Sinna 1v.

Vauvavuoden viimeisiä kehityskuulumisia. Nyyh ja apua. Loppuvuodesta jäi muutama kuukausi tyystin väliin, kun en ennättänyt/jaksanut raahautua koneen äärelle naputtamaan. Tässä 11 ja 12 kuukauden välillä on tapahtunut niin valtavasti kehitysaskeleita (ihan kirjaimellisiakin sellaisia), että ihan hirvittää! En varmaan edes muista kaikkea, täytynee kysyä vielä mieheltä täydennystä tähän postaukseen. ;)

Sinna osaa hellyyttävästi painaa päänsä toisen ihmisen tai eläimen päätä vasten, ikään kuin halata toista. Niin tehdään kaikille vauvakavereille, Ciralle ja Filjalle ja tietysti meille vanhemmille. Samaan aikaan herttaisesti hymyillen. Myös kevyt taputtaminen ja silittäminen sormet suorina on opittu ja koirat saakin paljon hellää huomiota nykyään. Vastapainona pitää tietysti välillä ottaa karvat nyrkkiin halatessa, jolloin meikäläinen tai mies saa rynnätä väliin, ettei koiria satu.

Ensiaskeleet Sinna otti eräänä tavallisena torstaina Taaperojumpan jälkeen. Ihan tuosta noin vain. En ehtinyt reagoida siihen ennenkuin se oli jo ohi! Todistajina oli kuitenkin onneksi mun äiti-kaverit vauvojensa kanssa ja siellä me yhdessä hihkuttiin ja taputettiin Sinnalle. Jota tietysti nauratti.

Vielä muutama viikko sitten Sinnasta oli ihan hirveän hauskaa harjoitella ilman tukea seisomista ja kävelemistä. Se irroitti kätensä sohvan reunalta tai meistä aikuisista, nosti ne kohtisuoraan kattoa kohti ja alkoi nauramaan maha eteenpäin pullottaen. Siitä sitten rymähdettiin aika pian alas, kun nauru sai aikaan heilumista ja huojumista. Sama juttu kävellessä. Yhden tai kaksi askelta ehti ottaa, ennenkuin syöksyttiin teräsmiehen lailla, nauran, kohti lattiaa. :D Myös kävelykärryllä tai käsistä kiinni pitäen kävellessä nauratti. Ja omaa kävelyä ihasteltiin tietysti myös peilistä, itselleen irvistellen. Nyt Sinna on parin viikon ajan lähtenyt kävelemään pidempiä matkoja. Huojuvasti, maha pömpöttäen, vasen sivu kropasta edellä viistäen, kuin kahden promillen humalassa. Ihan huipun näköistä. :D

Sinna on oppinut pään puistamisen lisäksi myös nyökkäämään. Mukaan on tullut myös kädellä osoittamisen taito. Hienosti osoitetaan kädellä niitä esineitä ja asioita, joita tahdotaan. Ja jos niitä ei saada, turhautuminen ja ärsyyntyminen näytetään myös hienosti. Ja isosti. ;) Oikeita sanoja ei vielä tule, mutta siansaksalaista jutustelua sen sijaan ihan valtavasti. Asiaa on ja paljon. Äitin tyttö.

Yksi iso kehitysharppaus on tässä kuukauden aikana ollut se, että Sinna tuntuu oppineen yhtäkkiä tosi monia esineitä ja asioita. Jos kysyn, mennäänkö kylpemään tai syömään tai nukkumaan, Sinna suuntaa yleensä näitä paikkoja kohti. Myös esimerkiksi banaani, Nalle (Pikku Kakkosen sarja), Filja, Cira, isi, äiti, norsu ja tutu (tutti) sekä Puppe-iltasatukirja tunnistetaan jo täysin.

Päiväunia nukutaan edelleen kahdet päivässä. Aamupäivällä ensimmäiset ja iltapäivällä toiset. Sinnalla ei vieläkään ole mitään kellontarkkaa rytmiä, mikä sopii toisaalta hyvin meidän joustaviin päivärytmeihin ja menoihin. Joskus päikkärit nukutaan omassa sängyssä, joskus meidän sängyssä, toisinaan autossa ja silloin tällöin myös vaunuissa. Yöt nukkuu vähän vaihdellen joko 1-3 heräämisellä tai koko yön putkeen. Klo 20 mennään unille ja klo 6-8 välillä noustaan ylös.

