Tervetuloa vappu!

Leipaisin tänään vapun kunniaksi first time ever kuvissa näkyviä suussa sulavia herkkuja. Niistä ja reseptistä (joka ei todellakaan ole meikäläisen oma resepti :D) lisää myöhemmin, nyt pistän ruuan tulille ja alan odottelemaan miestä vappuaaton työrupeamalta kotiin. Sitten alkaa meidän vappuvapaat, jee! Aamulla satoi lunta ja päivällä tuuli tosi kylmästi, mutta ei anneta sen estää tätä fiilistä; huomenna on jo toukokuu ja kesä on pian täällä!

ps. Missähän mun ylppärilakki on...

Vappuväri

Mites siellä meinataan viettää vappua? Meikäläinen on vieläkin röhässä (vasta 10. päivä menossa, jee..), joten taidetaan ottaa ihan lunkisti. Äh, ketä mä yritän huijata, ei me mihkään riekkumaan lähdettäis vaikka oisinki jo terve! :D Ollaan niin kotoilijoita. Käytiin just kaupassa muutaman muun kanssashoppailijan kanssa (huh, voin vaan kuvitella, millanen tungos siellä huomenna ois!) ja ostoskuitti oli melkein pidempi ku meikäläinen... Torstaina aateltiin avata grillikausi, satoi tai paistoi. Saadaan anoppi itse tehtyine simoineen (rusinoineen päivineen) grilliherkkujen äärelle, samoin kuin miehen veli avokkeensa kera. Toivottavasti oon jo tervehtynyt siihen mennessä! Vapputorillakin olis kiva piipahtaa ostamassa perinteiset metrilakut -ja perinteen mukaisesti myöskin ottaa koirat hulinan keskelle mukaan. Se on aina yhtä tuskaa, kun ne vetää joka suuntaan ja haluaa pusutella ja hypellä kaikkia päin, mutta nooooh, perinteet on perinteitä. ;)

Se tämän vuoden vappuväri löytyy muuten meikäläisen kynsistä, voihan sitä "edustaa" vappukynsissä vaikkei minnekään ole menossa. Niin ja ostin mä vappukukkiakin, sellaisia ihanan hempeän vaaleanpunaisia. Ilmapallot ja serpentiinit jää tänä vuonna laittamatta, sitä paitsi meidän tuholaisethan hajottais ne joka tapauksessa heti alkuunsa, joten why bother.. No, huomenna vielä töitä ja sitten voi vapun vietto alkaa! En tiedä maltanko odottaa noiden tuoreiden munkkien kanssa, joita sieppasin kaupasta kuola valuen mukaani...

ps. KIITOS edelliseen postaukseen tulleista suosituksista, täytynee vielä pohtia tuota tulevan puhelimeni mallia oikein urakalla, sen verran pyörälle päästäni menin kommenteistanne! :D

Luuria mä metsästän, tahdon saada parhaan!

Okei okei, tuo lastenlaulun kanssa rimmaava otsikko kaipaa ehkä hieman pohjustusta... Uutta luuria siis haetaan, siinä ei liene mitään epäselvää, mutta mitä tarkoittaa "tahdon saada parhaan"? Niinkuin melkeimpä kaikesta, myös maailman parhaan puhelimen tittelistä on eriäviä mielipiteitä. Toiset tykkää Samsungin suurista näytöistä, jotkut luottaa kotimaiseen Nokialaiseen ja iso joukko puolestaan vannoo Applen nimeen. Ja lisäksi on vielä liuta muitakin puhelimien tarjoajia.

Meikäläisen suhde puhelimiin ei koskaan oo ollut erityisen lämmin, yhteen hitsautunut saati sitten erottamaton. Puhelin on toimittanut sitä virkaa, joka sille alunperin kai suotiinkin; toimia yhteydenpitovälineenä soittojen ja viestien kautta. Tänä päivänä (sen huomaa auttamatta esimerkiksi blogi-maailmasta) oma puhelin on paljon muutakin kuin vain taikakapula, jolla voi soittaa ja lähettää viestejä. On niin paljon oheiskrääsää, sovelluksia ja ihmehärpäkkeitä, että vähemmästäkin menee sekaisin. Siis meikäläinen ainakin. Mulla kun on aina, aina, ollut se "semi-puhelin". Tiedättehän; ei se kaikkein vanhin ja noloin kapula, eikä todellakaan se uusin ja siistein, vaan jotain siltä väliltä. Siis semi. Silloin kun rahaa oli vain äiskällä ja iskällä, ei ollut puhettakaan, että lapselle ostettaisiin kallista puhelinta. Sitten taas, kun kasvoin ja aloin tienaamaan omaa rahaa, en ikinä raskinut ostaa uusinta ja kalleinta. Ja niin minun ja puhelimieni historia jatkoi kulkuaan samanlaisena. En edes muista, kuinka vuotta kelkassani on kulkenut tämä nykyinen Nokialaiseni. Kun kerroin ystävälleni S:lle, että aion ostaa uuden puhelimen, hän tokaisi "Johan sulla onkin se nykyinen ollut käytössä jo ikuisuuden!". Heheeh, niimpä!

