Viikonloppuna, kun tuulettelin aivojani läheisessä puistossa pikkuveljen laskiessa liukumäkeä, totesin, että syksy on ihana! Taas kerran. Kaava on joka vuosi ollut sama; kun pääsen siitä surkuhupaisasta "yhyy, kesä loppui!" -tunteesta eroon, alan välittömästi vastaanottamaan positiivisia ajatuksia ja tuntemuksia alkavasta ruskakaudesta. Jokavuotinen syyssuosikkini on kahisevien lehtien seassa vaeltelu. Tykkään myös lenkkeillä (kauniissa) syyssäässä; luonto on silloin mielestäni kauneimmillaan ja ilmakin on sopivan kirpeä.
Moni onkin jo blogeissaan todennut, että syksy tuntuu vilkkaan kesän jälkeen ihanan rauhoittavalta. Ja niinhän se juuri onkin. Voi ilman omantunnon tuskia kääriytyä sinne viltin alle, poltella niitä kynttilöitä tusinoittain, kuunnella sateen ropinaa ja katsella elokuvia kuuma teekuppi kädessä. Sehän on ihan parhautta! Miksi sitä sitten on niin vaikea luopua kesästä? Ehkä se on se kesään liittyvä lämmön, vapauden ja seikkailuiden aika. Tai sitten se on se opittu tapa tai normi; kesää kuuluu jäädä kaipaamaan, koska onhan edessä kuitenkin se "kamalan kylmä ja pimeä talvi".
Toisaalta, jos on sellainen enemmänkin introvertti ihminen niin kuin minä, ei kai ole ihmekään, jos syksy ja siihen kuuluva pesän rakennus vietti, käpertyminen omiin ajatuksiinsa ja omaan kotiin sekä lievä eristäytymisilmiö muusta maailmasta tuntuvat itselle sopivilta ja mielekkäiltä? Kun kesällä on aina sellainen olo, että pitäisi nähdä kaikkia ja olla aktiivinen ja aikaan saava ja viettää kaikki liikenevä aika ulkona, ei kai ole ihmekään, jos syksyn tullen tulee sellainen olo, että voi vihdoin huokaista helpotuksesta.
Onko muilla samankaltaisia ajatuksia?
Keräsin puiston liepeiltä syksyisissä fiiliksissä kolmen kombon; muutamia hyvin olennaisia elementtejä syksyyn liittyen. Suunnittelin jo uutta hakureissua metsään, sillä tahtoisin noita puiden kauneimpia, jo pudonneita, lehtiä osaksi syysajan sisustusta.
Se ois huomenna sitte perstai! Me saadaan mitä mukavimpia vieraita etelästä kyläilemään, joten ei muuta kuin viikonlopun ruoka- ja herkkumenuta kyhäilemään. ;)
Se ois huomenna sitte perstai! Me saadaan mitä mukavimpia vieraita etelästä kyläilemään, joten ei muuta kuin viikonlopun ruoka- ja herkkumenuta kyhäilemään. ;)
Itse tykkään kovasti molemmista, sekä kesästä että syksystä. Kesällä voi seikkailla ja nähdä maailmaa ja nauttia luonnosta ja ulkoilmasta - ilman, että tarvitsee palella. ;) Ja turista ja viettää aikaa ystävien kanssa pitkiä valoisia iltoja. Mutta syksyllä taas sitten on ihana käpertyä omaan kotiin ja omiin ajatuksiin - rentoutua, polttaa takkaa ja olla vaan. Ja sitten ulkoilla raikkaassa kuulaassa säässä, ihanien värien keskellä. Ja talvestakin tykkään, hiihtolenkeistä, kauniista lumihangesta ja kipristelevistä varpaista ja ihanasta lämmöstä ulkoilun jälkeen saunoen. Kevät onkin varmaan ainoa vuodenaika, jolloin yleensä vähän ahdistaa, kun jotenkin silloin on aina ihan kamala kiire ja hoppu ennen kesälomia, kaikki pölyt ja likaiset ikkunat ja omat kilot paljastuvat talven jäljiltä. :D Mutta sitten kun alkujärkytyksestä pääsee eroon, niin sitten sekin passaa. :)
VastaaPoistaIhan totta, melkeimpä kaikissa vuodenajoissa on puolensa, mutta kevät on meikäläisellekin jossain määrin ahdistavaa aikaa. En tiedä, mikä siinä on. Vaikka valon määrä lisääntyy ja mennään kohti kesää, niin silti se on jotenkin blaah. :D
Poista