Pulkan kyydissä Sinna viihtyy pitkiäkin pätkiä. Ollaan käyty aika paljon pulkalla lenkillä ja metsässä koirien kanssa nyt kun lunta on riittänyt. Samoin uuden kelkkansa kyydissä Sinna viihtyy tosi hyvin, kun koirasiskot ja isi vetää eteenpäin sitä.

Lelujen levittämisen ohella meillä osataan nyt myös kerätä leluja takaisin koriin. Ja sehän on tietysti hauskaa, ihan oma leikkinsä. Lelut koriin ja korista pois. Toinen mieluinen "leikki" on vaatteiden pukeminen päälle. Ihan sama millainen vaatekappale on kyseessä (tai kenen vaatekappale), se vedetään pään yli niinkuin pipoa laitettaisiin päähän. Tämä toistetaan moooonta kertaa. Myös pyykinpesukoneen täyttämisessä ja päälle laittamisessa Sinna tykkää olla mukana.

Keittiön kaappeihin ja wc:n pönttöön on ilmestynyt jos minkälaisia lapsilukkoja, että innokas taapero saataisiin pitämään lelunsa poissa pöntöstä ja käpälät poissa mun karkkikaapilta. :D Neiti kiipeilee myös joka paikkaan, mihin suinkin ylettää. Juuri toissapäivänä bongasin sen kiipeämästä erään kassin päältä tv-tasolle ja tv-tasolta telkkaria pitkin ylöspäin..... Tarkkana saa siis olla!

Pottaan tutustuminen on aloitettu nyt kunnolla. Puhuttiin miehen kanssa, että aletaan nyt tutustuttamaan Sinnaa potalla istumisen jaloon taitoon sillä periaatteella, että pottaillaan vain sen hetken ajan, kun Sinna siinä viihtyy. Yleensä potta otetaan esille pari kolme kertaa päivässä, ruokailujen jälkeen, jolloin sinne todennäköisimmin voisi jotain tullakin. No, tähän mennessä saalis on ollut melko laiha, mutta ainakin potalla istuminen on ollut mielekästä kirjoja lukiessa ja leluja katsellessa ja itseä peilistä ihastellessa. :D

Sinna lempi-ilme on irvistäminen. Kun naurattaa, irvistetään koko naamalla ja hekotetaan. Kun ärsyttää, pusketaan tekoitkua kehiin ja irvistetään. Käytiin ihan vasta 1-vuotiskuvauksissa, enkä yhtään yllättynyt, kun näin koevedokset ja niissä suurimmassa osassa Sinna irvistää. :D Nenä ryttyyn ja hampaat esille on vissiin meidän neidin motto.

Sinna on reipas ja aktiivinen. Kirjoja ei malteta lukea, ne halutaan omaan käteen (tuhottavaksi) ja kohta taas mennään. Uusien asioiden kokeilemista ei turhia arastella eikä myöskään turhista kolahduksista ja muksahduksista itketä. Sinna tunnetaan jo tuttujen kesken "luupäänä". :D Uusia ihmisiä uusissa paikoissa Sinna haluaa yleensä rauhassa katsella ja tutustella meidän vanhempien läheltä, mutta muuten ei tällaisia ujouspuuskia neidissä nähdä. Temperamenttia löytyy (minulta perittyä, lienee rehellisyyden nimissä myönnettävä), samoin oma-aloitteisuutta ja itsenäisyyttä. Tällä hetkellä on tosin meneillään taas eroahdistuskausi, sillä äidin syli on ykkönen maailmassa ja siinä pitäisi saada olla 24/7. Silloinkin, kun äiti yrittää käydä vessassa tai syödä tai pukeutua. Mutta on se silti niin muru. Tällä hetkellä pusketaan myös ensimmäisiä poskihampaita ulos - tai oikeastaan suurin osa kahden poskihampaan kruunuista on jo puskenut tiensä ikenen läpi. Tämä on aiheuttanut kärttyisyyttä päivisin, punaisia poskia, valtavaa kuolaamista ja kirkkaan rään valumista, samoin kuin krhm, sitä löysää itseään vaipassa. Tämänhän te halusitte kuulla.