Voi niitä lukuisia kertoja, kun olen ihastellut kavereiden kapuloita ja miettinyt, että ehkä mä jonain päivänä a) voitan jostain arvonnasta uuden ja hienon puhelimen tai b) yksinkertaisesti vain päätän, että nyt mä sijoitan kännykkään. Vuodet vieri, eikä kumpaakaan vaihtoehtoa tapahtunut. Kunnes nyt! En tiiä, onko mulla jonkin sortin ikäkriisi vai kuvittelenko, että mulla on yhtäkkiä rahaa kuin roskaa, mutta nyt olen päättänyt, että hankin itselleni sen kaikista mageimman luurin, maksoi mitä maksoi. Ja onneksi synttärit (ne ikäkriisijuhlat) on nurkan takana, niin voin perustella ihmetteleville tutuille (jotka siis todellakin ovat tottuneet näkemään mut milloin mikäkin antiikin aikainen kännykkä kourassa) ja ennen kaikkea itselleni edes jokseenkin järkevästi päätöstäni. ;)

Noh, eihän tämä niin vakavaa ole, mutta iso juttu meikäläiselle! En edes muista, milloin, missä tai kenellä olisin viimeksi nähnyt yhtä vanhan (tai vanhemman) puhelimen kuin itselläni. Tai siis tietysti muistan - miehelläni. :D Mutta ei sitä lasketa! Raasun puhelimessa ei taida olla edes kameraa.. Mun kapulassa sentään on, joskin kuvat ovat laadultaan niin Ö-luokkaa, ettei tosikaan... Siksipä en missään Instagrammissa olekaan, enkä muutenkaan päivittele puhelimellani kuvia blogiin, faceen tms.

Tätä puhelintraditiotani vallankumouksellisesti muuttavaa asiaa syvällisesti pohdittuani (eli kännyköiden ulkonäköjä 5 minuuttia tiirailtuani, heh) päätin, että uusi luurirakkauteni olkoon Applen iPhone 5s. Okei, myönnettäköön, luin myös käyttökokemuksia, arvosteluja ja teknisiä tietoja eri puhelinmalleista (ja merkeistä), koska en halua niin sanotusti heittää massia kaivoon ostamalla jonkun "muka-hyvän" puhelimen, joka sitten hajoaa kuukauden käytön jälkeen. Tai jossa akun kestävyys on puoli vuorokautta. En pidä Samsungin puhelimien ulkoasusta eivätkä ne ominaisuuksilta valloittaneet myöskään, Nokian luureihin en kestävyyden puolesta luota ja monet puhelimet vaikuttivat liian taviksilta tähän mun "mageinta ja cooleinta" projektiin.

Nyt mietityttää enää se, minkä värisen luurin valitsen (jokseenkin luulen päätyväni hopea-valkoiseen) ja kuinka paljon muistia tarvitsen -riittääkö 16Gt tai tarvitsenko 32Gt? Haluaisin pystyä kuvailemaan (valokuvia ja videoita) ja lataamaan musiikkia iPhoneeni suht. paljon. Vinkkejä muistikoon valintaan?

Niin ja tietysti tällaiseen "muoviseen leluun" tottuneena vähän hirvittää, kuinka helposti tuo lasinäyttöinen iPhone sitten hajoaa? Yleensä ottaen olen kyllä pitänyt nätisti puhelimiani ja aion kyllä hankkia luurille suojat, mutta.. Onko käyttökokemuksia iPhonen tiputtelusta maahan tai viskomisesta seinään? :D

iPhonen kuvat täältä.

Perjantain pelastus

 

Nyt en puhu perjantaipullosta, vaan räkätautilaisen järeistä aseista tervehtymistä kohti taistellessa. Täällä siis yhäkin podetaan flunssaa ja ai että tää on just meikäläiselle kohdistettu flunssan oire, kun mun ääni on lähtenyt huitelemaan. Tää puhumattomuus on tämmöselle hölöpöttäjälle ihan kauheeta, jostain kai mua nyt rangaistaan, kun ääni vietiin! Oon kyllä viekkaasti, "viekkaasti", yrittänyt houkutella sulosointuista viserrystäni (krhm) takaisin muutamin poppakonstein (suom. ihan perusmetodein), mutta tää fifty-sixty särkyvä bassoääni sen kun pysyy. Mies soitti mulle töistä tänään ja kun vastasin puhelimeen mitä miehekkäimmällä mörinällä "Jo--oo", linjalla oli vähän aikaa hiljaista, kun mies kuulemma tarkisti puhelimen näytöltä, oliko vahingossa soittanut jollekin miehelle korkeaäänisen vaimonsa sijaan. Hohhoo. Yritin vielä äsken, kun mies palasi töistä, liehitellä häntä heittämällä muutaman teinipojan kiekaisu-örinän ja heilautin vielä kaupan päälle rasvaisia hiuksiani. Voitte uskoa, että olin varmaan melko vastustamaton näky pyjama päällä, petteri punakuonon nenällä varustettu naama pöhöttyneenä ja jatkuvasti yskien ja röhien. Ai että.

Mutta siihen perjantain pelastukseen, eli flunssan selättäjiin. Tässä ne tulee:

 

Number one. Aloita aamu kuumalla kaakaolla. Mitä enemmän kaakaojauhetta, sitä enemmän. Niin ja sitä parempi. Ja kupin on oltava iso, ettei tarvi heti nousta vaivalloisesti sohvalta hakemaan santsikupillista.

Number two. Nyt kun oot päässyt herkuttelun makuun (vaikka tässä yhteydessä se kaakao on tietysti lääke haloo, ei herkku), vedä huiviisi tuore munkki, jonka joku ihana ihminen on sinulle kaupasta tuonut/tehnyt itse. Koska ethän kipeänä voi itse raahautua mihinkään kauppoihin. Jos sulla on ihanan rasittavia kuolaajakavereita siinä liepeillä (yleensä ottaen karvaisia otuksia), voit antaa heillekin pikku pikku palaset munkista. Ja hillosta, jos et pidä siitä niin hirveesti, niinku en mäkään.

 

Number three. Ota välissä vähän oikeetakin droppia. Strepsils on hyvä. Ja Läkerol. Ja Bafucin, mutta sitä ei meidän kaapista nyt löytynyt. Älä kuitenkaan syö liikaa, ettei tuu flunssan lisäksi mahataudin alkiota. 

 

Number four. Nauti useita kertoja päivän aikana kuumaa teetä ja mustikkakeittoa tai vastaavaa. Ja juomingeille tietty asiaankuuluva muumimuki. Huomaathan, että olennaista on myös punaiset kynnet. Ne kutsuu luokseen terveyttä ja pitää pöpöt loitolla. Toimii vähän valkosipalin tavoin. Ja kyllä, kirjoitin todellakin valkosipali. Musta se on paljon hauskempi noin. Ja vissiin muodissakin?

Number five. Nauti pitkin päivää suklaata. Ihan sama mitä suklaata, kunhan se on suklaata. No okei, pikku vinkkinä, että se vois mielellään olla joko Fazerin marjasuklaata tai Maraboun minttukrokanttia. Niinku mulla tänään. Ja suklaan kanssa on hyvä tietty nauttia taas jotain kuumaa; kaakaota, teetä tai mustikkakeittoa.

Tämmönen kevennys tälle perjantaille. Pakko myöntää, että hohottelen kirjoitukselleni säröbassollani täällä itsekseni, ymmärtänette, mitä sosiaalisten kontaktien puute voi ihmisille neljässä päivässä tehdä... Tai onhan mulla ollut päivisin seurana Salkkari-hahmot (digiboksilla, ei sentään hallusinaatioina). Ehkä se selittää jotain. Mutta, pahoittelen, mikäli tämä pöhöttynyt ja tukkoinen huumorini ei auennut, nyt menen kiltisti peiton alle suklaalevyni kanssa. Pysykää terveinä ja pitäkää kiva viikonloppu!

Kirjahaaste

Sain Katrilta Kotivalossa -blogista ihan huipun haasteen tällaiselle lukutoukalle kuin meikä -kiitos! :) Ihan sormet syyhysivät päästä kirjoittelemaan kirjoista ja lukemisesta! :D Kirjahaasteen ideana on jakaa lukuvinkkejä muille kertomalla:

1. Mitä luit viimeksi?
2. Mitä luet nyt?
3. Mitä aiot/haluaisit lukea seuraavaksi?

Lisäksi vois tietysti haastaa muutaman kanssabloggaajan mukaan.

Mutta, let's begin!

Viimeksi luin peräkanaa (mökkeilyn riemuja) kirjat Leijapoika ja Huominen on liian kaukana. Hyvin samanlaiset kirjat, joskin tietysti kerronnaltaan erilaiset. Leijapojan tapahtumat pohjautuvat Afganistaniin ja Amerikkaan. Se on suuresti ihailemani kirjailijan Khaled Hosseinin esikoisteos kahdesta pojasta, joilla on elinikäinen side toisiinsa. Koskettava, mahtava tarina. Lukekaa! Huominen on liian kaukana pohjautuu puolestaan Afrikkaan ja Amerikkaan. Teos pitää sisällään 12 tarinaa, joille kaikille on yhteistä kotimaa Afrikka, mutta erilaista elämäntilanteet. En ole aiemmin oikein lämmennyt kirjoille, jotka koostuvat erillisistä novelleista, mutta Chimamanda Ngozi Adichie osasi nivoa tarinat yhteen niin, että kirjan luettuaan tuntui melkein siltä, kuin olisi lukenut yhden suuren tarinan 12 pienen sijaan. Tykkäsin siis tästäkin.

Tällä hetkellä luen taitavan Linn Ullmannin teosta Aarteemme kallis. Romaani kertoo Ullmannin tyylisesti ihmis- ja perhesuhteista sekä niiden moniulotteisuudesta ja vaikutuksista. Kirjan takakannessa sanotaan osuvasti: "Aarteemme kallis on jännittävä, pikimusta ja humoristinen romaani ihmisistä, jotka sinnikkäästi kääntävät toisilleen selkänsä.". Taattua Ullmannia, suosittelen tätäkin (vaikken vielä ole kokonaan lukenutkaan ;)! Seuraavaksi lukulistalla olisi vanha klassikko, jälleen kerran äitini suosittelema, F. Scott Fitzgeraldin Kultahattu. Hieman jännittää, tulenko pitämään tästä teoksesta; sen tyylistä ja aikakaudesta. We'll see!

En tiedä, millaisia lukutoukkia ruudun sillä puolen on, mutta haluaisin haastaa jokaisen lukijan kertomaan tämän postauksen kommenttikenttään jonkun oman kirjavinkkinsä! Jaetaan parhaita lukukokemuksia ja saadaan uusia kirjavinkkejä. :)

Lisäksi voisin pistää haastetta menemään Sadulle, Rimmalle, Camillalle, Ulriikalle ja Kittylle. Mulla on sellainen aavistus, että näiltä neideiltä ja rouvilta löytynee takataskusta kirjasuositus jos toinenkin! ;)

Köh köh

Palattiin jo eilen takaisin kotiin, meikäläiselle iski mökillä joku hassu lentsun poikanen; välillä olo on jopa touhukas ja välillä vetää ihan sippiin peiton alle. Hölmö minä, kun eilen siivoilin miehen apuna mökkiä, enkä malttanut levätä, niin tänään onkin sitten ollut astetta kehnompi vointi. Ja heti kun meinaa vähänkin helpottaa, alan viikkaaman pyykkiä, vastailemaan työsähköposteihin, täyttämään tiskikonetta jne... Mikä siinä on, ettei malta kunnolla levätä sitä lentsua pois?? Sapettaa, kun en mökillä ehtinyt kuin kerran lumikenkäilemään, ennen kuin tauti iski päälle. Ja salillekin hinguttaisi! Mutta oishan se ollut kumma, jos ei muhun mikään tauti ois iskenyt - sen verran kauan on viimeisestä flunssasta aikaa. Ei siis muuta kuin kuumaa mustikkamehua, lohileipiä ja strepsilsejä huiviin ja sohvan nurkkaan lempparisarjojen ääreen! That's the spirit.

Mun kukkanen oli mökkireissun jäljiltä melkein yhtä nuutunut kuin meikäläinen. ;)

Miten teidän päästäinen sujui? Onneksi jo ensi viikolla on vappu, toivottavasti paranen nyt viimeistään siihen mennessä, polttelis jo ruveta tuon takapihan kimppuun. Siitä muuten lisää tuonnempana, kunhan ensin saadaan The Backyard Plan lyötyä lukkoon miehen kanssa. ;) Nyt päästän nuo riiviöt sisälle tuolta takapihalta uikuttamasta (tietäähän kaikki, että puhun meidän koirista, hahaah..) ja laitan Klikkaa Mua pyörimään. Pysykäähän terveinä!

Terkkuja

...vaan täältä Kuusamosta! Kelit on melko kohillaan, aurinko on kaveraanut meidän kanssa joka päivä ja mittari on heilunut pääosin plussan puolella. Tässä muutamia padilla napsittuja kuvia meidän lekottelu-ja herkuttelupainotteisesta pääsiäisestä. Kamera on lepäillyt koko loman ajan nurkassa (uskomatonta!), ennemmin oon viihtynyt kirja, padi tai karkkipussi kourassa. ;) Välillä näinkin! Onkos siellä ollut rauhallinen pääsiäinen? Vissiin tuo keltainen möllykkä on hellinyt porukkaa ympäri Suomen, ihanaa. :) Mekin ollaan välillä ulkoiltu auringon paisteessa, joskin pääosin ollaan keskitytty olennaiseen:

"Se pääsiäispupu vai tipu vai kukko vai mikä se nyt olikaan niin muni tuon, tai jotain."

- tuumasi mieheni, kun toi tyytyväisenä myhäillen mulle pienen, söpön, pakettiin käärityn lahjan. Ihanuus! Osaa se kyllä välillä yllättää - aina ihanat ja rakkaimmat yllätykset ei oo niitä isoimpia, vaan arjen pieniä tekoja. Kyllähän te tiedätte, mistä puhun. Tuut kotiin ja toinen on laittanut kynttilät palamaan. Oot väsynyt ja toinen ehdottaa "Haluaisitko jalkahieronnan?". Tai ihan vaan lämmin katse ja suukko kesken kiireiden.

