satelee aina kun mahdollista ja niin paljon kuin mahdollista. Filja ei ehkä ole penaalin terävin kynä, mutta sitäkin sympaattisempi, lojaalimpi ja ihanampi.

On aikamoinen rikkaus, että meidän neidit ovat luonteiltaan niiiiin erilaisia. Ja toisilleen niin rakkaita.

Nyt sitä ollaan kurottu pituudessa ja korkeudessa jo nääääääin paljon Ciraa kiinni!

Ja matka (ja kasvu) sen kuin jatkuu!

ONNEA FILJA, MEIDÄN PIENI HÖNÖTINTTI, 6KK! ♥

Köh köhinää

Näissä tunnelmissa hurahti (tarkoitan siis; mateli) koko viikonloppu:

Suklaa & Otrivin Menthol oli oiva parivaljakko taistelussa flunssaa vastaan.

Nessuja niitten olla pittää.

Kahdet sukat päällekäin, että tarkenee maata peiton alla. Nämä yksilöt toin mukanani Itävallasta, esittävät (paikallisia?) ammuita.

The very best. Lauantaina olin ehtinyt jo toisen tuotantokauden puoleenväliin.

Tyynyjä läjäpäin.

Nyt tuntuu siltä, että aletaan oleen jo voiton puolella! Hope so!

Selviytyminen

Nyt löytyi sellainen helmi, että elokuva-arvostelua pukkaa!

Käytiin miehen kanssa vastikään katsastamassa katastrofielokuva Selviytyminen (The Impossible) -kiitos saamiemme joululahjalippujen!

Selviytyminen pohjautuu tositapahtumiin; vuoden 2004 tsunami-iskuun Thaimaahan.

Elokuvassa seurataan erään perheen, Marian ja Henryn sekä heidän kolmen lapsensa, selviytymistä armottoman luonnonkatastrofin keskellä.

Elokuva alkaa perushollywoodmaisesti kuvauksena onnellisesta, hyvin toimeentulevasta ja kauniista perheestä.

He ovat lähteneet jouluksi lomailemaan Thaimaan lämpöön ja lekottelevat hotellinsa uima-altaalla hymyssä suin ja vailla huolen häivää, KUNNES.

Tarina vaihtaa muotoaan yhtä nopeasti kuin pahaenteinen jyrinä paljastuu valtavaksi, mustaksi vesiryöpyksi, joka ahmaisee koko hotellin väen sisäänsä.

Hukkumista pelkäävät (minä!), valmistautukaa ahdistuksen ja pelon tunteisiin.

Aallon iskeytyessä maahan, seuraa tarkkoja kuvauksia siitä, mitä tsunamin iskiessä ihmisille tapahtuu veden alla.

Mitä tapahtuu, kun ensimmäiset jättiaallot ovat vyöryneet maihin ja etenkin, mitä tapahtuu, kun nouset pintaan ja huomaat olevasi yksin.

Hienointa tässä elokuvassa oli mielestäni se, ettei (todellakin tositarinaan perustuvaa!) tarinaa ollut pilattu hollywoodilaisille elokuville tyypillisellä imelyydellä eikä kauhujen silottelulla tai päinvastoin niiden liioittelulla. Edes elokuvan loppua ei oltu keinotekoisesti tehty onnelliseksi tai kaiken aiemman pahan poispyyhkiväksi, vaan sekin jättää jälkensä ja monta ajatusta mieleen, kun kävelen pois salista. Hyvän, realismiin pyrkivän ja aidon tuntuisen kerronnan avulla koin katsojana pääseväni todellakin mukaan niihin ajatuksiin, pelkoihin ja jopa kipuihin, joita tsunamista selvinneillä ihmisillä oli.

Matka hotellin uima-altaalta mustan hyökyaallon kynsistä pelastukseen on pitkä -niin henkisesti kuin fyysisestikin ja paljon ehtii tämän matkan aikana tapahtua.