Sinna on kyllä niiin taapero, ei enää vauva ollenkaan (paitsi väsyneenä, kun painautuu mun syliin norsu sylissä ja tutti suussa ja laittaa silmät kiinni). Ihana, reipas ja iloinen tyttö!

Talvista temmellystä

Voi vitsi kuulkaas, vietettiin niin mukava mökkiloma viime viikolla Kuusamon upeissa maisemissa, ahh! Meikäläinenki viiletti kamera kourassa pitkästä aikaa menemään siellä, oli niin kaunis ja keväinen sää, iloinen Sinna, nauttivat koirat ja ihana mies. Oli mukava räpsiä pitkästä aikaa kuvia ulkosalla. Saattekin ihan tuutin täydeltä nyt muutaman postauksen verran näitä lumikuvia. ;)

Saavuttiin mökille keskiviikko-iltana ja heti seuraavana aamuna lähdettiin aamiaisen jälkeen koko perheen voimin jäälle kävelemään. Miehen kanssa kiskaistiin lumikengät jalkaan, koirille puettiin heijastinliivit päälle (ei vähäisen valon takia, vaan siksi, että bongattais ne kauempaakin :D) ja Sinna pakattiin omaan kelkkaansa*.

Jäällä ei paljon muita ihmisiä näkynyt, eikä liiemmin aiempia jälkiä. Yöllä oli satanut kovasti lunta ja melko upottavaa oli tarpoa eteenpäin, vaikka olikin lumikengät jalassa. Edempää jäätikköä löydettiin onneksi moottorikelkan vanhat jäljet, joita pitkin kävely oli helpompaa. 

Välissä Filja veti Sinnaa ja välissä mies. Minä työnsin kelkkaa takaa upottavimmissa kohdissa apuna. Sinna viihtyi tosi hyvin oman menopelinsä kyydissä, välillä mentiin lujempaa ja välillä taas rauhallisempaan tahtiin. Välillä oltiin pysähdyksissä ja naureskeltiin Ciralle, jonka piti vähän väliä saada työntää ensin kuononsa hankeen ja sitten hinkata itseään lumeen päästellen samalla mouruavia ääniä.

Sinna sai siis ensimmäisen, ikioman, kelkkansa pari viikkoa sitten ja se on ollut meillä ahkerassa käytössä niin kotona kuin tuolla mökkireissullakin. Kelkka on tosi kevyt ja näppärä käyttää ja on kyllä vastannut ihan täydellisesti meidän tarpeisiin. Koirat tykkää, kun saavat vetää Sinnaa ja neiti itse on aivan riemuissaan vauhdikkaasta kyydistä, jota Cira ja Filja tarjoavat. :D Tätä riemua saa nauttia varmaan useamman talven verran, sen verran kasvunvaraa kelkan makuupussin uumenissa vielä Sinnalle oli. :) Otettiin me mökille pulkkakin mukaan, mutta tuossa kelkan pussissa oli suojaisampaa matkustaa, kun jäällä kävi pieni vinkka. Laitettiin myös pussin sisälle joinain päivinä lisäksi meidän oma talja, niin jo oli pehmoiset ja lämpöiset oltavat Sinnalla siellä!

Välissä pysähdyttiin evästauolle jollekin rannalle ja katseltiin lumisia maisemia ja kuunneltiin hiljaisuutta. Kaikille vähän eväsleipää (koirille tietty kans ;) ja juomista. Hetken lepäilyn jälkeen jaksettiin tarpoa vielä hetki jäällä ennen mökille paluuta.

Koirat nautti niin paljon, kun pääsivät vapaina juoksentelemaan, painimaan ja työntämään kuonojansa lumeen. Kuusamo on kyllä Cirasta ja Filjasta ihan paras paikka ja muutaman päivän ahkeran lumessa tarpomisen jälkeen ne onkin sitten kotiin tullessa pari päivää ihan tööt. Nytkin, kun kirjoitan tätä postausta, ne nukkuvat kylki kyljessä tuossa mun edessä, kun normaalisti tähän aikaan ne monkuvat ulos tai ruokaa tai leikkiseuraa.

On se ihmeellistä, miten paljon tuo luonto ja siellä ihan rauhassa talsiminen voi poistaa stressiä ja rauhoittaa ajatuksenjuoksua. Oltiin lähdetty mökkeilemään surullisissa tunnelmissa suoraan hautajaisista, mutta tuolla ulkona käveleskellessä tuntui, että mieli sai työskennellä rauhassa ja tuli eheytyneempi olo.

Jäällä seikkailun päätteeksi laskettiin vielä mökin pihassa yhdessä pyllymäkeä ja siitä hommasta taisi Sinnalla ne suurimmat riemut revetä! :D

*Kelkka saatu testiin Vauvakulmasta bloginäkyvyyttä vastaan.

Mitä lahjaksi 1-vuotiaalle?

Ajattelin väsätä jonkinlaista listaa siitä, mitä tuollainen 1-vuotias voisi tarvita tai mistä voisi tykätä synttärilahjana. Nämä on tietysti meikäläisen näkövinkkelistä käsin raapustettuja suosituksia ja vinkkejä, joten voi olla, että jotain yleistä tai suosittua jää uupumaan.

Koska Sinnalla on synttärit niin lähellä joulua, koitettiin miehen kanssa pähkäillä lahjatoiveita koko tulevan vuoden kannalta. Seuraava "lahja"juhla kun on vasta 11 kuukauden päästä jouluna, on synttäreillä saatujen lelujen, kirjojen ynnä muiden lahjojen hyvä vastata vähän vanhemmankin kuin juuri 1-vuotiaan tarpeita. Osa juhliin tulevista vieraista kyselikin lahjatoiveita pieneltä päivänsankarilta (joka vielä tässä tapauksessa puhui äidin ja isin suulla) ja osa puolestaan toi  Sinnalle yllätyslahjoja (ihania nekin!).

Nyt kun hienomotoriikka on alkanut kehittymään huimasti eteenpäin myös leikkien tuoksinnassa ja ymmärrystä alkaa riittää jo kaikenlaiseen rakentamiseen ja asioiden yhdistelemiseen, toivottiin Sinnalle muutamia Duplo-paketteja. Jos en ihan väärin ole kaupoissa katsellut, niin Duplojen ikäsuositus alkaa vasta 1,5-vuotiaasta. Sinna sai joululahjaksi meiltä vanhemmilta ensimmäisen Duplo-pakettinsa, pienen farmin eläimineen ja etenkin eläimiä on hypistelty, maisteltu ja kolluuteltu siihen malliin, että ajateltiin neidin alkavan pikkuhiljaa olevan valmis Duplojen maailmaan. Ja kuten sanottua, mietittiin näitä lahjoja vähän pidemmällekin tätä vuotta. Nyt Sinnalla on ensimmäinen Duplo-junansa, laatikollinen perusrakennuspalikoita ja Puisto metsän eläimineen. Äitistä on ainakin hauskaa rakennella legoilla ja Sinnasta on kiva tuhota äidin aikaansaannoksia. ;)

Palapelejä Sinna sai jouluna kolme kipaletta, joten niitä ei ollut toivomuslistalla synttäreiden osalta. Palapelit on meillä vielä pääosin lelulaatikossa, sillä Sinna on niitä lähinnä vain imeskellyt ja kuljettanut koiran elkein suussaan ympäri taloa. :D Aletaan siis varmaan vasta vähän ajan kuluttua tutustumaan palapelien maailmaan. Nekin voisin kuitenkin nähdä kivana lahjaideana 1-vuotiaalle.

Kirjojakaan ei erikseen toivottu, niitä kun tuli joululahjaksi myös ja lisäksi eräs äiti-ihminen (krhm) on saattanut haalia niitä joulualesta muutamia varastoon... En vaan voi vastustaa kirjoja! Sinnalla on ollut kausia, kun iltasatua kuunnellaan ja katsellaan keskittyneesti isin kainalossa makoillen ja kausia, jolloin kirjaa vain heitellään ympäri sänkyä ja selataan itse kirjan sivuja niihin sen kummemmin keskittymättä. Kirjat on mielestäni kuitenkin aina hyvästä lapsen kehityksen kannalta ja niitä tuskin on koskaan liikaa -ainakin jos minulta kysytään. ;) Erilaisia kirjoja Sinnalta löytyy mm. äänikirjoja, joissa on eläinten ja koneiden ääntelyä, laulukirja, joka soittaa melodian ja lukijoiden tehtävänä on laulaa päälle, kurkistuskirjoja, perinteisiä kuvakirjoja ja perinteisiä pienten tarinoiden kuvakirjoja. Tällä hetkellä ehdoton hitti on kurkistuskirjat.

Vaatteita ei toivottu, koska niitäkin löytyy ihan kivasti ja (myönnettäköön, vaikka saan varmaan ikävän leiman otsaani tästä) mä oon melko nirso mitä tulee Sinnan vaatteisiin... Mulle ei oo ihan sama, mitä Sinnalle puen päälle. Tykkään miettiä neidille kivoja asukokonaisuuksia, selata facebookin vaatekirppiksiä ja käydä hypistelemässä livenä vaatekauppojen valikoimia. Usein Sinna on nätimmin ja paremmin puettu kuin minä. :D Mutta siis, mikäli on tiedossa lapsen vaatekoko ja jos on jotain hajua siitä, millaisia vaatteita lapsella tykätään käyttää (jos siis on jokseenkaan samanlaista nirsoutta kuin mulla :D), niin varmasti moni tykkää vaatelahjoistakin. Suositus siis niillekin! Sinna sai synttärilahjaksi pari kivaa vaatetta (jotka puuttuvat kuvasta, koska eräs malttamaton oli laittanut ne jo pesuun, että saataisiin ne heti käyttöön). :)

Seuraavaksi listalla on arvokkaammat lahjat, kuten turvaistuin, matkasänky, keinuhevonen, lapsivakuutus, harrastus, potkuauto, ensipyörä...  You name it! On mahtavaa, mikäli esimerkiksi lapsen isovanhemmat haluavat auttaa tärkeiden ja pakollisten tarvikkeiden hankinnassa, jotka kustantavat usein melkoisen loven vanhempien kukkarosta. Yleensä viimeistään 1 vuoden kynnyksellä joudutaan sanomaan hyvästit vauvamaiselle turvakaukalolle ja hankkimaan taaperoiden turvaistuin. Näin kävi myös meille ja saamme kiittää suuresti Sinnan isovanhempaa avusta turvaistuimen hankinnassa. Matkasängyn toivoimme Sinnalle joululahjaksi, sillä matkustamme koirien kisareissuilla ja mökkeilemässä sen verran usein vuodessa, että mukana kuljetettava ihan oma sänky tulee varmasti tarpeeseen. Keinuhevosen (tai tässä tapauksessa keinulampaan) ostimme miehen kanssa itse Sinnalle synttärilahjaksi. Myös aineettomat lahjat, kuten lapsivakuutus (tai osa siitä) ja harrastukset (muskari, vauvajumppa, uintikerho jne) ovat varmasti tykätty lahja ja niitä voi hyvin hankkia kimpassakin toisten vieraiden kanssa.

Toinen lahja, jonka Sinna meiltä sai sen keinulampaan lisäksi, oli Marimekon astiasto. Sinnalla on entuudestaan kaksi omaa ruokailusettiä (johon kuuluu lautanen ja muki) ja kun bongasin Marimekon nettisivuilta tuon ihanan, ihanan, Unikko-astiaston, klikkasin sen samantien ostoskoriin ja niin on Sinnan astiastotarve nyt täynnä. ;) Iso peukku siis jollekin ihanalle astiastolle, joka on lapsen ikioma. Esimerkkeinä Muumi-astiastot ja Pentikin sekä Marimekon astiastot. Sinna sai myös ihanan Pikku Myy -mukin ja -kulhon synttärilahjaksi.