Kävin muuten tällä viikolla kampaajalla ja siellä käy miehenikin monesti. Omistaja tietää/tuntee meidät molemmat jo ja sanoi, kun olin poistumassa tyytyväisenä uudesta, kevyemmästä, hiuspehkostani, että "On se sun mies ihana, kun se puhuu susta aina niin suloisesti, niinku oisitte eilen vasta tavanneet, ihan kuin vastarakastunut!". Ei kai siinä muuta voi kuin hymyillä (ja punastua). No eihän tässä olla vasta kuin 7 vuotta hengailtu, joten tietysti sitä ensihuumaa on vielä ilmassa - hahahah. Ei vaan, arjen pienet teot ne ratkaisee aika paljon! Huomioidaanhan kaikki sitä toista puoliskoa säännöllisesti ja näytetään, kuinka tärkeitä ne meille on. ♥

Pääsiäisen viettoon

Tämä viikko ollaan painettu töitä oikein erityisen usein hymyssä suin, mielessä pieni pääsiäisbreikki. Meitsit lähtee taas Kuusamon mökin hoiviin, mukaan pakataan rentoa vaatetusta, herkullisia ruoka-aineksia (niitä pääsiäismunia unohtamatta ja nehän on tietysti Kindereitä), pari kirjaa, leffoja, rentoa lomafiilistä ja tietty meidän tuholaiset päivänsäteet Cira ja Filja. Meidän hoitolaisihanuus Soffi Suffeli Soffelsson lähti puolen vuoden vierailun jälkeen takaisin kohti kotikonnujaan, joten nyt ollaan taas ihan vaan omalla porukalla. Ikävähän sitä söpöliiniä tulee, mutta ainakin tähän taloon kolme koiraa on just too much.

Mutta takaisin asiaan, eli pääsiäisen viettoon! Auto starttaa hippasta jälkeen puolen yön, sillä mun pitää ensin päästä fiilistelemään kamulin kanssa vähän herra Tiihosen lavakarismaa (ja kai niitä biisejäkin ;). Mies halusi välttämättä, että lähdetään keikan jälkeen vielä ajamaan sen reilut pari tuntia. Mikäpäs siinä, jos meinaa jaksaa. On kuulemma niin paljon kivempi herätä perjantai-aamuun (päivään) mökiltä kuin kotoa. No samaa mieltä!

Tänä vuonna en hirmuisesti intoutunut laittamaan kotia pääsiäiskuntoon, hain vain lähimetsästä muutamia pajunkissoja maljakkoja asustamaan, syötin virpojille patukoita ja suunnittelin pyöräyttäväni pääsiäisherkku-bravuurini Persikkarahkatortun mökille mukaan.

Niin huippua päästä pienelle pääsiäislomalle! Jaksaa taas painaa töitä. Hei mutta nythän mä hokasin, että kohtahan onkin jo vappu-vapaat, huh miten rankkaa tää keväällä työskentely! ;) Oon muutamat postaukset ajastanut teille pyhiksi, joten ei muuta ku syökäähän paljon suklaamunia ja ulkoilkaa, palaillaan ens viikolla! :)

Mitäs se tiuku reppii?

Meillon uus tiktak, kellonakin tunnetaan. Bongasin Prismasta tämän yksilön ja kun hintaa oli huimat kymmenen euroa, en epäröinyt hetkeäkään. Samantyylistä olen ihastellut monesti Kodin Ykkösessä, mutta tämä kun maksoi murto-osan siitä KY:n kellosta, niin mikä jottei! Johan oli aika ikivanhan seinäkellon lähteä eläkkeelle. Alla olevassa kuvassa siis vasemmalla vanhus, oikealla newbie.

Mites teitien viikonloppu meni? Me ollaan huidottu koko päivä kotona siivoten, saunoen, takapihalla touhuten, viikon ruokaostoksia kaupasta kotiin raahaten ja kaveria muutossa auttaen. Melkoinen huithapeli päivä siis jälleen takana. Ihan kiva, että huomenna on maanantai, koska se tarkoittaa sitä, että ihan pian on pääsiäinen! Toivottavasti meidänki tiput munii kindereitä. Mmm. Niitä ootellessa.

Lauantai meitsin kelkassa

Tää ei nyt ihan mee genreen "Päivä mun kanssa", koska a) en kiikuttanut kameraa joka paikkaan mukaan ja b) mun supervanhassa kännykässä on supersumea kamera, joten en voinut silläkään kuvailla sekä c) päiväkin on vasta aluillaan :D

Eilen vieteltiin firman kanssa virkistyspäivää, käytiin töiden jälkeen seinäkiipeilemässä (niin parasta!) ja ruokailemassa pitkän kaavan mukaan ravintola Pannussa (niin parhaat pannupizzat!). Loppuillasta löydettiin itsemme 1barista "yhiltä". Tämä siis pienenä johdantona tähän lauantai-aamuun. Heräsin mitä miellyttävämmästä unikoomasta klo 5.30 kellon soidessa. Hetki meni kiroillessa mielessä, että "Mitä perrrr, nythän on viikonloppu!", mutta sitten kun mies kampesi itsensä ylös ja lähti kahvin keittoon, muistin että "Ai niin, se hullu meinas lähteä pelaan kiekkoa lauantaina klo 5.30.." Kemiin asti siis, johonkin turnauspäivään, don't ask me, en tiedä siitä sen enempää. Käänsin siis kylkeä ja jatkoin unia klo 7.30 asti, jolloin vierestä alkoi kuulua kaksosten (meidän Filjan ja sen äidin Sohvin joka on meillä hoidossa ja jotka käyttäytyy ihan samalla tavalla) läähätys ja vaativa tuijotus. Kohotin päätäni ja näin, kun F ja S tapitti mua innoissaan sängyn vieressä, taaempana selvä mamin tyttö Cira veteli vielä hirsiä. Yritin vielä ummistaa silmäni hetkeksi, mutta siinä vaiheessa kun Filja hyppäsi sänkyyn (ja toi sata kiloa irti lähteviä karvojaan mukanaan), luovutin ja nousin ylös.

