Arkipäivä meikäläisen kanssa

Nyt kun on tuollainen puhelin ollut aina menossa mukana, jolla voi oikeasti ottaakin kuvia, ajattelin toteuttaa tällaisen Arkipäivä meikäläisen kanssa -postauksen. Toivottavasti tykkäätte, ite pidän tällaisista postauksista muiden blogeissa. :) Kuvat on eiliseltä (tiistailta). Huomenna on ihan sikakiirus päivä töissä ja pakkailujen merkeissä, joten jos ei nähdä ennen kuin lähdetään reissun päälle, niin ens viikkoon muruset! :)

 1. Herätys. Vaikea nukkua pommiin, kun Filja hyökkää sängyn reunalle (tai jopa sänkyyn) heti kun kello alkaa piippaamaan. ;)

2. Väsyttää. Tänään on jotenkin tosi vaikea herätä, kai univelka alkaa jo painamaan.

3. Perusaamiainen; hapankorppu juustolla, kinkuilla ja kananmunalla (en tykkää niistä missä on pelkkää valkuaista, yäk :D) ja teetä.

4. Aamu-tv eli tänään se on Suurin Pudottaja. Yks kuolakalle (Filja) vähän estää näkyvyyttä.

1. Aamiaisen jälkeen väsään lounasta, tänään se on lohisalaatti. Cira tietää aina, kun "tarjolla" on lohta. No toki tytsyt saa pienet palat lohen jämästä. ;)

2. Sitten meikkaamaan. Tässä vaiheessa silmät on jo jotenkin auenneet...

3. Koirilla on nälkä (mies on lenkittänyt ne aamulla sillä välin, kun minä tein silmät ristissä meille aamiaista). Meillä ruokakupille saa mennä vasta, kun on saanut luvan. Tuossa ne tapittaa mua ja odottaa ruokailulupaa. Tottelevaisia ;)

4. Väsynyt pärstä, valmiina töihin lähtöön.

1. Toimistotöitä; sähköpostin ja työpuhelimen tsekkausta. Harjoittelijan kouluttamista. Perushommia. Siitepöly meinaa viedä näin keväisin äänen, joten Läkerol pelastaa.

2. Kipaisen lähikauppaan (100 metrin päähän) ostamaan vettä, kun unohdin oman juomapulloni kotiin. Meikä ei pysty olemaan ilman vettä automatkoilla :D Vitsi noi mun popot on pirteet, mä niin tykkään niistä!

3 ja 4. Automatka vie puolen tunnin ajomatkan päähän, jossa on lyhyt koulutustuokio. Tehtävänäni on tehdä muistiinpanoja ja havainnoida esiintyjän esitystä ja antaa siitä palautetta.

1. Kotiin! Teen päivälliseksi itselleni (meillä kun on miehen kanssa eri eväät mun dieetillä olo ajan) jauhelihaa, nuudelia ja paprikoita.

2. Ciran kanssa kimppa-selfie. :DD Koirat on iloisia, kun tultiin miehen kanssa kotiin.

3 ja 4. Huomiota koirille (Filjalle rapsuja) ja hetki lepäilyä (jep, lattialla) tv:n ääressä.

1. Laitan itseni juhlakuntoon, ollaan lähdössä miehen kanssa juhlimaan hänen veljensä ja veljen tyttöystävän valmistujaisia. Hip hip hurraa! Ja jep, aamulla ei ole pedattu petiä. :D

2 ja 3. Lahjoja vastavalmistuneille. Miehen veljelle oli paljon vaikeampi ostaa lahjaa kuin tyttikselleen Jennalle, joka toivoi meikäläisen tekemiä minttu-muffeja lahjaksi. :DD Veli sai kravaatin ja mukin. (Body Shopin pussi rekvisiittaa ;))

4. Taas autossa, matkalla juhliin.

1. Herkkuja! Tarjolla oli vaikka ja mitä ihania J:n taikomia herkkuja. Juhlissa oli rento fiilis ja viihdyttiin siellä niin pitkään kuin vain pystyttiin.

2. ...Kotiin tultua piti nimittäin ruveta jo pakkailemaan Pariisin reissua varten. Mulla kestää reissuihin pakkaamisessa aina vähintään 2 päivää. Mietin, "tarvinko oikeesti tätä siellä?" ja "sopiiko nää vaatteet yhteen?" ja "unohtuiko nyt jotain?" jne niin paljon, että hyvä vaan aloittaa pakkauspuuhat hyvissä ajoin. Lämpöä on luvattu, joten bikinit, arskat ja sandaalit lähtee mukaan.

3. Iltapalaa (teetä) naamariin ja samalla jatkuu aamuinen Suurin Pudottaja. Olo on melko puhki poikki väsynyt.

4. Sänkyyn mennessä vielä kymmenisen minuuttia netin selailua, edes kirjaa en jaksanut avata tänään. Kun silmät painuu kiinni, uni tulee pian ja näen unta Pariisista.