Lelut. Niitähän nyt pitää tietysti joka lapsella olla. Vaikka välillä tuntuukin siltä, että lapsi leikkisi mieluiten niillä kattiloilla, äidin silmälasikotelolla, isin lattialle jääneellä sukalla ja koirien kuolatuilla vetoleluilla... Sinna sai synttärilahjaksi ensimmäisen pikkuautonsa, Brion formula-auton. Sillä on huristeltu jo kovasti pitkin taloa. Samoin lahjaksi saatu vetolelu on ollut kovassa käytössä. Vetonaru otetaan oikeaoppisesti suuhun (hehheh) ja lähdetään konttaamaan niin, että lelu seuraa perässä. :D Soitettavan lelukitarankin Sinna sai ja sitä on kiva rämpyttää ja kuunnella eri ääniä. Kaikenlaiset lelut, joiden kanssa on mahdollista toteuttaa fraasia "minä itse!", on nyt in. Minä itse painelen näitä nappeja. Minä itse avaan ja suljen tämän.

CD:t ja DVD:t. Ehkä jokseenkin kiistelty osa-alue. Ei siis tuo musiikkiosuus, vaan nuo DVD:t. Toiset antaa lasten jo tässä iässä katsella hetkisen (eihän sitä keskittymiskykyäkään riitä kuin vain sen hetken verran) pienille tarkoitettuja ohjelmia ja toiset eivät missään nimessä halua lastensa tuijottavan telkkaria. Meillä on silloin tällöin Pikku Kakkonen, Myyrä- tai Muumi-dvd telkussa pyörimässä, joskus Sinna katselee ja joskus ei. Yksi ja ainoa ohjelma, mitä neiti tapittaa hymy huulilla ja silmät suurina tv:stä, on Pikku Kakkosen Nalle.

Musiikki on varmasti kaikkien mielestä jees, joten lastenlaulu cd:t on varmasti toivottuja lahjoja (mikäli kaapit ei jo pursua niistä). Itse tykkään hirveästi Ellan&Aleksin lauluista ja PMMP:n lastenlaululevystä. Niitä me kuunnellaan usein Spotifysta. Lisäksi kun Sinna niin rakastaa Robinia (kyllä, Robinia) ja rauhoittuu autossa pahalla tuulella ollessaan vain Robinin biiseihin, ostin autoon jonkun vanhan Robbarin levyn, jota on soitettu nyt sen sata kertaa. Ja toiset sata kertaa on toistettu koneella Robinin biisejä. :D

Miltä koti näyttää kameran rajauksen ulkopuolella?

Otin tuossa kevätauringon paistaessa muutaman kuvan kotona. Oltiin Sinnan kanssa juuri tultu asioilta ja olin riisunut tytöltä nopeasti toppavaatteet olohuoneeseen, syöttänyt lounaan ja vienyt sen jälkeen väsyneen reippailijan päiväunille. Nappasin kameran käteeni heti, kun kuulostelin Sinnan nukahtaneen. Rajasin tottuneesti kuvasta pois taustalla vallitsevan sekasotkun, joka ei ollut, myönnettäköön, ihan sieltä pahimmasta päästä, olinhan aamulla ennen asioille lähtöä ehtinyt pahimmat sotkut jo siivoilla. No, joka tapauksessa, tältä näyttää meidän lipastomme keväisempi ilme:

Keltaiset pionit piristävät heti ilmettä, samoin tuo Kastehelmen värikkäämpi tuikku. Sinnan joululahjaksi saama talja pehmustaa ja lämmittää keinutuolia pakkasilla.

Rajausten ulkopuolella näytti puolestaan tältä: Sinnan ulkovaatteet pitkin olohuonetta, koristetyynyt ja viltti erään tihulaisen jäljiltä missä sattuu ja lelukori etualalla käännettynä ympäri (ja lelut tietysti levitettynä).

