London : London Eye

 

Big Beniä aikamme ihasteltua siirryimme jonottamaan London Eyen kilometrijonoon. Olimme varanneet liput jo ennakkoon netistä, mutta ne piti ennen jonoon pääsyä käydä vaihtamassa sisällä. Tiskillä meille todettiin heti alkuunsa, että London Eyen jonoon emme pääse kuin vasta parin tunnin päästä, silloin olisi vähän vähemmän ruuhkaista. Oukki doukki - tuumasimme ja suunnistimme lähimpään kahvioon lepuuttamaan jalkoja ja tankkaamaan myöhäistä lounasta. Onneksi oltiin älytty omaksua oikea asenne; tällaisten turistikohteiden kanssa ei passaa kiirehtiä, kuitenkin joutuu jonottamaan ja odottelemaan.

Vaikka jono oli jonkin verran lyhentynyt, oli se silti vieläkin melkoisen pitkä, kun saavuimme parin tunnin päästä sen hännille. Yllättävän joutuisasti se silti eteni, sillä noin tunteroisen seisoskelun jälkeen pääsimme kyytiin. "Koppero", jossa matkasimme kohti yläilmoja, oli niin suuri ja liikkui niin hitaasti, etten kertaakaan sen puolituntisen matkan aikana kärsinyt korkeanpaikankammosta. Yhteen kopperoon päästettiin parisenkymmentä ihmistä, mikä oli mielestäni oikein hyvä määrä; näin kaikille jäi tarpeeksi liikkuma- ja istumatilaa eikä kukaan varmastikaan saanut klaustrofobisia oireitakaan.

Siellä me sitten vaan ihailtiin maisemia muiden turistien kanssa ja räpsittiin kuvia. Aika hurahti niin nopeasti, että piti monta kertaa tarkistaa, kestikö matka todellakin puoli tuntia. Mutta äkkiä se kului suurkaupunkia katsellessa yläilmoista käsin. Melko huikeeta.