My phone: iPhone

Instagramiin liittyminenkin sen saattoi jo paljastaa; uusi puhelin on valjastettu käyttöön! Jonkun aikaa tuota itselle sopivinta merkkiä ja mallia piti vielä taannoisen puhelin-postaukseni jälkeen puntaroida, annoitte sen verran pohdittavan arvoisia vinkkejä. Kiitos vielä niistä! Liekö sitten sillä palavalla ihastumisella iPhoneen osuutta asiaan, kun lopulta päädyin kuin päädyinkin siihen. Hankin siis iPhone 5s:n hopealla takakuorella. Ihan meikäläisen näköinen luuri!

Heti kännykän kotiuduttua marssin se kädessä (tai siis hyvin suojattuna laukussa) kauppaan ja ostin näytölle suojakalvon ja koko puhelimelle suojakuoret. Ei voi siis ainakaan huonosta puhelimen suojauksesta syyttää, mikäli vempele joskus onnettomasti hajoaisi!

Oon tässä viikon verran tutustellut uuteen kapulaani. iPhonen maailma on ihmeellinen ja Applen käyttöjärjestelmä vielä ihmeellisempi tällaiselle tavislaiselle. Onneksi helposti ymmärrettävät ohjeet ja vinkit löytyi nopeasti Applen sivuilta ja pienen googlettelun jälkeen sain omat soittoäänetkin luuriin (ei ihan iskenyt muhun ne iPhonen omat äänet..). Kuvia on ollut ihana ottaa, kun niistä saa nykyään jopa selvää! Harvase hetki on siis puhelimen kamera laulanut ja järkkäri on saanut lepäillä viikonlopun ajan kaapissa.

Oi että, oon kyllä niin tykännyt tästä puhelimesta. Toivon pitkää ja onnellista yhteiseloa mulle ja iPhonelleni! 

Mitä mielessä?

Tällä viikolla on kiireiden keskelläkin ollut usein mielessä ensi viikolla koittava Pariisin reissumme. Maanantaina havahduin siihen, että enää alle kaksi viikkoa lähtöön, enkä ole vieläkään tehnyt normaaleja suunnitelmia reissua varten, mitä yleensä rustailen hyvissä ajoin. Ja kyllä, oon melkoinen natsi ja kontrollifriikki mitä tulee matkakohteen nähtävyyksien kartoittamiseen ja muuhun etukäteissuunnitteluun. Ennen saatoin innostua tekemään todella tarkkoja päiväkohtaisia suunnitelmia, jotka tosin paikan päällä havaitsin todella typeriksi ja lomafiilistä syöviksi. Sittemmin olen onneksi jonkin verran pystynyt löysäämään nutturaa ja antamaan tilaa rennolle olemiselle, suunnittelemattomuudelle ja "Katsotaan mihin tämä päivä meidät vie" - asenteelle. Siltikin sisäinen perfektionistinen pirttihirmuni puristaa ohjaksia välillä tiukasti käsissään.

Tämän viikon missionani oli, että kartoitan miehen kanssa nähtävyydet, jotka voisi olla kiva koluta läpi matkan aikana ja etsin niiden lokaatiot suhteessa hotellimme sijaintiin. Sen jälkeen katson, millä metrolinjalla pääsee kauempana oleviin nähtävyyksien ja mitkä nähtävyyksistä sijaitsevat samoilla huudeilla. Lisäksi yritin tehdä netissä varausta Eiffel-torniin, mutta kaikki liput oli jo menneet. Luinkin jostain, että nettiliput Eiffeliin 1-5kk säteellä menee tyyliin muutamassa minuutissa siitä, kun ne sivuille laitetaan myyntiin. Nice. No, kokeillaan mennä joku aamu sinne varhain jonottamaan ja hakemaan liput.

Ravintoloita tai kahviloita en yleensä koskaan etukäteen tsekkaile (vaikka olen ruuankin suhteen melkoisen fanaattinen miljoonine allergioineni), joten syömään mennään varmaan sinne, mikä ulkoa päin näyttää hyvältä.

Koska matkustuskohteena on Ranska, olen myös etsiskellyt netin Suomi-Ranska -sanakirjasta tärkeimpiä lausahduksia ja sanoja. Kun kävin teininä Pariisissa ja tilasin kahvilasta patongin toitottaen "No tomato!", kahvilatätit nyökkäilivät ja antoivat minulle patongin. Puraistuani ensimmäisen haukun totesin, että kappas, tomaattisiivuthan täällä on. En siis todellakaan ole lähdössä Pariisiin sillä oletuksella, että kaikki puhuvat englantia -edes turistien palvelupaikoissa. Luinkin useasta eri lähteestä, että yhä edelleen ranskalaiset puhuvat kehnohkosti englantia ja voivat olla hyvinkin tylyjä turisteille, jotka eivät edes tervehdi tai kiitä ranskaksi, vaan yrittävät pärjätä pelkällä englannilla. Siispä olen rustannut kokonaisen sivullisen niitä ruoka-aineita, joille olen allerginen ja toivon, että tyypit sille ymmärtävät alkeellista ranskan soperrustani. Se ranskalaisten ihmisten puheen ymmärtäminen onkin sitten ihan eri juttu...

