Uudet eteiskalusteet

Tilasin marraskuussa Jyskiltä uudet eteiskalusteet tuohon meidän mini-eteiseen. Aiemminhan eteistä asutti pelkkä yhdistetty kenkäteline-penkki eikä se enää tuntunut oikein käytännölliseltä meidän tarpeisiin. Aina kaipasi laskutilaa tavaroille; postille, avaimille, laukulle. No, saatiinkin samantien liikkeestä mukaan tuo valkoinen lipasto. Se odottelikin sitten eteisen ulkopuolella kaveriaan aina tammikuun loppuun asti, jolloin eteishylly saapui. Olin mitannut kalusteet tooooodella tarkasti, ne mahtuivat nipin napin vierekkäin eteiseen, näyttävät siis melkeimpä siltä, kuin olisin ne teetättänyt juuri meidän eteistilaan sopiviksi. ;)

Halusin eteiseen nimenomaan valkoiset kalusteet (likaantumisenkin uhalla), koska tila on niin pieni ja kaipasin avaruutta ja valoisuutta tuohon pimeään ja ankeaan kopperoomme. Seinäthän maalailin jo syksyllä, näissä kuvissa väri taittuu sinertäväksi, luonnossa seinä on kuitenkin vaalean harmaan sävyinen, ei noin sinertävä.

Oli muuten ihan mahdottoman hankala saada kuvia eteisestä, kun se on niin pieni ja hankalassa paikassa kuvaamisen kannalta. Koitan joku päivä valoisaan aikaan räpsäistä laajemmalta alueelta kuvan, nyt joudutte tyytymään näihin lähikuviin.

Herkkua on siinä monenlaista...

Ollaan otettu vanhan ystävä-köörin kanssa tavaksi istua iltaa yhdessä aina kuukauden tai kahden välein, niin että ollaan kaikki koolla (tai ainakin suurin osa). Käydään ravintolassa syömässä, drinkuilla ja keilaamassa tai vietetään nyyttäreitä jonkun luona. Nyt ystävänpäivän viikonloppuna oli meikäläisen vuoro emännöidä illanistujaisia ja sovittiin, että jokainen tuo jotakin herkkua mukanaan, että saadaan pöytä koreaksi juhlan kunniaksi. Vähän meni ehkä överiksi, kun jopa meidän suuri ruokapöytä alko notkumaan siihen malliin, ettei montaa lautasta olisi enää mahtunut mukaan. :D

Siinä sitten illan emäntääkin muistettiin ihanilla lahjoilla, mm. kasvonaamioilla, kosmetiikalla ja kynttiläalustalla. Minä ihan otettuna tarjoilin ysteille vastavuoroisesti mokkaisia suukkoja, juustoja viinirypäleiden kera ja itse tekemääni lohipiirakkaa. Katosivat kaikki illan aikana parempiin suihin, joten ei ihan pieleen mennyt meikäläisen eka lohi-leipomus, jes!

Muutkin olivat intoutuneet leipomaan; yksi toi suklaamuffinsseja, toinen kinkkurullia ja kolmas nakkipiiloja (älkää kysykö mistä nimi tulee, ei mitään hajua :D). Syötävää jäi kuitenkin sen verran illasta, että kutsuin koko alkuviikon ystäviä kylään auttamaan herkkujen kanssa. Ettei olisi tullut ihan kaikkea itse ahmittua...

Huomenna vähän niinkuin jatkoillaan ystävänpäiviä, kun körötellään miehen kanssa meidän ystävien hoiteisiin viikonlopuksi, nähdään taas piiiiitkästä aikaa. Enpä voisi mieluisampaa tapaa viikonlopun viettoon tällä hetkellä keksiä, ihana päästä vaihtamaan kuulumisia ja nähdä ystävien suloista tyttöäkin!

Onko teillä viikonlopuksi suunnitelmia?

Reeniviikot

Aattelin kirjoitella taas vähän reenijutuista. Oon tänä vuonna käynyt vain salilla eli reeneistä puhuttaessa kyse on lähinnä hauiksen ja pehvan kasvattamisesta. ;) Toki oon lenkkeillyt koirien kanssa, mutta ne nyt on semmosia hippasu-kävelyitä, ettei niitä lasketa reeneiksi. Tai siis, mä en laske.