Kuvat: Google

Olen katastrofielokuvien ystävä ja vaikka sellaisia leffoja katsoessa onkin kauheaa kuvitella, että mitä jos "The Day After Tomorrow" tai "2012" elokuvien tapahtumat kävisivät toteen, tätä elokuvaa katsoessa ei tarvinnut kuvitella. Selviytyminen eroaa monista fiktiivisistä ja erikoistehosteita pursuavista luonnonkatastrofi-elokuvista juuri siinä, että niin oikeasti tapahtui. On hirveää katsoa elokuvaa, jonka tietää perustuvan tositapahtumiin ja tarinan edetessä muistaa Thaimaan tsunamiin liittyviä uutisia muutaman vuoden takaa. Tokihan tositapahtumiin perustuvissa elokuvissa on aina myös omat "elokuva-lisänsä", mutta siitä viis, tämä leffa sai allekirjoittaneen useamman kerran kyyneliin. Ja ei, minulla ei ole tapana itkeä jokaista vähänkään liikuttavaa elokuvanpätkää katsoessani.

Suosittelen rohkeasti katsomaan Selviytymisen, ottakaa niitä nenäliinoja mukaan ja varautukaa peittämään silmät, jos alkaa liikaa roikkuvat ihonpalat ällöttämään tai hukkumiskohtaukset ahdistamaan. Ai niin ja leffan tähtinä nähdään loistavat Ewan McGregor ja Naomi Watts.

Tämä oli loistoleffa!

Jaa mää vai?

Täältä pesee ja paukkuu 8 randomia, ultimaattista, totuutta meikäläisestä!

Tattista Minnalle haasteesta. ;)

1. Edellissyksyn aikana onnistuin kehittämään riippuvuuden erääseen kaupan kinkkuleikkeleeseen (joka ei onneksi ole sieltä kinkkujen kalleimmasta päästä).

En halua syödä kotona mitään muita kinkkumerkkejä enkä kinkkulaatuja kuin vain sitä tiettyä.

2. Ei liene yllätys kenellekään blogini lukijalle, että olen ihan höyrähtänyt Nälkäpelin fiktiiviseen maailmaan.

Olenkin katsonut The Hunger Gamesin jo (vai vasta?) kuusi kertaa; kolmesti elokuvateatterissa (!) ja kolmesti kotona. Viimeksi eilen.

3. Minulla on kuulemma ärsyttävä tapa hipelöidä hiuksiani, kun olen ajatuksissani. En siis värkkää niistä mitään lettiä, vaan ikään kuin vedän kampauksesta (yleensä löysästä ponnarista) hiusosion kerrallaan ulos siten, että lopputulos on lähellä röllipeikkoa. Ennen tapanani oli pureskella kynsiä ajatuksissani, joten kumpi kampi parempi tapa...

4. Minulla on yleensä 2-5 kirjaa kesken; aloitan lukemaan niitä ja jossain vaiheessa lukuprosessia päätän aloittaa lukemaan jotain toista kirjaa

ja jatkaa kohta siitä ensimmäisestä, kunnes yhtäkkiä luen kolmea kirjaa yhtäaikaa. Ellei kyseessä sitten ole harvinainen yhdellä istumalla luettava kirja.

5. Ala-asteella olin kova tarinoimaan ja kuuluisin, oppitunnilla kirjoittamani ja myöhemmin myös kuvittamani,

mielikuvitustarinani oli nimeltään "Ällöpyllyn matka Marsiin ja takaisin". Jep.

6. Olen viimeiset puolitoista vuotta haaveillut ihan toden teolla omakotitalosta.

Nykyinen kotimme on alkanut tuntumaan ahtaalta ja pieneltä ja olisi ihana päästä sisustamaan uutta kotia.

(Onhan niitä järkisyitäkin muuttamiseen toki olemassa, minä vain tykkään miettiä noita sisustukseen liittyviä :D).

Vielä muuttaminen ei kuitenkaan ole ajankohtaista, emmekä vielä edes etsi sopivaa taloa, mutta ehkä jonain päivänä.. :)

7. Pienenä toivoin, että olisin aikuisena joko baletinohjaaja tai kaupan myyjä.

8. Olen fanittanut Selviytyjät -tv-formaattia koko pienen ikäni ja nyt se on vihdoin Suomessakin! Itsehän en sinne lähtisi kilpailemaan mistään hinnasta,

vaikka Paasosen Heikki sitä juontaakin. ;)

"The tribe has spoken. It's time for you to go."

Taidankin haastaa kaikki lukijani kertomaan (vaikka ihan tuonne kommenttiboksin puolelle) joitain faktoja itsestänne! :)