Pakkailuakin olen jo vähän mietiskellyt. Tässä vaiheessa Pariisiin luvataan puolipilvistä ja alta kahtakymppiä lämpöä, joten täytyy vähän katsastella tuota vaatekaappia sillä silmällä (lähempänä tietysti vielä varmistaa sääennuste). Tänään oonkin pessyt talvivaatteita ja säilönyt niitä kaappiin ja ottanut kesäkuteita ja -kenkiä esille. Tässä alla olevassa kuvassa yhdet reissuun lähtijät keväthuollossa.

Mut löytää muuten vihdoin instagramistakin, niinkuin face-sivuilla jo viikonloppuna hehkutinkin! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä? ;) Nimimerkin mrs_mabn takaa löydät jo muutamia viikonloppuisia otoksia.

Minttu-muffit

Lauantai-iltaa! Niin se Suomi sitten pääsi finaaliin, wautsi! Jonkin verran meikäläinenkin äsken vilkuil tuota töllöä miehen vieressä - ja kyllähän tuo ilouutinen raikas muutenkin koko talossa. ;) Mutta, helle on varmaan verottanut mun muistia jonkin verran, kun meinasi ihan unohtua kirjoitella tästä herkkuaiheesta.. Nyt siis vihdoin sitä reseptiä kehiin näistä aivan sairaan herkuista  minttusuklaamuffeista. Niin kuin jo aiemmin totesin, ei ohje todellakaan ole meikäläisen hyppysistä, vaan poimin reseptin taitavan Kinuskikissan valikoimasta. Minttu-muffien reseptin löydät siis täältä ja laitan sen kopioituna Kinuskissan sivulta myös tähän alle. Alkaa melkein kuola valumaan, kun katson näitä kuvia. :D

Tällä määrällä saat tehtyä noin 15-20 muffia.

Pohja:
1 Pätkis Mini Bites -pussi
150 g voita tai margariinia
1 ½ dl sokeria
2 munaa
3 ½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 ½ rkl kaakaojauhetta
1 ½ dl kevytkermaa

Täyte:
300-400 g Philadelphia Marabou -suklaatuorejuustoa

Leikkaa Pätkikset rouheeksi. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen. Yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaan vuorotellen kerman kanssa. Sekoita joukkoon lopuksi Pätkis-rouhe. Lusikoi pieniä taikinanokareita pellille leivinpaperin päälle. Jätä reilusti leviämisvaraa. 

Paista 200 asteessa 10 minuuttia. Anna jäähtyä. Mitä kylmempiä muffit on, sitä helpompi niihin on levitellä tuorejuustoa (eivät rikkoudu niin herkästi).

Sipaise toisen pohjapuoliskon päälle tuorejuustoa ja laita toinen puolisko kanneksi. Vinkki: Saat tuorejuustosta helpommin levittyvää, kun notkistat sitä sähkövatkaimella. Mukaan voi lisätä myös pienen määrän maitoa tai kermaa. Itse ainakin lisäsin tuorejuustomössöön mukaan lorauksen pohjien teosta jäänyttä kevytkermaa ja tuorejuusto sekoittui tosi hyvin.

Meidän kaapista ei löytynyt kuin tavallista kaakaojauhetta, joten muffien maku kärsi hieman siitä. Ensi kerralla siis ehdottomasti leivontaan tarkoitettua kaakaojauhetta! Lisäksi voisin ensi kerralla laittaa vähän vielä enemmän tuota pätkistä. Mums. :P Ei muuta ku herkuttelemaan! ps. Maistu muuten ihan yhtä hyviltä pakkasesta sulatettuina!

Rullaillen

Aah, mitä kelejä! Lienee sanomattakin selvää, että meikäläinenkin on viihtynyt viime päivinä enemmän tuolla pihan puolella kuin sisällä nenä kiinni tietokoneen ruudussa. Nautitaan nyt niin kauan kuin tällaista säätä riittää! Ihan harmitti istua tänään töissä puolet tästä hellepäivästä, mutta olihan sitä aurinkoa jäljellä vielä töiden jälkeenkin. Päästin koiratkin takapihalle kotiin päästyäni, tosin kytkettyinä varjoon, koska öljyämis- ja ruohonkasvatusprojektit on vielä vaiheessa, niin eiköhän Cira hypännyt saman tien tutulle "kesäpaikalleen" aurinkotuoliin mun jalkojen juureen. :D Siinä se kölli niin autuaan ja onnellisen näköisenä hirveässä helteessä melkein puoli tuntia, ihan mielissään, että kyllä mä katsoin välillä sitä, että onkohan se ihan fiksu. :D Onni on samojedin kuumuutta hylkivä turkki.