Tammikuussa reenailu ja ruokavaliossa pysyminen oli vähän haasteellista, koska melkeimpä joka viikonloppu oltiin jossain reissussa. Viikonloppuisin tuli siis syötyä vähän mitä sattuu (muulloinkin kuin sallittuna herkkupäivänä lauantaina) ja reeneille jäi aikaa vain arkipäiviin. Kävin tammikuussa normaalisti sen 2, maksimissaan 3 kertaa viikossa salilla. Nyt helmikuussa oon tsempannut ja reissaaminenkin on tasoittunut, niin oon ehtinyt käydä vähintään 3 kertaa ja jopa neljästi heiluttamassa käsipainoja ja kyykkäämässä.

Motivaatio on siis jälleen kohdallaan ja ruokavaliotakin on ollut suhteellisen helppo noudattaa eikä ole tullut mitään hulluja mielitekojakaan keskellä viikkoa. Poikkeuksena tämä viikko, kun meidän kaappeihin jäi viikonloppuisen tyttöjen illan jäljiltä pyörimään jos minkälaista herkkua.. Oon yrittänyt syöttää niitä kylässä käyneille kavereille, etten ite sortuisi napsimaan. :D Mutta anyways, toiveena ja tavoitteena tämän kevään aikana olisi siis edelleen kiinteytyä ja tiristää ne itseä vaivaavat rasvat pois tuolta vyötäröseudulta. Lisäksi yritän saada lihasmassaa lisää. Helpommin kuitenkin sanottu kuin tehty, sillä vaikka syön paljon proteiinia ja pumppaan lihaksia ahkerasti, laihduttaessa on vaikea saada lihasta lisää. Välillä keho ja sitä kautta tulokset heittää härän pyllyä ja rasvan sijaan painoa onkin lähtenyt lihaksista. Välillä taas paino tippuu oikeasta paikasta ja joskus sitä lihasta on jopa tullut muutama gramma lisää. Mutta tämmöstähän se on ja pitää vain yrittää olla kärsivällinen, vaikka joskus tuntuiskin tämän projektin kanssa että "Nyt mie romahan..". ;)

Ja yks parhaista fiiliksistä reenauksen suhteen on se, kun huomaa jaksavansa tehdä suuremmilla painoilla kuin aiemmin! Niin ja tietty se voittajafiilis rankan reenitunnin jälkeen.

Sunnuntain kevennys

NOH, meidän tytöt kun aina pitää huolen siitä, ettei tuu liian tylsää tai rauhallista, niin tänä viikonloppuna tällaista:

"Mami! Iskä! En se ollu mää! Hei ei teillä oo mitään todisteita mua vastaan..."

"En tunnusta."

Filja pieni multasormi kävi vähän kaivelemassa kuoppaa takapihalle. Vissiin se kevät sitten on jo tuloillaan, kun puutarhahommiinkin voi jo ryhtyä. Kyllä reipasta puutarhuria kirpas, kun pääsi joutui pesulle työprojektinsa päätteeksi. Nii ja eihän sitä kerrasta voi oppia, pesulla käytiin kahdesti saman päivän aikana. Näillä mennään, hauskaa illanjatkoa! :D

Päivä ystävien

Ystien päivä! Valentine's Day! Suomessa kirjaimellisesti ystävänpäivä, rapakon takana enemmänkin loversday. Huomenna nostetaan maljaa kuppia ystävien kanssa täällä meillä, herkutellaan ja vaihdetaan kuulmisia. Rennosti, vanhalla tutulla porukalla. Tänään puolestaan on herkuteltu hyvällä ruualla ja mansikka-juustokakulla miehen kanssa.

Pitkin päivää on lähetelty ystävien kanssa asiaan kuuluvia viestejä. Kun pääsin töistä kotiin, sytytin kynttilän ystävälleni pilven päälle ja kippistin hänelle mukillisella teetä (hörpittiin aina toisiamme tavatessa teetä). Kyllä ystävät on sitten tärkeitä -niin ilon kuin surunkin keskellä!

Leipasin äsken elämäni ensimmäisen lohipiirakan (taitavan kummitädin ohjeen mukaan) ja ostimpa ystävilleni suklaasuukkojakin herkuteltavaksi. Suukko ystävälle! ;)

Lähetän myös teille; ihanille ja sympaattisille lukijoilleni virtuaaliset suklaasuukot. Kiitos, että olette siellä! Viettäkäähän mukava viikonloppu! Näihin kuviin ja tunnelmiin, toivottelen teille: