Vapaapäivän aamu käynnistyi silmät tokkurassa treenivaatteita ylle kiskoen ja haukotellen körötellen salille. Ja niin kuin monena muunakin kertana, kun pääsin ensimmäiseen laitteeseen aloittelemaan treeniä, Buduum! -heräsin. Tunti vierähti joutuisasti hikoillen ja ähkien ja puhkuen käsi- ja rintalihaslaitteissa. Done! Seuraavaksi auton nokka kohti puutarhamyymälää, säkillinen koristekatetta kainaloon, ja kotiin viimeistelemään projekti Takapihan kasvojenkohotus.
Meikäläinenhän ei tosiaan mikään himourheilija ole (mutta kyllä nuo reisien pahkurat lähtee vielä joku päivä sinnikkäällä reenaamisella pois, sanokaa mun sanoneen!) - saati sitten minkäänmoinen liikunnan asiantuntija, mutta onneksi mun ei tarvikaan; sitä vartenhan mulla on oma personal trainer! Huisin kätevää on tietysti se, että pt:ni asustelee saman katon alla kanssani eikä mun tarvitse maksaa tsempeistä, neuvoista taikka ohjelmista mitään. Ja kun niitä liikuntaneuvoja aikansa kuuntelee ja rekisteröi, alkaa pikku hiljaa itsekin tajuamaan jostain jotakin. Ja mikäli jotain paikkaa kolottaa, jomottaa, vihloo tai särkee, on apu aina lähellä.
Toppi : Nike / Housut : Soc / Kengät : Adidas
Tällä hetkellä olen melkoisen ylpeä saavutuksestani, joka liittyy nimenomaan tuohon salilla käymiseen. Nimittäin, pari vuotta takaperin treenasin melkoisen kovasti, ahkerasti ja jopa turhankin tiuhaan tahtiin häitämme varten (tottakai halusin olla parhaassa mahdollisessa kunnossa tuona tärkeänä päivänä) ja häiden jälkeen kiinnostunukseni ja motivaationi liikkumiseen arvatenkin lopahtivat tyystin. Sittemmin olen yrittänyt löytää sitä liikkumisen intoa ja kipinää takaisin, mutta ei. Tämän vuoden tammikuussa kuitenkin jotain tapahtui, sillä ajatus salille lähtemisestä ei tuntunutkaan enää ahdistavalta ja tylsältä. Niimpä kävin kokeilemassa ja ensimmäisten, haparoivien, paluuaskelien siivittämänä otin tavoitteekseni pyrkiä käymään salilla säännöllisesti ja tehdä siitä jälleen itselleni elämäntapa. Ja nyt, puolen vuoden kynnyksellä, käyn edelleen salilla ja nautin siitä!
Tällä hetkellä olen melkoisen ylpeä saavutuksestani, joka liittyy nimenomaan tuohon salilla käymiseen. Nimittäin, pari vuotta takaperin treenasin melkoisen kovasti, ahkerasti ja jopa turhankin tiuhaan tahtiin häitämme varten (tottakai halusin olla parhaassa mahdollisessa kunnossa tuona tärkeänä päivänä) ja häiden jälkeen kiinnostunukseni ja motivaationi liikkumiseen arvatenkin lopahtivat tyystin. Sittemmin olen yrittänyt löytää sitä liikkumisen intoa ja kipinää takaisin, mutta ei. Tämän vuoden tammikuussa kuitenkin jotain tapahtui, sillä ajatus salille lähtemisestä ei tuntunutkaan enää ahdistavalta ja tylsältä. Niimpä kävin kokeilemassa ja ensimmäisten, haparoivien, paluuaskelien siivittämänä otin tavoitteekseni pyrkiä käymään salilla säännöllisesti ja tehdä siitä jälleen itselleni elämäntapa. Ja nyt, puolen vuoden kynnyksellä, käyn edelleen salilla ja nautin siitä!
Näillä eväillä eteenpäin, kohti kiinteämpää kroppaa ja terveellisempää elämää! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kommentoit! :)