Ei oo luistimia karvoihin katsominen... :D terkuin koiratalous

Yks mun ihan lempparijutuista kesällä on rullaluistelu. Mä ja rullikset vaan kuulutaan yhteen, vaikken muuten niin urheiluintoinen olekaan. Mulla oli samat rullaluistimet ysiluokalta viime kesään asti. Ne oli ihan parhaat, mutta alkoi valitettavasti olla jo aikansa eläneet. Merkiltään K2, se minkä nimeen vannoin myös uusia ostaessa. Näillä rakkausluistimilla oon viilettänyt vasta viime kesän ja tämän alkukesän verran ja vaikutetaan mätsäävän hyvin yhteen. ;)

Oon pyrkinyt aloittamaan tämän kesäisen rullailun hiljakseen, etten luistele heti polviani ja nilkkojani kipeiksi - niistä lonkankoukistajista puhumattakaan, auts! On vaan niin parasta, kun aurinko paistaa ja tuuli tuivertaa ja saa painattaa menemään. Olennaisena osana luistelulenkkiin kuuluu tietysti vyö, johon saa pieniä juomapulloja ja jossa on myös tasku puhelinta (=musiikkia) varten. Varusteeksi lippis ja kypärä päähän. Välillä käyn myös rullistelemassa koirien kanssa (tosin vuorotellen, muuten meikästä tulis hakkelusta :D), silloin en viitsi raahata musiikkia mukaan, kun kuitenkin saa vähän väliä ohjeistaa suuntia tai kieltää lähtemästä lintujen perään.

Tänään ajattelin illan päälle (kun vähän viilenee) käydä pyörähtämässä jossain. Nyt kuitenkin takaisin ulos! Onko siellä kaikki ihan koomassa tästä helteestä? :D

Lämpenee

Voi elämän käki, mikä keli! Etelässä on saatu nauttia jo monta kipaletta aurinkoisia päiviä, mutta täällä Oulussa on tänään (ainakin meikäläisen muistin mukaan) vasta ekaa kertaa oikein kunnolla lämmin. Aivan mahtavaa, meinaan linnoittautua kohta tuonne takapihalle kylmän cokiksen, kirjan ja jätskin kanssa (jep, herkkupäivä ;).

Meillä on ollut ihan superkiireinen loppuviikko, kun torstaina töiden jälkeen heiluttiin haravoiden ja lannoitepussien kanssa taloyhtiön pihatalkoissa iltaan asti ja perjantaina palaveerattiin työasioissa puoli kuuteen. Sen jälkeen vielä vähän takapihan laittamista. Tänään oon aamutuimaan ehtinyt jo maalata meidän takapihan aidat (tämä homma olisi pitänyt hoitaa jo viime kesänä, mutta mattimyöhäiset sipaisi maalit pintaan vasta nyt..) ja nauttia aikaisen herkkulounaan miehen kanssa, hän kun lähti päiväksi vielä koulutukseen.

Nyt on siis paikallaan jo rauhoittua ja rentoutua, saa nähdä miten malttaa vain istuskella tuolla pihan puolella, kun on koko toukokuun vain touhuillut siellä. Illan päälle lähdetään ehkä vielä leffailemaan! Mitä teillä on helteiselle viikonlopulle suunnitelmissa?

Top five favourites

Tänään oon pohdiskellut Kristan laatimaa (kiitos haasteesta!) top viitosta seuraavista aiheista:

Lempipaikat/-nähtävyydet kotikaupungissasi

Toppilansaari. Täällä käytiin ottamassa auringonlaskun aikaan hääkuvat. Ihanan rauhallinen ja merellinen paikka, muttei niin tupaten täynnä kuin naapuriranta Nallikari.

Toppilansaaressa hempeilemässä ;)

Pannukakkutalo. Jotenkin tulee vaan kesäiset jutut mieleen tässä kesän kynnyksellä kun ollaan ja Pannukakkutalo (joka sijaitsee torilla) on vaan ihan parasta kesäisin, kun voi istuskella ulkona ja nauttia pannaria vadelmilla ja suklaalla, mmm...

Torinranta. Kesällä ihan ehdoton mansikoiden, jätskin ja muiden kesäherkkujen ostopaikka. Tykkään myös istuskella torin laiturilla ja katsella vastapäätä sijaitsevaa teatteritaloa ja laivoja.

Näkymää torin satamasta.

Ainolan puisto. Suihkulähteet, sorsat ja piknik-paikat.

Jäälin montut. Käytetään siellä kesäisin koiria ja itseämme uimassa. Jäälin montuilla on monta erilaista uimapaikkaa ja yksi virallinen uimarantakin. Vesi on ihanan puhdasta ja lämmintä.

Montuilla uimassa -eräät ui, eräät ei :D

Olin nyt vähän tylsä, kun en meinannut oikein keksiä näitä paikkoja. Jotenkin tosi vaikea katsoa näin läheltä omaa kotikaupunkia ja miettiä erilaisia paikkoja sieltä.


Näppärimmät siivousniksisi

Ööööö... Tykkään ihan siivoamisesta, paitsi tiskaamisesta, mutta en mä tiedä onko mulla mitään erityisiä niksejä siihen. :D No kokeillaan.

Oman puhdistussuihkeen tekeminen. Harvemmin ostan kaupasta valmiita suihkepulloja siivoukseen, vaan teen ne itse veden ja fairyn yhdistelmästä. Toimii ja säästyy rahaa! ;)

Imuroin huonekalujen tasot. Se säästää aikaa ja vaivaa pölyjen pyyhkimiseltä, kun isoimmat pölyt ja roskat on imuroitu jo pois.