Aamupalaa laittaessa mietin, että "Hitto soikoon, nythän on lauantai ja mun viikon herkkupäivä, pitänee tehdä jotain ekstra-hyvää." En sitten muuta siihen nälänhätään keksinyt kuin väsätä kaksi leipää yhden sijaan ja sulattaa pakkasesta vadelmia. Toimi silti.

Aamiaisen jälkeen järjestelin ja siivoilin keittiön kaappeja (Filja auttoi tunkemalla itsensä joka kaapin väliin) ja sitten olikin jo aika pakata koirat autoon ja lähteä koirapuistolle purkamaan eräiltä vähän energioita pois. Siellä oli sellainen kiva ja iso koira, joka otti aina täydet vauhdit ja juoksi mua päin ja lopulta hyppäs päälle. Jee. Se tais tosissaan tykätä musta. Puiston jälkeen kurvasin kauppaan ja lappasin teemapäivän mukaisesti ostoskoriin nollat taulussa vain ja ainoastaan herkkuja... Varmaan kassatäti ajatteli, että "Jaa, tytöllä on vissiin karkkipäivä..".

Kaupasta kotiin prum prum, koirille ruokaa ja itselle varsin maittava lounas. Mmmm... Pannupizzaa eiliseltä, täytteenä pepperonia, katkarapuja, parman-kinkkua ja rucolaa. Kyytipojaksi cokista, koska eihän herkkupäivää voi tuhlata siihen, että juo ruuan kanssa tavalliseen tapaan maitoa. Ei tietenkään.

Sitten leffa pyörimään ja lemppari-karkit bydeen sohvalle. Hiljaisuutta ja rauhaa kestää noin kaksi sekuntia ja sittempä koirat aloittavat taas leikin. Johan me tultiin puoli tuntia sitten puistolta. Kone esille ja postausta väsäämään. Nyt ne on tietysti koko kirjoittelun ajan olleet ihan hiljaa ja nukkuneet. Oottakaas vaan, kun laitan tämän läppärin pois. ;)

Täällä paistaa aurinko ja on melekosen hyvä sää, mutta mä meinaan eilisillasta väsyneenä (en missään nimessä krapulaisena) köllötellä neljän seinän sisällä ja nauttia omasta ajasta siihen asti, että mies kotiutuu. Sitten vois saunoa ja katsoa joku leffa yhdessä. Ois mulla kyllä joku miljoona kuvaa käsittelemättä vielä, joten ehkä koitan jotain järkevää tehdä ennen kuin heitän aivot totaalisesti narikkaan.

Toivottavasti siellä päässä on ollut kiva viikonlopun aloitus! Niin ja onhan kaikki hankkineet herkkuja huomisia virpojia varten (ainakin toivon, että muistan oikein ja se päivä on huomenna :D)? Mä kyllä hankin, en vaan tiedä jääkö niitä huomiselle asti, ups..

ps. Pakko vielä hehkuttaa, että tuo uus Jacky minttusuklaavanukas on ihan törkeen hyvää! t. ikuinen lapsi ja herkkuperse

pps. Jaksoiko joku lukea tämän postauksen loppuun asti? :D

Captain Phillips

Elokuva-arvosteluun tällä kertaa päätyi tositapahtumiin perustuva draama/jännäri Captain Phillips. Leffa keskittyy vetisiin, merisiin, maisemiin ja (lähes) koko tarina tapahtuukin vetten päällä. Elokuvan juoni on pintapuolisesti katsottuna hyvin yksinkertainen; Merikapu Richard Phillipsin (loistava, loistava, Tom Hanks) johtamaan konttialukseen hyökätään vaarallisilla vesillä. Merirosvot tunkeutuvat alukseen ja miehistö yrittää parhaansa mukaan selviytyä kiperässä tilanteessa. Elokuvan tarinaa käydään kuitenkin kahtaalla; sekä niin sanotun hyviksen, kapteeni Phillipsin, näkökulmasta että niin sanotun pahiksen, merirosvojen pomon, somalilaisen Musen (upeasti roolinsa näytellyt Barkhard Abdi), vinkkelistä. Tarinan edetessä nämä kaksi "hyvis" ja "pahis" kohtaavat olosuhteiden pakosta ja koko elokuvan punaisen langan voisikin nähdä koostuvan Phillipsin ja Musen välisestä vuorovaikutuksesta.

