Jostain syystä eilisaamu & tämä aamu eivät ole olleet ihan mun juttu. Eilen herätessäni silmässä tuntui oudolta ja kun siitä unihiekkoja koitin hieraista pois, silmä meni ihan punaiseksi. Nooooh, tuttu juttu siitepöly-allergikolle, silmät tykkää herkistellä joskus ihan huvikseen. Tosin tällä kertaa ei auttanut vedellä puhdistaminenkaan ja kohta silmä päättikin ruveta turpoamaan kiinni! Kyllä siinä pieni paniikki meinas iskeä (okei, iski), kun en tiennyt yhtään mistä moinen johtuu tai mitä sille voi tehdä. Ei muuta kuin YTHS:n päivystykseen. Lääkettä nassuun ja silmä parani iltaan mennessä. Mikä lie raju allerginen reaktio mille lie, dunno.
Tänä aamuna pääsin jopa kotiovesta ulos, ennen kuin alkoi tapahtumaan! Kaarattuani pihasta tielle, ajoin heti muutaman metrin päästä kolarin... Hohhoi! Meidän idyllisellä ja aina niin rauhallisella asuinalueella joku aamu-uninen (päättelin näin, kun en muuta järkevää syytä keksinyt sille, miksei törmääjä nähnyt minua rattinsa takaa) ajeli kolmion takaa kylkeen. Auts. Minä selvisin onneksi ilman mitään vaurioita (pientä henkistä stressireaktiota lukuunottamatta), mutta autollemme ei käynyt ihan yhtä hyvin; kuljettajan puoleinen ovi meni läjään ja koko auton toinen sivu on ihan toisen auton maalin peitossa ja ruhjeilla. Kyllä sitä tuli matkaa jatkaessa miettineeksi, että apua, mitä vielä?! No, jospa nämä olisivat vain olleet jotain syyslomaa edeltäviä koettelemuksia.
Mutta nyt katseet kohti huomispäivää, sillä me saadaan rakkaita vieraita kylään! Ihanaa päästä vaihtamaan kuulumisia pitkästä aikaa -ja ennen kaikkea ihan huippua päästä tutustumaan ystäviemme pienen pieneen vauvaan! ♥