Tää nyt ei liity siivoamiseen niinkään, mutta siitepölykausi kun on niin menköön: Suojaan avattavat ikkunat siitepölyverkolla. Näin tehdessä voi huoletta tuulettaa kotia eikä siitepölyt (ja muut ilmassa leijuvat) pääse sisälle kutittamaan nenää ja sotkemaan paikkoja.

Tämäkään ei varsinaisesti liity siivoukseen mutta: Suojaa kankaiset huonekalut (kuten sohva) ja matot tekstiilisuihkeella. Helpottaa siivoamista, kun esimerkiksi punaviinin kaatuessa valkoiselle sohvalle ei tarvitse kuin pyyhkäistä paperilla viini pois ja sohvassa ei ole läikän läikkää. Tadaa!

Nyt loppu niksit ihan tyystin kesken joten huumoria kehiin: Anna koiran esipestä likaiset astiat. Hahhahahaa. Meillä ainakin tykkäävät, jos saavat nuolla kulhon jätskin tai jogurtin syönnin jälkeen - pitää vaan muistaa laittaa nuollut astiat koneeseen ettei joku erehdy käyttämään niitä puhtaina. ;D


Lempivaatteesi arkeen

Housuista ihan ykköset arkeen on mun (jo pikkuisen kauhtuneet) mustat Dr. Denimit; niin kivat ja mukavat jalassa ja silti sopivan tyylikkäät.

Pitkähihaisista paidoista mun lemppari on Ichin musta (napillinen) paita, jonka kanssa voi yhdistää vaikka ja minkälaisia vaatteita. Kevyt, ilmava ja tyylikäs.

Kaikki lempparit päällä; pitkä- ja lyhythihainen ja housut.

Pakko laittaa tähän myös mun pyjamahousut, kun niissä tykkään kotona hillua. :D Urheillessa puolestaan kivimmat on mustat 3/4-lahkeiset salihousut ja hihattomista paidoista helpoin on tämä valkoinen Vero Modan paita (kuvissa). Niin ja nuo alemmassa kuvassa näkyvät Vagabondin kengät on ihan lempparit, kun pitää talsia enemmän kuin sata metriä.

Noi kengät, mun favouritit <3

Parhaat ravintolat, ja lempiannoksesi niissä

Jatketaan tuolla kotikaupunki-teemalla, eli kaikki edellä mainitut ravintolat löytyvät Oulusta.
Välimeren ravintola Olimpoksessa on ihan parhaat härän sisäfilepihvit (mediumina, of course), ravintola Pannusta saa puolestaan maaaaailman parasta pannupizzaa.

Jo aiemmin tässä postauksessa mainitsemastani Pannukakkutalosta löytyy niin herkullisia pannukakkuja mitä moninaisimmilla täytteillä, että valinnan vaikeus voi tuolla paikassa todellakin yllättää! Amarillossa on kiva tunnelma, joskin ruokien taso on mielestäni viime vuosina vähän laskenut. Tykkään kuitenkin tosi paljon Amarillon hampurilaisista, nam nam!

Ravintola Pannusta, ah <3

Viimeisenä pitänee kehaista vielä yhtä suosikeistani, Sokeri-Jussin kievaria, jossa tilaan lähes poikkeuksetta perinteisen poronkäristyksen ja jälkiruuaksi köyhiä ritareita hillolla ja kermavaahdolla. Niin hyvää!

Kylläpäs tulikin nälkä. 


Asiat, jotka tekevät asunnosta kodin

No tietysti kodin asukit, oli ne sitten pelkkiä ihmisiä tai ihmisiä ja lemmikkejä. Musta on aina tosi  outoa olla kotona ilman koiria (jos ovat vaikka miehen kanssa jossain pidemmällä puisto- tai lenkkireissulla), on niin hiljaista ja onttoa.

Valokuvat, ehdottomasti. Meidän kotoa löytyy muutama taulu, jotka on teetetty meidän hääkuvista, ne on tietysti tosi rakkaita ja tekee kodista meidän näköisen.

Tärkeät esineet. Perintönä kotiimme kulkeutuneet / tunnearvolliset astiat ja esineet.

Piha. Sitä voi ainakin ihan omassa kodissa myllätä miten päin haluaa (ajankohtainen aihe, heh) ja tehdä ihan oman näköisen. Tähän lukeutuu myös etupiha, joka toivottaa vieraat ja tietysti myös kodin asukit tervetulleeksi.

Tuoksu. Jokainen koti tuoksuu (tai haisee :D) ihan omanlaiselleen. Itse ei välttämättä haista oman kotinsa ominaistuoksua, mutta toisen kotiin mentäessä useimmiten. Niin ja tuoksuun liittyy tietysti myös ruuan tai leivonnaisen tuoksu, se se vasta kodin fiiliksen tekeekin!

