Matkailun noidankehä

Heipparallaa, se ois jo torsssstai! Kiitos edelliseen postaukseen tulleista kysymyksistä ja kommenteista, on mukava huomata, että aihe on herättänyt keskustelua. Mielipiteet ovat tervetulleita jatkossakin, on mielenkiintoista lukea teidän kokemuksistanne ja näkemyksistänne, niistä voin itsekin oppia jotain uutta.

Nyt kuitenkin päivän aiheeseen, eli jälleen kerran matkailuun! Viime vuonna kirosin Itävallasta palattuamme samaa asiaa ja taas ollaan tässä tilanteessa: Hyvä kun on ehtinyt edes astua takaisin kotimaan kamaralle, niin jo nousee uusi matkakuume! Ei mitään väliä, vaikka kohdemaa ei olisi vielä tiedossa eikä matkakassaa kerättynä, sieltä jostain mielen perukoilta se silti aina hyökyy. Niin myös tämän Lontoon reissumme jälkeen. Voisi varmaankin todeta, että matkustelusta syntyy helposti noidankehä: Mitä enemmän reissaa, sitä enemmän tahtoo maailmaa nähdä lisää. Nyt ymmärrän matkustelua harrastavia ihmisiä; nälkä todellakin kasvaa syödessä.

Ei siis muuta kuin tuumasta toimeen ja pohtimaan, minnekäs sen lentokoneen nokan tahtoisi seuraavaksi osoittavan; kenties vaihteeksi jonnekin rantalomakohteeseen vai uuteen, kiehtovaan, (suur)kaupunkiin? Toisaalta olisi ihana lähteä talvella jonnekin, missä voi upottaa varpaat hiekkaan ja kerätä D-vitamiinit auringon säteistä talteen. Toisaalta taas huvittaisi lähteä seikkailemaan johonkin uuteen kaupunkikohteeseen, hengittää paikallista ilmaa ja tunnelmaa ja taltioida upeita nähtävyyksiä sekä mieleen että kameralle. Onneksi en ole tämän matkakuumeeni kanssa yksin, sillä mieskin palaisi halusta lähteä taas reissun päälle. Muutamien laskelmien jälkeen tulimmekin siihen tulokseen, että ei muuta kuin säästämään rahaa yhteiselle matkatilille niin paljon kuin vain talous myöten antaa ja ensi keväänä - syksynä lähdetään jonnekin. :) Mistäs sitä tietää, vaikka saataisiin kyhättyä kokoon sellainen matkakassa, jolla päästäisiin reissuun ennen kesää ja kesän jälkeen, mikäs sen parempaa!

Sitä odotellessa voikin rauhassa haaveilla ja suunnitella seuraavaa matkakohdetta, katsella kuvia ja kuvitella itsensä kohteeseen tallustelemaan rantoja ja ostoskatuja pitkin. Jos ei lähestyvän kaamoksen aikana työmotivaatio olisikaan ihan kohdillaan, niin varmasti matkahaaveet siivittävät sen taas oikeille urille. ;)

Loppuun vielä lausahdus appiukkoni suusta: "Raha, jonka sijoittaa opiskeluun tai matkusteluun, ei koskaan mene hukkaan." Viisaita sanoja.