Baby on board

Kesän hiljaiselooni oli totta puhuen muukin syy kuin loma ja aivoton olo... Mietin pitkään, haluanko tuoda tätä asiaa blogissani julki, mutta koska blogini tyyli on lifestyle, en koe että voisin kovin hyvin piilotella aihetta kirjoittaessani tänne. Ja tällöin myös suuren suuri osa nykyisen (ja tulevan) elämäni arkisista asioista jäisi blogista kokonaan pois. Joten, täältä pesee: Meille tulee vauva!

Nyt, kun raskausviikkoja on takana jo 15, alan pikkuhiljaa hahmottamaan, mitä oikein tapahtuu ja mitä tuleman pitää. Alan myös vähitellen pitämään ajatuksesta, että meille tulee vauva. Täytynee vähän avata näitä lauseita..? En ole koskaan ajatellut haluavani omia lapsia. Pidän kyllä lapsista, mutta 3 pikkuveljeäni ovat riittäneet tyynnyttämään hoivaviettini täysin hyvin. ;) Voinette siis kuvitella yllätykseni ja rehellisesti sanottuna shokkini, kun sain tietää olevani raskaana. Tämä kesä on siis mennyt enemmän ja vähemmän sulatellessa uutista ja totutellessa raskauteen ja siihen, että elämämme tulee melko pian muuttumaan kertaheitolla. Onneksi elämäntilanteemme on kuitenkin varsin otollinen tälle uutiselle ja muutokselle ja lähipiirikin tuntuu olevan varsin innoissaan ja valmiina auttamaan noviiseja vauva-tiellä. :)

Äitini on tämän kesän aikana pariin otteeseen lohduttanut minua sanomalla "Sitä varten raskaus kestää sen 9 kuukautta, että tuleva äiti ehtii sulatella ja tulla sinuiksi asian kanssa". Onhan tässä siis aikaa totutella ajatukseen siitä, että meitä on kohta kolme ihmistä tässä talossa, että musta tulee äiti ja että miehestäni tulee isä. Apuva!

En ole hirveästi oireillut tässä alkuraskauden aikana, ihan alussa mulla oli mahavaivoja (joiden luulin johtuvan Pariisin matkastamme), sitten oli pari viikkoa ihan hirveä nälkä kokoajan, sen jälkeen tuli iltapäiväväsymykset ja loman alkaessa kun tuli helteet, huomasin etten kestä ollenkaan olla auringossa tai kuumassa. Tuli ihan hirveän heikko ja huono olo. Että täällä kyllä ollaan otettu avosylin vastaan nämä viilentyneet ilmat. :D

Oon jo jonkin verran ostellut tulevalle pienelle tavaraa, lähinnä vaatteita ja kirjoja (kuvissa). Konkreettiset, käsinkosketeltavat asiat, tekee tästä asiasta helpomman ymmärtää ja käsittää. Niin kuin se, että maha kasvaa tai ne pienen pienet vauvan vaatteet. Huh hei, on tämä jännittävää! Ja oli jotenkin tosi hermostuttavaa "tulla kaapista ulos" tänne blogimaailmaan, nyt ei ole enää paluuta piiloon!

Kuulisin mielelläni teidänkin ajatuksia ja tuntemuksia ja kokemuksia siitä, millaista oli huomata olevansa raskaana, mitä kaikkea mielessä liikkui ja miten raskauden aikana kypsyi ajatukseen vauvasta ja äitiydestä.

Cira vahtimassa pienen vaatteita ;)