Kenelläs tämä haaste ei vielä ole kiertänyt? Haastan nyt ainakin Nannan, Minnan, Marin ja Jendelin! :) Ja top5-kysymykset kuuluu:

1. Kesän suosikkipuuhat
2. Lempparileffat
3. Parhaimmiksi todetut urheilukamppeet (vaatteet, kengät yms)
4. Tällä hetkellä parasta elämässä
5. Hauskimmat tai oudoimmat unet

Ei niin mutaista kakkua

Mennään suoraan asiaan: Oon kaks kertaa yrittänyt (paino sanalla yrittänyt) tehdä mutakakkua. Mutta EI. Perssilmä sentään, kun en osaa! Mun pro kummitäti teki viime vuonna mun valmistujaisjuhliin aivan taivaallista mutakakkua (ja taivaallista suklaajuustokakkua, mutta sen tekoa en oo vielä uskaltanut yrittää) ja oon siitä asti himoinnut sellaisesta makuelämyksestä. Mmm. Ensimmäisellä kerralla tein mutakakun maitosuklaaseen, koska mies on jokseenkin allerginen tummalle suklaalle (voi sitä aivastelun määrää!). Not very good. Toisella kerralla (josta todistusaineistona alla olevat kuvat) tein viisaampana mutakakun tummaan suklaaseen (eikä mies aivastellut ollenkaan, liekö allergeeni hävinnyt uunissa paistuessaan) ja kaikki meni muuten suht. hyvin, mutta ohjeen mukainen paistoaika oli totaalisen pielessä. Kakku siitä tuli, mutta mudat jäi puuttumaan - if you know what I mean. Kuivakakkua, nam. En tykkää kuivakakusta pahemmin, joten herkuttelin omat palaseni vain kakun keskustasta popsien (joka oli edes vähän mutakakun makuinen), mies tuntui tykkäävän koko kakusta. Vieraille en edes tohtinut tarjota tekelettäni.

Kattokaa nyt tuota mun "muka-mutakakkua"! :D Melkonen Leipuri Hiiva taas ollut asialla. Toivottavasti äiskä ei lue tätä, koska muuten se pyörittelee päätään tai ehkä jopa hakkaa päätään seinään. Ja toivottavasti myöskään mun S-ystävä ei lue tätä, koska muuten se pakottaa (sanan varsinaisessa merkityksessä) mut leipaisemaan kesällä mutakakkua. ;)

Tästä tappiollisesta kokeilusta nro 2 viisastuneena note to self: "Ota ensi kerralla kakku ulos uunista ennemmin vaikka täysin raakana kuin ylikypsänä!"

Mites teitien viikko on lähteny rullaamaan? Rullaamisesta tulikin mieleen, että toivottavasti huomenna ei enää sada, niin pääsis taas rullaluistelemaan. Niin, jos vaan jalat kantaa, oli sen verran hapokas salireissu tänään...

Mama

Tänään on kylvetty uutta ruohoa takapihalle ja juhlittu äitejä! On muodostunut jo melkein perinteeksi, että meikäläinen leipaisee äitienpäivänä jonkinlaisen kakun tapaisen mamalle. Tämän kertainen leipomus meni onneksi yhtä hyvin kaupaksi kuin edellisvuosienkin tekeleet. Olis vielä se auringon möllykkäkin voinut paistaa äitien kunniaksi...

Törmäsin pari kuukautta sitten kirjakaupassa teokseen, jota en muistanut nähneeni äidin kirjahyllyssä. Romaani oli yhden äiskän suosikkikirjailijan rustaama, joten nappasin sen hyllyltä mukaani äitienpäivää ajatellen. Ja kyllähän se näytti olevan erittäin mieluisa lahja! :) Mua ja mun mamaa yhdistää ehkä eniten rakkaus kirjoihin (ja vieläpä todella samantyylisiin sellaisiin), hieman kyseenalainen huumorintaju (toiset tajuu, toiset ei) ja himo Lakrisaliin. Ja oonhan mä tietty äidin paras tytär - ainoa kun olen laatuaan. ;) Mut nyt kutsuu sohva, kun maha on ihan täynnä äitienpäiväherkkuja, se on moi!

Ketutuspäivä

Eilen oli niin paha ketutuspäivä, että en voi olla avautumatta siitä yhtään. Musta tuntuu siltä, että siellä ruudun takana on niin ihanan symppiksiä ja ymmärtäväisiä ihmisiä, että uskallan vähän raottaa pahaakin oloani teille. Niin kuin kaikki tietää, ei elämä ole aina hymyä ja onnea, vaikka positiivisena tämän blogini pyrinkin pääosin pitämään.

Aamu alkoi iloisesti ajatuksin "Jee, viikonloppu alkaa tänään!" ja "Huomenna on herkkupäivä!", mutta ensimmäinen pommi hyvään fiilikseen tuli työpäivän aikana. Varmaan ymmärrätte, etten voi kovin tarkasti täällä asiasta puhua, mutta työpaikan ulkoisista tekijöistä johtuen koko työyhteisöni on nyt melkoisen stressin ja paineen alla, sillä melkoisia muutoksia on luvassa. Tiedon saatuani tuntui siltä kuin joku olisi lyönyt ilmat pihalle. En voi itse (eikä kukaan muukaan työpaikallani) tälle vaaditulle muutokselle mitään, joten nyt on vain haettava jostain voimavaroja ja puhallettava yhteen hiileen ja uskottava, että tästä vielä noustaan entistä ehompana. Kriisin keskellä on tärkeää, että työkaverit tukevat toisiaan ja onneksi meillä onkin tiivis työyhteisö. Työpaikkoja ei ainakaan näillä näkymin kukaan ole menettämässä, mutta paljon saadaan painaa duunia ja joustaa seuraavien kuukausien ajan.