Finnkino kertoo elokuvasta seuraavaa: "Captain Phillips on ohjaaja Paul Greengrassin monikerroksinen tutkielma tapahtumasta, jossa somalimerirosvot kaappasivat yhdysvaltalaisen konttialuksen Maersk Alabaman vuonna 2009. Se on - Greengrassin tunnusomaiseen tyyliin - sykkivä trilleri ja monisyinen kuvaus globalisaation lukemattomista seurauksista.

Elokuva keskittyy Alabaman päällikön, merikapteeni Richard Phillipsin (kaksinkertainen Oscar-voittaja Tom Hanks) ja hänen somalivastapuolensa Musen (Barkhard Abdi) väliseen jännitteiseen suhteeseen. Väistämättömällä törmäyskurssilla Somalian rannikolla molemmat miehet huomaavat maksavansa raskasta veroa maailmantalouden voimista, joihin eivät voi vaikuttaa.

Elokuvan on ohjannut Oscar-ehdokas Paul Greengrass Billy Rayn käsikirjoituksesta, joka perustuu Richard Phillipsin ja Stephan Taltyn kirjaan "A Captain´s Duty: Somali Pirates, Navy SEALs, and Dangerous Days at Sea". "

Elokuva piti tiukasti otteessaan. Se oli koskettava, jännittävä ja silmiä avartava. Tuli pelon sekaisin tuntein mietittyä elokuvan edetessä, että "tämä tosiaan perustuu tositapahtumiin..." Elokuvan näyttelijäsuoritukset perustuivat pääosin Hanksin ja Abdin varaan ja täytyy sanoa, että aivan loistavat näyttelijät oli rooleihin kyllä valittu. Rakastan Tom Hanksin tapaa omaksua hahmo kuin hahmo ja liikutun aina hänen näyttelemistään roolihahmoista. Barkhard Abdi oli itselleni entuudestaan tuntematon, mutta vaikutuin kyllä suuresti hänen osaamisestaan. Muutenkin koko somalijoukkion suoritus elokuvassa oli kiitettävää.

Suosittelen elokuvaa, tykkäsin itse tosi paljon, eikä tämä ollut yhtään liian seikkailullinen omaan makuuni. Eikä myöskään liian räiskintämäinen. Sopivasti draamaa, jännitystä ja seikkailua. Onko joku nähnyt tämän, mitä piditte?

Kuvat wikipedia ja finnkino.

Loistotuulella

Eilen oli ihan huikeen hieno päivä! Aamu alkoi jo tavaksi tulleella lauantain jalkatreenillä muiden sali-intoilijoiden kanssa. Hyvä jos ehdin kotiin päästä takaisin, kun kuulin ihanan uutisen; mieheni veli (joka on minulle kuin oma pikkuveli) oli mennyt ja kosaissut tyttöystäväänsä -kihlat! Olin niin innoissani heidän puolestaan, R saa kyllä niin hyvän vaimokkeen ja mikä parasta, ollaan morsiamen kanssa melkein kuin paita ja peppu, niin hyvin tullaan juttuun! :)

Päivä ei siis olisi voinut loistavammin käynnistyä ja jatkuikin vielä mukavasti sohvalla herkkuja napsien (lauantai on herkkupäivä, ahh!) ja iltaa varten valmistautuen. Vietin ihanien tyttökamujeni kanssa perinteistä Girls' Nightia juoruilujen ja lautapelien merkeissä ja myöhäisillalla hipsin vielä miehen kanssa Rioon katsastamaan J. Saariluoman stand up esityksen. Sitten kotiin grillin kautta, hetki Dexterin parissa ja kuorsaamaan juuri vaihdettuihin lakanoihin. Täydellinen päivä, ettenkö sanoisi!

Tänään olisikin sitten nukuttanut ja kovasti, mutta jonkunhan se oli lähdettävä viemään koiria reeneihin kymmeneksi. Mies lähti (hahah, olosuhteiden pakosta, kun hänellä on oma vastuuvaljakkonsa) ja minä jäin. Mielessä kävi kömpiä takaisin peiton alle, mutta ilmeisesti edellispäivän huippufiilis oli jättänyt jälkeensä ylimääräistä energiaa, sillä pian löysin itseni puunaamasta keittiön kaappeja (niitä, jotka perjantaina jäi puunaamatta), imuroimasta toista kertaa tälle viikonlopulle (kiitos kurakelit ja tyttöjen karvanlähtöaika) ja järjestelemästä talvivaatteita ja -kenkiä varastoon. NYT aion kuitenkin herkutella noilla kuvassa näkyvillä mansikoilla ja katsella lemppariohjelmia digiboxilta. Uu jea, mahista sunnuntaita!