Vaihdettiin keittiön seinälle tuo Pariisista hankittu Eiffel-juliste kehyksineen, kun kaipasin vähän simppelimpää fiilistä meidän "ruokailutilaan". Keittiössä aiemmin ollut häätaulu siirrettiin makuuhuoneen seinää koristamaan.

Ja kameran takana puolestaan näytti tältä: Puhdasta ja likaista talouspaperia, ruokalappuja, lusikkaa ja lautasta. Kaikki yhden lounaan jäljiltä. Kuulostaako tutulta? :D Laskupinokin on jäänyt ruokapöydälle näköjään..

Suunnitteilla 1-vuotispaardit!

No niin. Kai sitä äiti-ihminen saa vähän innostua, kun saa järjestää ekat synttäripaardit omalle jälkikasvulleen? Ja kai sitä saa innostua vähän överistikin, niin että tilaa kaikkia kivoja koristeita (koska ei ite osaa tehdä mitään ku on nii käsi kaikissa askarteluhommissa) ja suunnittelee väriteemat ja kaikki? No hyvä! Koska nii mulle ehkä vähän kävi nyt. Havahduin yhtäkkiä tammikuussa siihen, että hei Sinnahan täyttää kohta vuoden ja hei sillehän pitää ehdottomasti järkätä juhlat ja hei mä saan päättää kaiken, koska sillä ei oo vielä päätäntävaltaa kun ei osaa puhua. :D No okei, kyllä mä puhuin tuon miehenkin kanssa ja sekin oli aika innoissaan (sillain miesmäisesti) näistä paardeista ja yhdessä sitten tilailtiin kaikkea kivaa.

Väriteemaksi nousi keltainen, harmaa ja valkoinen. Sama väritrio, mikä vallitsee Sinnan huoneessakin. Keltainen on vaan niin ihanan pirteä väri ja passaa Sinnalle kö nenä päähän. Ainaki meikäläisen mielestä! Toinen teema on sitte ne norsut. Jep, se meikäläisen raskausaikana alkanut pakkomielle, jolle ei näy loppua. Norsujakin löytyy Sinnan huoneesta. Sinnalla on myös kaksi uninorsua (molemmat lahjaksi saatuja, ei siis meikäläisen hamstraamia, krhm!), jotka on sille tosi tärkeitä (tai niin tärkeitä kuin tuon ikäiselle nyt voi jokin lelu olla) ja joiden kanssa se aina nukkuu.

Tästä lähdettiin siis liikkeelle. Netistä tilailtiin vähän rekvisiittaa juhlia varten. Lisäksi mä askartelin sellaisia norsuja langalla (niinku viiri, mut norsuista tehty you know?) mallikuvista piirrellen ja leikellen ja sekin meinas tuottaa ongelmia. :D Sinnan norsutauluja levittelen ympäri taloa ja ostan keltaisia kukkia.

Tarjoilupuolikin on jo mietinnän alla. Ajattelin aikuisväelle jotain keltaisia ja harmaita ja valkoisia karkkeja hankkia pöytään. Sinnalle leipaisen oman (sokerittoman) kakun ja aikuisväelle jonkun toisenlaisen caken. Pikkuväelle ajattelin tehdä myös pieniä pasteijoita ja muffinsseja ja tarjoilla kaikkien vauvojen lemppareita - maissinaksuja. Sit ehkä jotain suolaista piirakkaa vois vielä kehittää aikuisväelle. Siinä kai se! Ai niin ja tärkein meinas unohtua: Sinnan kummitäti, taitavaakin taitavampi  Selina, lupasi tehdä kakun koristeeksi sellaisen ihanan norsun, joka pitelee kärsällään ilmapalloa!

Synttärisankarille on juhlamekkokin jo hankittu (ei, se ei ole väriteeman mukainen eikä siinä ole edes norsun kuvia ;). Enää pitäisi miettiä, mitä sitä itse laittaisi päälle... Että pitääkö raahautua kaupoille hankkimaan uusi kolttu vai kelpaako jokin kaapin uumenista löytyvä. Hmm, mikä dilemma.

Sanokaa, etten oo ainoa lapsensa synttäreistä seonnut äiti?! :D