Toinen pommi iski töiden jälkeen, kun saatiin puhelu autokorjaamosta. Meidän armas kaara oli aiemmin tällä viikolla alkanut yhtäkkiä köhimään varsin omituisesti ja eiköhän siellä ollut jokin pienen pieni osa tuhoutunut ja sen korjaaminen maksaa kuulemma maltaita; pelkkä osan hinta keikkuu siellä 600 euron paremmalla puolella ja työtunteja sen uudelleen asentamiseen kuluu vähintään viisi... Rahan menoa ei voi estää. Varmasti kaikista tällaiset yllättävät menot tuntuvat pahalta - etenkin jos sitä ylimääräistä rahaa ei juuri ole.

Voitte varmaan kuvitella meikäläisen fiiliksen perjantai-iltana... Istuttiin miehen kanssa sohvalla ja tuijotettiin seinää, mietittiin, että miten tästä nyt selvitään. Kerrottakoon vielä, että työskentelemme miehen kanssa samassa yrityksessä, joten saman stressin ja paineen alla ollaan. Ajateltiin, että märehditään nyt luvan kanssa tää perjantai-ilta ja otetaan uusi näkökulma asioihin lauantaina. Simahdettiin melko aikaisin, mutta silti ei olla meinattu pysyä tänään hereillä ollenkaan. Varmaan se yllättävä stressi vaatii veronsa, kun kroppa ja pääkoppa käyvät ylikierroksilla. Olo on kuin olisi bilettänyt koko yön ja nukkunut sen kaksi tuntia.

Siinä mielessä voi kai ajatella, että onneksi ollaan samassa veneessä, että voidaan tukea toisiamme tässä myrskyssä ja lujittaa parisuhdettamme. Vieläkin olo on melko epätoivoinen sen ensimmäisen pommin jäljiltä, toiseen totesimme jo aamulla, että raha on "vain" rahaa. Työ onkin ihan toinen juttu, sillä sen parissa viettää suuren osan päivästä. Toivottavasti asiat tästä kuitenkin kääntyvät parhain päin, olen kovasti koettanut hokea itselleni (ja miehelleni), että ehkä tämä oli tarkoitettu näin ja jotain parempaa on luvassa ja että asioilla on kuitenkin aina tapana järjestyä.

Sateisen synkästä säästä ja mielestä riippumatta, tänään on ollut koko viikon odotettu herkkupäivä ja sitä en kyllä meinaa missata! ;) Aamu alkoikin kuvissa näkyvillä herkuilla - paahtoleipää, tuoretta ananasta ja kuumaa kaakaota ja nyt meinaan nauttia palan jos toisenkin lempparisuklaatani. Mies lähti viettämään lätkäporukan kanssa saunailtaa, joten mä taidan huudattaa vähän musaa ja sitten syventyä uuteen kirjaan. Jospa se fiilis niillä vähän nousisi. Leppoisaa illanjatkoa!

Takapihan mylläystä

Puhelin aiemmin, että kerron teille meidän plääneistä koskien tuota meidän karseassa kunnossa olevaa takapihaa, jahka saadaan homma rullaamaan ja päätöksiä tehtyä. Noh, tuo vappuhan menikin enemmän ja vähemmän tuolla pihan puolella. Ollaan edistytty ihan valtavasti siitä, mistä lähdettiin liikkeelle.

Alkutilannehan oli siis se, että meidän takapihalla on kaksi erillistä kukkapenkkiä. Toinen on kätevästi aidan takana (toisin sanoen turvassa koirilta), mutta toinen on ihan keskellä "tietä". Tiellä tarkoitan siis sitä aluetta, jossa Cira ja Filja (kavereineen) vetää ihan hirveetä rallia pihalla ollessaan. Voitte varmaan kuvitella mikä määrä noita kiviä, katteita ja multaa on kantautunut nurmikolle,  kukkapenkistä ponkaisemisen ja siinä juoksemisen seurauksena. Toinen ongelma tässä samaisessa kukkapenkissä oli se, että siinä ei enää kasvanut oikeastaan muuta kuin rikkaruohoja. Me ollaan miehen kanssa molemmat niiiiiiiiiiin peukalo keskellä kämmentä tällaisissa kukka-asioissa, että ei ensinnäkään osattu oikein tehdä asialle mitään eikä toisekseen edes jaksettu yrittää, kun koirat ois kuitenkin juosseet kukat kumoon. Tässä muutama suuntaa antava kuva lähtötilanteesta - tai no, nämä on vuodelta 2012, jolloin jotain oikeasti vielä kasvoikin!