The perfect ten

Abouttiarallaa viikko sitten aurinko paistoi vähintään yhtä kirkkaasti ja lämpimästi kuin tänään. Tänään Oulussa, silloin Kuusamossa. Tänään asvaltilla, silloin lumella. Pistettiin valjakkoon täys laidallinen koiria ja lopputuloksena oli täyskymppi. Aika mahtavan näköistä menoa oli. Kattokaa nyt, kuinka nuo koirat nauttii! Ei meikä vaan suu hymyssä olis, jos joutuisin juoksentelemaan keskellä lumista peltoa tuollain. :D Mutta huomaa, että koirat ovat tuossa mielipuuhansa parissa. :) Siellä ne meidänkin neidit juosta jolokottelee.

Meillä on ollut tänään töiden jälkeen siivouspäivä. Pistin hihat heilumaan heti iltapäivällä ja kun mies kotiutui töistä, tarttui hänkin kuuliaisesti lattialuudun varteen. Olin varmaan niin tomeran näköisenä jynssäämässä koirien rapoja seinistä, ettei kehdannut olla auttamatta. ;) Ja sitä paitsi, etten nyt ihan sovinistiksi tässä heittäytyisi, niin yhtä laillahan kotihommat on miesten puuhaa kuin naistenkin! Meillä se vaan oon yllättäen minä, jota se siivo ja sotku alkaa ensimmäisenä vaivaamaan. Kai se sitten on muhun jotenkin sisään rakennettu geeni tuo siisteyden ylläpito... Anyways, tuumattiin siivoilun jälkeen, että on se eri kiva aloittaa viikonlopun vietto puhtaassa kodissa.

Pakko vielä tuosta siivouksesta avautua, että ihan vihoviimeistä hommaa tuo sormenjälkien ja rasvalänttien ja ties minkä hinkkaaminen keittiön kaapeista.. Onneksi sentään oli jelppimässä tuo valkoinen pehmeä apuri; taikasieni!

Tänään illalla aion rötvätä sohvalla, sillä huomenna on tiedossa saleilua, tyttöjen iltaa ja stand uppia a'la Jaska Saariluoma. Ihan huippuutta! :) Have a rrrrreally great weekend!

Kaaos kotona, kaaos mielessä?

Pieniä paloja makuuhuoneesta... Sellaisia, joista ei huomaa huoneessa vallitsevaa kaaosta. ;) Sänky pettaamatta, lattialla sukkia, verhot solmussa (Filja tykkää nukkuessaan mytätä verhot solmuun, älkää kysykö miten, verhot kun ei edes yletä lattiaan saakka!), yöpöydällä sentin paksuinen pölykerros... Kuulostaako kenenkään korvaan tutulta? Mua ahdistaa, jos kotona on likaista, pölyistä tai sotkuista. Kaikki lähipiiriläiset sen tietävät, meille tullessaan toteavat usein että "Täällä ei oo ikinä sotkuista". No mä nyt vaan oon sellainen, joka ei pysty ajattelemaan, hengittämään saati olemaan pyörremyrskyn keskellä, jota jotkut kai tavalliseksi koti-ilmiöksi kutsuvat. Mutta nyt, kun takana on taas kiireinen viikko ja usean päivän reissu poissa kotoa, ei siivoamiselle ole jäänyt yksinkertaisesti yhtään aikaa.

Ja kun tuo aurinko kehveli paljastaa kaikki likaiset ja pölyiset pinnat, kuraiset lattiat ja seinät ja sormenjälkiä täynnä olevat jääkaapin reunukset ja kahvat, niin ai että tekee nannaa tälle siivousfriikille! :D Ja aurinko lienee syynä siihenkin, että alkaa olla mullakin (joka vielä pari viikkoa sitten toivoin vielä talvea saapuvaksi) kevättä rinnassa. Kutkuttelisi ostella keväisiä tekstiilejä kotiin (ainakin koristetyynynpäällisiä ja verhot makkariin), hakea lähimetsästä pajunkissoja maljakkoja koristamaan ja heittää nuo tummanpuhuvat huonekalut sanonko minne asti.. Vaaleutta, raikkautta, harmoniaa ja yksinkertaisuutta -niitä olen nyt alkanut kaipaamaan kotiimme.

Muutama kirja mulla työn alla.. :D

Tekis mieli tarttua taas pensseliin ja telaan. Viime kesänähän yritin saada noista silloisista tummanruskeista huonekaluistamme jokseenkin sisustukseen istuvat, mutta ei, kun tympivät vieläkin. Eikä raskisi pistää koko talon sisustusta tässä vaiheessa uusiksi. Ei sillä, että oltais mihinkään tästä justiinsa muuttamassa, mutta sitten joskus kun... Noin mä ajattelen, kun perustelen itselleni, miksi on turha alkaa tätä kotia kalustamaan ihan uusiksi. No, katsotaan mihin projektiin tämä kevät mut vielä haastaa (ja miten pahasti päänupin sekoittaa ;).

Munhan piti tulla kertomaan vaan tuosta makkarin kaaoksesta ja nyt se levisi koko kotiin ja tästä tuli vaan vali-vali-postaus. Onneksi tänään tulee Greyn Anatomia, keskiviikkoni pelastaja! Nyt vielä kolmas koneellinen pyykkiä, keittiön raivaus ja sitten; Karev, we shall meet again.. Ja toki ne muutkin.. ;)