Ensin ajateltiin, että otetaan vain osa kukkapenkistä pois (se oven edessä oleva osa) ja korvataan se laatoituksella. Sitten aloin miettimään, että mitä hittoa mä siihen jäljellä olevaan kukkapenkkiin  laitan? Kun en halunnut mitään rönsyilevää enkä toisaalta vaikeahoitoista rehua. No, lopulta sain älynväläyksen, että miksi ihmeessä se kukkapenkki on siinä pakko olla, jos kukat ei edes oo meidän juttu? Ihan vaan siksikö, kun muillakin on? :D Sitten päädyttiin ottamaan koko kukkapenkki pois ja laatoittamaan kiveä siihen tilalle. Meikä on taiteillu ihan sika hienot pohjapiirrokset meidän takapihasta teille Paintilla (enkä tiiä miksi, ku en tiiä kiinnostaako tämä aihe edes ketään??):

Alkutilanne

Lopputilanne

Noita mun väsäämiä kuvia kun kattoo, näyttää lopputulos alkutilannetta paljon tylsemmältä ja ankeammalta. Mutta in real life lopputulos on onneksi ihan meidän näköinen ja viihtyisä.

Samaa kiveä, jolla meidän takapiha on aikoinaan laatoitettu, ei tietenkään enää myyty missään, joten laatoitus on nyt vähän erinäköinen uudelta puolelta kuin vanhalta. Mut ei se haittaa, nyt on kunnolla tilaa grillille ja ruokapöydälle ja tuoleille! :) Niin ja ei siitä laatoituksesta ihan suorakaan tullut (meidän takapiha viettää muutenkin ovelta katsoen alaspäin ja oikealta katsoen ylöspäin), mutta ei sekään haittaa! Rakkaudella kuitenkin tehty. ;)

Pääsette katsomaan kunnolla jälkeen -kuvia, kun kaikki on valmista. Tässä kuitenkin muutama kuva  vapulta, jolloin pihan laatoittaminen oli täydessä vauhdissa. Vielä olisi tänä viikonloppuna projektina öljytä terassikalusteet ja kylvää uutta nurmikkoa - arvaatte varmaan, ketkä sen nurmikonkin ovat juosseet mullalle...

Uuteen laskuun

Toiset ne lähtee uuteen nousuun (ehkei sentään ihan maanantaina?), mutta meikäläinen se lähtee uuteen laskuun. Meinaan tän painoni kanssa - toivottavasti. ;) Tuli pientä takapakkia tuossa sairastellessa reilun parin viikon ajan, eikä pelkästään reenittömyyden vuoksi, vaan itsekurin puutteen takia... Ne pääsiäis- ja vappuherkut, mmm.. Eikä siinä vielä mitään, mutta kun kipeänä jostain syystä kuvittelee, että on pakko (saada) syödä herkkuja. Aivan niin kuin sitä tervehtyisi nopeammin mättämällä suklaata ja colaa naamariin. Eilen piti ottaa ihan tietoinen valinta ja iskostaa se pääkoppaan; maanantaina koittakoon taas (karu) paluu arkeen, pääsiäis- ja vappuhulinoista kertynyt turvotus ja jäljellä olevat ylimääräiset kilot on saatava taas laskusuuntaan.

Kesän ekat omassa grillissä valmistuneet hampparit!

Tänään oonkin kitannut 3 litraa vettä, popsinut munia, raejuustoa ja maitorahkaa ja ollut toooosi väsynyt. Toisin sanoen - back to basics. Nuutunut olo voi kyllä johtua monen päivän ulkona riekkumisesta, meillä kun tosiaan laatta lensi takapihalla koko viikonlopun ajan, heh heh. Huomenna meinasin olla jopa niin hurja, että käyn kokeileen, joko sitä vois reenailla salin puolella. Veikkaan, että lihakset huutaa armoa jo ekoissa toistoissa, mut hei, jostainhan se on taas lähdettävä vai mitä!

Kuvituksena ihania herkkuja, joita vielä vapun ajan mussutin menemään. Nam nam. Ihan vähän vaan alkoi kuola valumaan, mutta pitäydyn tässä vihreässä teessäni enkä juoksi jääkaapille.. Ääh, miksi mä kiusaan itteäni näillä kuvilla.. Noh, saahan noita tietty halutessaan herkutella taas lauantaina, kun on herkkupäivä. ;)

Jälkkäriä.. ;)

Maistuu muuten herkkuruuat ja -jälkkärit paljon paremmalta, kun on vähän aikaa ollut ilman. Nimimerkillä kun on vetänyt monta päivää putkeen hamppareita (ite tehtyjä, mmm!) ja jätskiä, ei ne enää neljäntenä päivänä maistuneet juuri miltään. Joten ehkä se itsekuri sieltä jostain taas löytyy, niin maistuu lempparijätskikin taas lempparilta!

Miten muilla "kesäksi kuntoon" tyyliset projektit etenee? Vai joko ootte ihan kuosissa biitsikelejä varten?

Loppuun maanantain kevennys. Mä en oo ainoa, joka meillä on herkutellut. Näiden kahen ei vaan tarvi vahtia linjojaan... ;) Reipasta viikkoa muruset!

"Ooo! Lempparii! Vaniljavaahtoa! Ollaan ihan paikallaan, eyes on the prize!"

"Omnomnomm.. Kannatti odottaa!"